Lue keskustelun säännöt.
En pysty käsittämään ihmisiä, jotka ei pidä lapsista!
18.02.2015 |
Varsinkaan naisia, mutta en miehiäkään. Ja nyt en siis puhu heistä, jotka eivät halua hankki lasta, vaan heistä jotka eivät halua/osaa olla lasten seurassa. Kuinka itsestään vieroittunut ihminen sellainen on? Kaikkihan me ollaan joskus oltu lapsia ja lähes kaikilla on kuitenkin itseään nuorempia sukulaisia/ystävien lapsia...
Itse olen ollut aina hyvin lapsirakas, jo ihan pienestä asti pyysin aina saada vauvan syliin ja tykkäsin leikkiä pienten lasten kanssa. Nyt minulla on yksi oma ja kaksi kummilasta ja luonnollisesti rakastan heitä kaikkia, omaani tietysti enemmän kuin mitään tai ketään muuta!
Olen aina vähän vieroksunut erään kaverini suhtautumista lapsiin. Muistan kun teininä hän "joutui" muutaman kerran vahtimaan jonkun sukulaisen kolme vuotiasta ja oli siitä todella näreissään (äiti pakotti kun sukulaiset ei muutakaan hoitajaa saanut). Itse olin aina se joka ensimmäisenä innoissaan ilmottautui hoitamaan kaikkien lapsia pelkällä ruokapalkalla :D Nyt oman lapseni synnyttyä, tämä samainen kaveri käy kyllä meillä kylässä ja kutsuu heillekkin mutta suurin piirtein juoksee karkuun jos 2-vuotiaani yrittää kiivetä syliin tai muutenkaan ottaa kontaktia. Hän ei osaa myöskään yhtään puhua lapselle, ei edes ota mielellään katsekontaktia tähän. Muutenkin huomaa että hänen ymmärryksensä lapsista ja lasten hoidosta on ihan mitä sattuu.. Hän kysyi muun muassa useaan kertaan minua lähtemään hänen seurakseen johonkin pitkälle ajomatkalle yömyöhään tai vaikka iltateelle käymään klo 22, lapseni ollessa vuoden ikäinen. Joka kerta muistutin että lapseni käy kahdeksalta nukkumaan eikä autoilemaan voi lähtä kun hänen autossaan ei ole turvaistuinta (minullakaan ei ole omaa autoa, ainut turvaistuin lapselleni on vanhempieni autossa). Kerran hän kysyi onko turvaistuinta aina pakko käyttää ja kuinka vanhaksi asti sen oikeen tarvii :D okei, ymmärrän ettei lapseton ehkä ymmärrä tommosia asioita.
Hän on ainoastaa ainut kenet tunnen joka ei pidä lapsista yhtään! Kaikki muut kaverini sentään ottavat mielellään lapseni syliin tai edes juttelevat tälle. Jotkut ovat kyllä sanoneet etteivät halua itse koskaan lapsia mutta tykkäävät kyllä muiden lapsista, kunhan niitä ei sitten tarvitse ottaa mukaan kotiin lähtiessä :) Sen ymmärrän kyllä täysin hyvin. Muistan kun jo lapsena kuulin äidiltäni että jotkut ihmiset ei vaan tykkää lapsista (Jurassik parkkia katosessa ihmettelin kun se mies ei voinut aluksi sietää niitä lapsia). Ihmettelin jo silloin että miten ei voi tykätä, ovathan hekin olleet joskus lapsia. Tätä samaa ihmettelen yhä tänäkin päivänä.
