Lue keskustelun säännöt.
En pysty käsittämään ihmisiä, jotka ei pidä lapsista!
18.02.2015 |
Varsinkaan naisia, mutta en miehiäkään. Ja nyt en siis puhu heistä, jotka eivät halua hankki lasta, vaan heistä jotka eivät halua/osaa olla lasten seurassa. Kuinka itsestään vieroittunut ihminen sellainen on? Kaikkihan me ollaan joskus oltu lapsia ja lähes kaikilla on kuitenkin itseään nuorempia sukulaisia/ystävien lapsia...
Itse olen ollut aina hyvin lapsirakas, jo ihan pienestä asti pyysin aina saada vauvan syliin ja tykkäsin leikkiä pienten lasten kanssa. Nyt minulla on yksi oma ja kaksi kummilasta ja luonnollisesti rakastan heitä kaikkia, omaani tietysti enemmän kuin mitään tai ketään muuta!
Olen aina vähän vieroksunut erään kaverini suhtautumista lapsiin. Muistan kun teininä hän "joutui" muutaman kerran vahtimaan jonkun sukulaisen kolme vuotiasta ja oli siitä todella näreissään (äiti pakotti kun sukulaiset ei muutakaan hoitajaa saanut). Itse olin aina se joka ensimmäisenä innoissaan ilmottautui hoitamaan kaikkien lapsia pelkällä ruokapalkalla :D Nyt oman lapseni synnyttyä, tämä samainen kaveri käy kyllä meillä kylässä ja kutsuu heillekkin mutta suurin piirtein juoksee karkuun jos 2-vuotiaani yrittää kiivetä syliin tai muutenkaan ottaa kontaktia. Hän ei osaa myöskään yhtään puhua lapselle, ei edes ota mielellään katsekontaktia tähän. Muutenkin huomaa että hänen ymmärryksensä lapsista ja lasten hoidosta on ihan mitä sattuu.. Hän kysyi muun muassa useaan kertaan minua lähtemään hänen seurakseen johonkin pitkälle ajomatkalle yömyöhään tai vaikka iltateelle käymään klo 22, lapseni ollessa vuoden ikäinen. Joka kerta muistutin että lapseni käy kahdeksalta nukkumaan eikä autoilemaan voi lähtä kun hänen autossaan ei ole turvaistuinta (minullakaan ei ole omaa autoa, ainut turvaistuin lapselleni on vanhempieni autossa). Kerran hän kysyi onko turvaistuinta aina pakko käyttää ja kuinka vanhaksi asti sen oikeen tarvii :D okei, ymmärrän ettei lapseton ehkä ymmärrä tommosia asioita.
Hän on ainoastaa ainut kenet tunnen joka ei pidä lapsista yhtään! Kaikki muut kaverini sentään ottavat mielellään lapseni syliin tai edes juttelevat tälle. Jotkut ovat kyllä sanoneet etteivät halua itse koskaan lapsia mutta tykkäävät kyllä muiden lapsista, kunhan niitä ei sitten tarvitse ottaa mukaan kotiin lähtiessä :) Sen ymmärrän kyllä täysin hyvin. Muistan kun jo lapsena kuulin äidiltäni että jotkut ihmiset ei vaan tykkää lapsista (Jurassik parkkia katosessa ihmettelin kun se mies ei voinut aluksi sietää niitä lapsia). Ihmettelin jo silloin että miten ei voi tykätä, ovathan hekin olleet joskus lapsia. Tätä samaa ihmettelen yhä tänäkin päivänä.
Kommentit (78)
En pysty käsittämään aloituksen kaltaista idiotismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:57"]Ymmärrän hyvin. Minulla on lapsi, 5kk vanha, jota rakastan yli kaiken. Muita lapsia kartan kuin ruttoa.
[/quote]
Olet hirveä ihminen jos kartat tiettyä ihmisryhmää kuin ruttoa. Voisi verrata rasismiin.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:18"]Minä en vihaa lapsia, mutta tavallaan ovat minulle yhdentekeviä. En siis helly nähdessäni vauvoja tai ole kiinnostunut muiden lapsista. Kummilasten kanssa yritän enemmän, mutta ei se luonnostaan tule.. En silti tylytä ja yritän huomata lapsetkin. Rakastan tietysti omia lapsiani yli kaiken.
En välitä seurustella myöskään vanhusten tai esim. vammaisten kanssa. Minulta puuttuu varmaa joku hoivaviettigeeni..
