Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (81)

Vierailija

Mulla ulkonäköongelmiin auttoi ihan vaan ikä, tosin en tiedä minkä ikäinen ap on. Lisäksi kun löysin mieleisen tavoitteellisen liikuntaharrastuksen niin loputkin ulkonäköongelmat kariutuivat. Nykyään kropassa ei ole väliä miltä se näyttää vaan mihin se kykenee. On siistiä kun pystyy parantamaan suorituksiaan ja tietty varmaan siinä sivussa kroppakin muokkaantuu ulkonäöllisesti vaikkei se enää kiinnostakaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat liittyvät enimmäkseen vartaloon eli kaikkeen alaleuasta alaspäin.

Ap

Miksi sitten valehtelit, että asialle ei voi tehdä mitään? Siitä vain treenaamaan, niin keho muokkaantuu.

"vain treenaamaan"  Noh, ensin ehkä kannattaa miettiä MIKSI alkaa treenaamaan. Ei ainakaan siksi, että saisi hyväksyntää tai siksi että joku tuntematon niin vaatii. Ulkonäkökeskeinen treenaaminen on myös vähän kyseenalaista.

Ja miksi muka ei saisi treenata sen takia, että haluaa näyttää paremmalta? Sinäkö sen päätät mistä syystä ihminen saa pitää kunnostaan huolta? Jos jollekin se syy on lähinnä ulkonäkökeskeinen ja sitä kautta itsetunnon paraneminen, niin mitä sitten? Ei kuulu sinulle.

En ole kieltänyt etteikö saisi treenata sen takia, että näyttäisi paremmalta. Jokainen tehkööt miten itse tykkää. Sanomani oli, että sillä on iso merkitys, minkä vuoksi treenaa ja joskus ne syyt voivat olla itsetunnolle haitallisia tai eivät ole tarpeeksi motivoivia syitä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla ulkonäköongelmiin auttoi ihan vaan ikä, tosin en tiedä minkä ikäinen ap on. Lisäksi kun löysin mieleisen tavoitteellisen liikuntaharrastuksen niin loputkin ulkonäköongelmat kariutuivat. Nykyään kropassa ei ole väliä miltä se näyttää vaan mihin se kykenee. On siistiä kun pystyy parantamaan suorituksiaan ja tietty varmaan siinä sivussa kroppakin muokkaantuu ulkonäöllisesti vaikkei se enää kiinnostakaan.

Jes. Ajattelutavan muutos tekisi terää ap:lle. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla ulkonäköongelmiin auttoi ihan vaan ikä, tosin en tiedä minkä ikäinen ap on. Lisäksi kun löysin mieleisen tavoitteellisen liikuntaharrastuksen niin loputkin ulkonäköongelmat kariutuivat. Nykyään kropassa ei ole väliä miltä se näyttää vaan mihin se kykenee. On siistiä kun pystyy parantamaan suorituksiaan ja tietty varmaan siinä sivussa kroppakin muokkaantuu ulkonäöllisesti vaikkei se enää kiinnostakaan.

Liikuntaharrastuksissakin mietin koko ajan hullunkurisen näköistä kroppaani. Silloin kun kukaan ei näe niin se ei toki haittaa, mutta esim. kuntosalilla en pysty käymään ja lenkkeilyäkin harrastan sellaisissa paikoissa/aikoina missä ei ole muita.

