Eroaminen suhteesta, jossa toinen rakastaa kai enemmän kuin toinen?
Olemme hitsautuneet hyvin yhteen kymmenessä vuodessa, menettämättä kuitenkaan minä tai toinen itseään. Arki on ollut koko ajan saumatonta ja seesteistä. Yhdessä on koettu ja nähty paljon, jokainen menetys ja vastoinkäyminen niistä on lujittanut suhdettamme entistä enemmän: en halua menettää sinua, on kuultu kummankin suusta vuosien aikana. Elämän haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat olleet aina omia, mutta niistä on tullut myös yhteisiä. Periaatteet myös aika samoilla linjoilla. Luotto on ollut molemmin puolista, jutella on voinut ihan mistä tahansa.
Mutta sitten. Ihan puun takaa. Mies ilmoitti, ettei halua sitoutua "papin edessä". Se on kuulema liian pysyvää, eikä sitä voi perua.
Anteeksi mitä? En osannut edes sanoa mitään, olin ihan ällikällä lyöty. Yritimme jutella asiasta kuten kaksi aikuista, mutta en voinut sanoa mitään.
Nyt olen viikon miettinyt, että rakastanko sittenkin toista enemmän, mitä toinen minua. Eroaminen tuntuisi naurettavalta, mutta kieltämättä se on käynyt mielessä yhtenään, koska jotenkin yhteinen tulevaisuus romuttui kuin nyrkillä olisi lyönyt peilin säpäleiksi.
Pitäisikö erota, ja jos kyllä, mistä voima siihen? En tiedä, pystyisinkö rakentamaan enää tulevaisuutta sellaisen kanssa, joka ei haluakaan sitoutua minuun yhtä paljon kuin minä toiseen. Toisaalta oikeasti rakastan miestä enemmän kuin ketään aikaisemmin, että olisiko ero liioiteltua.
Keskustelua tietysti on vielä luvassa, mutta nyt on vaan pakko prosessoida toisen sanoja.
Kommentit (20)
Siis kuin niin et saa sanottua mitään?
Sano nyt hyvänen aika sille kumppanillesi, että sinä haluat sen papin edesssä aamenen.
Miksi vain toisen tunne olisi tärkeä.
Alistat itse itsesi.
Ei kuulosta hyvältä perustalta, jos et saa sanottua.
Kyllä moni haluaa vihkimisen ja moni ri.
Ei sinun pidä niellä kieltäisi. Kerro tuo.
Minäkin täällä prosessoin tuota aloitusta.
Asutteko yhdessä, onko yhteistä omaisuutta, lapsia? Jos on avioehto, niin nuo em. asiat sitovat enemmän kuin itse avioliitto. Miten mies perusteli ajatustaan?
Jotkut ihmiset vastustavat avioliittoa siksi, etteivät koe sitä tarpeelliseksi ja toiset taas siksi, että tunteet ovat laimentuneet. Jälkimmäinen tapaus on vaikeampi selvittää, jos toinen ei halua kertoa totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Siis kuin niin et saa sanottua mitään?
Sano nyt hyvänen aika sille kumppanillesi, että sinä haluat sen papin edesssä aamenen.Miksi vain toisen tunne olisi tärkeä.
Alistat itse itsesi.
Ei kuulosta hyvältä perustalta, jos et saa sanottua.
Kyllä moni haluaa vihkimisen ja moni ri.Ei sinun pidä niellä kieltäisi. Kerro tuo.
Menin kai niin shokkiin, koska mies aina puhuttelee minua vaimona ja olen kai olettanut aamenen luonnollisena jatkumona suhteellemme, sitten kun on hyvä ja mm. sijaintikunta vakiintunut. Minusta olisi kohta ollut hyvä aika, ja mies sitten sanoikin noin. En vain saanut sanaa suustani, koska se oli niin iso yllätys. Aikaisemmin ei ollut mitään tuollaista, ettei halua naimisiin, vielä kuukausi sitten puhui myös, jos ensi tai seuraavana kesänä. Nyt sitten olikin ihan ehdoton, että ei.
Voimme kyllä puhua kaikesta ja tästäkin vielä puhutaan, mutta siinä tilanteessa en vain oikeasti saanut sanoja suustani. Minun on jollain tapaa pakko prosessoida tapahtunutta ennen, kuin otan tämän puheeksi, en vielä osaa sanoa edes itse mitä ajattelen.
