Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen exä sekoilee. Kuinka paljon täytyy sietää?
18.02.2015 |
Ovat eronneet puoli vuotta sitten. Mies muutti pois perheensä luota jo syksyllä. Nykyään asumme yhdessä. Heillä on kaksi alle kouluikäistä lasta, jotka ovat luonamme joka toinen viikonloppu.
Miehen exä tekee kaikkensa, että meillä olisi mahdollisimman hankalaa. Aluksi soitteli usein ja laittoi tekstaria vaikka yölläkin, jos ahdisti ja kaipasi ex-miestään. Tämä oli vielä ihan ok, koska tuskinpa kenelläkään on aluksi helppoa jos jätetään. Mutta viestit eivät vähentyneet missään vaiheessa, vaikka mies sanoi, että ei voi auttaa enää asiassa.
Lasten kanssa kaikki oli aluksi ok, nyt exä ei voi tuoda lapsia meille jos minä olen kotona/näkyvissä. Viime viikonloppuna menin kävelylle siksi aikaa, sillä edellisellä kerralla tämä exä kirjaimellisesti romahti eteiseemme. Ja sitä pelästyivät jo lapsetkin kovasti.
Kävimme eilen ystäväpariskunnan kanssa syömässä. Toinen heistä päivitti tiedon facebookkiin. Exä pommitti aluksi miestä, sitten yritti soittaa minulle monta kertaa. Lopulta sain viestin, jossa minut haukuttiin hu*raksi ja ystävävarkaaksi... Me emme siis saisi nähdä hänen ja hänen EX-miehensä ystäviä. Minä en saisi olla mukana näissä tapaamisissa.
Kuulemma kuitenkin pärjää lasten kanssa, ei halua enempää omaa aikaa (ollaan ehdotettu, että lapset voi olla meillä pidempään, jos haluaisi vaikka lähteä lomamatkalle tms.)
Olen oikeasti ihan loppu näiden oikutteluiden kanssa. Mitä jos aika ei paranna tätä? Tiesin kyllä mitä tein, kun rakastuin mieheen jolla on jo yksi perhe - mutta en mitään tälläistä odottanut.
Kommentit (232)
Eron taakka pysyy harteilla monta vuotta, joskin kevenee hitaasti koko ajan. Silti vielä monen vuoden jälkeen uudessa suhteessa ero saattaa koskettaa. Jonkinlaisena unohduksen rajana pidetään kahta vuotta. Sen jälkeen on valmis uuteen vakavaan suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli vuotta on pieni aika. Muutitte yhteen todella nopeasti. Nainen eikä kyllä mieskään ole voinut millään tuossa ajassa toipua edellisestä suhteesta. Laastarisuhde siis kyseessä, mies ei tajua ikäväänsä tai suruaan sillä se on se laastarisuhteek tarkoitus. Ei ehdi kaivata, kun on korvannut jollain muulla sen exän. Sympatiat ovat tämän naisen puolella, tottakai hän on hajalla saatta olla vielä kahden vuodenkin kuluttua tai loppu elämän niin, että lopulta oppii kyllä piilottamaan tunteessa. Jos mieheni tekisi minulle noin olen takuu varma siitä, että tuntisin samoja tunteita kuin tämä nainen ja romahtelisin. Osaan kuvitella miltä naisesta tuntuu. Sen sanon, että jos joskus mieheni kanssa eroan, niin sinä olet sellainen ihminen jonka tapaisen haluan äiti puoleksi lapsilleni. Vaikutat todella ymmärtäväiseltä, annat tilaa ja osaat ajatella myös miltä exästä tuntuu. Kunnioitat exän toiveita, kuten poistut sieltä sillä aikaa kun lapset ovat paikaalla. Se on todella hienoa asia, että osaat joustaa tuolla tavalla ja ajatella toista, etkä rupea kiukuttelemaan. Sinun täytyy nyt vain ymmärtää vielä vähän enemmän ja luultavasti vielä parikin vuotta, ei se ole niin helppoa päästä yli. Varsinkaan lapsiensa isästä, sillä ei voi koskaan vain jättää tätä koko ihmistä taaksensa kun on ne yhteiset tekijät eli lapset. Ero prosessi on paljon helpompi ilman lapsia, kun ei ole pakko olla tekemisissä ja voi vain poistaa toisen kokonaan elämästään. Mutta kun on lapset näin ei voi tehdä, joka viikko se tuska tulee taas pintaan kun näkee sen ketä rakastaa ja vielä pahempaa toisen ihmisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:34"]
Puolivuotta erosta ja mies asuu jo sun kans.. Vähän nopeeta toimintaa, liian nopeeta lapsiaki ajatellen. Ei hirveesti heru sympatiaa. Lasten äitiä kohtaan kyllä.
