Lue keskustelun säännöt.
1v meni hoitoon: kaveri haukkui pystyyn.
13.08.2008 |
Hän kuulema kyllä järjestää asiat niin, että voi olla lasten kanssa kotona siihen asti kun ovat 3v. Kun päivähoito on lapsille haitallista, suorastaan hidastaa kehitystä ja aiheuttaa turvattomuutta.
Mutta mulla on tilanne, että on tutkinto kesken ja se on saatava loppuun nyt tai ei voi enää tehdä, ja töitä on pakko tehdä tai emme saa asuntolainan lyhennyksiä maksettua... olisiko siis oikeasti paremåpi, että äiti jää ilman koulutusta ja mahdollista parempipalkkaista työtä ja pankki vie lapsen kodin???
Tuli tosi syyllinen olo ja harmittaa.
Kommentit (61)
Olen itse ollut pitkään kotiäitinä ja meillä on monta lasta.
Olen oppinut tosi varovaiseksi kertomaan omasta elämästä, koska ihmiset loukkaantuu niin herkästi.
Kun joku vouhkaa, että vie lapsen hoitoon 1 vuotiaana ja ei halua sisarusta lapselle, että lapsi saa kokea olevansa ainutlaatuinen ja ei ole imettänyt jne..Olen oppinut olemaan hiljaa ja hymyilemään vain. Jos itse sanon siihen, että minä olen ollut monta vuotta kotona, alkaa toinen hernehtiä välittömästi ja kokee sen arvosteluksi. Eli ei siedä keskustelua, missä kukin kertoo omasta elämästään.
Minulle on aivan sama, miten muut tekee ja elämme itse oman perheemme kanssa omien ratkaisujen kanssa. Mutta en tosiaankaan enää kerro kenellekään omista ratkaisuista juuri siksi, että nämä vouhkaajat loukkaantuvat ikihyviksi jos joku muu tekee toisin.
Ratkaisusi on oikea teidän perheelle. Ja toisen perheen ratkaisu on oikea heille. Taidat itse kokea syyllisyyttä ratkaisustasi ja kuljet tuntosarvet pitkällä olettamassa, että kaikki haluaa loukata sinua. Se osoittaa aika huonoa itsetuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta on todettu että kotihoito on henkisen kasvun kannalta tärkeämpää, kotona hoidetuilla lapsilla on parempi itsetunto ja vähemmän henkisiä ongelmia...
lähdeviitteitä, kiitos?
pelkästään hoitamalla sitä kotona tahi viemällä päiväkotiin. Kyllä siinä on tärkeintä, että valitaan perheelle sopivin ratkaisu siinä tilanteessa. Jos tehdään ympäristön painostuksesta niin tai näin ja vanhemmat joutuvat stressaamaan joko rahan, työuran, oman mielenterveyden tai lapsen kanssa vietetyn ajan vähyyden takia, se se vasta lasta rasittaa. Ja onhan lapsetkin yksilöitä, varmasti eri lapsille passaa eri hoitomuodot parhaiten.
Mutta tämä ei perustu omaan kokemukseen taikka mihinkään tutkimuksiin. Maalaisjärjellä vaan ajattelen asiaa.
Miksi olette kaikki niin ehdottomia?
Toiset pitää tärkeänä sitä että ei putoa uraputkesta ja tekee rahaa koko elämän kun toiset taas haluavat niitä lapsia liudan.
Ja jos ei jää yhteen lapseen vaan saakin toisen ja on kotona sitten sen 6v. tai 7 v., mistä silloin saa uuden uran?
Mulla ainakin oli ihan hilkulla paluu yli kahden vuoden jälkeen. Jos ei olisi ollut vanhaa pestiä jäljellä ei kukaan olisi ottanut uutena niin vanhoilla tiedoilla. Olen kehitysjohtaja IT-alan yrityksessä ja ala muuttuu ihan kuukausitasossa paljon. Toista lasta en nyt uskalla ajatellakkaan koska sitten olisin yli 40 palatessani (jos siis olisin yli 3v. kotona).
hellyys, huolenpito ja riittävä uni ja ruoka. Hellyyttä ja huomiota saa sitten iltasin vanhemmilta, isovanhemmilta, sisaruksilta yms.
