En pysty käsittämään ihmisiä, jotka ei pidä lapsista!

Ei se mitään. Kaikkien meidän käsityskyvyllä on rajansa, sulla se menee tossa.

Nämä "MÄ en ymmärrä xyz" -aiheiset aloitukset ovat aina yhtä nerokkaita.

Mä ymmärrän.

En jaksanut lukea, mutta otsikkoon viitaten voisin antaa sinulle pienen vinkin: Ihmiset ovat erilaisia. Eikä tuo erilaisuus tarkoita sitä, että toinen olisi toista parempi.

Pelkästään erilainen. :)

En jaksanut lukea kokonaan. Olen äiti ja rakastan lapsiani ylikaiken. En pidä läheskään kaikista lapsista. Suurin osa on ärsyttäviä.

Joo en mäkään tajua miksei kaikki ihmiset voi tykätä kissoista. Mä oon aina rakastanu kissoja joten se on niin outoa jos jotkut ei tykkää niistä. Miten irtaantunut ihminen voi olla luonnosta jos ei pidä niistä. Jotkut mun kaverit ei huomioi mun kissaa ollenkaan, ei puhu sille tai ota katsekontaktia. Ne ei myöskään ymmärrä sitä etten voi niinvaan lähteä viikon matkanne niiden kanssa mun kissan takia, ne näyttää luulevan että se pärjäis viikon yksin. No ehkä ymmärrettävää että kun ei niillä oo kissoja niin ei ne tiedä kaikkea, mutta silti. En vaan voi tajuta

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:42"]

Varsinkaan naisia, mutta en miehiäkään. Ja nyt en siis puhu heistä, jotka eivät halua hankki lasta, vaan heistä jotka eivät halua/osaa olla lasten seurassa. Kuinka itsestään vieroittunut ihminen sellainen on? Kaikkihan me ollaan joskus oltu lapsia ja lähes kaikilla on kuitenkin itseään nuorempia sukulaisia/ystävien lapsia...

Itse olen ollut aina hyvin lapsirakas, jo ihan pienestä asti pyysin aina saada vauvan syliin ja tykkäsin leikkiä pienten lasten kanssa. Nyt minulla on yksi oma ja kaksi kummilasta ja luonnollisesti rakastan heitä kaikkia, omaani tietysti enemmän kuin mitään tai ketään muuta!

Olen aina vähän vieroksunut erään kaverini suhtautumista lapsiin. Muistan kun teininä hän "joutui" muutaman kerran vahtimaan jonkun sukulaisen kolme vuotiasta ja oli siitä todella näreissään (äiti pakotti kun sukulaiset ei muutakaan hoitajaa saanut). Itse olin aina se joka ensimmäisenä innoissaan ilmottautui hoitamaan kaikkien lapsia pelkällä ruokapalkalla :D Nyt oman lapseni synnyttyä, tämä samainen kaveri käy kyllä meillä kylässä ja kutsuu heillekkin mutta suurin piirtein juoksee karkuun jos 2-vuotiaani yrittää kiivetä syliin tai muutenkaan ottaa kontaktia. Hän ei osaa myöskään yhtään puhua lapselle, ei edes ota mielellään katsekontaktia tähän. Muutenkin huomaa että hänen ymmärryksensä lapsista ja lasten hoidosta on ihan mitä sattuu.. Hän kysyi muun muassa useaan kertaan minua lähtemään hänen seurakseen johonkin pitkälle ajomatkalle yömyöhään tai vaikka iltateelle käymään klo 22, lapseni ollessa vuoden ikäinen. Joka kerta muistutin että lapseni käy kahdeksalta nukkumaan eikä autoilemaan voi lähtä kun hänen autossaan ei ole turvaistuinta (minullakaan ei ole omaa autoa, ainut turvaistuin lapselleni on vanhempieni autossa). Kerran hän kysyi onko turvaistuinta aina pakko käyttää ja kuinka vanhaksi asti sen oikeen tarvii :D okei, ymmärrän ettei lapseton ehkä ymmärrä tommosia asioita.