Ap

Vierailija

Mulla oli anoreksia yläasteella ja sekamuotoinen syömishäiriö melkein 30-vuotiaaksi asti. Olen pitkä ja kaunis ollut aina. Silti vihasin kehoani ja ulkonäköäni lähes 15 vuotta. Vihasin omaa itseäni niin paljon, että halusin vain kuolla. Ihan sama miltä näyttää kun pään sisällä on ongelmaa niin se oman ulkonäön muuttaminen ei auta mitään. Vihasin itseäni ja ulkonäköäni silloin kun olin Gisele Bundchenin kanssa samoissa mitoissa. Kumma kyllä nyt vähän vanhempana ja aika monta kiloa lihavampani olen alkanut pitää ulkonäöstäni enemmän kun pään sisäiset ongelmat ovat alkaneet ratkeamaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ulkonäköongelmiin auttoi ihan vaan ikä, tosin en tiedä minkä ikäinen ap on. Lisäksi kun löysin mieleisen tavoitteellisen liikuntaharrastuksen niin loputkin ulkonäköongelmat kariutuivat. Nykyään kropassa ei ole väliä miltä se näyttää vaan mihin se kykenee. On siistiä kun pystyy parantamaan suorituksiaan ja tietty varmaan siinä sivussa kroppakin muokkaantuu ulkonäöllisesti vaikkei se enää kiinnostakaan.

Jes. Ajattelutavan muutos tekisi terää ap:lle. 


Sepä se. Enää pitää vaan tietää miten sitä muutetaan. Olen vihannut kehoani jostain 13-vuotiaasta lähtien.

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat liittyvät enimmäkseen vartaloon eli kaikkeen alaleuasta alaspäin.

Ap

Miksi sitten valehtelit, että asialle ei voi tehdä mitään? Siitä vain treenaamaan, niin keho muokkaantuu.


Haluan nähdä sen treenin, jolla voi esim. lyhentää selkää, kaventaa luustoa, poistaa suonikohjuja ja raskausarpia.

Ap

No selkää ei voi lyhentää, mutta jalkoja voi pidentää, jolloin näyttää sopusuhtaisemmalta. Sääriluut katkaistaan ja sitten laitetaan metallituet pitämään erillään, jolloin uutta kudosta voi kasvaa tilalle. Siitä vain kokeilemaan, jos ongelma on tosiaan noin iso sinulle. 


Ei tuossa olisi järkeä, kun musta pitäisi tehdä 190-195 cm pitkä, jotta selkä olisi sopusuhtainen. Mun itsetunto ei kestäisi olla koko ajan näkyvillä.

Ap

Jopas täällä korkealentoiseksi meni! Mutta tässä viestissä on yksi avainsana, nimittäin itsetunto.

Minä löysin itsetuntoni ja lopetin murehtimasta ulkonäköäni, kun, sanotaanko vaikka että menetin ulkonäköni. Sairaus runteli kasvojani niin näkyvästi, ettei jälkiä saa paksulla meikilläkään piiloon ja sairaus näkyy kasvoissani ensimmäisenä. Alun kriisin jälkeen hyväksyin äkkiä itseni aivan uudella tavalla, jolla en koskaan ennen ollut osannut nähdä itseäni. Aikaa tuntui vapautuneen murehtimiselta tuntikausia päivässä.

Se häpeä ja kärsimys ei todellakaan ole niinkään kiinni ulkonäöstä ja piirteistäsi, vaan siitä, miten suhtaudut itseesi. Onko persoonasi rakentunut vain sille, kuinka muut sinut näkevät? Koetko, ettei sinussa ole mitään muuta kuin ulkonäkösi? Mistä tämä kumpuaa?

Yhdessä viestissä mainitsit, ettei sinulla oikeastaan ole kavereita. Onko se itsetunto-ongelman syy vai seuraus?

Vierailija

Itsellä sama, eikä siitä oikein ulospääsyä ole. Korona toi suuren helpotuksen kun nyt voi luvan kanssa hautoa kotona. 

Se auttaa ettei katso niin paljon peiliin, eikä ainakaan ota selfieitä. 

Vierailija

Tekemällä näitä aloituksia päivästä toiseen pidät vain yllä kehovihaasi. Unohda av ja keskity johonkin muuhun kuin itseesi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä riität meille sellaisena kuin olet.  Anna itsellesi lupa olla hyväksytty ja yhtä hyvä kuin kuka tahansa muukin. Kehomme on vain kuori, jota kannamme. Se mitä sinä olet ihmisenä on kiinnostavaa ja kaunista.