[/quote]
Tunnekylmältä kuulostat.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:30"]En mä pidä aikuisistakaan vaikka itse nyt olen sellainen.
[/quote]
Olet siis tosi negatiivinen tyyppi, et taida tykätä kenestäkään. Kannattaisi mennä hoitoon ja yrittää löytää apua elämänilon ja positiivisuuden löytämiseen.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:48"]
En jaksanut lukea kokonaan. Olen äiti ja rakastan lapsiani ylikaiken. En pidä läheskään kaikista lapsista. Suurin osa on ärsyttäviä.
[/quote]
kuin mun näppikseltä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suurperheen äiti. Rakastan lapsiani ylikaiken mutta en pidä muiden lapsista. Olen heille kyllä ystävällinen enkä pahaa toivo, viattomia pikkuisia. Mutta ei vaan haluta ottaa syliin eikä muutoinkaan istua esittelemään lelua sen koommin... Pahaltahan se tuntuu jos joku ei välitä/pidä minun lapsista, mutta ymmärrän sen kuitenkin. Enhän minäkään niin välitä muiden.. Olen sinusta ap luultavasti outolintu. En välittäisi sinunkaan lasta ottaa syliin tai sen kummemmin pölöttää lapsellesi... Toiset on lapsista ihastuksistaan, toiset ei.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:36"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:25"]Lapset on kuin pierut; ainostaan omat on hyviä.
[/quote]
Tämä! Olin ulkomailla miehen sukulaisten luona oman lapseni kanssa, ja siellä ihmeteltiin kun en äiti-ihmisenä taipunutkaan ihastelemaan ja lässyttämään jokaista alle kymmenvuotiasta. Lopulta käly kysyi, enkö tykkää lapsista, ja minä vastasin että en tykkää ihmisistä ylipäätään. Vain silloin kun antavat syytä tykätä.
[/quote]
Tuskin annat itse syytä tykätä sinusta. Kuulostat vastenmieliseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:17"]Kyllä minäkin ihmettelen, jos ei pidä lapsista. Minulla ei ole itselläni lapsia, mutta noin yleensä ottaen pidän kaikista lapsista, siis lähtökohtaisesti. Monilla näyttää olevan se asenne, että omat ovat ihania, muiden eivät. Se kuulostaa jotenkin kammottavalta asenteelta. Kyllä pieniä ihmisiä pitäisi jokaisen suojella. Siis suhtautua ystävällisesti aina kun kohtaa jossain tilanteessa.
[/quote]
Niinpä. Täällä kaikki sanovat rakastavansa omaansa paljon mutta eivät välitä yhtään muista lapsista. Kuitenkin omat lapsenne tulevat elämään näiden muiden lasten kanssa samassa yhteiskunnassa ja kenties samoissa kouluissa. Jos kaikki kohtelevat myös toisten lapsia hyvin siitä seuraa hyvää myös omille lapsillekin.
"Ja nyt en siis puhu heistä, jotka eivät halua hankki lasta, vaan heistä jotka eivät halua/osaa olla lasten seurassa. Kuinka itsestään vieroittunut ihminen sellainen on? Kaikkihan me ollaan joskus oltu lapsia ja lähes kaikilla on kuitenkin itseään nuorempia sukulaisia/ystävien lapsia..."
Itsestään vieroittunut? Ei omasta itsestään voi vieroittua. Jos tarkoitat lapsista vieroittumista, niin minä en ole ollut pidempiä aikoja pienten lasten kanssa tekemisissä kuin lapsena (nuorempi veljeni, serkut, muut vanhempieni tuttavien lapset). Ei noista lapsuusajoista kyllä ole jäänyt mitään "oppeja" mieleen, koska lapsista huolehti aikuiset, ei lapset.
Aikuisiällä (olen n. 30) en juurikaan lapsiin törmää, sillä ystäväpiiriini ei kuulu ihmisiä, jotka lisääntyvät. Veljilläni ei ole myöskään lapsia. Serkuillani on, mutta tapaamme vain muuaman kerran vuodessa sukujuhlissa tms. Silloin kysyn kuulumiset, mutta en osallistu lasten kanssa hengailuun (paitsi jos lapset on jo isompia).
