Parisuhdekysymys miehille

Vierailija kirjoitti:

Ei, kukaan mies (eikä nainen) ei voi kertoa, mikä on miesten mielestä yhtään mitään. Jokaisella miehellä on ihan oma mielipiteensä.

Niin kauan kun et kykene ymmärtämään tätä, on parempi kaikille, että et yritä muodostaa parisuhdetta miehen kanssa.

Kysymykseen oletettavasti jokainen yksilö vastaa oman kokemuksen mukaan. On yleistys sanoa, että miehet haluavat viettää vähemmän aikaa yhdessä kuin naiset, mutta yleistykset ovat varsin hyödyllisiä silloin kun yritetään ymmärtää vastakkaista sukupuolta. Meillä on kuitenkin täysin erilaiset hormonaaliset järjestelmät (nainen vs mies) ja hormonit vaikuttavat käytökseen merkittävästi. Monet näistä eroista ovat siis aika varmasti hormoneista johtuvia. 

Vierailija kirjoitti:

En kelpuuttaisi suhteeseen miestä jolla olisi huollettavat lapset jaloissa pyörimässä. Oma kun on jo aikuinen, niin osaan arvostaa siellaista aikuisten rakkautta jota ei jatkuvasti sysätä sivuun nuhanenän tai teiniangstin takia.

Vaikka mielipidettäsi alapeukutetaan, niin ymmärrän täysin. Jokainen asettaa omat kriteerinsä ja ne eivät ole sen enemmän oikein tai väärin kuin jonkun muun kriteerit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on pakko olla parisuhteessa jos ei kerkeä olla parisuhteessa? Pelkäätkö olla yksin? Kannattaisi eron jälkeen ihan reippaasti olla itsekseen, ennen kuin ryntää uuteen suhteeseen jolle ei edes ole aikaa, vain koska ei osaa olla yksin.

Miksi 24/7 olisi ainoa hyväksyttävä parisuhde? Useimmilla ihmisillä on kavereita, harrastuksia ja muita menoja. Kaikkiin ei tarvitse kumppanin tulla mukaan ja minusta ihan tervettäkin, että kummallakin on omiakin juttuja. Joku muu ajattelee toisin ja se heille sallittakoon. Hyvä vain puolin ja toisin tiedostaa, että emme pakosti ole kovin yhteensopivat jos parisuhdetoiveet ovat kovin erilaiset.

Kuinka paljon aikaa on sinun mielestäsi sopiva? Olen samaa mieltä siitä, että 24/7 on ihan liikaa. Minun mielestäni olisi ihan liikaa nähdä esim 4 kertaa viikossa (kun emme asu yhdessä). Kuitenkin koen, että 1 kerta viikossa on aika vähän ja 1 kerta kahteen viikkoon on liian vähän että ryhtyisin sellaiseen suhteeseen.

Ja tietysti työmatkat, lomat yms poikkeuksena tähän. Tottakai kumppani saa olla pidempiäkin aikoja poissa välillä kunhan muuten nähdään "riittävästi". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin alussa lapsiviikko on poissuljettua aikaa parisuhdemielessä. Minulle jää siis viikko, johon sisältyy töiden ohella treenit. Mikäli toinen edellyttäisi esim. koko viinkolopun viettämistä aina yhdessä lapsettomilla viikoilla, niin se rajoittaisi muita menoja.  

No jos taas mietin itseäni niin mulla olis just viikonloppuisin hyvin aikaa ja halua olla miesystäväni kanssa. Jos siis jostain kumman syystä näet, että kenen tahansa pitäisi hyväksyä sinun tapasi olla ja elää niin sinä rajoittaisit minulta mahdollisuuden sellaiseen elämään mitä MINÄ kaipaan. Et varmaan tykkäisi, että mulla olisi toinen mies, jota tapailisin sun lapsiviikonloput ja harrastusviikonloput. Ja tosiaan, tästäpä päästään siihen, että sen toisen miehen kanssa kannattaisi olla kokonaan.

Parisuhde on aina kompromissien tekoa. Jos haet 24/7 suhdetta, niin minä en olisi sinulle sopiva ehdokas. En oleta toisen mukautuvan täysin minun elämääni ja minä en mukaudu täysin toisen elämään. Minulla esimerkiksi seuran treenit ovat silloin, kun seura on saanu treenivuoron.