Argh :D

Sulla taitaa olla joku ongelma itsesi hyväksymisessä kun tuo tuntuu kiusalliselta :)

Ei vaan tuo on klassista self help -shaibaa, joka ei todellisessa elämässä auta mitään. "Anna itsellesi lupa olla hyväksytty" - niin kun ei ole ketään joka hyväksyisi sellaisena kuin olet? "Sinä riität" - kun koko elämäsi saat kuulla että et riitä? "Kehomme on vain kuori" - ja sen kuoren perusteella arvosi määritellään? "Kiinnostavaa ja kaunista" - mutta kukaan ei sitä halua nähdä jos ulkomuoto ei miellytä? 

Olen itse aivan täysin ok itseni kanssa, mutta muut ihmiset eivät ole. Sehän se pointti tässä on, ja se sitä ahdistusta aiheuttaa. Ruma ihminen on näkymätön - tai jos joku huomioi, se on siksi että ruma ihminen on hänen tiellään ja pitää siirtyä välittömästi. Tällainen kohtelu on jatkuvaa ja toistuu kaikissa maissa joissa olen asunut, ei siis ole sattumaa.

Vaikka olen kuinka ihana ja positiivinen - ja todellakin sitä olen - se ei muuta sitä että muut ihmiset kohtelevat rumaa rumasti.

Kyllä, mutta vaikka muut kohtelisivat sinua kuin roskaa, voit silti itse antaa itsellesi hyväksyntää ja rakkautta. Varmasti maailmasta löytyy toinenkin ihminen, joka ajattelee asiaa sen kautta mitä olemme ihmisinä, eikä sen kautta miltä näyttää.  Ja jos ei löytyisikään, ei hirveästi ole vaihtoehtoja: joko olet tyytyväinen itseesi ja seisot omien ajatuksiesi takana tai sitten ajattelet, että olet pohjasakkaa ja elämäsi on surkeaa ja kaikki muut ihmiset ovat täysin oikeassa ja mitään muita ajattelutapoja ei ole.

Juurihan tuossa kirjoitin, että olen itse täysin itseni hyväksynyt :). Koska tajusin jo kauan sitten että olen tällainen kuin olen ja vaikka toki yritän olla paras versio itsestäni, se ei näköjään muille riitä.

Mutta rehellisesti nyt - jaksaisitko joka päivä toistella tuollaista itsensähyväksymismantraa, kun lähes päivittäin kohtaisit negatiivista palautetta ja huonoa kohtelua muilta ihmisiltä? Kauanko jaksat tsempata? Mä olen nyt reilut 25 vuotta aktiivisesti hyväksynyt itseäni (kun noin 15-vuotiaana kävi selväksi mikä on paikkani maailmassa) koska kukaan muu ei sitä tee. Kauanko pitää jaksaa ennen kuin saa sanoa että tämähän on ihan pertsiistä? 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua sun ulkonäössä ahdistaa? Aika monelle asialle voi tehdä jotain.

Sellaiset asiat, joille ei voi tehdä mitään tai asiat, joille voi tehdä jotain vain jos on hirveästi rahaa.

Ap

Toisaalta koeta ottaa helpotusta sanonnasta ”You’re not ugly, you’re just poor.” Esim. Kylie Jennerin muodonmuutos, omasta takaa taitaa olla vain suuret ruskeat silmät.

Jotkut venäläiset ja eteläkorealaiset näyttävät siltä kuin heille olisi laitettu uusi pää kirurgin toimesta!

Real Housewives of Beverly Hills -sarjassa näkee, kuinka rahalla on saatu viritettyä taviksesta paljon hienostuneemman näköinen (Dorit, Erika, Kyle).