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:49"]Joo en mäkään tajua miksei kaikki ihmiset voi tykätä kissoista. Mä oon aina rakastanu kissoja joten se on niin outoa jos jotkut ei tykkää niistä. Miten irtaantunut ihminen voi olla luonnosta jos ei pidä niistä. Jotkut mun kaverit ei huomioi mun kissaa ollenkaan, ei puhu sille tai ota katsekontaktia. Ne ei myöskään ymmärrä sitä etten voi niinvaan lähteä viikon matkanne niiden kanssa mun kissan takia, ne näyttää luulevan että se pärjäis viikon yksin. No ehkä ymmärrettävää että kun ei niillä oo kissoja niin ei ne tiedä kaikkea, mutta silti. En vaan voi tajuta
[/quote]Samaa mieltä. Rakastan eläimiä enemmän kuin ihmisiä. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin ihmettelen, jos ei pidä lapsista. Minulla ei ole itselläni lapsia, mutta noin yleensä ottaen pidän kaikista lapsista, siis lähtökohtaisesti. Monilla näyttää olevan se asenne, että omat ovat ihania, muiden eivät. Se kuulostaa jotenkin kammottavalta asenteelta. Kyllä pieniä ihmisiä pitäisi jokaisen suojella. Siis suhtautua ystävällisesti aina kun kohtaa jossain tilanteessa.
Tuo on kyllä totta, että lasten kanssa on vaikea keksiä tekemistä, varsinkaan jos ne eivät puhu. Jos lapsi kiikuttaa minulle lelujaan "näytille", en yhtään jaksaisi alkaa kommentoida tai ihastella niitä. Ei voisi olla tylsempää kuin ihastella jotain muoviautoa. Yleensä vaan nyökkään vaivautuneesti. Lasten ongelma on se, että ne luulevat olevansa maailman keskipisteitä.
Minä en vihaa lapsia, mutta tavallaan ovat minulle yhdentekeviä. En siis helly nähdessäni vauvoja tai ole kiinnostunut muiden lapsista. Kummilasten kanssa yritän enemmän, mutta ei se luonnostaan tule.. En silti tylytä ja yritän huomata lapsetkin. Rakastan tietysti omia lapsiani yli kaiken.
En välitä seurustella myöskään vanhusten tai esim. vammaisten kanssa. Minulta puuttuu varmaa joku hoivaviettigeeni..
Niin, lapset on aika pelottavia, niillä ei tiettyinä ikävuosina ole oikein estoja eikä tajua siitä mitä saa sanoa vieraille ja mitä ei, eli ns opittuja käytöstapoja. Lapsi puhuu tietyllä tapaa rehellisesti ja tutkii maailmaa täysin avoimesti. Saattaa kysyä suoraan miksi tuo setä näyttää tuolta ja mikä näppy tätillä on nenässään.
Onhan sellaisen viattoman uteliaisuuden ja rehellisyyden kohtaaminen pelottavaa aikuisille jotka tukahduttavat kaiken teennäisiin hymyihin ja teatteriin jossa ei oikeataan ajatella muuta kuin itseä. Sitä miltä näytetään, miten käyttäydytään ja mitä sanotaan ääneen.
Aikuiset jotka vihaa lapsia on itse jo ajat sitten unohtaneet lapsen maailman ulottuvuudet, ehkä jossain vaiheessa oppivat yksinkertaisesti häpeämään sitä itsessään, haluavat olla aikuisia, käyttäytyä ja olla asiallisia.
Minä kyllä rakastan lapsiani ja ymmärrän heitä paremmin kuin vieraita lapsia, mutta lasteni kautta olen oppinut olemaan lasten kanssa myös kärsivällinen. Ja rakastan sitä miten lapseni saavat minutkin muistamaan mitä on olla lapsi. Voidaan sitten yhdessä ihmetellä maailmaa. Parhaat filosofiset ajatukset saattavat tulla lapsen suusta täysin aidosti odottamatta, ja siinä onkin aikuisella miettimistä kuka se on se viisain ja kuka vain aikuinen :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan siksi kun olen ollut lapsi en sitä helvettiä enää halua ympärilleni. Pelkäsin lapsia silloin ja pelkään nyt. Pois kauas kaikki semmoset vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on kuin pierut; ainostaan omat on hyviä.