Ap
Oletteko aiemmin puhuneet asiasta eli onko miehen mieli muuttunut? Jos näin, niin veikkailisin, että mies ei tosiaan ole enää yhtä sitoutunut kuin sinä olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuin niin et saa sanottua mitään?
Sano nyt hyvänen aika sille kumppanillesi, että sinä haluat sen papin edesssä aamenen.Miksi vain toisen tunne olisi tärkeä.
Alistat itse itsesi.
Ei kuulosta hyvältä perustalta, jos et saa sanottua.
Kyllä moni haluaa vihkimisen ja moni ri.Ei sinun pidä niellä kieltäisi. Kerro tuo.
Menin kai niin shokkiin, koska mies aina puhuttelee minua vaimona ja olen kai olettanut aamenen luonnollisena jatkumona suhteellemme, sitten kun on hyvä ja mm. sijaintikunta vakiintunut. Minusta olisi kohta ollut hyvä aika, ja mies sitten sanoikin noin. En vain saanut sanaa suustani, koska se oli niin iso yllätys. Aikaisemmin ei ollut mitään tuollaista, ettei halua naimisiin, vielä kuukausi sitten puhui myös, jos ensi tai seuraavana kesänä. Nyt sitten olikin ihan ehdoton, että ei.
Voimme kyllä puhua kaikesta ja tästäkin vielä puhutaan, mutta siinä tilanteessa en vain oikeasti saanut sanoja suustani. Minun on jollain tapaa pakko prosessoida tapahtunutta ennen, kuin otan tämän puheeksi, en vielä osaa sanoa edes itse mitä ajattelen.
Ap
Epäilen, että jotain on tapahtunut ihan äskettäin. Ehkä ihastunut toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Asutteko yhdessä, onko yhteistä omaisuutta, lapsia? Jos on avioehto, niin nuo em. asiat sitovat enemmän kuin itse avioliitto. Miten mies perusteli ajatustaan?
Jotkut ihmiset vastustavat avioliittoa siksi, etteivät koe sitä tarpeelliseksi ja toiset taas siksi, että tunteet ovat laimentuneet. Jälkimmäinen tapaus on vaikeampi selvittää, jos toinen ei halua kertoa totuutta.
Yhdessä asuttu jo vuosia, yhdessä hankittu kotikin on.
Ainut selitys oli tosiaan tuo, että aamen on asia, mitä ei voi perua, eikä halua olla sellaisessa tilanteessa, josta ei ole pääsyä pois. Toiseen naiseen en usko, en tiedä menikö sitten "pupu pöksyyn".
Ei naimisiin meneminen todista rakkaudesta, saati sen kestävyydestä.
Sitoutumishalusta se voi kertoa.
En usko, että tulet enää koskaan pääsemään yli tuosta epävarmuudesta. Taas päätti papin aamen yhden parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuin niin et saa sanottua mitään?
Sano nyt hyvänen aika sille kumppanillesi, että sinä haluat sen papin edesssä aamenen.Miksi vain toisen tunne olisi tärkeä.
Alistat itse itsesi.
Ei kuulosta hyvältä perustalta, jos et saa sanottua.
Kyllä moni haluaa vihkimisen ja moni ri.Ei sinun pidä niellä kieltäisi. Kerro tuo.
Menin kai niin shokkiin, koska mies aina puhuttelee minua vaimona ja olen kai olettanut aamenen luonnollisena jatkumona suhteellemme, sitten kun on hyvä ja mm. sijaintikunta vakiintunut. Minusta olisi kohta ollut hyvä aika, ja mies sitten sanoikin noin. En vain saanut sanaa suustani, koska se oli niin iso yllätys. Aikaisemmin ei ollut mitään tuollaista, ettei halua naimisiin, vielä kuukausi sitten puhui myös, jos ensi tai seuraavana kesänä. Nyt sitten olikin ihan ehdoton, että ei.
Voimme kyllä puhua kaikesta ja tästäkin vielä puhutaan, mutta siinä tilanteessa en vain oikeasti saanut sanoja suustani. Minun on jollain tapaa pakko prosessoida tapahtunutta ennen, kuin otan tämän puheeksi, en vielä osaa sanoa edes itse mitä ajattelen.