Koska minulla on alaikäisiä lapsia ja en halua heille ketään kovin helpolla esitellä, niin suhteen alkuvaiheessa emme voisi tavata kun lapset ovat minun kanssa. Mikäli nainen ei tätä hyväksy, niin emme olisi toisillemme sopivia. Luultavasti moni nainen tämän ymmärtää, koska samaa näkemystä olen useammalta naiseltakin kuullut. 

Täällä toinen mies, joka aivan samaa mieltä. Ovatko naiset sitten vain riippuvaisempia huomionosoituksista ja yhdessäolosta kuin miehet? Minä en töissä ollessani esimerkiksi juuri ajattele naisystävääni ja ihmettelen, kun häneltä paukkaa viestiä monta kertaa päivässä. En pidä siitä vaan haluaisin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Sitten passiivisaggressiivista mökötystä, jos en päivän aikana ehdi vastailla hänen viesteihinsä. Ja mökötystä siitä, jos lyhyellä varoitusajalla tuleekin esim. lasten kanssa menoj, joihin hän ei vielä ole tervetullut. Itseäni tuollaiset eivät haittaa yhtään vaan lähden vaikka kaverin kanssa kaljalle tai lenkille. Naisystävä marttyroi sitten sen illan kotonaan. En vaan jaksa ymmärtää.

Naisille kommunikaatio on samaa kuin miehille seksi. Naiset ei ymmärrä miksi miehille on niin iso juttu että koko ajan pitää olla vääntämässä sitä seksiä. Eikö ole muita mielenkiinnon kohteita elämässä? Minä en ajattele ollenkaan seksiä viikon mittaan eikä minua yhtään haittaa jos on muita menoja ja seksi jää sen takia välistä. 

*Ironiaa*. Mutta ehkä kuvastaa sitä, miten miehet ja naiset keskimäärin ovat täysin eri rotua ja jos halutaan onnellinen suhde, pitää antaa rakkautta sen toisen toivomalla tavalla. Tietysti kohtuuden puitteissa. 

Ei ole eri rotua.

Jos edellinen mies haluaa pitkään väljemmän suhteen se on ihan ok. Hyvä olisi vain ilmaista tämä naiselle ystävällisesti ja selvästi, ilman henkilöön menemistä. Vaikka niin että sanoo että haluaisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, kuten naiseensakin silloin kun ollaan yhdessä. Marttyrointi sanana vihjaa että ollaan jo aika huonolla tolalla.

Ja minua naisena todellakin haittaisi jos seksi jää väliin muiden menojen vuoksi, ja kun ei asuta yhdessä, priorisoin yhdessäollessa seksin kommunikaation sijaan (poikkeuksena jos on hetkittäin joku kina tms joka hiertää, silloin pikimmiten sopu jonka jälkeen menoksi).

Enkä usko siihenkään täysin että annetaan toisen toivomaa rakkautta. Fiksu puhuu asiat reilusti auki ja etsii jonkun, jolla on suunnileen samat toiveet, niin ei tarvitse murehtia.

Tarvitsen tietyn määrän huomiota mieheltä. Lapsiviikoilla ymmärrän, ettei nähdä ja viestittelykin on minimaalista. Vastaavasti lapsivapailla viikoilla toivoisin, että minä olisin ensisijainen miehelleni, että hänen olisi ollut minua ikävä ja hän olisi kaivannut kosketustani, yhdessä oloa ja nauruani ja ettei hän malta pitää sormiaan minusta erossa. Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä. Aina voi toki tulla kavereiden kanssa menoja, mutta oleellista on se tunne, jonka kumppanilta saan, että olen hänelle erityinen, tärkeä ja menen kaiken muun ohitse paitsi hänen oman onnellisuutensa ja lasten hyvinvoinnin.

Ehkä tärkeintä on tapa, millä mies tekee asian minulle selväksi. Kaikkea aikaa ei tarvitse olla yhdessä, mutta odotan kyllä, että hän on malttamaton saada nähdä minut. Joskus siitä huolimatta voi "valita" kaverit, mutta yksikin viesti kaveri-illan aikana, että on ikävä minua, riittää. 

Olen aika introvertti ja viihdyn yksin. Silti rajansa kaikella, enkä halua mitään fwb-suhdetta. Jos olen aina viimeinen, joka valitaan, se kertoo jo paljon miehen tunteista minua kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen tietyn määrän huomiota mieheltä. Lapsiviikoilla ymmärrän, ettei nähdä ja viestittelykin on minimaalista. Vastaavasti lapsivapailla viikoilla toivoisin, että minä olisin ensisijainen miehelleni, että hänen olisi ollut minua ikävä ja hän olisi kaivannut kosketustani, yhdessä oloa ja nauruani ja ettei hän malta pitää sormiaan minusta erossa. Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä. Aina voi toki tulla kavereiden kanssa menoja, mutta oleellista on se tunne, jonka kumppanilta saan, että olen hänelle erityinen, tärkeä ja menen kaiken muun ohitse paitsi hänen oman onnellisuutensa ja lasten hyvinvoinnin.

Ehkä tärkeintä on tapa, millä mies tekee asian minulle selväksi. Kaikkea aikaa ei tarvitse olla yhdessä, mutta odotan kyllä, että hän on malttamaton saada nähdä minut. Joskus siitä huolimatta voi "valita" kaverit, mutta yksikin viesti kaveri-illan aikana, että on ikävä minua, riittää. 

Olen aika introvertti ja viihdyn yksin. Silti rajansa kaikella, enkä halua mitään fwb-suhdetta. Jos olen aina viimeinen, joka valitaan, se kertoo jo paljon miehen tunteista minua kohtaan. 

Ihan rehellisesti sanoen kuulostaa aivan kammottavalta näin miehen korviin. Oikeastiko minun pitäisi olla koko ajan todistelemassa sinulle tunteitani ja niiden voimakkuutta ja haluttavuuttasi? Ja etenkin suhteessa elämäni muihin ihmisiin ja harrastuksiin yms.? Kilpailuttaa teitä keskenänne? Sori, en lähde tuollaiseen. Olen varmaan liian arkinen ja maanläheinen mies. 

Tätä ei voi yleistää kaikkiin naisiin, mutta kerron itsestäni, miksi minulle ne pienet viestit, joiden kirjoittamiseen menee minuutti silloin tällöin, vaikka sen lapsen viestiin vastaamisen ohessa, merkitsee. 

Minulle suhteessa on tärkeää tunneyhteys ja se, että se on jatkuvasti päällä. Se pysyy päällä niillä pienillä jutuilla, että toivotetaan hyvää yötä, kerrotaan päivän tapahtumia, halutaan kuulla toisen mielipide johonkin tai jakaa jokin asia. Jos miehestä ei kuulu pariin päivään juuri mitään, minä alan unohtaa hänet - tunneyhteys katoaa tai katkeaa. Kun sitten nähdään, hän on henkisesti ja fyysisesti valmis, mutta minä en. Sitten kun alan taas tuntea läheisyyttä ja yhteyttä, tapaamiskerta päättyykin jatkuakseen seuraavaan henkisen yhteyden katkeamiseen jne.

Eli tunnetasolla homma ei toimi minulle ja käy raskaaksi, vaikka mielelläni muuten voisin joustaa ja toimia kuten mies haluaa.  

Toinen vaihtoehto on olla ikävissään ja sekin käy mielenterveydelle raskaaksi. 

Harmittaa, kun juuri eräs ihastus kivan tyypin kanssa päättyi siihen, että ollaan ihan erirytmiset näissä asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon aikaa on sinun mielestäsi sopiva? Olen samaa mieltä siitä, että 24/7 on ihan liikaa. Minun mielestäni olisi ihan liikaa nähdä esim 4 kertaa viikossa (kun emme asu yhdessä). Kuitenkin koen, että 1 kerta viikossa on aika vähän ja 1 kerta kahteen viikkoon on liian vähän että ryhtyisin sellaiseen suhteeseen.

Ja tietysti työmatkat, lomat yms poikkeuksena tähän. Tottakai kumppani saa olla pidempiäkin aikoja poissa välillä kunhan muuten nähdään "riittävästi". 

1 kerta viikossa on liian vähän. 2-4 iltaa viikossa voisi olla toimiva malli. Kanssa hyvä mieltää, että vaikka olisi päivän yhdessä niin ei se tarkoita etteikö päivän aikana kummallakin voisi olla omiakin juttuja. Olin joskus naisen luona viikonloppua ja lauantaina hän halusi tehdä muutaman työjutun. Aamiaisen jälkeen hyppäsin junaan ja menin keskustaan pyörimään museoon, leffaan ja lounaalle. Sinä aikana hän hoiti työhommiaan ja iltapäivästä palasin hänen luokse. Toisella kertaa ei ollut perjantaina ollut mitään puhetta tapaamisesta, mutta juttelimme iltapäivästä ja sitten jompikumpi ehdotti jos menisin hän luokse. Pakkasin kamat ja ajoin hänen luokse.  Kerran minulla oli työmeno illalla, mutta hän tuli luokseni viettämään yksin iltaa. Yöllä tulin kotiin ja kömmin hänen viereen nukkumaan. Asioista ei tarvitse tehdä liian vaikeita, vaan yhdessä sopien ja jutellen asiat kyllä yleensä järjestyvät.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen tietyn määrän huomiota mieheltä. Lapsiviikoilla ymmärrän, ettei nähdä ja viestittelykin on minimaalista. Vastaavasti lapsivapailla viikoilla toivoisin, että minä olisin ensisijainen miehelleni, että hänen olisi ollut minua ikävä ja hän olisi kaivannut kosketustani, yhdessä oloa ja nauruani ja ettei hän malta pitää sormiaan minusta erossa. Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä. Aina voi toki tulla kavereiden kanssa menoja, mutta oleellista on se tunne, jonka kumppanilta saan, että olen hänelle erityinen, tärkeä ja menen kaiken muun ohitse paitsi hänen oman onnellisuutensa ja lasten hyvinvoinnin.

Ehkä tärkeintä on tapa, millä mies tekee asian minulle selväksi. Kaikkea aikaa ei tarvitse olla yhdessä, mutta odotan kyllä, että hän on malttamaton saada nähdä minut. Joskus siitä huolimatta voi "valita" kaverit, mutta yksikin viesti kaveri-illan aikana, että on ikävä minua, riittää. 

Olen aika introvertti ja viihdyn yksin. Silti rajansa kaikella, enkä halua mitään fwb-suhdetta. Jos olen aina viimeinen, joka valitaan, se kertoo jo paljon miehen tunteista minua kohtaan. 

Ai kamala. Ei ihme, että meitä naisia pidetään vaativina prinsessoina. Jos tämä lävähtäisi tinderissä esiin niin jäisi kyllä monelta vastaamatta :-).

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei voi yleistää kaikkiin naisiin, mutta kerron itsestäni, miksi minulle ne pienet viestit, joiden kirjoittamiseen menee minuutti silloin tällöin, vaikka sen lapsen viestiin vastaamisen ohessa, merkitsee. 

Oleellista tässä onkin pitääkö niitä pieniä viestejä tulla päivässä 1, 10 vai 100. Itse saatan lukea lapsen viestin ajaessa, koska hän ei viesti kuin tarpeesta. En sitten siinä ajaessa liikennevaloista ala ylimääräistä viestimään. Ellei toinen tätä hyväksy, niin ei voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen tietyn määrän huomiota mieheltä. Lapsiviikoilla ymmärrän, ettei nähdä ja viestittelykin on minimaalista. Vastaavasti lapsivapailla viikoilla toivoisin, että minä olisin ensisijainen miehelleni, että hänen olisi ollut minua ikävä ja hän olisi kaivannut kosketustani, yhdessä oloa ja nauruani ja ettei hän malta pitää sormiaan minusta erossa. Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä. Aina voi toki tulla kavereiden kanssa menoja, mutta oleellista on se tunne, jonka kumppanilta saan, että olen hänelle erityinen, tärkeä ja menen kaiken muun ohitse paitsi hänen oman onnellisuutensa ja lasten hyvinvoinnin.

Ehkä tärkeintä on tapa, millä mies tekee asian minulle selväksi. Kaikkea aikaa ei tarvitse olla yhdessä, mutta odotan kyllä, että hän on malttamaton saada nähdä minut. Joskus siitä huolimatta voi "valita" kaverit, mutta yksikin viesti kaveri-illan aikana, että on ikävä minua, riittää. 

Olen aika introvertti ja viihdyn yksin. Silti rajansa kaikella, enkä halua mitään fwb-suhdetta. Jos olen aina viimeinen, joka valitaan, se kertoo jo paljon miehen tunteista minua kohtaan. 

Ihan rehellisesti sanoen kuulostaa aivan kammottavalta näin miehen korviin. Oikeastiko minun pitäisi olla koko ajan todistelemassa sinulle tunteitani ja niiden voimakkuutta ja haluttavuuttasi? Ja etenkin suhteessa elämäni muihin ihmisiin ja harrastuksiin yms.? Kilpailuttaa teitä keskenänne? Sori, en lähde tuollaiseen. Olen varmaan liian arkinen ja maanläheinen mies. 

Onko siis liikaa pyydetty, että nainen tuntee olevansa haluttu parisuhteessa? Tai siis jos mies haluaisi tavata minua vain pari kertaa parissa viikossa, kyllä se kertoisi jotain siitä tunteiden määrästä, mitä hän minua kohtaan tuntee. Jo seksin määrä tipahtaisi niin pieneksi, että en tiedä haluaisinko sellaista parisuhdetta. Kyse ei ole mistään vakuuttelusta, vaan oikeudesta tuntea olevansa rakastettu ja haluttu. Eikö se sinulle ole tärkeä tunne? 

Minua ei tarvitse vakuutella viesteillä ja hymiöillä jatkuvasti, vaan ihan tavallisilla arkisilla jutuilla, kuten sillä, että lapsiviikolla järjestää aikaa vaikka jollekin yhteiselle lenkille. 

Vierailija kirjoitti:

Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä.

Otan itseni verrokiksi. Töiden ohella sali pari kertaa viikossa ja seuran treenit 4-6 kertaa viikossa. Ellei minun vapaat hetket osu sinun vapaiden hetkien kanssa yhteen, niin onko se osoitus etten laitakaan sinua ykköseksi? Samalla sinun vapaat hetket eivät osu minun vapaiden hetkien kanssa yhteen eli laittaisitko sinäkään minua ykköseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen tietyn määrän huomiota mieheltä. Lapsiviikoilla ymmärrän, ettei nähdä ja viestittelykin on minimaalista. Vastaavasti lapsivapailla viikoilla toivoisin, että minä olisin ensisijainen miehelleni, että hänen olisi ollut minua ikävä ja hän olisi kaivannut kosketustani, yhdessä oloa ja nauruani ja ettei hän malta pitää sormiaan minusta erossa. Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä. Aina voi toki tulla kavereiden kanssa menoja, mutta oleellista on se tunne, jonka kumppanilta saan, että olen hänelle erityinen, tärkeä ja menen kaiken muun ohitse paitsi hänen oman onnellisuutensa ja lasten hyvinvoinnin.

Ehkä tärkeintä on tapa, millä mies tekee asian minulle selväksi. Kaikkea aikaa ei tarvitse olla yhdessä, mutta odotan kyllä, että hän on malttamaton saada nähdä minut. Joskus siitä huolimatta voi "valita" kaverit, mutta yksikin viesti kaveri-illan aikana, että on ikävä minua, riittää. 

Olen aika introvertti ja viihdyn yksin. Silti rajansa kaikella, enkä halua mitään fwb-suhdetta. Jos olen aina viimeinen, joka valitaan, se kertoo jo paljon miehen tunteista minua kohtaan. 

Ai kamala. Ei ihme, että meitä naisia pidetään vaativina prinsessoina. Jos tämä lävähtäisi tinderissä esiin niin jäisi kyllä monelta vastaamatta :-).

Aika hauska, ilmeisesti onnistuin jotenkin tunaroimaan viestini ydinajatuksen, sillä en pidä lainkaan itseäni prinsessana. Jos nyt vaikka tosiaan otetaan huomioon nykyinen parisuhteeni ja miehen reissutyö, saattaa mennä viisikin päivää, enkä kuule miehestäni mitään, enkä minäkään jaksa hänelle viestitellä. 

Oleellista on, että kun hän tulee kotiin, minulle tulee heti se tunne, että hän on kaivannut minua, eikä ihan heti samana iltana halua lähteä minnekään. 

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen tietyn määrän huomiota mieheltä. Lapsiviikoilla ymmärrän, ettei nähdä ja viestittelykin on minimaalista. Vastaavasti lapsivapailla viikoilla toivoisin, että minä olisin ensisijainen miehelleni, että hänen olisi ollut minua ikävä ja hän olisi kaivannut kosketustani, yhdessä oloa ja nauruani ja ettei hän malta pitää sormiaan minusta erossa. Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä. Aina voi toki tulla kavereiden kanssa menoja, mutta oleellista on se tunne, jonka kumppanilta saan, että olen hänelle erityinen, tärkeä ja menen kaiken muun ohitse paitsi hänen oman onnellisuutensa ja lasten hyvinvoinnin.