Aivan totta.. jokainen perhe päättää itse keltä taapero / lapsi noita saa suurimman osan päivää.
Monesti tollaselle 1v on todella tärkeää vielä se äidin läsnä olo ja se että äiti tai isä on lähellä paljon. Mutta kyllä on ihan hyvä jos lapsi tottuu vieraisiin hoitajiin ja kokee myös turvallisuuden tunnetta vieraitten hoitajien kanssa. Aika pianhan lapsi tottuu siihen että joku muukin aikuinen hoitaa ja huolehtii.
Eiköhän tuollaselle taaperolle tärkeintä ole hellyys, huolenpito, riittävä uni ja ruoka. Onko se sitten sama keltä niiltä suurimman osan päivää saa, päättää mun mielestä jokainen perhe itse.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha on aina tekosyy. Jos kerran pitää ostaa liian kallis asunto, on arvot ihan persiillään. Koulutuksen loppuunsaattamiseen ei tarvita 8 tunnin tarhapäiviä. 1-vuotiaille.
Tekosyitä sanon minä.
Ja siellä missä kalikka kalahtaa, koira älähtää.
Ei kukaan.
Raha on aina tekosyy. Jos kerran pitää ostaa liian kallis asunto, on arvot ihan persiillään. Koulutuksen loppuunsaattamiseen ei tarvita 8 tunnin tarhapäiviä. 1-vuotiaille.
Tekosyitä sanon minä.
Ja siellä missä kalikka kalahtaa, koira älähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei kotona ole varaa olla, ei heillä todellakaan ole intoa tai halua lyhyempään kuin 10 tunnin hoitopäivään.
Maksaahan yhteiskunta päivähoidosta isomman osuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei kotona ole varaa olla, ei heillä todellakaan ole intoa tai halua lyhyempään kuin 10 tunnin hoitopäivään.
hyvähän se on silloin maatua kotiin kelan rahojen turvin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei yksivuotiaan paikka ole päiväkodissa. Niillä saduilla, askarteluilla ja leluilla ei ole mitään painoarvoa omaan äitiin verrattuna. Ja touhua sivusta seuranneena en voi kuin yhtyä tähän.
Raha on aina tekosyy. Jos kerran pitää ostaa liian kallis asunto, on arvot ihan persiillään. Koulutuksen loppuunsaattamiseen ei tarvita 8 tunnin tarhapäiviä. 1-vuotiaille.
Tekosyitä sanon minä.
Ja siellä missä kalikka kalahtaa, koira älähtää.
Todellakin sinulle myös: Siellä missä kalikka kalahtaa....Että ihan Kelan rahoilla elit! Toiset meistä käyvät töissä rahoittaakseen ne sinun Kelan rahasi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei yksivuotiaan paikka ole päiväkodissa. Niillä saduilla, askarteluilla ja leluilla ei ole mitään painoarvoa omaan äitiin verrattuna. Ja touhua sivusta seuranneena en voi kuin yhtyä tähän.
että meidän lasten päiväkodissa juuri hoitajien omat lapset aloittavat aikaisin päivähoidossa! Mihinköhän perustat tämän "useimpien hoitajien mielestä"? Sinun tuttujesi? Ehkä "virallinen" tutkimus?
Onpas täällä äkäistä porukkaa! Ehkä onkin ihan hyvä, että lapsenne ovat päivähoidossaa jossain muualla kun kotona! ;D
Omasta tuttavapiiristä voin kertoa, että ne äidit jotka ovat äidiksi tulemisen jälkeen todella omistautuneet lapsilleen, ovat myös halunneet jäädä kotiin niin pitkäksi aikaa kun mahdollista. Ja ne, joille oma ura ja oma itse on tärkeintä ovat lähteneet töihin, kun ei kuulemma hermot kestä olla kotona.. Näin täälläpäin!
No en yleistä, mut näinkin voi olla asianlaita joskus...?
