Minkä ikäisenä tunsit itsesi ensimmäisen kerran aikuiseksi?

27-vuotiaana erottuani avoliitosta ja lapseni isästä. Silloin tuli sellainen olo, että nyt mulla pitää kertakaikkiaan olla keinot selvitä tilanteesta. En juuri ottanut vastaan taloudellista tukea vanhemmiltani, vaikka he sitä tarjosivatkin - juuri siitä syystä, että halusin niin vahvasti löytää pärjäämiskeinot itse. Tajusin, että jos nyt luikin jonkun toisen selän taakse, niin siihen toimintamalliin on helppo luisua myöhemminkin. Hyvin lopulta pärjäsimme lapsen kanssa, vaikka näin jälkikäteen katsottuna se ajanjakso tuntuu aika hurjalta eloonjäämistaistelulta kaikkine kuukausibudjettien tekemisineen ja kirppiselämineen. Mutta toimintani silloin tosiaan antoi luottamuksen siihen, että kykenen pärjäämään kovissakin tilanteissa!