Lue keskustelun säännöt.
Seksuaalisuus - siitä ahdistuminen ja pakkoajatukset. Oletan näkeväni maailman miesten silmin ja voin pahoin. Muita?
25.11.2021 |
En tiedä tunteeko muut naiset näin mutta toivoisin, että joku ymmärtäisi ja tästä asiasta syntyisi keskustelua. Minä olen herkkä ja toisaalta myös kolhiintunut matkan varrella. Minulla oli vaikea lapsuus, siellä oli myös sellaisia asioita, jotka ovat ehkä vaikuttaneet ajatteluuni seksuaalisuudesta tänäpäivänä.
Siispä jos kerron lyhyesti taustaani ensin. Pahoittelen rehellisyyttäni ja jos on hankalaa luettavaa.
Kotona näin suurimmaksi osaksi humaltuneita ihmisiä - vanhemmat ovat alkoholisteja. Heidän käytöksensä oli myös hyvin estotonta toisinaan - joskus äitini harrasti seksiä vieressäni kun esitin nukkuvaa. Olin esimerkiksi mennyt odottamaan häntä viereeni nukkumaan, sillä toivoin, että tulee pian kuppilasta ja olin huolta täynnä, että tuleeko hän edes. Tuli, eri miesten kanssa useimpina kertoina. Näin ja kuulin liikaa.
Isäni taas on aika "renttu". Puhuu paljon naisista. Joskus halventavaan sävyyn ja hyvin seksuaalisävytteisesti tänäpäivänäkin. Oli myös aikoja kun kävi lapsena äidin luona vain makuuhuoneen puolella ja lähti sitten omaan kotiinsa.
He elivät molemmat omaa elämäänsä, nuoruuttaan sekä sinkkuelämää ja unohtivat vanhemmuuden välillä.
Myös isoisäni joskus hiplaili ollessani siellä kylässä. Muistan istuneeni hänen syliinsä saunan jälkeen ja hän alkoi koskettelemaan alapäästä. Lähdin pois hämmentyneenä ja unohdin asian pitkäksi aikaa. En muista olisiko jotain muuta tapahtunut mutta olin lapsena yliseksuaalinen itsekin. Tunsin pitkään häpeää siitä kun aloin ymmärtämään tekojani ja persoonallisuuttani.
No se tuosta lapsuudesta.
Minua on teininä usein seksuaalisesti hyväksikäytetty - olen ollut sokea ja antanut sille luvan. En ole osannut kyseenalaistaa. Nykyään en suostuisi asioihin, joihin joskus suostuin koska oli "pakko" kun miellyttämisen tarve oli suuri ja taisin olla myös huomionkipeä. En tiedä, olin aivan eksyksissä ja ihmettelen edelleen, miksi ihmeessä en ole osannut suojella itseäni. Aikuisia (myös naimisissa olevia) miehiä lääppimässä kun olin 14-vuotias ja siitä eteenpäin minua todella hyväksikäytettiin eikä kukaan aikuinen puuttunut vaikka tiesikin, että väärin toimitaan nyt. Kai se alkoholi silloinkin oli suuressa roolissa.
Edelleenkin suhteeni miehiin on vääristynyt. Olen miellyttäjä mutta rajoja on olemassa. Seurustelen itseäni vanhempien miesten kanssa, ajatusmaailmani on jokseenkin kai rikkinäinen. Tunnen syyllisyyttä ja häpeää, yritän hakea jotain mitä tarvitsen mutta mistä sitä en ainakaan saa. Itsekunnioitusta ei juuri ole.
Miehiin en luota, en keneenkään. Näen heidät vain likaisina, pervoina. Naiset ovat lähestulkoon vain seksinukkeja ja näen kaiken itsekin jo seksuaalisen ajatusmaailman kautta ja minua kuvottaa.
Maailmani on rikkinäinen ja sairaita ajatuksia täynnä kai vaikka yritän taistella näiden kanssa, itseäni etoo usein.
Minä kuitenkin oletan näkeväni tämän miesten silmin kautta mutta kun katson oman persoonani pohjalta niin ajattelen aivan normaalisti ihmisistä, en liitä siihen seksuaalisia ajatuksia.
Kai tämä kaikki somemaailma ja muukin ovat vaikuttaneet.
Usein tuntuu, että haluan täältä vain pois, tuntuu niin vastenmieliseltä ja sitten yritän vain keskittyä oikeisiin asioihin ja jättää traumamaailman ajatuksistani - tämä on kuitenkin kiertävä kehä.