Hän on ainoastaa ainut kenet tunnen joka ei pidä lapsista yhtään! Kaikki muut kaverini sentään ottavat mielellään lapseni syliin tai edes juttelevat tälle. Jotkut ovat kyllä sanoneet etteivät halua itse koskaan lapsia mutta tykkäävät kyllä muiden lapsista, kunhan niitä ei sitten tarvitse ottaa mukaan kotiin lähtiessä :) Sen ymmärrän kyllä täysin hyvin. Muistan kun jo lapsena kuulin äidiltäni että jotkut ihmiset ei vaan tykkää lapsista (Jurassik parkkia katosessa ihmettelin kun se mies ei voinut aluksi sietää niitä lapsia). Ihmettelin jo silloin että miten ei voi tykätä, ovathan hekin olleet joskus lapsia. Tätä samaa ihmettelen yhä tänäkin päivänä.

[/quote]

Kaikesta päätellen sulla riittää maailmassa yhtä sun toista äimisteltävää...

Minusta tuollainen lapsista pitämisen kautta itseään määrittävä ihminen on juuri se itsestään vieraantunut yksilö. Tai ei oikeastaan yksilö lainkaan. Ei sellaista ihmistä varsinaisesti ole olemassa, henkisessä mielessä siis, jonka maailma pyörii lisääntymisen ympärillä. Tuo tekstikin on pelkää epäkiinnostavaa tunneoksennusta, ei tuota jaksa edes kahlata läpi.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:47"]

En jaksanut lukea, mutta otsikkoon viitaten voisin antaa sinulle pienen vinkin: Ihmiset ovat erilaisia. Eikä tuo erilaisuus tarkoita sitä, että toinen olisi toista parempi. Pelkästään erilainen. :)

[/quote]

Joojoo mutta miten ei voi tykätä tai miten voi suorastaan vihata sellaisia olentoja, jollainen olet itse ollut 20, 30 tai 50 vuotta sitten? Onko Keski-ikäisiä jotka eivät pidä vanhuksista? Entä vanhuksia jotka eivät pidä keski-ikäisistä? Nyt siis käytöksestä riippumatta. En minäkään pidä kiukuttelevista vanhuksista enkä huonosti käyttäytyvistä teineistä. Nyt on kyse lapsista yleensä. Jotkut eivät pidä edes hyväkäytöksisistä, siisteistä lapsista...

-ap

Sä et ymmärrä, fine, sulla taitaa olla paljon muutakin, mitä et ymmärrä.

Minä olen ollut aina lapsirakas, mutta omien myötä se ominaisuus on hävinnyt totaalisesti.. joku poikkeus vielä uppoaa :) Enkä tarkoita, että omat vaan on niin ihania, vaan lapset eivät vaan aina ole niin ihania.

Mä en tykkää teineistä vaikka olen itsekin ollut kikattava kusipää. Tykkään kyllä vanhuksista, vaikka oma vanhuuteni on vuosikymmenien päässä. Se että on itse ollut joskus lapsi, ei tarkoita että aikuisena pitäisi muiden lapsista. Ehkä sä jokupäivä ymmärrät.

Minä taas en ymmärrä, mikä niissä lapsissa on niin ihmeellistä? Miksi joku tykkää kaikista lapsista? 

Minulla on hauskaa vain niiden lasten kanssa, joiden kanssa voi keskustella. Eli läppä lentää ja on hyviä oivalluksia. Mutta jos lapsi on vähäpuheinen eikä itse aloita keskustelua, niin en saa häneen mitään kontaksia - enkä hänestä pidäkään. En pidä aikuisistakaan, joihin en saa kontaktia. Ja pihe on se juttu, jolla yhteyden toiseen ihmiseen luen. 

En tykkää leikkiä enkä pelata mitään. Eli muuta yhteistä ei oikein lasten kanssa sitten ole. No, legoja on kiva rakentaa, mutta jos lapsia ei puhu, en jaksa yksinäänlään kovin pitkään ylläpitää keskustelua, niin ei se lapsia ole kiva, vaan legot on kivoja. 

Odotan ap:lta vastakommenttia. 

