Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhdekysymys miehille
24.11.2021 |
Havaintojeni mukaan miehet ovat parisuhteessa haluttomampia viettämään yhdessä aikaa ja haluttomampia viestittelemään kumppanin kanssa - osa sanoo suoraan kokevansa varsinkin viestittelyn rasittavaksi. Joten miten on mahdollista, että suurin osa eroista on kuitenkin naisten aloitteeksi panemia? 🤔 Minulle naisen näkökulmasta suhdetta ei ole olemassa jos
a) ei ole riittävästi yhdessä vietettyä aikaa (vähintään 2 kertaa viikossa)
b) jotta henkinen yhteys säilyisi näkemisten välillä, tarvitsen jonkunlaista yhteydenpitoa
Voisiko joku mies ystävällisesti selittää minulle. Mikä olisi miesten mielestä oikea määrä yhdessä vietettyä aikaa naisen kanssa, jos ette asu yhdessä?
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä.
Otan itseni verrokiksi. Töiden ohella sali pari kertaa viikossa ja seuran treenit 4-6 kertaa viikossa. Ellei minun vapaat hetket osu sinun vapaiden hetkien kanssa yhteen, niin onko se osoitus etten laitakaan sinua ykköseksi? Samalla sinun vapaat hetket eivät osu minun vapaiden hetkien kanssa yhteen eli laittaisitko sinäkään minua ykköseksi?
Sun elämääsi ei mahdu parisuhdetta, eikä paljon muutakaan noilla harrastusmäärillä. Kannattaa etsiskellä sellaista naista, jolle tapailu esim. kerran parissa viikossa on ok.
Mutta lainaamani naisen elämään mahtuisi, vaikka hänellä aika sama määrä treenimenoja? Saako siis naisella olla omia menoja, mutta miehen tulisi olla silloin vapaana kun naiselle sopii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä.
Otan itseni verrokiksi. Töiden ohella sali pari kertaa viikossa ja seuran treenit 4-6 kertaa viikossa. Ellei minun vapaat hetket osu sinun vapaiden hetkien kanssa yhteen, niin onko se osoitus etten laitakaan sinua ykköseksi? Samalla sinun vapaat hetket eivät osu minun vapaiden hetkien kanssa yhteen eli laittaisitko sinäkään minua ykköseksi?
Sun elämääsi ei mahdu parisuhdetta, eikä paljon muutakaan noilla harrastusmäärillä. Kannattaa etsiskellä sellaista naista, jolle tapailu esim. kerran parissa viikossa on ok.
Mutta lainaamani naisen elämään mahtuisi, vaikka hänellä aika sama määrä treenimenoja? Saako siis naisella olla omia menoja, mutta miehen tulisi olla silloin vapaana kun naiselle sopii?
On varmaankin paljon naisia, joille solahtaminen sinun elämääsi sopisi ihan hyvin. Itselläni on arjessa työt, lapset, kaverit ja harrastukset ja muut mielenkiinnon kohteet, joten näkeminen iltaisin, joskus ehkä viikonloppuisin oli hyvä, silloin kun molemmille sopii. Lähinnä minä nautin parisuhteessa seksistä ja yhdessä nukkumisesta ja hellittelystä. Muuten saan päiväni kyllä kulumaan oikein hyvin. -ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä.
Otan itseni verrokiksi. Töiden ohella sali pari kertaa viikossa ja seuran treenit 4-6 kertaa viikossa. Ellei minun vapaat hetket osu sinun vapaiden hetkien kanssa yhteen, niin onko se osoitus etten laitakaan sinua ykköseksi? Samalla sinun vapaat hetket eivät osu minun vapaiden hetkien kanssa yhteen eli laittaisitko sinäkään minua ykköseksi?
Sun elämääsi ei mahdu parisuhdetta, eikä paljon muutakaan noilla harrastusmäärillä. Kannattaa etsiskellä sellaista naista, jolle tapailu esim. kerran parissa viikossa on ok.
Mutta lainaamani naisen elämään mahtuisi, vaikka hänellä aika sama määrä treenimenoja? Saako siis naisella olla omia menoja, mutta miehen tulisi olla silloin vapaana kun naiselle sopii?
En ole sama kirjoittaja. Itsellänikin on sinkkuna paljon harrastusmenoja, mutta luonnollisesti kun aloin seurustella, oli tehtävä tilaa myös parisuhteelle. Ihmiset toki ovat erilaisia, toisille parisuhde mahdutetaan siihen lokoseen joka muilta menoilta jää, mulla taas ajatus on, että parisuhde on tärkeä ja ansaitsee jossain määrin panostusta. (En tarkoita, että omat harrastukset pitäisi jättää, tietenkään. Mutta sinkkuelämässä itselläni ajankäyttö painottui hieman eri tavalla kuin parisuhteessa, mikä on mielestäni luonnollista.)
Kyllä täällä on jännää porukkaa, kun se, että nainen haluaa tuntea olevansa miehelleen lasten ja miehen itsensä jälkeen (!) ykkönen on "liian vaativaa". Että haluaa tuntea olevansa parisuhteessaan erityinen on "liian vaativaa".
Ilmeisesti se, että läheisyys ja aito hyväksyntä on keskeinen parisuhteen motiivi on joillekin tosi pelottava ajatus. Mulla on aina sellainen olo, että olen kumppanilleni erityinen ja että lasten ja hänen hyvinvointinsa ohella olen tärkeintä hänen elämässäänn, ja puolisoni on samoin minulle. Ei tähän tarvita jatkuvaa kontaktia, ,utta riittävä kylläkin, ja etenkin jaettu näkemys siitä mitä rakkaus on.
Muuhun en enää ryhtyisi, enkä kehota ketään muutakaan ryhtymään jos ajattelee samoin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä on jännää porukkaa, kun se, että nainen haluaa tuntea olevansa miehelleen lasten ja miehen itsensä jälkeen (!) ykkönen on "liian vaativaa". Että haluaa tuntea olevansa parisuhteessaan erityinen on "liian vaativaa".
Ilmeisesti se, että läheisyys ja aito hyväksyntä on keskeinen parisuhteen motiivi on joillekin tosi pelottava ajatus. Mulla on aina sellainen olo, että olen kumppanilleni erityinen ja että lasten ja hänen hyvinvointinsa ohella olen tärkeintä hänen elämässäänn, ja puolisoni on samoin minulle. Ei tähän tarvita jatkuvaa kontaktia, ,utta riittävä kylläkin, ja etenkin jaettu näkemys siitä mitä rakkaus on.
Muuhun en enää ryhtyisi, enkä kehota ketään muutakaan ryhtymään jos ajattelee samoin.
Niin, no sinusta se on outoa. Monien muiden mielestä taas on outoa ja lapsellista kilpailuttaa ihmisiä ja tekemisiä keskenään ja numeroida, mikä on ykkönen ja kutonen. Onneksi jokainen saa valita seuransa ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä.
Otan itseni verrokiksi. Töiden ohella sali pari kertaa viikossa ja seuran treenit 4-6 kertaa viikossa. Ellei minun vapaat hetket osu sinun vapaiden hetkien kanssa yhteen, niin onko se osoitus etten laitakaan sinua ykköseksi? Samalla sinun vapaat hetket eivät osu minun vapaiden hetkien kanssa yhteen eli laittaisitko sinäkään minua ykköseksi?
Sun elämääsi ei mahdu parisuhdetta, eikä paljon muutakaan noilla harrastusmäärillä. Kannattaa etsiskellä sellaista naista, jolle tapailu esim. kerran parissa viikossa on ok.
Mutta lainaamani naisen elämään mahtuisi, vaikka hänellä aika sama määrä treenimenoja? Saako siis naisella olla omia menoja, mutta miehen tulisi olla silloin vapaana kun naiselle sopii?
En ole sama kirjoittaja. Itsellänikin on sinkkuna paljon harrastusmenoja, mutta luonnollisesti kun aloin seurustella, oli tehtävä tilaa myös parisuhteelle. Ihmiset toki ovat erilaisia, toisille parisuhde mahdutetaan siihen lokoseen joka muilta menoilta jää, mulla taas ajatus on, että parisuhde on tärkeä ja ansaitsee jossain määrin panostusta. (En tarkoita, että omat harrastukset pitäisi jättää, tietenkään. Mutta sinkkuelämässä itselläni ajankäyttö painottui hieman eri tavalla kuin parisuhteessa, mikä on mielestäni luonnollista.)
Tietysti, mutta sitä tilaa tekee kumpikin osapuoli. Ei niin, että toisen vain tulee olla käytettävissä. Parilla kirjoittajalla tulee fiilis, että toisen tulee laittaa parisuhde ykköseksi vaikka itse halutaan säilyttää omat menot.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä on jännää porukkaa, kun se, että nainen haluaa tuntea olevansa miehelleen lasten ja miehen itsensä jälkeen (!) ykkönen on "liian vaativaa". Että haluaa tuntea olevansa parisuhteessaan erityinen on "liian vaativaa".
Jos vaadit miestä laittamaan sinut top3:seen muttet ole itse valmis tekemään samaa miehelle, niin kyllä minusta olet liian vaativa. Kun sinulle sopii, niin sinun tulee ymmärtää että pakosti silloin ei miehelle sovi. Mikäli hermostut tästä, niin toivottavasti muistat hermostumisen kun seuraavan kerran tilanne onkin toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä on jännää porukkaa, kun se, että nainen haluaa tuntea olevansa miehelleen lasten ja miehen itsensä jälkeen (!) ykkönen on "liian vaativaa". Että haluaa tuntea olevansa parisuhteessaan erityinen on "liian vaativaa".
Ilmeisesti se, että läheisyys ja aito hyväksyntä on keskeinen parisuhteen motiivi on joillekin tosi pelottava ajatus. Mulla on aina sellainen olo, että olen kumppanilleni erityinen ja että lasten ja hänen hyvinvointinsa ohella olen tärkeintä hänen elämässäänn, ja puolisoni on samoin minulle. Ei tähän tarvita jatkuvaa kontaktia, ,utta riittävä kylläkin, ja etenkin jaettu näkemys siitä mitä rakkaus on.
Muuhun en enää ryhtyisi, enkä kehota ketään muutakaan ryhtymään jos ajattelee samoin.
Ei kyse ole tunteesta van siitä, miten se odotetaan osoitettavan. Minä luulen, että monille riittää aika paljon vähempikin kuin se, että käydään loputonta taistelua siitä, millä tärkeyssijalla nainen milloinkin on miehen elämässä, jopa suhteessa miehen lapsiin ja tärkeisiin ystäviin/harrastuksiin. Ti että "tunneyhteys" katoaakin kahdessa päivässä, jos ei olla syystä tai toisesta yhteydessä. Kuulostaa todella vieraalta ja lapselliselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen tietyn määrän huomiota mieheltä. Lapsiviikoilla ymmärrän, ettei nähdä ja viestittelykin on minimaalista. Vastaavasti lapsivapailla viikoilla toivoisin, että minä olisin ensisijainen miehelleni, että hänen olisi ollut minua ikävä ja hän olisi kaivannut kosketustani, yhdessä oloa ja nauruani ja ettei hän malta pitää sormiaan minusta erossa. Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä. Aina voi toki tulla kavereiden kanssa menoja, mutta oleellista on se tunne, jonka kumppanilta saan, että olen hänelle erityinen, tärkeä ja menen kaiken muun ohitse paitsi hänen oman onnellisuutensa ja lasten hyvinvoinnin.
Ehkä tärkeintä on tapa, millä mies tekee asian minulle selväksi. Kaikkea aikaa ei tarvitse olla yhdessä, mutta odotan kyllä, että hän on malttamaton saada nähdä minut. Joskus siitä huolimatta voi "valita" kaverit, mutta yksikin viesti kaveri-illan aikana, että on ikävä minua, riittää.
Olen aika introvertti ja viihdyn yksin. Silti rajansa kaikella, enkä halua mitään fwb-suhdetta. Jos olen aina viimeinen, joka valitaan, se kertoo jo paljon miehen tunteista minua kohtaan.
Ihan rehellisesti sanoen kuulostaa aivan kammottavalta näin miehen korviin. Oikeastiko minun pitäisi olla koko ajan todistelemassa sinulle tunteitani ja niiden voimakkuutta ja haluttavuuttasi? Ja etenkin suhteessa elämäni muihin ihmisiin ja harrastuksiin yms.? Kilpailuttaa teitä keskenänne? Sori, en lähde tuollaiseen. Olen varmaan liian arkinen ja maanläheinen mies.
Onko siis liikaa pyydetty, että nainen tuntee olevansa haluttu parisuhteessa? Tai siis jos mies haluaisi tavata minua vain pari kertaa parissa viikossa, kyllä se kertoisi jotain siitä tunteiden määrästä, mitä hän minua kohtaan tuntee. Jo seksin määrä tipahtaisi niin pieneksi, että en tiedä haluaisinko sellaista parisuhdetta. Kyse ei ole mistään vakuuttelusta, vaan oikeudesta tuntea olevansa rakastettu ja haluttu. Eikö se sinulle ole tärkeä tunne?
Minua ei tarvitse vakuutella viesteillä ja hymiöillä jatkuvasti, vaan ihan tavallisilla arkisilla jutuilla, kuten sillä, että lapsiviikolla järjestää aikaa vaikka jollekin yhteiselle lenkille.
Lähinnä se lienee tuo asenteesi. "Vakuuta minut siitä, että olen tärkein". "Kun olet kavereidesi kanssa, niin vakuut minut siitä että ajattelet minua lähettämällä AINAKIN yksi viesti". Kuulostaa ihan hemmetin ahdistavalta. En ajattele asioita noin eikä minulle rakkaus ole tuollaista. Minulla on paljon tärkeitä asioita elämässä, en rupea pistämään niitä vastakkain.
Minulle ei tarvitse vakuuttaa, että olen tärkein, riittää että koen olevani tärkeä. Viesti oli ainoastaan esimerkki elu joskus pienet jutut ratkaisee. En tarkoittanut, eikä se käy edes viestistäni ilmi, että odottaisin tai vaatisin kumppaniltani viestejä.
Minusta parisuhteessa on velvollisuus osoittaa toiselle, että hänestä pidetään, hänen kanssaan on kiva viettää aikaa ja että hän on tärkeä ihminen. Tämä on tietysti molemminpuolista. Ei tarvitse vakuutta, vaan ihan vain näyttää se arkisin sanoin ja teoin oli se nyt sitten lämmin hymy tai viesti, että on ikävä.
Ihan jokainen vaatii tietyn määrän huomiota kumppaniltaan parisuhteessa. Mikä juju on muuten edes olla parisuhteessa? Vaatimisella en tarkoittanut huomion kerjäämistä, vaan tiedän omat toiveeni parisuhteelta ja jos ne ei hyvässä yhteisymmärryksessä täyty, on minun aika etsiä joku toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei se mielestäni parisuhde ole jos pari kertaa viikossa näkee. Deittailua ehkä. Ja tietysti viestitellä pitää. ...jos toinen on itselle tärkeä. Jos yhdessä asutaan ja joka päivä vietetään paljon aikaa yhdessä niin silloin ei ehkä tarvitse koko ajan viestitellä. Ehkä minä olen outo äijä (johtuneeko siitä että oon jo 50), mutta jos oikeasti jostakin tykkäisin kovasti enkä joka päivä näkisi, niin totta ihmeessä aamusuukot ja hyvänyön pusut virtuaalisesti lähtisi.
Minä 50+ naisena en olisi halunnut miestä, joka viestittelee pusuja kuin teini. Minulle sopi ihminen, jonka kanssa soiteltiin joka ilta. On aivan eri asia puhua puhelimessa kuin laittaa viesti ja muutama ikoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä on jännää porukkaa, kun se, että nainen haluaa tuntea olevansa miehelleen lasten ja miehen itsensä jälkeen (!) ykkönen on "liian vaativaa". Että haluaa tuntea olevansa parisuhteessaan erityinen on "liian vaativaa".
Ilmeisesti se, että läheisyys ja aito hyväksyntä on keskeinen parisuhteen motiivi on joillekin tosi pelottava ajatus. Mulla on aina sellainen olo, että olen kumppanilleni erityinen ja että lasten ja hänen hyvinvointinsa ohella olen tärkeintä hänen elämässäänn, ja puolisoni on samoin minulle. Ei tähän tarvita jatkuvaa kontaktia, ,utta riittävä kylläkin, ja etenkin jaettu näkemys siitä mitä rakkaus on.
Muuhun en enää ryhtyisi, enkä kehota ketään muutakaan ryhtymään jos ajattelee samoin.
Niin, no sinusta se on outoa. Monien muiden mielestä taas on outoa ja lapsellista kilpailuttaa ihmisiä ja tekemisiä keskenään ja numeroida, mikä on ykkönen ja kutonen. Onneksi jokainen saa valita seuransa ihan itse.
No hieman ajattelen, että jos kalenteri on aivan täynnä eikä sinne yhtään mistään tule toista varten tilaa, niin ei toista kyllä hirveästi kaipaa. Jos esim. kuudet sulkkistreenit viikossa on olennaisempaa kuin viidet sulkkistreenit ja ilta kumppanin kanssa, kyllähän se kertoo selvää tarinaa siitä, mitkä elämän prioriteetit on. Voi sopia hyvin toiselle samanlaiselle, jos sen toisen vapaailta sattuu sopimaan juuri samaan aikaan.
Toki jos on parisuhteessa jossa "nainen marttyroi" eli asiat ei monellakaan tasolla toimi, ei sille aikaa varmasti tee mieli järjestääkään. Eikä se suhdekaan taida paremmaksi järjestyä, koska millä ajalla sen paremmaksi korjaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitettiin suhde, molemmat tosi ihastuneita. Mutta molemmilla täysin eri käsitykset parisuhteesta meille yksilöinä sekä omissa elämäntilanteissamme eikä osatttu tai tajuttu siitä puhua. Nyt sitten molemmilla taitaa olla jonkinasteisesti paha mieli ja varmaan odotellaan, kumpi ehtii lopettaa suhteen ensin.
Se, minkä olen itsestäni oppinut tässä suhteessa on se, että minulle ei sovi seksi ilman rakkautta. Ja kun toista rakastaa, haluaa jakaa ja elää elämänsä tämän kanssa eikä tavata kerran viikossa, vaikka useamminkin periaatteessa pystyisi. Meillä olisi mahdollisuus nukkua yhdessä lähes joka yö, mutta niin ei ole tapahtunut.
Olen antanut miehelle tilaa. Katsellut millaista yhteyttä ja suhdetta hän haluaa ja todennut, että minä en ole onnellinen sellaisessa suhteessa, vaikka miehestä pidänkin kovasti. Minun olisi helppo antaa juuri tälle miehelle parisuhdevinkkejä koskien omaa ja katkenneitakin suhteita, mutta en tietenkään ala niitä viljellä, kun toisella ei ole näkemystä siitä, että niitä tarvittaisiin. No, jos mielummin jatkaa yrittämistä ja huomaa suhteiden kosahtavan aina alkuhuuman jälkeen niin minkä sille toinen mitään mahtaa. Kai se sellainen tarpeeksi irrallinen nainen jossain on häntä varten, toivottavasti hänet löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä on jännää porukkaa, kun se, että nainen haluaa tuntea olevansa miehelleen lasten ja miehen itsensä jälkeen (!) ykkönen on "liian vaativaa". Että haluaa tuntea olevansa parisuhteessaan erityinen on "liian vaativaa".
Jos vaadit miestä laittamaan sinut top3:seen muttet ole itse valmis tekemään samaa miehelle, niin kyllä minusta olet liian vaativa. Kun sinulle sopii, niin sinun tulee ymmärtää että pakosti silloin ei miehelle sovi. Mikäli hermostut tästä, niin toivottavasti muistat hermostumisen kun seuraavan kerran tilanne onkin toisinpäin.
Totta kai tämä toimii puolin ja toisin. Jätit vain itsellesi sopivasti lainauksestasi ulos kohdan "ja puolisoni on samoin minulle". Eli mikä olikaan se ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä on jännää porukkaa, kun se, että nainen haluaa tuntea olevansa miehelleen lasten ja miehen itsensä jälkeen (!) ykkönen on "liian vaativaa". Että haluaa tuntea olevansa parisuhteessaan erityinen on "liian vaativaa".
Ilmeisesti se, että läheisyys ja aito hyväksyntä on keskeinen parisuhteen motiivi on joillekin tosi pelottava ajatus. Mulla on aina sellainen olo, että olen kumppanilleni erityinen ja että lasten ja hänen hyvinvointinsa ohella olen tärkeintä hänen elämässäänn, ja puolisoni on samoin minulle. Ei tähän tarvita jatkuvaa kontaktia, ,utta riittävä kylläkin, ja etenkin jaettu näkemys siitä mitä rakkaus on.
Muuhun en enää ryhtyisi, enkä kehota ketään muutakaan ryhtymään jos ajattelee samoin.
Ei kyse ole tunteesta van siitä, miten se odotetaan osoitettavan. Minä luulen, että monille riittää aika paljon vähempikin kuin se, että käydään loputonta taistelua siitä, millä tärkeyssijalla nainen milloinkin on miehen elämässä, jopa suhteessa miehen lapsiin ja tärkeisiin ystäviin/harrastuksiin. Ti että "tunneyhteys" katoaakin kahdessa päivässä, jos ei olla syystä tai toisesta yhteydessä. Kuulostaa todella vieraalta ja lapselliselta.
Nyt on hyvä muistaa, että Suomi on välttelevästi kiintyneiden maailmanennätysmaa ja etenkin miesten osalta. Moni mies varmaan ihan mielellään haluaisi sellaisen löyhän suhteen, jossa sitten lähennytään siksi hetkeksi, kun seksiä tekee mieli ja ehkä hetkittäin muutenkin. Muuten sitten elelee omaa elämäänsä, koska läheisyys on pelottavaa ja kökköä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä on jännää porukkaa, kun se, että nainen haluaa tuntea olevansa miehelleen lasten ja miehen itsensä jälkeen (!) ykkönen on "liian vaativaa". Että haluaa tuntea olevansa parisuhteessaan erityinen on "liian vaativaa".
Jos vaadit miestä laittamaan sinut top3:seen muttet ole itse valmis tekemään samaa miehelle, niin kyllä minusta olet liian vaativa. Kun sinulle sopii, niin sinun tulee ymmärtää että pakosti silloin ei miehelle sovi. Mikäli hermostut tästä, niin toivottavasti muistat hermostumisen kun seuraavan kerran tilanne onkin toisinpäin.
Totta kai tämä toimii puolin ja toisin. Jätit vain itsellesi sopivasti lainauksestasi ulos kohdan "ja puolisoni on samoin minulle". Eli mikä olikaan se ongelma?
Kuten tuossa aiemmin totesin. Muutaman kirjoittajan teksteistä tuleva asenne, jossa heidän vaatimukset kumppania kohtaan ovat sallittuja mutta heiltä ei saisi mitään vaatia. Minä haluan, niin Minun tulee saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen tietyn määrän huomiota mieheltä. Lapsiviikoilla ymmärrän, ettei nähdä ja viestittelykin on minimaalista. Vastaavasti lapsivapailla viikoilla toivoisin, että minä olisin ensisijainen miehelleni, että hänen olisi ollut minua ikävä ja hän olisi kaivannut kosketustani, yhdessä oloa ja nauruani ja ettei hän malta pitää sormiaan minusta erossa. Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä. Aina voi toki tulla kavereiden kanssa menoja, mutta oleellista on se tunne, jonka kumppanilta saan, että olen hänelle erityinen, tärkeä ja menen kaiken muun ohitse paitsi hänen oman onnellisuutensa ja lasten hyvinvoinnin.
Ehkä tärkeintä on tapa, millä mies tekee asian minulle selväksi. Kaikkea aikaa ei tarvitse olla yhdessä, mutta odotan kyllä, että hän on malttamaton saada nähdä minut. Joskus siitä huolimatta voi "valita" kaverit, mutta yksikin viesti kaveri-illan aikana, että on ikävä minua, riittää.
Olen aika introvertti ja viihdyn yksin. Silti rajansa kaikella, enkä halua mitään fwb-suhdetta. Jos olen aina viimeinen, joka valitaan, se kertoo jo paljon miehen tunteista minua kohtaan.
Ihan rehellisesti sanoen kuulostaa aivan kammottavalta näin miehen korviin. Oikeastiko minun pitäisi olla koko ajan todistelemassa sinulle tunteitani ja niiden voimakkuutta ja haluttavuuttasi? Ja etenkin suhteessa elämäni muihin ihmisiin ja harrastuksiin yms.? Kilpailuttaa teitä keskenänne? Sori, en lähde tuollaiseen. Olen varmaan liian arkinen ja maanläheinen mies.
Onko siis liikaa pyydetty, että nainen tuntee olevansa haluttu parisuhteessa? Tai siis jos mies haluaisi tavata minua vain pari kertaa parissa viikossa, kyllä se kertoisi jotain siitä tunteiden määrästä, mitä hän minua kohtaan tuntee. Jo seksin määrä tipahtaisi niin pieneksi, että en tiedä haluaisinko sellaista parisuhdetta. Kyse ei ole mistään vakuuttelusta, vaan oikeudesta tuntea olevansa rakastettu ja haluttu. Eikö se sinulle ole tärkeä tunne?
Minua ei tarvitse vakuutella viesteillä ja hymiöillä jatkuvasti, vaan ihan tavallisilla arkisilla jutuilla, kuten sillä, että lapsiviikolla järjestää aikaa vaikka jollekin yhteiselle lenkille.
Lähinnä se lienee tuo asenteesi. "Vakuuta minut siitä, että olen tärkein". "Kun olet kavereidesi kanssa, niin vakuut minut siitä että ajattelet minua lähettämällä AINAKIN yksi viesti". Kuulostaa ihan hemmetin ahdistavalta. En ajattele asioita noin eikä minulle rakkaus ole tuollaista. Minulla on paljon tärkeitä asioita elämässä, en rupea pistämään niitä vastakkain.
Minulle ei tarvitse vakuuttaa, että olen tärkein, riittää että koen olevani tärkeä. Viesti oli ainoastaan esimerkki elu joskus pienet jutut ratkaisee. En tarkoittanut, eikä se käy edes viestistäni ilmi, että odottaisin tai vaatisin kumppaniltani viestejä.
Minusta parisuhteessa on velvollisuus osoittaa toiselle, että hänestä pidetään, hänen kanssaan on kiva viettää aikaa ja että hän on tärkeä ihminen. Tämä on tietysti molemminpuolista. Ei tarvitse vakuutta, vaan ihan vain näyttää se arkisin sanoin ja teoin oli se nyt sitten lämmin hymy tai viesti, että on ikävä.
Ihan jokainen vaatii tietyn määrän huomiota kumppaniltaan parisuhteessa. Mikä juju on muuten edes olla parisuhteessa? Vaatimisella en tarkoittanut huomion kerjäämistä, vaan tiedän omat toiveeni parisuhteelta ja jos ne ei hyvässä yhteisymmärryksessä täyty, on minun aika etsiä joku toinen.
Luepa nyt tuo oma viestisi aikuisten oikesti uudestaan läpi:
Tarvitsen tietyn määrän huomiota mieheltä
Toivoisin, että minä olisin ensisijainen miehelleni ja ettei hän malta pitää sormiaan minusta erossa
Pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä
Menen kaiken muun ohitse paitsi hänen oman onnellisuutensa ja lasten hyvinvoinnin.
Odotan, että hän on malttamaton saada nähdä minut. Joskus siitä huolimatta voi "valita" kaverit, mutta yksikin viesti kaveri-illan aikana riittää.
Kuten sanoin, kuulostaa kyllä aika vaativalta ja sellaiselta suoritukselta, johon minä en aikuisena miehenä kaiken muun elämän keskellä pystyisi enkä haluaisi lähteä edes yrittämään. En ikinä haluaisi kirjoittaa tuollaista vaatimuslistaa omalle naisystävälleni. Mieluummin keskittyisin siihen, mitä voin tarjota hänelle tai mitä voimme olla yhdessä. Olemme kuitenkin aikuisia ihmisiä omine eläminemme ja taakkoinemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä on jännää porukkaa, kun se, että nainen haluaa tuntea olevansa miehelleen lasten ja miehen itsensä jälkeen (!) ykkönen on "liian vaativaa". Että haluaa tuntea olevansa parisuhteessaan erityinen on "liian vaativaa".
Ilmeisesti se, että läheisyys ja aito hyväksyntä on keskeinen parisuhteen motiivi on joillekin tosi pelottava ajatus. Mulla on aina sellainen olo, että olen kumppanilleni erityinen ja että lasten ja hänen hyvinvointinsa ohella olen tärkeintä hänen elämässäänn, ja puolisoni on samoin minulle. Ei tähän tarvita jatkuvaa kontaktia, ,utta riittävä kylläkin, ja etenkin jaettu näkemys siitä mitä rakkaus on.
Muuhun en enää ryhtyisi, enkä kehota ketään muutakaan ryhtymään jos ajattelee samoin.
Ei kyse ole tunteesta van siitä, miten se odotetaan osoitettavan. Minä luulen, että monille riittää aika paljon vähempikin kuin se, että käydään loputonta taistelua siitä, millä tärkeyssijalla nainen milloinkin on miehen elämässä, jopa suhteessa miehen lapsiin ja tärkeisiin ystäviin/harrastuksiin. Ti että "tunneyhteys" katoaakin kahdessa päivässä, jos ei olla syystä tai toisesta yhteydessä. Kuulostaa todella vieraalta ja lapselliselta.
Nyt on hyvä muistaa, että Suomi on välttelevästi kiintyneiden maailmanennätysmaa ja etenkin miesten osalta. Moni mies varmaan ihan mielellään haluaisi sellaisen löyhän suhteen, jossa sitten lähennytään siksi hetkeksi, kun seksiä tekee mieli ja ehkä hetkittäin muutenkin. Muuten sitten elelee omaa elämäänsä, koska läheisyys on pelottavaa ja kökköä.
Miksi sinun on noin vaikea hyväksyä sitä, että eri ihmiset haluavat elää elämänsä eri tavoilla? Mikä aiheuttaa tuollaisen tarpeen diagnosoida ja väheksyä sellaisia ihmisiä, joilla vain on erilaiset halut kuin sinulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä on jännää porukkaa, kun se, että nainen haluaa tuntea olevansa miehelleen lasten ja miehen itsensä jälkeen (!) ykkönen on "liian vaativaa". Että haluaa tuntea olevansa parisuhteessaan erityinen on "liian vaativaa".