Täh? Nuo naiset on niitä harvoja tuossa sarjassa, jotka ovat olleet jo luonnostaan kauniita.
Real housewives Vicki on ainoa, jonka ulkonäkö on parantunut leikkauksilla, luonnostaan näytti koiralta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ulkonäköongelmiin auttoi ihan vaan ikä, tosin en tiedä minkä ikäinen ap on. Lisäksi kun löysin mieleisen tavoitteellisen liikuntaharrastuksen niin loputkin ulkonäköongelmat kariutuivat. Nykyään kropassa ei ole väliä miltä se näyttää vaan mihin se kykenee. On siistiä kun pystyy parantamaan suorituksiaan ja tietty varmaan siinä sivussa kroppakin muokkaantuu ulkonäöllisesti vaikkei se enää kiinnostakaan.

Jes. Ajattelutavan muutos tekisi terää ap:lle. 


Sepä se. Enää pitää vaan tietää miten sitä muutetaan. Olen vihannut kehoani jostain 13-vuotiaasta lähtien.

Ap

Se lähtee hyvän huomaamisesta. Yhdestä hyvästä ajatuksesta, jota seuraa toinen hyvä.  Mikäli pystyt kävelemään, liikkumaan, sehän on parempi kuin vaikka että sinulta puuttuisi molemmat jalat. Sama se minkä näköiset jalat on, mutta onhan niillä nyt kiva kävellä? Vai?  Tämä nyt tosi pohjimmainen ajatus, mutta jos nimenomaan kauneutta tahdot löytää niin varmasti löydät jonkun hyvän kohdan itsestäsi ja jatka siitä.  Varmasti löytyy hyviäkin puolia, älä yhtään väheksy niitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tekemällä näitä aloituksia päivästä toiseen pidät vain yllä kehovihaasi. Unohda av ja keskity johonkin muuhun kuin itseesi.

Tää on mun toka ulkonäköön liittyvä avaus. En siis tee päivästä toiseen näitä.

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä riität meille sellaisena kuin olet.  Anna itsellesi lupa olla hyväksytty ja yhtä hyvä kuin kuka tahansa muukin. Kehomme on vain kuori, jota kannamme. Se mitä sinä olet ihmisenä on kiinnostavaa ja kaunista.

Argh :D

Sulla taitaa olla joku ongelma itsesi hyväksymisessä kun tuo tuntuu kiusalliselta :)

Ei vaan tuo on klassista self help -shaibaa, joka ei todellisessa elämässä auta mitään. "Anna itsellesi lupa olla hyväksytty" - niin kun ei ole ketään joka hyväksyisi sellaisena kuin olet? "Sinä riität" - kun koko elämäsi saat kuulla että et riitä? "Kehomme on vain kuori" - ja sen kuoren perusteella arvosi määritellään? "Kiinnostavaa ja kaunista" - mutta kukaan ei sitä halua nähdä jos ulkomuoto ei miellytä? 

Olen itse aivan täysin ok itseni kanssa, mutta muut ihmiset eivät ole. Sehän se pointti tässä on, ja se sitä ahdistusta aiheuttaa. Ruma ihminen on näkymätön - tai jos joku huomioi, se on siksi että ruma ihminen on hänen tiellään ja pitää siirtyä välittömästi. Tällainen kohtelu on jatkuvaa ja toistuu kaikissa maissa joissa olen asunut, ei siis ole sattumaa.

Vaikka olen kuinka ihana ja positiivinen - ja todellakin sitä olen - se ei muuta sitä että muut ihmiset kohtelevat rumaa rumasti.

Kyllä, mutta vaikka muut kohtelisivat sinua kuin roskaa, voit silti itse antaa itsellesi hyväksyntää ja rakkautta. Varmasti maailmasta löytyy toinenkin ihminen, joka ajattelee asiaa sen kautta mitä olemme ihmisinä, eikä sen kautta miltä näyttää.  Ja jos ei löytyisikään, ei hirveästi ole vaihtoehtoja: joko olet tyytyväinen itseesi ja seisot omien ajatuksiesi takana tai sitten ajattelet, että olet pohjasakkaa ja elämäsi on surkeaa ja kaikki muut ihmiset ovat täysin oikeassa ja mitään muita ajattelutapoja ei ole.

