Minkä ikäisenä tunsit itsesi ensimmäisen kerran aikuiseksi?
Olen miltei 28-vuotias, lapseton, avoliitossa, asun opiskelija-asuntosäätiöllä ja opiskelen ensimmäistä ammattiani. Tunnen itseni vielä ihan teiniksi välillä, eikä edes huvita kasvaa aikuiseksi. Minussa on varmasti jotain vikaa.
Kommentit (41)
Kun osallistuin ensimmäistä kertaa lapsen päiväkodin vanhempainiltaan. Olin 25!
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 21:06"]Onko teillä jotkut ihme kovat vaatimukset aikuiselle? Tuskin nyt joku 20-30 vuotias tuntee itseään lapseksi tai teiniksi eli sitten on aikuinen eikö?
Ei aikuinen tarkoita että tuntee olonsa vanhaksi ja täysin valmiiksi!
Itse tunsin olevani aikuinen kun 18v. muutin pois kotoa omaan kotiin, kävin töissä ja hoidin itse kaikki asiani.
[/quote]
Sama täsmälleen.
No ohhoh. Olipa yllättävää luettavaa. Mä oon tuntenu itteni aikuiseksi noin 15-vuotiaasta. Kaverit on aina sanonu leikillään kalkkikseksi. Totuus on varmaan se, että oon aika tiukkapipoinen.
Ekaa kertaa tunsin itseni aikuiseksi jo joskus teininä. Olin aika vastuullinen ja omatoiminen. Mutta lopullinen aikuisuus tuli parikymppisenä. Viihdyn näin, en todellakaan kaipaa mitään teinimäisyyksiä enää tässä iässä (26v). Mieluummin olen tällainen kuivakka mummo. Mutta pelkästään sisäisesti, ulkokuorelta näytän kyllä nuorelta edelleen.
Tjaa, olen 23v enkä koe itseäni aikuiseksi, mutta toivon ja tähtää että jonain päivänä voisin kutsua itseäni sellaiseksi. Se että ikä toimii aikuisuuden määritelmänä kyllä hieman häiritsee omaa kasvuani ja tätä prosessia. Tuntuu että minulta vaaditaan asioita joita en pysty vielä henkilökohtaisen kehitykseni puolesta täyttämään. Siksi olen päätynyt syrjäytyneeksi nuoreksi ja yritän kuumeisesti keksiä keinoja, jotta en putoa kokonaan pois elämäni ladulta.
Mä olen 32, mulla on yksi lapsi ja toinen tulossa. En tunne itseäni aikuiseksi vieläkään. Ehkä viisaammaksi kuin 10v sitten, mutta aikuinen? Ei ei ei.
Taannoin yhtenä päivänä, kun hain 3-vuotiaan kummityttöni tarhasta ensimmäistä kertaa luokseni viikonlopunviettoon. En ole koskaan ollut vastuussa toisesta ihmisestä ja siitä, että tämän tarpeet täyttyvät. Silloin tuntui ensimmäistä kertaa aikuiselta ja 19v siis olen :)
Kun kärrättiin vauva kainalossa synnytysosastolta vuodeosastolla, olin 25v.
mä tunsin olevai aikuinen noin 27-vuotiaana.
Mä oon mies 27 ja aivan teini olen henkisesti.
Ei oo vielä tollasta hetkee näkynyt, valitettavasti... Oon 26-v nainen.
Hieman alle kolmekymppisenä, kun tajusin, että en ole aina oikeassa ja toisia ihmisiä kannattaa aidosti kuunnella.
Olen 26-vuotias ja en tunne itseäni vielä aikuiseksi. Mielestäni tuo on kyllä yksi hyvä mittari kypsymiselle, että on sinut sen asian kanssa että minä en ole aina oikeassa ja muutenkin sellainen ehdottomuus jää pois. Silloin kykenee kuuntelemaan muita ja oppimaan muilta, kun nöyrtyy sen asian edessä että toiset ihmiset oikeasti ovat monesti oikeassa ja minä väärässä. Eikä mun tarvikkaan olla aina oikeassa.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 20:47"]
Olen 26-vuotias ja en tunne itseäni vielä aikuiseksi. Mielestäni tuo on kyllä yksi hyvä mittari kypsymiselle, että on sinut sen asian kanssa että minä en ole aina oikeassa ja muutenkin sellainen ehdottomuus jää pois. Silloin kykenee kuuntelemaan muita ja oppimaan muilta, kun nöyrtyy sen asian edessä että toiset ihmiset oikeasti ovat monesti oikeassa ja minä väärässä. Eikä mun tarvikkaan olla aina oikeassa.
[/quote] Todella hyvin sanottu. Mun mielestä on hienoa, jos voi joka päivä sanoa oppineensa lisää.
32-vuotiaana, kun äitini yllättäen kuoli. Itselläni oli silloin jo perhe, mutta vasta tuon järkyttävän tapahtuman jäkeen tunsin itseni aikuiseksi. Tajusin, että olen seuraavana vuorossa lähtemään.
21-vuotiaana kun sain vauvan ja lopullisesti tässä tämän ensimmäisen äitiysvuoden aikana. Mahtava positiivinen tunne, että on täysin oman elämänsä herra ja muista riippumaton, pärjää ja osaa tai jossei osaa niin osaa pyytää apua :)
N. 14-vuotiaana, 15-vuotiaana, peruskoulun jälkeen muutin muutaman sadan kilometrin päähän Helsinkiin, opiskelin siellä, asuin yhteensä 10 vuotta. Sen jälkeen olen asunut muuallakin, ei ole tullut koskaan äitiä ikävä vaikka läheisiä ollaankin, aikuinen on aikuinen, miksi täysi-ikäisen ihmisen pitää leikkiä ikuisesti jotain teiniä? Todella ärsyttävää.