Ilmeisesti se, että läheisyys ja aito hyväksyntä on keskeinen parisuhteen motiivi on joillekin tosi pelottava ajatus. Mulla on aina sellainen olo, että olen kumppanilleni erityinen ja että lasten ja hänen hyvinvointinsa ohella olen tärkeintä hänen elämässäänn, ja puolisoni on samoin minulle. Ei tähän tarvita jatkuvaa kontaktia, ,utta riittävä kylläkin, ja etenkin jaettu näkemys siitä mitä rakkaus on.
Muuhun en enää ryhtyisi, enkä kehota ketään muutakaan ryhtymään jos ajattelee samoin.
Ei kyse ole tunteesta van siitä, miten se odotetaan osoitettavan. Minä luulen, että monille riittää aika paljon vähempikin kuin se, että käydään loputonta taistelua siitä, millä tärkeyssijalla nainen milloinkin on miehen elämässä, jopa suhteessa miehen lapsiin ja tärkeisiin ystäviin/harrastuksiin. Ti että "tunneyhteys" katoaakin kahdessa päivässä, jos ei olla syystä tai toisesta yhteydessä. Kuulostaa todella vieraalta ja lapselliselta.
Nyt on hyvä muistaa, että Suomi on välttelevästi kiintyneiden maailmanennätysmaa ja etenkin miesten osalta. Moni mies varmaan ihan mielellään haluaisi sellaisen löyhän suhteen, jossa sitten lähennytään siksi hetkeksi, kun seksiä tekee mieli ja ehkä hetkittäin muutenkin. Muuten sitten elelee omaa elämäänsä, koska läheisyys on pelottavaa ja kökköä.
Olet kyllä todella väärässä ainakin minun suhteeni. Pidän aika loukkaavana sitä, että oletetaan aikuisten kypsien ihmisten parisuhteiden perustuvan vain seksiin. Kyllä minä haluan ja tarjoan suhteesssani paljon muutakin. En vain elä elämää, jossa yhdessä eläminen on vaihtoehto tai työn tai lasten tai oman terveyteni laiminlyönti. Naiseni onneksi ymmärtää tämän ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä on jännää porukkaa, kun se, että nainen haluaa tuntea olevansa miehelleen lasten ja miehen itsensä jälkeen (!) ykkönen on "liian vaativaa". Että haluaa tuntea olevansa parisuhteessaan erityinen on "liian vaativaa".
Ilmeisesti se, että läheisyys ja aito hyväksyntä on keskeinen parisuhteen motiivi on joillekin tosi pelottava ajatus. Mulla on aina sellainen olo, että olen kumppanilleni erityinen ja että lasten ja hänen hyvinvointinsa ohella olen tärkeintä hänen elämässäänn, ja puolisoni on samoin minulle. Ei tähän tarvita jatkuvaa kontaktia, ,utta riittävä kylläkin, ja etenkin jaettu näkemys siitä mitä rakkaus on.
Muuhun en enää ryhtyisi, enkä kehota ketään muutakaan ryhtymään jos ajattelee samoin.
Ei kyse ole tunteesta van siitä, miten se odotetaan osoitettavan. Minä luulen, että monille riittää aika paljon vähempikin kuin se, että käydään loputonta taistelua siitä, millä tärkeyssijalla nainen milloinkin on miehen elämässä, jopa suhteessa miehen lapsiin ja tärkeisiin ystäviin/harrastuksiin. Ti että "tunneyhteys" katoaakin kahdessa päivässä, jos ei olla syystä tai toisesta yhteydessä. Kuulostaa todella vieraalta ja lapselliselta.
Onko vierasta ja lapsellista moni muukin asia sinulle? Minulle on vierasta se, että kuvitellaan jokaisen ihmisen olevan samanlainen kuin mitä itse on ja toimivan samojen mekanismien ja lainalaisuuksien mukaan ja omaavan samanlaisen tunne-elämän. Sittenhän se pariutuminen olisikin helppoa, kuka vaan kävisi pariksi.
Alue: Aihe vapaa
Lähinnä se lienee tuo asenteesi. "Vakuuta minut siitä, että olen tärkein". "Kun olet kavereidesi kanssa, niin vakuut minut siitä että ajattelet minua lähettämällä AINAKIN yksi viesti". Kuulostaa ihan hemmetin ahdistavalta. En ajattele asioita noin eikä minulle rakkaus ole tuollaista. Minulla on paljon tärkeitä asioita elämässä, en rupea pistämään niitä vastakkain.