Juurihan tuossa kirjoitin, että olen itse täysin itseni hyväksynyt :). Koska tajusin jo kauan sitten että olen tällainen kuin olen ja vaikka toki yritän olla paras versio itsestäni, se ei näköjään muille riitä.

Mutta rehellisesti nyt - jaksaisitko joka päivä toistella tuollaista itsensähyväksymismantraa, kun lähes päivittäin kohtaisit negatiivista palautetta ja huonoa kohtelua muilta ihmisiltä? Kauanko jaksat tsempata? Mä olen nyt reilut 25 vuotta aktiivisesti hyväksynyt itseäni (kun noin 15-vuotiaana kävi selväksi mikä on paikkani maailmassa) koska kukaan muu ei sitä tee. Kauanko pitää jaksaa ennen kuin saa sanoa että tämähän on ihan pertsiistä? 

En ihan ymmärrä pointtiasi, olethan itsekin jotain mantraa toistellut, jos se on vaatinut 25 vuoden aktiivisen hyväksynnän?. Ja jos saa kysyä, mikä sun paikkasi sitten on maailmassa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä riität meille sellaisena kuin olet.  Anna itsellesi lupa olla hyväksytty ja yhtä hyvä kuin kuka tahansa muukin. Kehomme on vain kuori, jota kannamme. Se mitä sinä olet ihmisenä on kiinnostavaa ja kaunista.

Argh :D

Sulla taitaa olla joku ongelma itsesi hyväksymisessä kun tuo tuntuu kiusalliselta :)

Ei vaan tuo on klassista self help -shaibaa, joka ei todellisessa elämässä auta mitään. "Anna itsellesi lupa olla hyväksytty" - niin kun ei ole ketään joka hyväksyisi sellaisena kuin olet? "Sinä riität" - kun koko elämäsi saat kuulla että et riitä? "Kehomme on vain kuori" - ja sen kuoren perusteella arvosi määritellään? "Kiinnostavaa ja kaunista" - mutta kukaan ei sitä halua nähdä jos ulkomuoto ei miellytä? 

Olen itse aivan täysin ok itseni kanssa, mutta muut ihmiset eivät ole. Sehän se pointti tässä on, ja se sitä ahdistusta aiheuttaa. Ruma ihminen on näkymätön - tai jos joku huomioi, se on siksi että ruma ihminen on hänen tiellään ja pitää siirtyä välittömästi. Tällainen kohtelu on jatkuvaa ja toistuu kaikissa maissa joissa olen asunut, ei siis ole sattumaa.

Vaikka olen kuinka ihana ja positiivinen - ja todellakin sitä olen - se ei muuta sitä että muut ihmiset kohtelevat rumaa rumasti.

Kyllä, mutta vaikka muut kohtelisivat sinua kuin roskaa, voit silti itse antaa itsellesi hyväksyntää ja rakkautta. Varmasti maailmasta löytyy toinenkin ihminen, joka ajattelee asiaa sen kautta mitä olemme ihmisinä, eikä sen kautta miltä näyttää.  Ja jos ei löytyisikään, ei hirveästi ole vaihtoehtoja: joko olet tyytyväinen itseesi ja seisot omien ajatuksiesi takana tai sitten ajattelet, että olet pohjasakkaa ja elämäsi on surkeaa ja kaikki muut ihmiset ovat täysin oikeassa ja mitään muita ajattelutapoja ei ole.

Juurihan tuossa kirjoitin, että olen itse täysin itseni hyväksynyt :). Koska tajusin jo kauan sitten että olen tällainen kuin olen ja vaikka toki yritän olla paras versio itsestäni, se ei näköjään muille riitä.