Miksi lapsista pitäisi pitää vain siksi, että on itse joskus ollut sellainen? Ihan naurettava syy. Olen minäkin joskus käyttäytynyt huonosti, loukannut ihmisten tunteita, ollut rasisti. Silti en itse pidä ihmisistä, jotka käyttäytyvät huonosti, loukkaavat toisten tunteita tai ovat rasisteja. Mennyt on mennyttä. Ja btw, en edes erityisemmin tykkää itsestäni nyt aikuisenakaan :D Olen armottoman tylsää seuraa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:03"]
Jotain ihmisellä sisimmässä rikki jos vihaa lapsia. Näin se vaan on, ei käy kiistäminen.
[/quote]
No ei todellakaan käy kiistäminen, kun kirjoittajalla ei ole sen vertaa älyä että kykenisi perustelemaan väitettään millään tavalla. Mitäpä siitä kukaan irti saisi. Eli tällä tyypillä ei ole jotain sisimmästä rikki, vaan se sisin näyttäisi puuttuvan. Vähän kuin eläimillä yleensä sanotaan olevan, vaikka minusta eläimillä kyllä on paljonkin ymmärrystä.
En mä pidä aikuisistakaan vaikka itse nyt olen sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelin jo silloin että miten ei voi tykätä, ovathan hekin olleet joskus lapsia
Muistan hyvin lapsuuteni. Kronologinen muistini alkaa siitä, kun olin neljävuotias. Muistan kirkkaasti, että tuolloin en pitänyt muista lapsista. Lapset olivat väkivaltaisia, itsekkäitä, arvaamattomia ja typeriä otuksia. Niin varmasti olin itsekin, mutta muistan preferoineeni aikuisten seuraa. Sitten lapsuuteni en onneksi ole joutunut olemaan tekemisissä noiden ihmisten irvikuvien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:22"]
Niin, lapset on aika pelottavia, niillä ei tiettyinä ikävuosina ole oikein estoja eikä tajua siitä mitä saa sanoa vieraille ja mitä ei, eli ns opittuja käytöstapoja. Lapsi puhuu tietyllä tapaa rehellisesti ja tutkii maailmaa täysin avoimesti. Saattaa kysyä suoraan miksi tuo setä näyttää tuolta ja mikä näppy tätillä on nenässään.
Onhan sellaisen viattoman uteliaisuuden ja rehellisyyden kohtaaminen pelottavaa aikuisille jotka tukahduttavat kaiken teennäisiin hymyihin ja teatteriin jossa ei oikeataan ajatella muuta kuin itseä. Sitä miltä näytetään, miten käyttäydytään ja mitä sanotaan ääneen.
Aikuiset jotka vihaa lapsia on itse jo ajat sitten unohtaneet lapsen maailman ulottuvuudet, ehkä jossain vaiheessa oppivat yksinkertaisesti häpeämään sitä itsessään, haluavat olla aikuisia, käyttäytyä ja olla asiallisia.
Minä kyllä rakastan lapsiani ja ymmärrän heitä paremmin kuin vieraita lapsia, mutta lasteni kautta olen oppinut olemaan lasten kanssa myös kärsivällinen. Ja rakastan sitä miten lapseni saavat minutkin muistamaan mitä on olla lapsi. Voidaan sitten yhdessä ihmetellä maailmaa. Parhaat filosofiset ajatukset saattavat tulla lapsen suusta täysin aidosti odottamatta, ja siinä onkin aikuisella miettimistä kuka se on se viisain ja kuka vain aikuinen :-)
[/quote]
Lapsia kaavamaisempia ja sovinnaisempia ihmisiä ei löydykään. Kaikki on ulkoa opeteltua ja muiden matkimista. Jokainen lapsi jopa piirtää auringon tismalleen samalla tavalla kuin miljoona muuta lasta.
Lapsi ei ole rehellinen, lapsi on vain kyvytön suodattamaan puheitaan kuten aikuinen. Pelkkä huomioita tekevä automaatti. Se ei ole pelottavaa, se on vain äärimmäisen ikävystyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:25"]Lapset on kuin pierut; ainostaan omat on hyviä.
[/quote]
Tämä! Olin ulkomailla miehen sukulaisten luona oman lapseni kanssa, ja siellä ihmeteltiin kun en äiti-ihmisenä taipunutkaan ihastelemaan ja lässyttämään jokaista alle kymmenvuotiasta. Lopulta käly kysyi, enkö tykkää lapsista, ja minä vastasin että en tykkää ihmisistä ylipäätään. Vain silloin kun antavat syytä tykätä.
