1v meni hoitoon: kaveri haukkui pystyyn.

ap



"Osui ja upposi ;)"

se mitä teen on väärin. Ja käytännössä tuhoan lapseni kehityksen. Eikö jo riitä?



ap





Ap, mitä sä ymmärrät sanaparilla "haukkua pystyyn"?

... niin mun kaveri sano että hänestä on hyvä kun lapsi on hoidossa niin oppii siellä leikkimään toisten kanssa, sosiaalisuutta ym. Hän itte oli vieny lapsesa hoitoon 1,5 vuotiaana. Että eipä taida olla milloinkaan hyvä.

ja todettu, että se todella on hyväksi tietyssä mielessä, varhain päiväkotiin laitetut oppivat monia taitoja nopeammin ja ovat itsenäisempiä, joittenkin tutkimusten mukaan urasuuntautuneempia.



toisaalta on todettu että kotihoito on henkisen kasvun kannalta tärkeämpää, kotona hoidetuilla lapsilla on parempi itsetunto ja vähemmän henkisiä ongelmia...



samaten tutkimuksissa on todettu että yli 90prosenttia vanhuksista mainitsee katuvansa eniten sitä ettei viettänyt tarpeeksi aikaa lastensa kanssa heidän ollessa pieniä.



itse olen sitä mieltä, että lasten kanssa tuli mahdollisuuksien mukaan ensisijaisesti olla kotona, sekä lasten että oman itsen takia. ja uskallan tämän mielipiteeni myös ystävilleni sanoa, mutta en kyllä hauku ketään pystyyn totean vain, että tämä on minun mielipiteeni. käsitän kyllä että perheissä voi olla pakottavia syitä viedä lapset hoitoon. toki joskus syyt ovat "kuviteltuja", turhaa stressiä esimerkiksi urakehityksestä putoamisesta, mutta niitä on ulkopuolisen turha arvostella.



ystäväsi siis osaltaan puhuu asiaa, näitä juttuja on syytä miettiä ja lapsesi on pieni vielä päiväkotiin. mutta ei hänellä ole oikeutta sinua haukkua, ystävien pitäisi voida keskustella kunnioittavasti.

.joku vie hoitoon aeimmin, joku myöhemmin.

1-vuotias ei päivähoitoon kuulu. 2,5 - 3-vuotias on alaraja.

On niitä alle yksivuotiaitakin hoidossa. Ja aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan, esim. vahinkoraskauksiakin tapahtuu. Mene sinä kiillottamaan sitä sädekehääsi nyt.

1-vuotias ei päivähoitoon kuulu. 2,5 - 3-vuotias on alaraja.

että ihminen haluaa palata takaisin "normaali"rytmiin, ja palata töihin, mutta en sitä, että rahan vuoksi sanotaan, että ei voi olla enää kotona. Satun kokemuksesta tietämään, että hyvin vähällä pärjää, köyhyydessäkin, jos on onnellinen.

Olin kotona kunnes lapsi oli 2v. Kotihoidon tuella, ilman kuntalisää. Mies oppisopimuksessa, netto 970/kk. Vuokra 600€. Ja tutkinto oli mulla kesken. Ja katos vaan, pärjättiin. Elintaso se on mihin ihmiset on tottunut, siitä se töihin menon pakon tunne tulee, kun ei haluta sinnitellä vähällä.



Ja sen tutkinnon voi tehdä silloinkin loppuun, kun lapsi on 2,5 tms. niinkuin myös kokemuksesta tiedän.



Ja sille joka sanoi, että tutkinto ennen lapsia, niin ei kaikki aina mene niinkuin suunnittelee, mutta ei tulis mieleen tehdä aborttia vain tutkinnon takia. Arjen toimivuus on järjestelykysymys.

samat tiedot ja tutkimukset on kaikkien ulottuvilla.



"minä vain sanon mielipiteeni" , kun sitä omaa mielipidettä ei tarvitse esittää toisten valinnat kuultuaan. Jokainen tehköön tavallaan.



Arvosteluksi minä mieltäisin jos joku arvostelisi sitä milloin lapseni hoitoon vien.

jokainen perhe tekee itse valinnat



- ei kaverien mielipiteiden takia vaan perheen omasta näkökumasta ap

mistä oikein puhut kavereittesi kanssa? jos mielipiteitään ei siis saa ilmaista? mulla ainakin kaverisuhteet on semmosia että voidaan jopa tämmösiä asioita ruotia ja pohtia ilman että se menee tappeluksi. mä en viitsisi sellasia kavereita pitää joilta joutuisin salailemaan omia ajatuksiani.



ongelma mikä näitten "jokamielipiteestäloukkaantujien" kanssa on se, että he usein ovat niitä jotka heittelee kommentteja tyyliin, veisit lapses hoitoon niin oppisivat sitä ja tätä tai vieläkö sä imetät sun tissit menee pilalle, ja muita tosi loukkaavia juttuja.. niin mun täytyy sitten niitä sietää mutta ite en saa sanoa mitä mä ajattelen?



oikeasti on TOSI TÄRKEÄÄ että vanhemmuudesta ja vanhempien päätöksistä esitetään myös kritiikkiä ja käydään keskustelua, sehän on yksin tärkeimpiä asioita. ja todellakin sitä keskustelua käyn ystävieni kanssa. mutta voit kysyä esimerkiksi 7kuukautisena lapsensa hoitoon vieneeltä parhaalta ystävältä, kuinka paljon olen häntä mollannut.



kommenttisi oli todella outo ja osoitti, ettet jostain syystä kestä edes kuulla asiasta.