Mutta rehellisesti nyt - jaksaisitko joka päivä toistella tuollaista itsensähyväksymismantraa, kun lähes päivittäin kohtaisit negatiivista palautetta ja huonoa kohtelua muilta ihmisiltä? Kauanko jaksat tsempata? Mä olen nyt reilut 25 vuotta aktiivisesti hyväksynyt itseäni (kun noin 15-vuotiaana kävi selväksi mikä on paikkani maailmassa) koska kukaan muu ei sitä tee. Kauanko pitää jaksaa ennen kuin saa sanoa että tämähän on ihan pertsiistä? 

En ihan ymmärrä pointtiasi, olethan itsekin jotain mantraa toistellut, jos se on vaatinut 25 vuoden aktiivisen hyväksynnän?. Ja jos saa kysyä, mikä sun paikkasi sitten on maailmassa?

Tarkoitin tuota, että vaikka muut kohtelevat huonosti, pitää vain itse hyväksyä itsensä. Mutta realistisesti ihan jokainen käy joskus pohjalla, vaikka olisikin itse sinut itsensä kanssa, jos ainut palaute muilta on negatiivista. Eli joka päivä ei yksinkertaisesti pysty heräämään aamulla onnellisena ja tyytyväisenä elämäänsä, vaikka kuinka tsemppaisi. 

En siis toistele mitään mantraa (olen ihana, olen arvokas, olen hyvä tms) jolla sitten maagisesti muutan ajatukseni ja hyväksynkin itseni vaikka olen ruma. Vaan olen aidosti hyväksynyt itseni ilman tuollaista psyykkaamista. Mutta silti tulee niitä päiviä että todellakin toivoisin olevani kaunis.

Paikkani maailmassa on olla ruma nainen:

- minua saa vähätellä (sanon saman asian kuin kaunis kollega, häntä uskotaan, minua ei - samoin ylennys menee hänelle vaikka minä olen parempi työntekijä ja pitempään firmassa)

- minulle ei kuulu romantiikka tai perhe-elämä (minua ei ole koskaan pyydetty treffeille ja omat kutsuni on torpattu, ihan suoraankin on sanottu miksi)

- minua ei nähdä (usein kävellään suoraan päälle tai työnnetään sivuun)

- minua ei muisteta (siis ollaanko me tavattu? juu, työskenneltiin parin pöydän päässä toisistamme kahden vuoden ajan)(tai jopa kaverit on alkaneet kertoa jotain hauskaa juttua jossa olin itse paikalla - ja he eivät edes muista)

- minun ei oikeastaan tarvitse edes olla paikalla missään (illanvietoissa tms. minua pyydetään AINA ottamaan ryhmäkuva - ihan sama siis olenko siellä vai en)

- minua ei tarvitse auttaa (kaunis ystäväni saa apua muuttoon yms, minun pyyntöni ignoorataan)

- ja mitä tahansa teen olen silti ruma (pidin aivan ihanaa kesämekkoa viime kesänä ja koin olevani viehättävä siinä - tuntemattomat kommentoivat kadulla että turhaan tuota mekkoa pidät kun naama on tuollainen)

En siis laske tähän mitään epämääräisiä katseita tai tuntemuksia, vaan nämä ovat ihan konkreettisia esimerkkejä. Ja tosiaan vaikka hyväksyn itseni, eihän nämä kivalta tunnu.

Vierailija

Sama täällä. Aloin sairastaa liikahikoilua masennuslääkekokeilun seurauksena. Lopetin lääkkeen jo useampi vuosi sitten, haittavaikutus jäi pysyväksi. En tiedä mikä auttaisi, lääkärissä on käyty aika monta kertaa vuoden sisällä enkä ole saanut mitään selitystä oireelle, hoidosta puhumattakaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Aloin sairastaa liikahikoilua masennuslääkekokeilun seurauksena. Lopetin lääkkeen jo useampi vuosi sitten, haittavaikutus jäi pysyväksi. En tiedä mikä auttaisi, lääkärissä on käyty aika monta kertaa vuoden sisällä enkä ole saanut mitään selitystä oireelle, hoidosta puhumattakaan.