[/quote]
Samaa ajattelin minä.
Kyllä mullakin sympatiat ex-vaoimolle, tuntuu ottavan tosi koville. Ja miksei ottaisi itse kullekin: jos rakastettu pettää ja jättää, koti hajoaa...kyllä mä ymmärrän. Olen itse ollut melkein samassa tilanteessa ja juuri ap:n paikalla. Se oli raskasta ja vaikka ymmärsinkin exää, mikään muu siihen ei auttanut kuin aika. Olen edelleen saman miehen kanssa mutta hassua kuitenkin se, että mitä vanhemmaksi tulen, sen paremmin ymmärrän kolikon molempia puolia.
Kun tässä tuntuu, ettei mikään riitä. Ja että jos vielä joustetaan, niin alkaa kohta vaatia mahdottomia. Minä ihan oikeasti poistuin omasta kodistani vartiksi, ettei hänen tarvitsisi nähdä minua. Ei olisi todellakaan tarvinut, mutta ajattelin vain hänen parastaan. Kiitokseksi saan hu*raksi haukkumista. Seuraavaksi pitäisi kai poistaa facebook-profiili, ettei se vaan aiheuta mielipahaa.
Aluksi ajattelin, että kestän kaiken. Tiesin, että ero ollut tälle exälle helppo. Me olemme tehneet miehen kanssa kaiken voitavamme, että hänellä olisi edes vähän parempi mieli. Mutta vaatimukset, haukkumiset, uhkailut ja itkut eivät tunnu loppuvan. Ne vain pahenevat koko ajan. Ja oikeasti, kyllä ne lapset kärsivät tällä hetkellä eniten äidin oikutteluista, eivät kahdessa kodissa asumisesta.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:47"]
Voi hyvä luoja, pitääkö se nyt tavuttaa, että minä EN OLE rikkonut ko. avioliittoa. Minun ja miehen välinen ihastus ei todellakaan ollut ainoa eroon johtava syy. Me olimme tunteneet vuosia ennen kuin meillä syttyi edes mitään romanssia. Meillä EI OLLUT suhdetta miehen avioliiton aikana.
Olisi kiva saada jotain vastauksia aloitukseen liittyen.
[/quote]
Jos erosta on puoli vuotta ja te asutte jo yhdessä, niin kyllä te olette aloittaneet suhteenne jo avioliiton aikana. Kuka muuttaa uuden kumppanin kanssa noin pian yhteen, jos on lapsiakin? Eihän uutta kumppania esitellä lapsille pari kuukautta eron jälkeen. Vastaapa rehellisesti seuraaviin kysymyksiin:
1. Kuinka pian muutitte yhteen miehen muutettua pois perheensä luota?
2. Kuinka pian miehen muuton jälkeen teillä oli seksiä?
3. Kuinka pian miehen muuton jälkeen lapset tapasivat sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tammikuussa muutettiin yhteen, ihastus muuttui suhteeksi syksyllä ja lapset olin tavannut jo ennen eroa. Mutta viettivät minun kanssa ensimmäistä kertaa aikaa tammikuussa. Toivottavasti vastaukset tyydyttävät...
Ihastuitte ennen eroa? Eli mies otti eron vaimostaan takiasi ja muutitte heti yhteen ja ihmettelet, että vaimolla vaikeaa?
