Lue keskustelun säännöt.
En pysty käsittämään ihmisiä, jotka ei pidä lapsista!
18.02.2015 |
Varsinkaan naisia, mutta en miehiäkään. Ja nyt en siis puhu heistä, jotka eivät halua hankki lasta, vaan heistä jotka eivät halua/osaa olla lasten seurassa. Kuinka itsestään vieroittunut ihminen sellainen on? Kaikkihan me ollaan joskus oltu lapsia ja lähes kaikilla on kuitenkin itseään nuorempia sukulaisia/ystävien lapsia...
Itse olen ollut aina hyvin lapsirakas, jo ihan pienestä asti pyysin aina saada vauvan syliin ja tykkäsin leikkiä pienten lasten kanssa. Nyt minulla on yksi oma ja kaksi kummilasta ja luonnollisesti rakastan heitä kaikkia, omaani tietysti enemmän kuin mitään tai ketään muuta!
Olen aina vähän vieroksunut erään kaverini suhtautumista lapsiin. Muistan kun teininä hän "joutui" muutaman kerran vahtimaan jonkun sukulaisen kolme vuotiasta ja oli siitä todella näreissään (äiti pakotti kun sukulaiset ei muutakaan hoitajaa saanut). Itse olin aina se joka ensimmäisenä innoissaan ilmottautui hoitamaan kaikkien lapsia pelkällä ruokapalkalla :D Nyt oman lapseni synnyttyä, tämä samainen kaveri käy kyllä meillä kylässä ja kutsuu heillekkin mutta suurin piirtein juoksee karkuun jos 2-vuotiaani yrittää kiivetä syliin tai muutenkaan ottaa kontaktia. Hän ei osaa myöskään yhtään puhua lapselle, ei edes ota mielellään katsekontaktia tähän. Muutenkin huomaa että hänen ymmärryksensä lapsista ja lasten hoidosta on ihan mitä sattuu.. Hän kysyi muun muassa useaan kertaan minua lähtemään hänen seurakseen johonkin pitkälle ajomatkalle yömyöhään tai vaikka iltateelle käymään klo 22, lapseni ollessa vuoden ikäinen. Joka kerta muistutin että lapseni käy kahdeksalta nukkumaan eikä autoilemaan voi lähtä kun hänen autossaan ei ole turvaistuinta (minullakaan ei ole omaa autoa, ainut turvaistuin lapselleni on vanhempieni autossa). Kerran hän kysyi onko turvaistuinta aina pakko käyttää ja kuinka vanhaksi asti sen oikeen tarvii :D okei, ymmärrän ettei lapseton ehkä ymmärrä tommosia asioita.
Hän on ainoastaa ainut kenet tunnen joka ei pidä lapsista yhtään! Kaikki muut kaverini sentään ottavat mielellään lapseni syliin tai edes juttelevat tälle. Jotkut ovat kyllä sanoneet etteivät halua itse koskaan lapsia mutta tykkäävät kyllä muiden lapsista, kunhan niitä ei sitten tarvitse ottaa mukaan kotiin lähtiessä :) Sen ymmärrän kyllä täysin hyvin. Muistan kun jo lapsena kuulin äidiltäni että jotkut ihmiset ei vaan tykkää lapsista (Jurassik parkkia katosessa ihmettelin kun se mies ei voinut aluksi sietää niitä lapsia). Ihmettelin jo silloin että miten ei voi tykätä, ovathan hekin olleet joskus lapsia. Tätä samaa ihmettelen yhä tänäkin päivänä.
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:22"]
Lapsi puhuu tietyllä tapaa rehellisesti ja tutkii maailmaa täysin avoimesti. Saattaa kysyä suoraan miksi tuo setä näyttää tuolta ja mikä näppy tätillä on nenässään.
Onhan sellaisen viattoman uteliaisuuden ja rehellisyyden kohtaaminen pelottavaa aikuisille jotka tukahduttavat kaiken teennäisiin hymyihin ja teatteriin jossa ei oikeataan ajatella muuta kuin itseä. Sitä miltä näytetään, miten käyttäydytään ja mitä sanotaan ääneen.
[/quote]
Mitä ihmettä? Siis sinusta on ihan suotavaa, että lapsi kommentoi ihmisen fyysisiä ominaisuuksia, joille nämä ihmisparat eivät mitään voi? Esim. palovamma kasvoissa, näppy nenässä, psoriasis ihossa, ulkonevat korvat, kyömynenä, lyhytkasvuisuus, lihavuus, amputoitu jalka, paise, tarve käyttää pyörätuolia, jne?