Lapset eivät osaa vielä kunnioittaa henkilökohtaista reviiriä, siksi oloni on lasten kanssa useimmiten hyvin epämukava. En pidä siitä, että minua tuijotetaan enkä varsinkaan halua vierasta ihmistä syliini tai kimppuuni muutenkaan.
Vauvat ovat yksinkertaisesti tylsiä.
En minä tykkää edes aikuisista ihmisistä. Tykkääminen on seurausta siitä, että olen viettänyt jonkun kanssa aikaa ja koen olevamme samalla aaltotasolla. Lähtökohta ihmisiä kohtaan iästä riippumatta on neutraali. Lapsista harvoin pidän, koska he yksinkertaisesti käyttäytyvät kuin lapset. Heille ei ole kehittynyt taitoa olla kohtelias (ei saa esim. sanoa ketään lihavaksi) ja ovat yleensä kovin äänekkäitä eivätkä osaa huomioida muuta. Kehityspsykologiaa lukeneena ymmärrän toki, että se on vain osa lapsen kehittymistä aikuiseksi. Mutta en silti pidä niistä piirteistä. Koen myös suurimman osan aikuisistakin ihmisistä jokseenkin ärsyttävinä. Tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa, mutta vain harvan kanssa nautin olla ja viettää aikaa.
Itse en pidä suurimmasta osasta ihmisiä, joten luonnollisesti en pidä myöskään suurimmasta osasta lapsia. Joistakin toki, eli en vihaa lapsia. Mutta suurin osa lapsista on mielestäni rasittavia. En jaksa kirkumista, päättömästi ympäriinsä juoksemista, mankumista, tuijottamista, epäkohteliaiden huomioiden/kysymysten laukomista jne jne. Varsinkaan en jaksa lapsia, joiden pitää koko ajan vaatia huomiota eivätkä voi hetkeäkään leikkiä tai puuhastella itsekseen.
Nro 20 vielä jatkaa:
Minulle tuo lasten "rehellisyys" ei ole se ärsyttävä juttu. Se juuri on hauskaa. Ärsyynnyn tilanteissa, missä lapset esim. esittelevät omia puhelimiaan ja tenttaavat minulta mikä uhelin minulla on ja mitä pelejä siinä on. Tai kun aikuiset juttelee keskenään, niin siihen pitää änkeä lässyttämään jotain tyhjänpäiväistä. Tuntuu, että ne 3-6- vuotiaat ajatteleekin jotain fiksua välillä, mutta koulu kun alkaa, niin ne taantuu. En tiedä mitään pitkästyttävämpää kuin 8- vuotias lapsi.
Minä en inhoa lapsia, mutta en erityisemmin voi sanoa lapsista pitävänikään. Jokaiselle omat lapsethan ovat maailman kauneimpia ja älykkäimpiä, vaikka muiden silmissä voivat olla rumia ja ärsyttäviä. Äitien pitäisi ymmärtää se, että ei kaikki ihmiset koe teidän lapsianne maailman tärkeimmiksi maan päällä, vaikka ymmärrettävästi teille he sitä ovatkin. Ei meillä vierailla ihmisillä ole tunnesiteitä teidän lapsiinne, emme me tunne valtavaa rakkautta vieraisiin lapsiin. Tunnetteko te äidit rakkautta vanhaan isääni, joka istuu pyörätuolissa, sekä tarvitsee apua jokaiseen päivittäiseen toimintaansa?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:03"]
Jotain ihmisellä sisimmässä rikki jos vihaa lapsia. Näin se vaan on, ei käy kiistäminen.
[/quote]
Oli varmaan rikki jo 4-vuotiaana, kun sanoin äidille etten halua vauvaa koskaan. En leikkinyt vauvanukeilla, vaan inhosin niitä. Legot ja palikat olivat kivempiä. Vauvanukkeja oli korkeintaan kiva stailata, kun ihailin vaatesuunnittelijoita.