Niin, mitäs läksit.. kodinrikkojaksikin kutsutaan. Sillä ei ole merkitystä, panitteko vai ettekö ennen eroa, mutta jos tiedot ihastumisista on vaihdettu ja varmaan yhteyttäkin pidetty, niin tilanne varmasti ON raskas vaimolle, kun lapsetkin pitää antaa tuohon tilanteeseen. Ex-vaimo vihaa sinua syystäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovillakaan se ex on. Pienet lapset, mies juuri lähtenyt ja asuu jo nyt seuraavan kanssa. Sinuna pysyisin kaukana miehesi ja hänen exänsä eroprosessista, äläkä hyvä ihminen ainakaan yritä mitenkään auttaa exää. Sinähän vain nöyryytät häntä nostamalla itsesi moraalisesti exän yläpuolelle. Tuo "empaattinen" auttaminen voi olla silkkaa ilkeyttäkin. Mies on tehnyt exänsä kanssa kaksi lasta ja on senkin vuoksi velvollinen hoitamaan eron mahdollisimman hyvin. Se, että sinä olet kuvioissa lasten vaihtotilanteessa on aikamoista julmuutta exää kohtaan. Minulla ei ole lapsia, mutta voin vain kuvitella, miltä exästä tuntuu jättää lapsensa sinun ja lastensa isän yhteiseen kotiin. Yritä sinäkin kuvitella ja pyydä miestäkin kuvittelemaan, jos ilmeisen tunnekylmänä kykenee.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:58"]
Tammikuussa muutettiin yhteen, ihastus muuttui suhteeksi syksyllä ja lapset olin tavannut jo ennen eroa. Mutta viettivät minun kanssa ensimmäistä kertaa aikaa tammikuussa. Toivottavasti vastaukset tyydyttävät...
[/quote]
Koska mies ilmoitti erosta vaimolleen? Voinet puhua kuukausista niiden nimillä, etkä vain ympäripyöreästi syksystä. Miksi olit tavannut lapset jo ennen eroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:58"]
Tammikuussa muutettiin yhteen, ihastus muuttui suhteeksi syksyllä ja lapset olin tavannut jo ennen eroa. Mutta viettivät minun kanssa ensimmäistä kertaa aikaa tammikuussa. Toivottavasti vastaukset tyydyttävät...
[/quote]
No, etköhän tämän perusteella ymmärrä sitä lasten äitiä?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:49"]Eron taakka pysyy harteilla monta vuotta, joskin kevenee hitaasti koko ajan. Silti vielä monen vuoden jälkeen uudessa suhteessa ero saattaa koskettaa. Jonkinlaisena unohduksen rajana pidetään kahta vuotta. Sen jälkeen on valmis uuteen vakavaan suhteeseen.
[/quote]
Höpö höpö, ei päde kaikkiin. Sairasta sakkia täällä taas tänään. Tämänkin ketjun suurimman osan vastauksien kirjoittajat voisi hakeutua hoitoon, jotain jätettyjä harakoita, jotka kiukkuaa täällä katkerina.
Ap, älkää noteeratko exän viestejä, eläkää omaa elämäänne ja ei sun tarvitse kotoa lähteä pois, kun lapsia tuodaan. Mies ja exä voi tehdä vaihdon pihalla, rapussa, mikä nyt lienee asumismuoto. Sisälle ei tarvitse päästää. Tai mies voi hakea lapset exän luota. Mies hoitaa kommunikoinnin exän kanssa asiallisesti, välttää arkoja aiheita, keskustelee vain lapsia koskevista asioista. Tämänkin voisi tehdä sähköpostin kautta. Kaikki haukkumaviestit säästätte, todistuksena, jos joskus on tarvetta. Lasten kanssa toimitte normaalisti, ette puhu exästä, ellei lapset kysy, mutta vastaatte harkiten ja välttäen näyttämästä mielipiteitänne exästä. Tsemppiä, kyllä exä siitä rauhoittuu, kun ette välitä ja ette anna valtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veit lapsilta ydinperheen ja vaimolta miehen, eikä vaimo ole eheytynyt kuudessa kuukaudessa. Mitä odotit?
Ai "vielä" joustatte? Erosta 6kk ja asutte jo yhdessä? Ihmettelen miten tämä nainen on edes kasassa! Toivon, että edestäsi löydät minkä taaksesi jätät. Karma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laastarisuhde
toadd
15.5.2011
Heti eron jälkeen aloitettu uusi suhde, jonka tarkoitus on lievittää eron tuomaa pahaa oloa
Oliko sitten syys- vai lokakuu kun alettiin seurustella, en minä muista. Eroa oli tehty jo aiemmin, mutta päätös syntyi joskus loppukesästä/alkusyksystä. En minä ole ollut missään erokeskusteluissa paikalla.
Muutamat viimeiset vuodet ko. avioliitossa ovat kuitenkin olleet kehnoja ja niistä ovat varmasti molemmat yhtä mieltä. Ja mistä tiedän? Siitä, että olen tosiaan tuntenut tämän miehen, sekä TIENNYT tämän naisen jo monta vuotta. Ja siksi olen tavannut lapsetkin jo aiemmin.
En minä ole kenenkään kotia enkä liittoa rikkonut. On olemassa huonoja aivoliittoja, jotka päätyvät eroon. Ei ex-vaimon tuska ja käytöshäiriöt liity siihen, kuinka hyvä suhde heillä oli. Kyse tuntuu olevan nyt siitä, että tosipaikan tullen hän ei osaa vaan päästää irti.
Täydet sympatiat lasten äidille. Sinulle ap sanon, että jokaisella on oikeus tavoitella onneaan, mitta jos keinot ovat röyhkeät, on syytä odottaa paskaa niskaan. Toivottavasti exvaimo toipuu perheensä rikkoutumisesta ja löytää uutta sisältöä elämälleen. Helppoa se ei tule olemaan.
Suhtautumisesi tilanteeseen on ylimielinen.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 20:08"]
Oliko sitten syys- vai lokakuu kun alettiin seurustella, en minä muista. Eroa oli tehty jo aiemmin, mutta päätös syntyi joskus loppukesästä/alkusyksystä. En minä ole ollut missään erokeskusteluissa paikalla.
Muutamat viimeiset vuodet ko. avioliitossa ovat kuitenkin olleet kehnoja ja niistä ovat varmasti molemmat yhtä mieltä. Ja mistä tiedän? Siitä, että olen tosiaan tuntenut tämän miehen, sekä TIENNYT tämän naisen jo monta vuotta. Ja siksi olen tavannut lapsetkin jo aiemmin.
En minä ole kenenkään kotia enkä liittoa rikkonut. On olemassa huonoja aivoliittoja, jotka päätyvät eroon. Ei ex-vaimon tuska ja käytöshäiriöt liity siihen, kuinka hyvä suhde heillä oli. Kyse tuntuu olevan nyt siitä, että tosipaikan tullen hän ei osaa vaan päästää irti.
[/quote]
Missä kuussa mies muutti pois perheensä luota?
Kumpaa mies rakastaa tällä hetkellä enemmän? Naista joka antoi hänelle kaksi lasta vai sinua!?
Sympatiat lasten äitiä kohtaan, kurjaa, jos tulevaisuuden haaveet romahtivat, mutta kyllä aika parantaa haavat. Yrittäkää tulla toimeen ja kun teidän suhde on noin tuore niin yritä ymmärtää tätä lasten äitiä, ehkä tämä ajan kanssa helpottaa, koska puoli vuotta tälläisessä eroprosessissa todella lyhyt aika... Vaikutat ihan järjelliseltä naiselta joten älä ala ilkeäksi tätä äitiä kohtaan.
Alue: Aihe vapaa
Vaikka olette tunteneet jo vuosia, olette kyllä miestä ja perhettä ajatellen edeneen järkyttävän nopeasti, siinä se syy, miksi entinen vaimonsa nyt kipuilee ja huolella.
Aika auttaam ja sun vaan täytyy nyt kestää aiheuttamasi seuraukset miehesi kanssa. Oikotietä onneen ei ole, kuten näemmä luulet. Miehen eksä joutuu nielemään pettymyksen, joutuu arvuuttelemaan, kauanko teidän suhteenne on tosiasiassa kestänyt yms.
En tarkoita pahalla, toivon teille hyvää, mutta niin sille jätetyllekin, vielä jopa enemmän. Itse olen aikanani mieheni jättänyt, ja tiedän siitäkin kokemuksesta, ettei se jätetty hirmuisen nopeasti jaloilleen nouse...