En minäkään todellakaan jaksanut lukea ensimmäistä viestiä kokonaan... Hohhoijaa... En pidä myöskään lapsista, joten pitäisikö myös avata joku keskustelu aiheesta, ja vieläpä joku vitun pitkä vuodatus aiheesta, että "vihaan lapsia". Ps. Parempi, että ette tule lentokoneessa istumaan samalle penkkiriville minun kanssa. Eikä oikeastaan bussissa tai metrossakaan tarvitse...

Ymmärrän hyvin. Minulla on lapsi, 5kk vanha, jota rakastan yli kaiken. Muita lapsia kartan kuin ruttoa.

Minä en pitänyt lapsista, kunnes veljeni hankki sellaisen. Huomasin, että ihmisiähän ne vain ovat eikä sen kummempaa. Meni vielä kymmenen vuotta, ennen kuin itsekin tein yhden lapsen. Nykyään pidän jo muidenkin lapsista, olen jotenkin oppinut ymmärtämään heitä. Itse asiassa nykyään pidän jo lapsista enemmän kuin aikuisista. Lapset ovat aidompia eikä maailma ole vielä myrkyttänyt heidän mieliään.

Jos ei halua "tietynlaisiin tilanteisiin" lasten kanssa, ei se suinkaan merkitse sitä, että on kyse jostain lastenvihaajasta, kuten tuo älytön muotitermi kuuluu. Lapset on lapsia ja se siitä, mutta kyllähän ärsyttää tämä nykyajan vapaa-ajattelu. Tuntuu, ettei kielletä mistään. En minä ainakaan halua tuollaisia ihmisiä kotiini rikkomaan paikkoja ja kiusaamaan lemmikkejäni (Vahingot taas eri asia!). Ja vanhemmat istuvat siinä räiskeessä ja paukkeessa sohvalla idioottimainen hymy huulillaan, katse sumentuneena ja suorastaan ylpeinä tippa linssissä.

Ja toinen on kaikki yleiset paikat; jos ei ole käytöstä, niin on oikeus olla tykkäämättä. Ja vanhemmat tämän aiheuttaa. Iso kiitos kuitenkin fiksuille lastensa kanssa liikkujille, joita onneksi riittää!.

Jotain ihmisellä sisimmässä rikki jos vihaa lapsia. Näin se vaan on, ei käy kiistäminen.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:03"]Jotain ihmisellä sisimmässä rikki jos vihaa lapsia. Näin se vaan on, ei käy kiistäminen.
[/quote] älä ap jaksa. ennen omien lasten saantia välttelin itsekin kaikkia sukulaisten lspsia. nyt muita lapsia on oppinut sietämään mutta ei ketään voi pakottaa tykkäämään jostakin

Äimistele nyt sitten vaikka minua. Kaikki tuttuni hämmästyivät, kun sain lapsen. "Sinähän inhoat lapsia.". Inhoan suurinta osaa edelleen. Vauvat ei ymmärrä mistään mitään, rääkyy ja kitisee. Leikki-ikäiset ovat duracell-pupuja ilman aivoja. Ihan hauskoja satunnaisesti. Koululaiset on jo niin itseään täynnä ja näsäviisaita, ettei niiden kanssa jaksa sitten millään. Teini-ikäinen on hyvänä hetkenä asiallista seuraa, mutta hyvät hetket on harvassa.

Oma lapsi on rakas ja ero on siinä, että hän on minulle ennenkaikkea persoona. Koko ajan odotan jännityksellä, minkälainen hänestä tulee, mitä hän ajattelee asioista. Muiden lapsia en rakasta, joten ei minua kiinnosta niiden uudet pelit tai Robinin uusi biisi. Lapset ovat tylsää seuraa, koska minua kiinnostaa aikuisten asiat.

Pidän mukavista, iloisista ja reippaista lapsista. Onneksi oma kummilapsi on sellainen. Dominoivista, tyrannimaisista, roskaruualla lihotetuista mankujista en pidä. Näitäkin on ikävä kyllä lähipiirissä. Kasvattakaa lapsenne!