Minullakin on yksi silmiinpistävä "virhe" ulkonäössä ja kyllä se aina kirpaisee, kun raitiovaunussa/metrossa/junassa/kaupan kassajonossa/kahvilassa joku tuntematon lapsi nostaa asian esille kuuluvalla äänellä. Ymmärrän kyllä lapsen luontaisen uteliaisuuden ja sen, että ihmettely on tahatonta, mutta tuo sinun kommentti ( "Onhan sellaisen viattoman uteliaisuuden ja rehellisyyden kohtaaminen pelottavaa aikuisille jotka tukahduttavat kaiken teennäisiin hymyihin ja teatteriin jossa ei oikeataan ajatella muuta kuin itseä. Sitä miltä näytetään, miten käyttäydytään ja mitä sanotaan ääneen.") tuntuu loukkaavalta. Tuskinpa sillä esimerkkinaisellasi (jolla oli se näppy nenässä) on ollut mielessä mitkään teatterit ja omahyväisyys. Kaikki eivät voi ulkonäölleen mitään. Hienovaraisuutta ja kohteliaisuutta voisi opettaa lapsillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 00:59"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 00:49"]
Kun olin lapsi, en tykännyt olla lapsi. En myöskään pitänyt muista lapsista. Edelleenkään en aikuisena lapsista tykkää. Thats it.
[/quote]
Sama, inhosin muita lapsia, ne oli lapsena jo mun mielestä kuvottavia teennäisiä lässyttäjiä.
Tykkään tietynlaisista ihmisistä, ja suurin osa lapsista nyt vaan on äärimmäisen teennäisiä ja täynnä itseään, ja en pidä sellaisista ihmisistä oli ne minkä ikäisiä vaan.
[/quote]
Jep. En ymmärtänyt muita lapsia, mutta aikuisena kaikki ihmissuhteet toimii kuin rasvattu. Kukaan ei ymmärtänyt vitsejäni eikä ylipäätänsä mitään, mistä pidin.
Typerä aloitus... Ihan sama jos ihmettelisit, miksi kaikki eivät pidä eläimistä?
Mä pidin vain omista lapsistani. En muiden. En ikimaailmassa halua syliini muiden lapsia. Pakon edestä pidin kummilapsiani hetken aikaa. Lpaset on ihan jees mutta hoitakoon jokainen omansa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pystyn. Mä en ole aiemmin pitänyt lapsista yhtään. Vieläkään en pidä kuin pienestä osasta, suurin osa lapsista ärsyttää mua. En sitä tietenkään lapselle koskaan näytä, en mä ilkeä ole kuitenkaan.
Mulla on kaksi lasta, niistä tykkään kyllä. :D Ja onneksi niillä on jonkin verran tosi kivoja kavereitakin.
Jotkut yksittäiset lapset voivat olla ihan mukavia tapauksia, mutta kyllä suurin osa lapsista ovat ihan hemmetin tylsiä. Heitä kiinnostaa selittää vain omia tylsiä juttujaan, joissa ei ole mitään erityisen oivaltavaa mukana. Ja sitten he tuskastuvat ja kitisevät, jos heitä ei huomioida koko ajan. Tulee ärripurriärsytys, jos ei kiitellä ja hehkutella, kuinka mielenkiintoisia heidän ei niin mielenkiintoiset aivoituksensa ovat... Sitten jos he spontaanisti sanovat jotain ihan hauskaa, niin he alkavat tylsistymiseen saakka toistelemaan samaa juttua uudestaan ja uudestaan lisää huomiota ja ihailua saadakseen. Hohhoijaa.
Eli ei, en tykkää lapsista noin yleensä. Jotkut yksittäiset muksut ovat persoonansa puolesta hauskoja tyyppejä, ihan niin kuin jotkut yksittäiset aikuisetkin ovat persoonaltaan mielenkiintoisia ihmisiä ja toiset taas eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellinen käsitys että kaikilla olisi jatkuvasti lähipiirissä lapsia. Itse olen kolmekymppinen ja kyllä, NAINEN ja olen kolme kertaa elämässäni ollut katsomassa pientä vauvaa, muuten en ole ollut itseäni merkittävästi nuorempien lasten kanssa tekemisissä. Sukulaiset on kaukana, olimme siskoni kanssa serkusparvesta nuorimmat ja perhetuttujen ym. lapset ovat olleet ikäisiämme, poislukien vauva nro 1. Ne lapsuuden kaverit jotka ovat nuorena lisääntyneet ovat jääneet kotipaikkakunnalle kun minä olen opiskellut ja ollut töissä ympäri Suomen ja ulkomaillakin, ja näitä kavereita nähtäessä he ovat jättäneet lapsensa kotiin. Nyt en haluakaan mennä pikkulapsiperheeseen esim. sukuloimaan koska on kaikille pelkästään epämukavaa kun en osaa enkä haluakaan olla lasten kanssa. Lisäksi olen introvertti ja joudun jo töissäni olemaan paljon vieraiden (mutta onneksi aikuisten) ihmisten kanssa tekemisissä ja en halua vapaa-ajallani käyttää vähiä sosiaalisuusvoimavarojani minulle vieraiden lasten kanssa seurusteluun kun siitä ei kellekään jää tosiaan kuin paha mieli. Erityisesti en lapsia vihaa mutta en kyllä pidäkään lapsista. En kyllä pidä monista aikuisistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidän jopa lapsista enemmän kuin ap:n kaltaisista, itseään parempana pitävistä ja muiden käytöstä ihmettelevistä ihmisistä.
Vaikka lähtökohtaisesti en itsekään siis ole lapsirakas. En missään nimessä sano vihaavani lapsia, en vain osaa olla luontevasti heidän kanssaan. On minullakin lähipiirissä ihmisiä jotka ovat hyvin lapsirakkaita, mutta me nyt vain ollaan kaikki niin erilaisia! Itse en ole koskaan ollut mikään lapsirakas. Olen kyllä työskennellyt lastenhoitajanakin nuorena, mutta lähinnä pidin huolta vain heidän tarpeistaan ja olin läsnä, en esimerkiksi oikein osaa lukea lapsille kirjaa sillä tavalla kuin he haluaisivat, innostuen ja hahmoihin heittäytyen.
Lapsia tapaan työssäni ja vauvoja, mutta en ole koskaan vauvakuumeillut.
Kyllä minä ihan läheisistä lapsista pidän mutta itselläni ei lapsia ole enkä tiedä haluankokaan.
Miksi tätä pitää niin ihmetellä? Onhan meillä erilaisia makuja asioiden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:47"]
En jaksanut lukea, mutta otsikkoon viitaten voisin antaa sinulle pienen vinkin: Ihmiset ovat erilaisia. Eikä tuo erilaisuus tarkoita sitä, että toinen olisi toista parempi. Pelkästään erilainen. :)
Joojoo mutta miten ei voi tykätä tai miten voi suorastaan vihata sellaisia olentoja, jollainen olet itse ollut 20, 30 tai 50 vuotta sitten? Onko Keski-ikäisiä jotka eivät pidä vanhuksista? Entä vanhuksia jotka eivät pidä keski-ikäisistä? Nyt siis käytöksestä riippumatta. En minäkään pidä kiukuttelevista vanhuksista enkä huonosti käyttäytyvistä teineistä. Nyt on kyse lapsista yleensä. Jotkut eivät pidä edes hyväkäytöksisistä, siisteistä lapsista...
-ap
Onpa itserakas asenne. Jos joku on samanlainen kuin itse olen/olen ollut niin rakastan häntä. Eli rakastan ihmisiä jotka muistuttavat minua itseäni. Taidat olla melkoisen itseriittoinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien tuttujen lapset karttaa minua. Pitäisikö minun tehdä aloitus jossa en käsitä miksi lapset ei pidä aikuisista?
Minulla on äänekkäät korkeat korkkarit, tiukat jakkupuvut, iso nuttura päässä, punaista huulipunaa ja iso salkku.
Olen tiukan tädin näköinen vaikka olen ystävällinen ja sosiaalinen :)
Vierailija kirjoitti:
Sä et ymmärrä, fine, sulla taitaa olla paljon muutakin, mitä et ymmärrä.
Minä olen ollut aina lapsirakas, mutta omien myötä se ominaisuus on hävinnyt totaalisesti.. joku poikkeus vielä uppoaa :) Enkä tarkoita, että omat vaan on niin ihania, vaan lapset eivät vaan aina ole niin ihania.
Olemme erilaisia. Mikään asia ei pidä olla mustavalkoinen. On äitejä ja "äitejä" kuten on mummoja ja " mummoja " ja kaikki ovat täysin erilaisia persoonia - kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton ja perheen nuorin eli minulla ei ole kokemusta lasten kanssa olemisesta. Siksi tunnen oloni todella vaivaantuneeksi heidän kanssaan. Sukulaislapsien kanssa olen jonkun verran tekemisissä, mutta tuntuu että ei kannata edes yrittää alle 8-vuotiaan kanssa olemista. Tässä joitain syitä listattuina:
a.) Vauvaa en uskalla ottaa syliin, pelkään että pidän väärin ja vauva putoaa tai katkaisee niskansa muuten vain.
b.) Pikkulapsille en osaa jutella tai leperrellä, en saa heidän puheestaan selvää enkä ole kiinnostunut lelujen ihastelusta. Joudun koko ajan olemaan varuillani siitä mitä saa sanoa ja mitä ei saa sanoa ja artikuloimaan niin että lapsi ymmärtää. Vielä pahempi jos lapsi ei puhu mitään ja moljottaa vain tyhmänä enkä tiedä mitä nyt pitäisi tehdä.
c.) En halua pitää lapsia sylissä, se on vaivaannuttavaa. Liian "intiimiä".
d.) En osaa lohduttaa lasta jos se ryhtyy itkemään. Ja lapset itkevät todella helposti.
e.) En yksinkertaisesti ole kiinnostunut lasten asioista kun ei niistä ole mitään kokemusta.
f.) En kestä kuunnella lasten päämäärätöntä huutoa tai katsoa riehumista jolle ei tule loppua edes käskystä. Menetän malttini näissä tapauksissa helposti.
g.) En pidä lasten "rehellisyydestä" eli kyvyttömyydestä suodattaa sanomisiaan. Enkä uteliaisuudesta. Jotain elektroniikkavempeleen tai sään toimintaa voinkin selittää, mutta en todellakaan henkilökohtaisista asioistani sitä että miksi minulla on tällaista tai ei ole sellaista.
Joo, ehkä näitä oppii jos lapsia tulee itselleni joskus. Tällä hetkellä pikkulapset eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Isommat lapset (eli ne yli 8-vuotiaat) ovat huomattavasti helpompia ja siedettävämpiä koska ymmärtävät puhetta sekä konsepteja sujuvasti ja kykenevät jonkinlaiseen itsenäisyyteen.
Yritän suhtautua lapsiin kuin muihinkin ihmisiin. Miksi lapsille pitäisi lässyttää? En koe tarvetta pitää kaikista enkä tunne yleensäkään itseäni mukavaksi tuntemattomien kanssa, olivat ne aikuisia tai lapsia. Teinejä jopa pelkään. Sisarusteni lapsista pidän, koska tunnen heidät ja sattuvat olemaan hyviä tyyppejä. Jonkin verran minulla on myös suojeluviettiä mitä tulee pieneen kokoon, sillä saatan alkaa itkeä jostain lapsen kuolemaan liittyvistä uutisista.
En pidä lapsista mm. koska:
a) Niiden jutut ovat aikuisen näkökulmasta ihan h*lvetin epäkiinnostavia. eivätkä yhtään niin oivaltavia kuin itse ja vanhempansa kuvittelevat
b) Niiden seurassa on vaivaannuttavaa, kun yleensä lapsen pitää kysellä koko ajan jotain tai kerjätä muuten vaan huomiota
c) Olin lapsena kiusattu toisten lasten toimesta ja tiedän miten julmia nuo suodattamattomat pikkuhirviöt voivat olla. Olen edelleen tietyllä tavalla varpaillani lasten kanssa tästä syystä
d) Todella monet nykylapset ovat lähtökohtaisesti itserakkaita ja omahyväisiä maailman napoja, koska heidät on sellaisiksi kasvatettu
Mä en pysty käsittämään vanhempia, joille ei ole ok että heidän lapsensa kuolevat ennen kouluikää.
En tykkää ylipäätänsä ihmisistä, saatikka sitten pienistä ihmisistä jotka käyttäytyvät arvaamattomasti ja kysyvät ja puhuvat epämukavia. Lisäksi olen germafoobikko joten kaikki räkä ym. Mähmät aiheuttaa suurta ahdistusta. Sitten vaan, yksinkertaisesti, ei kiinnosta. Ei vaan kiinnosta, sori vaan. Live and let live, ei liikuta minua jos rakastat lapsia - toimii myös toiseen suuntaan.