Oletko kokeillut botoxia kainaloihin? Mulla auttoi jo yksi kerta sinänsä pysyväisluontoisesti, että voin nyt käyttää tavallisesta kaupasta ostettavaa antiperspiranttia, jopa päivän pari kevyempää deodoranttia, kun aiemmin taas meni kamalasti rahaa eri apteekin tuotteiiin, jotka eivät silti auttaneet.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua sun ulkonäössä ahdistaa? Aika monelle asialle voi tehdä jotain.

Sellaiset asiat, joille ei voi tehdä mitään tai asiat, joille voi tehdä jotain vain jos on hirveästi rahaa.

Ap

Toisaalta koeta ottaa helpotusta sanonnasta ”You’re not ugly, you’re just poor.” Esim. Kylie Jennerin muodonmuutos, omasta takaa taitaa olla vain suuret ruskeat silmät.

Jotkut venäläiset ja eteläkorealaiset näyttävät siltä kuin heille olisi laitettu uusi pää kirurgin toimesta!

Real Housewives of Beverly Hills -sarjassa näkee, kuinka rahalla on saatu viritettyä taviksesta paljon hienostuneemman näköinen (Dorit, Erika, Kyle).

Täh? Nuo naiset on niitä harvoja tuossa sarjassa, jotka ovat olleet jo luonnostaan kauniita.
Real housewives Vicki on ainoa, jonka ulkonäkö on parantunut leikkauksilla, luonnostaan näytti koiralta.

Erika Jayne on hiuksista jalkapohjiin asti leikelty. Oli ihan suht näpsäkkä nuorena ennen leikkauksia, mutta parikymppisenä alkoi leikkausrumba ja loppua ei näy. Pian menee ulkonäkö pilalle jos leikkelee itseään yhtään lisää. Kaikkia housewifeja on vähän korjailtu sieltä täältä. Kyle näyttää kyllä itseltään edelleen. Suvun vahvat piirteet ovat näkyvissä vieläkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua sun ulkonäössä ahdistaa? Aika monelle asialle voi tehdä jotain.

Sellaiset asiat, joille ei voi tehdä mitään tai asiat, joille voi tehdä jotain vain jos on hirveästi rahaa.

Ap

Toisaalta koeta ottaa helpotusta sanonnasta ”You’re not ugly, you’re just poor.” Esim. Kylie Jennerin muodonmuutos, omasta takaa taitaa olla vain suuret ruskeat silmät.

Jotkut venäläiset ja eteläkorealaiset näyttävät siltä kuin heille olisi laitettu uusi pää kirurgin toimesta!

Real Housewives of Beverly Hills -sarjassa näkee, kuinka rahalla on saatu viritettyä taviksesta paljon hienostuneemman näköinen (Dorit, Erika, Kyle).

Täh? Nuo naiset on niitä harvoja tuossa sarjassa, jotka ovat olleet jo luonnostaan kauniita.
Real housewives Vicki on ainoa, jonka ulkonäkö on parantunut leikkauksilla, luonnostaan näytti koiralta.

Erika ennen kuin alkoi käyttää 40 000 dollaria per kuukausi glamiin & joku nero plastiikkakirurgi järjesteli kasvonpiirteitä:

https://assets.slice.ca/wp-content/uploads/2018/03/early-erika-13.jpg?wi...

Doritin vuosikirjakuva:

https://media.radaronline.com/brand-img/4bjk3h6h7/2160x1378/2018/04/RHOB...

vs. sarjassa

Kyle ennen ja jälkeen:

https://www.usmagazine.com/wp-content/uploads/2020/08/Kyle-Richards-befo...

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla