Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi pitää suuttua oikein kunnolla ennen kuin lapsi uskoo mitään?
24.11.2021 |
Ja tällainen lapsi on siis kaikkien kanssa ja ollut aina. Mikään jämäkkä ja selkeä sanominen ei mene yhtään perille. Tai siis menee siltä osin että ymmärtää kyllä asian mutta ei usko. Edes mikään äänen korottaminen ei riitä. Uskoo vasta kun suuttuu kunnolla ja lapsi näkee että aikuinen on oikeasti vihainen. Usein näyttää yllättyneeltä. On todella rasittavaa jos aina pitää suuttua että uskoo. Onko tämä tällaista muillakin?
Kommentit (68)
Auktoriteetti, auktoriteetti..
Joillain se on, joillakin ei, mutta sitä voi harjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista olisinko ikinä suuttunut lapsille, esikoinen jo 16v.
Toki ääntä on muutamia kertoja pitänyt korottaa ja joskus käyttää uhkaa/lahjo/kiristä metodia.
AIka pitkälle pääsee keskustelemalla, ennakoimalla, yhteisillä sopimuksilla jotka luotu lasten kanssa yhdessä.
Hienoa että teillä on tuollainen lapsi. Kirjoitin kuitenkin aloitukseni ihan erilaisesta lapsesta.
Meillä on kuule vauvasta asti keskusteltu, ennakoitu, tehty yhteisiä sopimuksia, joihin lapsi saa vaikuttaa, perusteltu, toistettu asioita jne. Ja näitä toistettu kymmeniä tuhansia kertoja.
Silti tilanne se mitä aloituksessa kuvasin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Auktoriteetti, auktoriteetti..
Joillain se on, joillakin ei, mutta sitä voi harjoitella.
Hmm.
Sekä lapsen isä että minä ollaan persoonina sellaisia, että meillä kyllä on auktoriteettia niin työelämässä kuin muissa ihmissuhteissa (ei olla jyriä vaan jämäköitä ja suoria ihmisiä). Eikä olla lapsen kanssa vain sössötetty jotain vauvalässytystä vaan oltu johdonmukaisia ja jämäköitä.
Itse olen ollut päiväkodissa joskus töissäkin ja ihan oli auktoriteettia siellä kaikkiin lapsiin ihan ilman huutamista.
Ap
Uhkaa/lahjo/kiristä metodi katsotaan nykyään henkiseksi väkivallaksi. Turha sillä on kerskua.
Lapset kouluttaa myös vanhempiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseään heikomman vanhemman lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista olisinko ikinä suuttunut lapsille, esikoinen jo 16v.
Toki ääntä on muutamia kertoja pitänyt korottaa ja joskus käyttää uhkaa/lahjo/kiristä metodia.
AIka pitkälle pääsee keskustelemalla, ennakoimalla, yhteisillä sopimuksilla jotka luotu lasten kanssa yhdessä.
Joo tulevia nistejä
Jätä huomioimatta, varoita ja toimi. Näin ollaan kaksi lasta kasvatettu itsenäisyyteen ja aikuisuuteen.
Haluatko lapsellesi jonkun diaknoosin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on oppinut siihen.
Voisitko selittää mitä mahdat tällä tarkoittaa. Meillä ollaan oltu aina johdonmukaisia ja ei on tarkoittanut aina ei. Lapsi ei ole saanut kiukuttelemalla tahtoaan lävitse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jätä huomioimatta, varoita ja toimi. Näin ollaan kaksi lasta kasvatettu itsenäisyyteen ja aikuisuuteen.
Haluatko lapsellesi jonkun diaknoosin?
Mikä on diaknoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on oppinut siihen.
Tämä. Ihminen on sokea omalle käytökselleen ja jossain kohtaa on teidän toiminta ikään kuin huomaamatta luisunut tuohon suuntaan.
Jokin viestinnässäsi jää lapselle epäselväksi. Ehkä olet jopa selittänyt liikaa. Annat ohjeen oikeasta toiminnasta ja katsot, että lapsi toimii niin (vaikka kädestä pitäen). Ei kannata kieltää ja perustella pitkästi, vaan kertoa selkeästi, mitä odottaa.
Tiedän ap tarkalleen, mistä puhut. Minulla on kaksi samalla tavalla kasvatettua lasta, joista toinen on juuri tuollainen kuin kuvaat. Erittäin fiksu ja ihana lapsi, mutta todella kovapäinen eikä juuri mikään mene jakeluun ilman, että hänelle suuttuu. Koulussa ja muualla kodin ulkopuolella on saanut kyllä aina palautetta hyvästä käytöksestä, eli opit menevät kyllä selvästi perille, mutta vanhemmilta ei halua ottaa mitään ohjeita eikä pyyntöjä vastaan.
Jos kyseessä olisi ainoa lapseni, olisin varma, että olen jotenkin epäonnistunut kasvattajana. Mutta toinen lapseni on ihan erilainen: kuuntelee ohjeet ja jopa teini-iän myrskyjen keskelläkin tekee, mitä pyydetään.
Eli kyse voi tosiaan olla ihan lapsen persoonasta. Tsemppiä! Meillä kovapäisyys on iän myötä kyllä helpottanut hieman eli toivottavasti teilläkin.
Lapsi kiireesti apua saamaan ammatti-ihmisiltä! Ota yhteyttä ensin perheneuvolaan ja kerro sinne tilanteesta. Sieltä ohjataan sinne mistä lapsi apua saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on oppinut siihen.
Voisitko selittää mitä mahdat tällä tarkoittaa. Meillä ollaan oltu aina johdonmukaisia ja ei on tarkoittanut aina ei. Lapsi ei ole saanut kiukuttelemalla tahtoaan lävitse.
Ap
En usko hetkeäkään, että te olette aina toimineet tismalleen samalla tavalla. Esim väsyneenä ja kiireessä olette pyrkineet pääsemään helpommalla.
Alue: Aihe vapaa
En muista olisinko ikinä suuttunut lapsille, esikoinen jo 16v.
Toki ääntä on muutamia kertoja pitänyt korottaa ja joskus käyttää uhkaa/lahjo/kiristä metodia.
AIka pitkälle pääsee keskustelemalla, ennakoimalla, yhteisillä sopimuksilla jotka luotu lasten kanssa yhdessä.