Miksi te naiset olette niin vihamielisiä väkivaltaa kokeneita naisia kohtaan?
Kyselee tällaisten naisen omainen.
Kuinka moni meistä vannoi ettei suostu puolison jatkuvaan kaljanjuontiin, mutta silti siellä sohvalla makaa se kaljaa kittaava mies. Ja senkin kanssa on oppinut elämään.
Kommentit (8)
Jos on kyse miehen välivaltaisuudesta niin nämä naisethan mahdollistaa sen väkivaltaisuuden. Jos kaikki laittaisi kerrasta poikki, ei näitä naisenhakkaajia olisi niin paljon.
Fiksu, oman arvonsa tunteva, itsenäinen nainen ei katsele yhtään kaljoittelevaa ukkoa sohvalla. Jos vielä on väkivaltainen niin vaihtoon menee. Näin toimii mieleltään terve nainen. Jos ukkoa väkisin sietää niin vika on itsessä, kun ei tajua omaa parastaan. Naiset jotka suostuu alistukseen ja huonoon kohteluun ovat luusereita kaikin puolin. Yksinkin pärjää hyvin.
Aloituksessa ei ole päätä eikä häntää. Miten tässä pitäisi vastata? Mutta kiva kun taas on yksi joka polkee maahan koko naiskuntaa ilman että vaivautuu edes vihanpurkaustaan selittämään.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 18:28"]Fiksu, oman arvonsa tunteva, itsenäinen nainen ei katsele yhtään kaljoittelevaa ukkoa sohvalla. Jos vielä on väkivaltainen niin vaihtoon menee. Näin toimii mieleltään terve nainen. Jos ukkoa väkisin sietää niin vika on itsessä, kun ei tajua omaa parastaan. Naiset jotka suostuu alistukseen ja huonoon kohteluun ovat luusereita kaikin puolin. Yksinkin pärjää hyvin.
[/quote]Huomaa että et ole ollut väkivaltaisessa suhteessa. Sehän ei ala lyönnillä vaan ensin murennetaan naisen itsetunto ja saadaan lyönnit hänen syykseen. Lähtemiseen tarvitaan ystäviä ja muutakin tukea paljon.
Naiset ovat yhtä heikkoja yhteensä kuin mitä heikoin nainen on yksin. Minun myötätuntoni saavat ne kaikki pahoinpidellyt naiset. Monesti ovat hyvin yksinäisiä, häpeissään ja tietysti ovat kuvitelleet seurustelevansa ihanan miehen kanssa. Kun se illuusio sortuu niin kyllä se sattuu. Monesti tulevat vielä turvattomista perheistä, eroperheistä. Luulivat löytäneensä viimein ihanan puolison, joka arvostaa ja rakastaa.
Mutta ei.
Mun entinen hyvä ystävä arvosteli lihavaksi. Ok, olen ylipainoinen, mutta sanooko ystävät noin toisilleen ? Mä olin koulun jälkeen 1/2 v työttämänä, aina arvosteli laiskaksi ja mitä vielä.
Hänellä oli kaikki hyvin. Löysi todella komean miehen, on itse täysin mallin mitoissa, kaunis nainen. Jos lähdettiin baariin, mä en päässyt edes seinäruusuksi kun miehet pyörivät hänen ympärillään.
Sitten he menivät naimisiin, saivat lapsen, elämä täydellistä ja yhtenä päivänä numero oli poissa käytöstä. Soitin hänen äidilleen, kertoi ystäväni soittaa takaisin ja sain kuulla vain murto-osan mitä oli tapahtunut. Mies oli kuukausi tapaamisen jälkeen alkanut säännöllisesti hakkaamaan häntä, hampaita oli lähtenyt, joku solisluista murtunut ja vaikka mitä. Kävi huorissa, tartutti taudin just name it.
Aluksi yritin tukea, kuunnella itkuja, olla mukana eroprosessissa. Onneksi isä tajusi häippästä eikä ole lastaan tämän jälkeen nähnyt.
Löytyi seuraava puoliso ja taas alkoi sama nälviminen. Et ole yhtään tehnyt uraa, vieläkin olet ylipainoinen.
Pikkuhiljaa välit viilenivät lopullisesti. Nyt on eronnut ja menossa 3.tta kertaa naimisiin. En ole ilmoittautunut häihin.
Kaljaa kittaavan miehen kanssa eläminen ei ole sellaista pelkoa ja ahdistusta kuin väkivaltaisen miehen kanssa. Tämän voivat todistaa kaikki väkivaltaa kokeneet. Tosin monet miehet ovat väkivaltaisia vain humalassa, osa selvinpäinkin.
En minä ketään vihaa, mutta en myöskään sääli niitä, joilla se on oma valinta. En minä vaan ymmärrä, miksi joku siihen alistuu. Kiillottavatko marttyyrikruunuaan ja tuntevat olevansa niin paljon parempia kuin me muut, kun kestävät niin kovaa kärsimystä?
Mutta miten otsikko liittyy sen alapuolella olevaan tekstiin?