1-vuotias ei päivähoitoon kuulu. 2,5 - 3-vuotias on alaraja.

tähän kommenttiin, että minkälaisia lapsia (tulevia aikuisia) näin yksisilmäinen ihminen onnistuu kasvattamaan.....On aivan sama, onko lapsi kotona vai päivähoidossa, jos kotoa tulee tuollainen malli.....

Olen lähes satavarma että se olisi paras ratkaisu.

Mutta en ole vain itse pystynyt toteuttamaan sitä.

Kunnioitan niitä, jotka pystyvät.

Ja ymmärrän aivan helposti ja ongelmitta, että ihmisillä on omat syynsä tehdä erityyppisiä ratkaisuja.

Asuinmaassani on normaalia että lapset menevät 1 vuotiaana tarhaan. Mun poikani oli 1v 2kk kun aloitti tarhan ja on tykännyt olla siellä alusta asti. Se on oppinut siellä maan kielen sekä on sosialistunut. Hän nauttii ku saa leikkiä ja on kavereita ja on tietyt rutiinit.



Nyt hän on ollut kesälomalla ja ku sanoin että ensviikolla menee taas tarhaan niin se oli innoissaan. Ikää nyt 4v.



Mutta se että lapsen kaa saa olla kotona vuoden niin on jo paljon verrattuna esim. Kreikkaan missä äitiysloma on 4kk ja sit vauvat viedään hoitoon.



Täytyy sanoa et vaik täälläki ois joku kotihoidon tuki olemassa niin oisin mä silti pistänyt pojan tarhaan 1 vuotiaana.



Ap, turha tuntea et oot huono äiti tai et oot tehnyt väärin. 1 vuotias ei todellakaa oo liian pieni aloittaakseen tarhan. Kaverin kommentit korvasta sisään ja toisesta ulos.

lapsen niin oletettavaa työuraa on jäljellä noin 35 vuotta. Jos siitä 35 vuodesta "uhraa" lapselle ja kotonaoloon 3 vuotta niin se ei kyllä ole paljon se. Ehkä sitä uraa ja tienestejä ehtii tehdä sitten 40-ja 50-vuotiaanakin!

mutta käytäntö on usein aivan toista.

oletko kuullut yli 40v. ihmisestä joka on aloittanut nollasta ja sitten tehnyt todella uraa ja ottanut tulot kiinni? En tarkoita myyjästä myymäläpäälliköksi edennyttä vaan ihan ihan uraa johtotasolle asti? Ei ole mulla ainakaan tullut vastaan.



Ja jos ei jää yhteen lapseen vaan saakin toisen ja on kotona sitten sen 6v. tai 7 v., mistä silloin saa uuden uran?

Mulla ainakin oli ihan hilkulla paluu yli kahden vuoden jälkeen. Jos ei olisi ollut vanhaa pestiä jäljellä ei kukaan olisi ottanut uutena niin vanhoilla tiedoilla. Olen kehitysjohtaja IT-alan yrityksessä ja ala muuttuu ihan kuukausitasossa paljon. Toista lasta en nyt uskalla ajatellakkaan koska sitten olisin yli 40 palatessani (jos siis olisin yli 3v. kotona).



Englannissa julkistettiin juuri tutkimussa jossa yli 5v. kotona olleet korkeakoulu tutkinnon suorittaneet äidit työllistyivät huonommin kun Englantiin muuttaneet puolalaiset, kielitaidottomat naiset.....mitenkähän on Suomessa?

oletko kuullut yli 40v. ihmisestä joka on aloittanut nollasta ja sitten tehnyt todella uraa ja ottanut tulot kiinni? En tarkoita myyjästä myymäläpäälliköksi edennyttä vaan ihan ihan uraa johtotasolle asti? Ei ole mulla ainakaan tullut vastaan.

vaikka olis akateemiset koulutukset ja kaikki. Ei niitä johtotehtäviä kaikille edes riitä.

poika on 1 vuotta ja 1kk. Se on hoidossa ja tykkää olla. meillä kotona ei ole leluja paljoa niin se on ihan innossaan hoidossa kun on kaverreita ja leluja. kotona se on ihan kamala kun ei ole niitä mitä hoidossa.

jokainen tekee oman päätösen millon vie hoitoon!!!

sellaiset ihmiset jotka haluavat uran ja ne johtotason hommat eivät useinkaan edes ole vuotta pidempään kotona. Ne jotka kotona viihtyy pidempään, ei useinkaan ole urakehitys niin väliksi.

poika on 1 vuotta ja 1kk. Se on hoidossa ja tykkää olla. meillä kotona ei ole leluja paljoa niin se on ihan innossaan hoidossa kun on kaverreita ja leluja. kotona se on ihan kamala kun ei ole niitä mitä hoidossa.

jokainen tekee oman päätösen millon vie hoitoon!!!

-Kun lapet oppii leikkimään rinnakkainkin vasta noin 2v ja yhdessä 3-4v! Eiköhän tuollaselle taaperolle tärkeintä ole hellyys, huolenpito, riittävä uni ja ruoka. Onko se sitten sama keltä niiltä suurimman osan päivää saa, päättää mun mielestä jokainen perhe itse.