Lue keskustelun säännöt.
Miksi en ymmärrä seurustelua, jos tietää ettei aio avioitua?
16.02.2015 |
tajusin yhtäkkiä, että ajattelen näin. Ihmettelin aina, kun täällä pohditaan "miehessä tämä vika, lopetanko suhteen" - tällöin ajattelen, että miksi ihmeessä joku seurustelee, jos suhde on noin kiikkerällä pohjalla? Jos oikeasti rakstaa, se vika ei vaikuta suhteessen.
sitten tajusin, että en ole koskaan ymmärtänyt, että joku vain seurustelee, eikä aio naimisiin (tai mikä se kullekkin se sitoutumisen mittari on).
itse olen kahdesti seurustellut. Molemmilla kerroilla naimisiin asti. Muutoin en ole viitsinyt edes tapailla.
tajuan olevani omituinen.... Mistä tämä kertoo?
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo on ihan selvä asia, että siinä vaiheessa kun alkaa tuntua siltä, että tämän kanssa en halua naimisiin, niin seurustelua on ihan turha jatkaa. Mutta eihän se asia heti ensimmäisillä treffeillä selviä, siksi pitää vähän seurustella että näkee onko potentiaalia.
Tämän vuoksi pidän teinien seurustelua vähän turhana. Jos nyt käykin niin, että heti kättelyssä löytyy se, jonka kanssa haluaa naimisiin, niin mitä vitsiä siinä on kun joutuu vuositolkulla odottelemaan että tulee täysikäiseksi. Usein tuossa vaiheessa se lopullinen puoliso ei kuitenkaan löydy tai osapuolet eivät ole vielä riittävän kypsiä kunnolliseen seurusteluun. Ihan turhaa sählyytä ja teinidraamaa siitä seuraa. Miksei ihmiset ala seurustella vasta sitten, kun ovat riittävän kypsiä solmimaan avioliiton?