Ap
Epäilen, että jotain on tapahtunut ihan äskettäin. Ehkä ihastunut toiseen?
Kohta ap ilmoittaa, että miehellä oli äskettäin pikkujoulut.
Vaihtoehtoja on kaksi.
Joko elät asian kanssa ja jatkatte suhdetta normaaliin tapaan, kuten tähän asti. Kai se vielä toiset 10 vuotta menee, ehkä loppuelämän.
Tai sitten jos et pääse yli ajatuksistasi, niin eroat.
No toki sitten kolmas, että mies meneekin kanssasi naimisiin, mutta epäilen vahvasti tätä kertomasi perusteella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutteko yhdessä, onko yhteistä omaisuutta, lapsia? Jos on avioehto, niin nuo em. asiat sitovat enemmän kuin itse avioliitto. Miten mies perusteli ajatustaan?
Jotkut ihmiset vastustavat avioliittoa siksi, etteivät koe sitä tarpeelliseksi ja toiset taas siksi, että tunteet ovat laimentuneet. Jälkimmäinen tapaus on vaikeampi selvittää, jos toinen ei halua kertoa totuutta.
Yhdessä asuttu jo vuosia, yhdessä hankittu kotikin on.
Ainut selitys oli tosiaan tuo, että aamen on asia, mitä ei voi perua, eikä halua olla sellaisessa tilanteessa, josta ei ole pääsyä pois. Toiseen naiseen en usko, en tiedä menikö sitten "pupu pöksyyn".
Se, että haluan säilyttää irrallisuuden miehestä ei vähennä tunteitani häntä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutteko yhdessä, onko yhteistä omaisuutta, lapsia? Jos on avioehto, niin nuo em. asiat sitovat enemmän kuin itse avioliitto. Miten mies perusteli ajatustaan?
Jotkut ihmiset vastustavat avioliittoa siksi, etteivät koe sitä tarpeelliseksi ja toiset taas siksi, että tunteet ovat laimentuneet. Jälkimmäinen tapaus on vaikeampi selvittää, jos toinen ei halua kertoa totuutta.
Yhdessä asuttu jo vuosia, yhdessä hankittu kotikin on.
Ainut selitys oli tosiaan tuo, että aamen on asia, mitä ei voi perua, eikä halua olla sellaisessa tilanteessa, josta ei ole pääsyä pois. Toiseen naiseen en usko, en tiedä menikö sitten "pupu pöksyyn".
Kukaan ei pidä papin aamenta tilanteena, mistä ei pääse pois eli tuo on aivan puppua, hätäselitys. Teillä ei ilmeisesti ole lapsia? Jos on lapsia, niin se on tilanne missä toisesta ei pääse ikinä eroon, vaikka eroaisi, avioliitto ei sitä ole. Sinuna kysyisin haluaako mies lapsia. Asunnon ostaminen yhdessä on ollut iso sitoumus sekin, jotain on siis muuttunut.
Se on pikkujoulukausi taas alkamassa ja eroja tulee vissiin eniten prosentuaalisesti koko vuoden aikana. Ole pahoillani puolestasi, ei tuollaista ole kiva kuulla. Jotenkin tilanne on hyödyttänyt taloudellisesti miestäsi, mutta hän ei ajattele olevansa sinun kanssa loppu elämää :-/
Jos ei halua naimisiin, se ei kerro rakkaudesta mitään, ei vain halua naimisiin, ne ei ole synonyymejä! Missä suhteessa rakastetaan juuri yhtä paljon? Lapsellinen ketju.
Nyt alat vaan bailata ankarasti ja viettää aikaa kavereiden kanssa ilman miestä. Ehkä se mies taas kiinnostuu sitoutumaan kun pelkää menettävänsä sut.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua naimisiin, se ei kerro rakkaudesta mitään, ei vain halua naimisiin, ne ei ole synonyymejä! Missä suhteessa rakastetaan juuri yhtä paljon? Lapsellinen ketju.
Niinpä. Rakastan kyllä, mutta mulla ei ole mitään aikomuksia mennä naimisiin, eikä kyllä puolisollakaan. Yhdessä ollaan oltu 15vuotta ja hyvä näin.
Jätä se sika. Varmasti on vaimo materiaali jo valmiina, jos yks kaks tuollaista heittää.