Minä en osaa olla lapsien kanssa sen takia, että en ymmärrä niitä ja koko ajan saa olla varpaillaan, ettei kohta tule äidiltä noottia "virheistäni". Jos lapsi itkee äänekkäästi, lyö, potkii, kiljuu, tms niin en tiedä miten toimia. Jos rauhoittelen lasta, joku äiti saataa ottaa sellaisesta nokkiinsa. Jos torun asiallisesti lintuja kivittävää lasta, vanhemmat saavat raivarit. Hyvinkäyttäytyvien lasten kanssa on ihan mukava leikkiä ja jutella, mutta en suostu puhumaan lässytyskieltä tai käyttämään lyhyitä, helppoja lauseita tai vauvasanastoa (masu, pipi, poppaa, hauva, vaavi, jne), sellainen tuntuu vaivaannuttavalta ja teennäiseltä. Se ei vaan tunnu luontevalta. Lapset ovat ok, mutta en vain aina ymmärrä miten niiden seurassa ollaan. Eläimet ovat paljon helpompia ja miellyttävämpiä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään hirveästi pidä lapsista, veljen lasten kanssa kyllä tykkään leikkiä ym mutta muiden lasten kanssa tuntuu väkinäiseltä enkä osaa esim. jutella lapsille, mulle sellainen tyhjänpäiväinen lätinä ei tule luonnostaan enkä tykkää lässyttää. Näsäviisaat ja äänekkäät lapset on ehkä hirveintä ikinä, vaikka muiden mielestä ne ovat "reippaita". Mä tykkään eniten sellaisista lapsista jotka eivät ihan koko ajan ole äänessä, ujot lapset ovat ihan söpöjä
Eiköhän jokaisella ole oma mielipiteensä. Itse en pidä lapsista, tai siis kummityttöni on oikeasti ainoa lapsi jota rakastan yli kaiken. Muut lapset ovat yhdentekeviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat IHMISIÄ. He ovat yksilöllisiä persoonia. Ikäkauteensa liittyen heillä on toki monia yhteisiä piirteitä ja toimintamalleja.
Ihminen, joka julistaa rakastavansa lapsia (noin ylipäätään, kaikkia ja kaikenlaisia) antaa itsestään minulle varsin yksinkertaisen ja naiivin kuvan. Tällaiset henkilöt tyypillisesti ohittavat lapsen persoonan ja näkevät tämän vain sen ikäryhmäviitekehyksen kautta. Anoppini on tällainen. Lapsi kuin lapsi - ihan sama, kaikki lapset ovat iiihania. Tunnen paljon lapsia, ja suurin osa heistä onkin varsin mukavia ja kiinnostavia persoonia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että innostuisin jotenkin erityisesti jonkun kumminkaiman serkun lapsista. Kaikki lapset eivät myöskään ole miellyttävää seuraa - tämä tosin harvemmin on lasten itsensä vika, vaan heidät kasvattaneiden aikuisten.
Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä! Todelliset syyt voivat olla jokin oman lapsuuden trauma , oman tai läheisen lapsen kuolema, oma lapsettomuus, KATEUS joka on muokattu näppäräksi mielipiteeksi !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihmettelin jo silloin että miten ei voi tykätä, ovathan hekin olleet joskus lapsia." Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Samaten voisi ihmitellä, että miksei henkilö x ja y eivät tule keskenään toimeen, vaikka ovathan he molemmat suomalaisia. Tai miksi terroristi ampuu pilapiirtäjän, ovathan he molemmat ihmisiä. Tai miksi Teppo söi ravintolassa pippuripihvin, vaikka hän lapsena silitteli onnellisena navetassa vasikoita ja sonneja. Tai miksei Liisa 33 vee enää fanita Dr. Albania, vaikka oli nuoruuden lempiartisti.
Jotkut eivät pidä koirista toiset taas ei tykkää lapsista. Miksi kaikkien pitäisi tykätä lapsista?
Kun olin lapsi, en tykännyt olla lapsi. En myöskään pitänyt muista lapsista. Edelleenkään en aikuisena lapsista tykkää. Thats it.