Ehkä tärkeintä on tapa, millä mies tekee asian minulle selväksi. Kaikkea aikaa ei tarvitse olla yhdessä, mutta odotan kyllä, että hän on malttamaton saada nähdä minut. Joskus siitä huolimatta voi "valita" kaverit, mutta yksikin viesti kaveri-illan aikana, että on ikävä minua, riittää. 

Olen aika introvertti ja viihdyn yksin. Silti rajansa kaikella, enkä halua mitään fwb-suhdetta. Jos olen aina viimeinen, joka valitaan, se kertoo jo paljon miehen tunteista minua kohtaan. 

Amen. Olen toinen nainen ja yhdyn tähän täysin. Minua ei miehen tarvitse elättää, sen voin tehdä itse, mutta tämän minä tarvitsen ollakseni onnellinen. 

-AP

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei voi yleistää kaikkiin naisiin, mutta kerron itsestäni, miksi minulle ne pienet viestit, joiden kirjoittamiseen menee minuutti silloin tällöin, vaikka sen lapsen viestiin vastaamisen ohessa, merkitsee. 

Minulle suhteessa on tärkeää tunneyhteys ja se, että se on jatkuvasti päällä. Se pysyy päällä niillä pienillä jutuilla, että toivotetaan hyvää yötä, kerrotaan päivän tapahtumia, halutaan kuulla toisen mielipide johonkin tai jakaa jokin asia. Jos miehestä ei kuulu pariin päivään juuri mitään, minä alan unohtaa hänet - tunneyhteys katoaa tai katkeaa. Kun sitten nähdään, hän on henkisesti ja fyysisesti valmis, mutta minä en. Sitten kun alan taas tuntea läheisyyttä ja yhteyttä, tapaamiskerta päättyykin jatkuakseen seuraavaan henkisen yhteyden katkeamiseen jne.

Eli tunnetasolla homma ei toimi minulle ja käy raskaaksi, vaikka mielelläni muuten voisin joustaa ja toimia kuten mies haluaa.  

Toinen vaihtoehto on olla ikävissään ja sekin käy mielenterveydelle raskaaksi. 

Harmittaa, kun juuri eräs ihastus kivan tyypin kanssa päättyi siihen, että ollaan ihan erirytmiset näissä asioissa. 

TÄMÄ. Yhdyn tähän täysin. Kiitos kun osasit sanoittaa ongelman. 

-AP 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä.

Otan itseni verrokiksi. Töiden ohella sali pari kertaa viikossa ja seuran treenit 4-6 kertaa viikossa. Ellei minun vapaat hetket osu sinun vapaiden hetkien kanssa yhteen, niin onko se osoitus etten laitakaan sinua ykköseksi? Samalla sinun vapaat hetket eivät osu minun vapaiden hetkien kanssa yhteen eli laittaisitko sinäkään minua ykköseksi?

Sun elämääsi ei mahdu parisuhdetta, eikä paljon muutakaan noilla harrastusmäärillä. Kannattaa etsiskellä sellaista naista, jolle tapailu esim. kerran parissa viikossa on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia menoja voi toki olla, urheilen ja liikun itsekin 5-6 krt/vko, mutta niiden lisäksi pääsääntöisesti toivoisin, että olisimme yhdessä.

Otan itseni verrokiksi. Töiden ohella sali pari kertaa viikossa ja seuran treenit 4-6 kertaa viikossa. Ellei minun vapaat hetket osu sinun vapaiden hetkien kanssa yhteen, niin onko se osoitus etten laitakaan sinua ykköseksi? Samalla sinun vapaat hetket eivät osu minun vapaiden hetkien kanssa yhteen eli laittaisitko sinäkään minua ykköseksi?

Jos oletaan, että molemmat tekee töitä 8-17, seuran treenit on milloin on, mutta todennäköisesti iltaisin voisi yhdessä edes nukkua, saunoa ja harrastaa seksiä. Tämä siis lapsivapailla viikoilla. Salilla voi käydä yhdessä ihan millä tahansa viikolla. Voin hyvin joustaa miehen vuoksi ja käydä silloin, kun hänelle sopii. Ei koko aikaa tarvitse olla yhdessä, mutta että pyrkimys olisi haluta nähdä toista edes hetken aina jossain välissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kukaan mies (eikä nainen) ei voi kertoa, mikä on miesten mielestä yhtään mitään. Jokaisella miehellä on ihan oma mielipiteensä.