Herättikö mitään ajatuksia, pystyykö joku samaistumaan?
Kommentit (44)
Kiitos vastauksista!
Täytyy etsiä terapeutti ja käydä pidempiaikainen traumaterapia läpi. Minulla tuskin on menetettävää jos vielä sen verran yritän. Tämä tuntuu niin kivuliaalta ettei vaihtoehtoja tunnu olevan. Joko kuolema tai jotain, jotain joka parantaisi.
Tämä on aivan hirveää, tämä olotila. No mutta tästä keskustelusta on ollut apua. Ehkä jäsentänyt ajatuksiani ja lieventänyt tunnetta siitä, että joudun kantamaan syyllisyyttä näistä asioista yksin. Kun ei tarvitsisi.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietin lähes kymmenen vuotta tuollaisessa yliseksuaalisessa kulttuurissa, jossa naiset nähtiin vain sukupuolieliminä. Terapian jälkeen olen ihme kyllä löytänyt oikeasti kunnollisen, kivan ja kiltin miehen, joka ei ikinä puhuisi siten kuin entisessä elämässäni puhuttiin tai kohtelisi ketään niin. Minun on vaikeaa uskoa sitä, mutta olen nähnyt myös hänen olevan aivan pihalla, kun olen joskus koettanut hahmottaa hänelle tuota ajatusmaailmaa ja maailmankuvaa.
Maailma tuntuu pahalta, seksuaalisuus on minulle mörkö. Pimeinä hetkinä täytyy vain koettaa muistaa, että ei, kaikki ihmiset eivät todellakaan ole sellaisia, joiden keskellä aiemmin elin. Mutta tuntuu pahalta tietää, että sellaisia ihmisiä on. Ehkä tuo pientä lastaan vaunuissa työntävä isä seinän takaa, ehkä mies takanani kassajonossa, ehkä pomo, ehkä asiakas.
Vierailija kirjoitti:
Vietin lähes kymmenen vuotta tuollaisessa yliseksuaalisessa kulttuurissa, jossa naiset nähtiin vain sukupuolieliminä. Terapian jälkeen olen ihme kyllä löytänyt oikeasti kunnollisen, kivan ja kiltin miehen, joka ei ikinä puhuisi siten kuin entisessä elämässäni puhuttiin tai kohtelisi ketään niin. Minun on vaikeaa uskoa sitä, mutta olen nähnyt myös hänen olevan aivan pihalla, kun olen joskus koettanut hahmottaa hänelle tuota ajatusmaailmaa ja maailmankuvaa.
Maailma tuntuu pahalta, seksuaalisuus on minulle mörkö. Pimeinä hetkinä täytyy vain koettaa muistaa, että ei, kaikki ihmiset eivät todellakaan ole sellaisia, joiden keskellä aiemmin elin. Mutta tuntuu pahalta tietää, että sellaisia ihmisiä on. Ehkä tuo pientä lastaan vaunuissa työntävä isä seinän takaa, ehkä mies takanani kassajonossa, ehkä pomo, ehkä asiakas.
Kiitos sinulle kokemuksiesi jakamisesta.
Onneksi olet löytänyt ihmisiä, jotka eivät pahenna oloasi vaan saavat myös avattua tervettä näkökulmaa tähän asiaan.
Jospa itsekin joskus löytäisin normaaleja, vilpittömiä ihmisiä lähelleni. Tosin en tiedä mikä on enemmän normaalia, tuo ajatusmaailma mikä on mieleemme iskostunut vai se, että ihmisiä ajatellaan yksilönä ja inhimillisestä näkökulmasta.
Itse olen kai kyynistynyt ja olen vakavissani miettinyt, etten enää päästä miehiä liian lähelle. Kuitenkin sen myötä saatan myös poistaa sen mahdollisuuden, että koen terveen rakastavan parisuhteen. Tai edes ystävyyden.
Elämä näyttää. Minun pitäisi kyllä saada työstää tätä ja sitten ehkä miettiä vasta mahdollisia suhteita tulevaisuudessa.
AP
Ennemminkin sanoisin että koulutuksen puutetta. Pitäisi olla eri asioihin erikoistuneita tyyppejä. Mielenterveys on niin laaja asia, joka pitää sisällään niin paljon, että on melko hullua että kaikki niputetaan samaan, syömishäiriö, masennus, varsinaiset mielisairaudet, sekä hyväksikäyttö. Eihän hammaslääkärikään operoi kirurgin hommissa.