Ap, mullakin on paljon asioita, joita en ymmärrä. En voi käsittää miksei joku tykkää jäätelöstä, salmiakista, ruisleivästä tai laskiaispullista. En ymmärrä miksi jotkut säännöstelevät syömisiään ja laskevat kaloreita. En ymmärrä miksei jotkut pidä eläimistä, tai ovat pelkästään kissa- tai koiraihmisiä. En ymmärrä miten joku ihminen voi tahallaan satuttaa puolustuskyytöntä eläintä tai ihmistä. En ymmärrä miten joku voi tykätä siideristä, koska se on minusta liian makeaa ja suosin mielummin viiniä ja olutta. En ymmärrä miten jonkun päivä ei lähde käyntiin ilman kahvia tai tupakkaa (itse en käytä kumpaakaan). En käsitä miksi monet lähtevät pakettimatkalle Kanarialle tai Thaimaahan, kun minä tykkään enemmän omatoimimatkoista kohteisiin, joissa en ole vielä käynyt. En ymmärrä sitä, ettei kaikkia kiinnosta avaruus. Avaruus ja tiedehän on ihan parasta. En ymmärrä miksi joku rakastaa katsoa jääkiekkoa, kun minulle jalkapallo on mieluisampi laji. En ymmärrä miksi jotkut haluavat asua maalla, kun itse tykkään olla kaupungin sykkeessä (elin lapsuuteni ja nuoruuteni maalla, kiintiö tuli täyteen). En ymmärrä miksi niin moni äänestää perussuomalaisia. Niin se vain on, että maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Tsemppiä ap! :)
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 00:49"]
Kun olin lapsi, en tykännyt olla lapsi. En myöskään pitänyt muista lapsista. Edelleenkään en aikuisena lapsista tykkää. Thats it.
[/quote]
Sama, inhosin muita lapsia, ne oli lapsena jo mun mielestä kuvottavia teennäisiä lässyttäjiä.
Tykkään tietynlaisista ihmisistä, ja suurin osa lapsista nyt vaan on äärimmäisen teennäisiä ja täynnä itseään, ja en pidä sellaisista ihmisistä oli ne minkä ikäisiä vaan.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 00:17"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:17"]Kyllä minäkin ihmettelen, jos ei pidä lapsista. Minulla ei ole itselläni lapsia, mutta noin yleensä ottaen pidän kaikista lapsista, siis lähtökohtaisesti. Monilla näyttää olevan se asenne, että omat ovat ihania, muiden eivät. Se kuulostaa jotenkin kammottavalta asenteelta. Kyllä pieniä ihmisiä pitäisi jokaisen suojella. Siis suhtautua ystävällisesti aina kun kohtaa jossain tilanteessa.
[/quote]
Niinpä. Täällä kaikki sanovat rakastavansa omaansa paljon mutta eivät välitä yhtään muista lapsista. Kuitenkin omat lapsenne tulevat elämään näiden muiden lasten kanssa samassa yhteiskunnassa ja kenties samoissa kouluissa. Jos kaikki kohtelevat myös toisten lapsia hyvin siitä seuraa hyvää myös omille lapsillekin.
[/quote]
Jos ei pidä lapsista, niin ei se tarkoita että niitä kohtelisi huonosti. Kyse ei ole asenteesta, minuakaan ei lapset kiinnosta eivätkä ne rupea kiinnostamaan kuten teitäkään ei yhtäkkiä rupea kiinnostamaan postimerkkien keräily vaan asennetta muuttamalla.
Lapset eivät kiinnosta, mutta toki kohtelen heitä ystävällisesti koska ovat eläviä olentoja. Ja he kasvavat aikuisiksi kaikki kokemukset ja kohtaamiset mukanaan.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:17"]Tuo on kyllä totta, että lasten kanssa on vaikea keksiä tekemistä, varsinkaan jos ne eivät puhu. Jos lapsi kiikuttaa minulle lelujaan "näytille", en yhtään jaksaisi alkaa kommentoida tai ihastella niitä. Ei voisi olla tylsempää kuin ihastella jotain muoviautoa. Yleensä vaan nyökkään vaivautuneesti. Lasten ongelma on se, että ne luulevat olevansa maailman keskipisteitä.
[/quote]Se on sellainen kehitysvaiheeksi kutsuttu ilmiö... Ja jos ei siitä saa rauhassa kasvaa ulos niin voi jäädä päälle, kuten valitettavasti joillekin aikuisista on käynyt. Tästä seuraa erilaisia ikäviä psyykkisiä häiriöitä kuten NPH, huomiohakuinen p.häiriö jne. Ja niin, en väitä että pitäisin läheskään kaikista lapsista tai että pitäisi pitää, en pidä muutenkaan kaikista ihmisistä. Mutta lasten syyttäminen itsekkäiksi on tietenkin oikea havainto, mutta se on myös lajipminaisuus, joka on edistänyt lajin säilymistä