Niin kauan kun et kykene ymmärtämään tätä, on parempi kaikille, että et yritä muodostaa parisuhdetta miehen kanssa.

Kysymykseen oletettavasti jokainen yksilö vastaa oman kokemuksen mukaan. On yleistys sanoa, että miehet haluavat viettää vähemmän aikaa yhdessä kuin naiset, mutta yleistykset ovat varsin hyödyllisiä silloin kun yritetään ymmärtää vastakkaista sukupuolta. Meillä on kuitenkin täysin erilaiset hormonaaliset järjestelmät (nainen vs mies) ja hormonit vaikuttavat käytökseen merkittävästi. Monet näistä eroista ovat siis aika varmasti hormoneista johtuvia. 

Ei, ne yleistykset nimenomaan eivät ole hyödyllisiä. Sen sijasta, että yrittäisit ymmärtää vastakkaista(!) sukupuolta, mitä jos yrittäisit ymmärtää ihmisyksilöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kukaan mies (eikä nainen) ei voi kertoa, mikä on miesten mielestä yhtään mitään. Jokaisella miehellä on ihan oma mielipiteensä.

Niin kauan kun et kykene ymmärtämään tätä, on parempi kaikille, että et yritä muodostaa parisuhdetta miehen kanssa.

Kysymykseen oletettavasti jokainen yksilö vastaa oman kokemuksen mukaan. On yleistys sanoa, että miehet haluavat viettää vähemmän aikaa yhdessä kuin naiset, mutta yleistykset ovat varsin hyödyllisiä silloin kun yritetään ymmärtää vastakkaista sukupuolta. Meillä on kuitenkin täysin erilaiset hormonaaliset järjestelmät (nainen vs mies) ja hormonit vaikuttavat käytökseen merkittävästi. Monet näistä eroista ovat siis aika varmasti hormoneista johtuvia. 

Jos haluaa parisuhteen vastakkaisen sukupuolen kanssa, yleistykset on usein jopa loukkaavia. Vastapuolelle se kertoo lähinnä siitä että ei edes halua nähdä kumppania yksilönä vaan jonkun sterotypisen ryhmän edustajana. Jokainen haluaa sukupuolesta riippumatta tulla kohdatuksi yksilönä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei voi yleistää kaikkiin naisiin, mutta kerron itsestäni, miksi minulle ne pienet viestit, joiden kirjoittamiseen menee minuutti silloin tällöin, vaikka sen lapsen viestiin vastaamisen ohessa, merkitsee. 

Minulle suhteessa on tärkeää tunneyhteys ja se, että se on jatkuvasti päällä. Se pysyy päällä niillä pienillä jutuilla, että toivotetaan hyvää yötä, kerrotaan päivän tapahtumia, halutaan kuulla toisen mielipide johonkin tai jakaa jokin asia. Jos miehestä ei kuulu pariin päivään juuri mitään, minä alan unohtaa hänet - tunneyhteys katoaa tai katkeaa. Kun sitten nähdään, hän on henkisesti ja fyysisesti valmis, mutta minä en. Sitten kun alan taas tuntea läheisyyttä ja yhteyttä, tapaamiskerta päättyykin jatkuakseen seuraavaan henkisen yhteyden katkeamiseen jne.

Eli tunnetasolla homma ei toimi minulle ja käy raskaaksi, vaikka mielelläni muuten voisin joustaa ja toimia kuten mies haluaa.  

Toinen vaihtoehto on olla ikävissään ja sekin käy mielenterveydelle raskaaksi. 

Harmittaa, kun juuri eräs ihastus kivan tyypin kanssa päättyi siihen, että ollaan ihan erirytmiset näissä asioissa. 

Näin se on minullakin. Uskoisin että aika moni kaipaa juuri tällaista.

Sopiva kumppani on sitten sellainen, jonka kanssa toiveet osuvat edes suunnilleen yksiin. Onneksi olen sellaisen löytänyt. Edellisen miehen kanssa yksi suurimmista ongelmista oli, että hän halusi tapailla harvakseltaan, kommunikointi tapaamisten välillä oli vähäistä, ja niinpä tuota kuvatun kaltaista tunneyhteyttä ei syntynyt.