Mä SAAN vielä olla kotona kahden lapseni kanssa, nyt 5 vuotta jo. Olisin saanut unelma työhöni vakipaikan, jos oisin palannut töihin esikoisen äitiysloman päätyttyä, mut lapsen synnyttyä en enää voinut ajatellakaan töihin palaamista heti. Päivät ei ole aina helppoja, varsinkaan kun olen melkein koko viikon yksin lasten kanssa-mieheni on reissutyössä ja huolehdin ok-talon hommista yksin. Nautin siitä, että voin olla lasteni kanssa, nyt kun ne vielä äitiä tarvitsevat niin paljon. Sit kun lapset menee kouluun, tulee koulukaverit, harrastukset ym, eikä vanhempien seura ole enää niin tärkeää..Pikkulapsivaihe on NIIN lyhyt!
Budjetti on tiukka,jotta pärjätään.Meidän kunnassa kun ei mitään kuntalisiä ole.
Emme todellakaan pääse mihinkään ulkomaanreissuihin, kuten työssäkäyvät ystäväperheemme. Mutta onnellisuus ei koostu siitä, mitä tavaraa omistaa tai mitä kaikkea voi tehdä! :)
Nyt minulla alkoi viimeinen vuosi kotona ja mietin kovasti, mitä työtä alkaisin sit tekemään, että voisin olla mahdollisimman paljon kotona. Siivoustyötä...?
Lapsemme ovat todella sosiaalisia ja leikkivät toisten lasten kans ihan NORMAALISTI. Osaavat tehdä asioita aivan samalla tavalla kuin päivähoidossa olevat!
Ystäväni oli kotona 9 vuotta, kolmen lapsen kotiäitinä. Kun lapset menivät kouluun,opettajalta tuli kiitosta lapsista ja sanoi, että kyllä huomaa ketkä lapset ovat saaneet olla kotona pitkään.....
joilla ei joko ole ollenkaan työpaikkaa, johon palata tai sitten sen työpaikka on sellainen, jossa ei viihdy, eikä sinne halua palata. Sitten vaan esitetään asia niin, että "lapsen parasta ajatellen" ollaan jääty kotiin, vaikka oikeasti on ajateltu sitä, miten äiti olisi onnellisempi. Ja hyvä niin, onnellisen äidin lapsetkin ovat varmaan onnellisempia, mutta sama sääntö pätee myös niihin perheisiin, joissa äidit ja isät ovat onnellisia käydessään töissä.
sitä, millaisia ongelmia nykyajan nuorilla on?! Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet rajusti. Ei näin ollut vielä 20-30 vuotta sitten, kun äidit olivat kotona lastensa kanssa...
30 vuotta sitten kun muutimme uuteen isoon kerrostaloon jossa on asuntoja noin 70 näistä noin kolmessa kymmenessä oli lapsia ja kaikki me olimme suht saman ikäisiä.
Talossa taisi viisi äitiä olla perhepäivähoitajina. Iso osa meidän talon lapsista olikin näillä hoidossa.
Ja vielä meidän raukkojen kohtalosta jotka olimme hoidossa. Seassa on korkeasti koulutettuja tai sitten vaan opistotason koulun käyneitä ja osa mennyt ihan suoraan töihin ilman kouluja. Ja sama jako päteen kotona hoidettuihinkin.
Mielenterveys taitaa olla kaikilla kunnossa tosin ihan kaikkien kuulumisia en tiedä, mutta suurimman osan asiat tiedän ainakin etäisesti. Aina joku tuntee jonkun joka taas sitten tuntee jonkun toisen.
Yllättäen myös korkeasti koulutetuilla voi olla mielenterveysongelmia. Samaten muuten työssäkäyvillä.
Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä ollenkaan, miksi lapsia tehdään tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen? Ei se kolmas mene kahden hinnalla. Eka vuosi voi olla vielä edullinen, mutta kulut vaan kasvavat kun lapsi kasvaa.
Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni ei kannata syyllistyä. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa. Minusta taloudelliset realiteetit ovat pakottava syy töihin menoon. Kyllä pienikin lapsi saa hoidosta eri lailla virikkeitä, kun kotona. Kuinkahan moni kotiäiti jaksaa tehdä 1v:lle erilaisia aktiviteetteja? Meidän lapset ovat olleet jo tuossa iässa sellaisia meijöitä, eikä vanhempien perään juurikaan itketty.