Aion irtisanoutua ja jäädä tyhjän päälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä rahat tulee riittämään? Säästöt ja sijoitukset?

Miehen ja veronmaksajien eli Kelan rahat.

Kelan (ja liiton) rahoihin nyt ainakin sisältyy ehtoja.

Vierailija kirjoitti:

"jättäisin kaiken ja lähtisin alusta miettimään mitä minä haluan"

Suomennos: Haluan päästä helpolla muttei ole hajuakaan mitä tekisin.

Mieti ensin mitä haluat, tee oikea perusteltu suunnitelma ja jätä kaikki vasta sitten. Ei toisinpäin.

Hyvin kirjoitettu. Miksi aina pitää ensin polttaa sillat takanaan ja sitten alkaa savuavilla raunioilla etsiä itseään? Ehkä se tyydyttää jotain nykyihmisen draaman tajua. Jos ap:n lapsetkin ovat välillä isällään, niin mikset voisi töiden jälkeen tehdä tätä itsesi etsintää? Siis tehdä mitä huvittaa, rentoutua, lukea sopivaa kirjallisuutta, kuulostella itseäsi? Muokkaat tämän villin ja vapaan ideoinnin pohjalta realistisen toimintasuunnitelman ja sitten etenet sen mukaan. Tähän löytyy apua kirjoistakin. Vaikka työt kyllästyttävät ja väsyttävät, väitän, että olet väsyttävän työpäivän jälkeen rennompi ja luovempi tähän työhön kuin työttömänä, jota entiset työkaverit eivät ole tuntevinaan ja jonka rahat hupenevat ja hupenevat ja hupenevat... Jos ihan todella haluat muuttaa elämääsi, saavutat tavoitteen tällä tavalla hitaasti kiiruhtaen paljon todennäköisemmin kuin päämäärättömällä "nyt riitti!"-rymistelyllä, jossa ehkä päädyt masentuneeksi työttömäksi tai takaisin johonkin ikävään työhön. Missään nimessä en halua lannistaa sinua ja lytistää haaveitasi, haluan ennemminkin, että ihan TODELLA saavutat jotain haluamaasi.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä rahat tulee riittämään? Säästöt ja sijoitukset?

Ne juuri itselläni ainakin. Pienellä naisvaltaisen alan palkalla sitkuttaen säästetyt rahat. Elämä on muutakin kuin insta-kodin maksamista ja oman elämänsä mainostamista somessa. Uskallan hypätä yli 20 vuoden vakituisen työn jälkeen ulos oravanpyörästä, koska tiedän saavani työkokemuksellani ja maineellani haluamiani pätkätöitä. Minulle oma elämä ja aika on tärkeämpää kuin raha. Elätän kyllä itseni eikä kellään ole nokan kopauttamista minun päätöksiin.

-nainen, 50- vuotias

Minäkin säästi vuosikausia ihan vain sitä varten, että otan lopputilin joku päivä. Nyt ollut jo 3 vuotta työttömänä. Töitä haen koko ajan sen verran että olen etuuksiin oikeutettu, mutta en ns. pää märkänä niitä hae. Yhdestäkään työtarjouksesta ei ole tarvinnut kieltäytyä. Ikää on jo sen verran etten ole sitä halutuinta työvoimaa, mutta se ei haittaa. Jos jonkun osa-aikaisen puolen vuoden pätkän vielä joskus saisi.

Naiset alapeukuttavat tässä ketjussa kaikkea, missä tuodaan realistisia ja täysin loogisia tosiseikkoja esille. 😂

Täällä tehtiin sama päätös hiljaittain. Itse tosin elän sijoitustuotoilla sekä omasta sivutyöstä tulee parhaimmillaan jopa 3000 e / kk, jos hyvin tulee töitä.

En olisi uskonut, että 31-vuotiaana saisin tarpeekseni mädistä työpaikoista ja niiden sairastuttavista ilmapiireistä. Tämä kuitenkin oli elämäni parhain ratkaisu, tämä heijastui positiivisesti jopa lapsiin ja rakoilleeseen avioliittoon. Kaikki tuntuu olevan ”paikoillaan” nyt.

Mä olen tehnyt noin kerran, ja meni monta vuotta ennen kuin pääsin takaisin edes siihen asemaan josta lähdin, raskaita vuosia. Sen jälkeen en ole lopareita ottanut, ennenkuin on uusi työ varma.

Kotoilleet ei saa kiinnostavia työpaikkoja juurikaan, hyvä jos mitään. 

Äitini teki myös noin, oli töissä kuulemma liian raskasta. Muutamassa vuodessa siellä kotona alkoholisoitui ja on nyt alkoholisti takuueläkkeellä, työssäollessa viina pysyi kurissa. Tarkoitus oli kyllä ihan toinen, taiteilla, levätä, ja keksiä vaikka mitä hienoa elämään.

Niin että ensin se suunnitelma, tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Älä irtisaoudu vaan ota virkavapaata vuosi, kaksi.  Kun kyllästyt rahattomuuteen voit palata vanhaan virkaasi, valtion turvatyöpaikkaan.

Ap, millä aiot elättää itsesi ja lapsesi? Nelikymppisen downsiftaajan on yleisesti ottaen tosi vaikea päästä takaisin työelämään. Lähihoitaja tai sairaanhoitaja tai jonkin ohjelmistoalan yrittäjä ehkä pääseekin helpommin takaisin töihin kuin muilla aloilla.

Sama suunnitelma. Olen 46-vuotias, lapsi aikuinen ja omillaan. Työelämässä 23 vuotta putkeen, nyt alkaa riittämään, sen verran kaheliksi on työelämä mennyt Tulen pärjäämään pienellä, ikä onneksi takaa sen etten ole kuuminta hottia työmarkkinoilla ja opiskelu ei kiinnosta edes ajatuksen tasolla. Haluan vain olla rauhassa.

Mä tein saman pari vuotta sitten 37-vuotiaana. Irtisanouduin sihteerin hommista. Oon saanut siitä asti YTK:n päivärahaa (toki alkuun oli 3kk karenssi).

Yksi ainut työhakemus piti lähettää viime kesänä työkkärin "pakottamana", mutta ei kokemusta kassahommista, joten ei valittu :)

Mua kiinnostaa remontoiminen, joten ajattelin hakeutua työkkärin sisärakennusalan koulutukseen mikä kestää vähän alle vuoden. Tarkoitus on sen jälkeen itse remontoida omaa asuntoa. Sit kun ytk:n päivät loppuu joskus reilun vuoden päästä niin pärjään kyllä minimi työttömyysetuudellakin kun menot on pienet.

jää pois pakkotyöelämästä. vapaus on myös jonkin arvoinen. saat vapauden kaikesta tuosta, mitä inhoat ja yhyeiskunta ainakin vielä toistaiseksi maksaa sen. suomessa on joitakin kymmeniä tuhansia kotiäitejä, liity heidän fb-ryhmiin.

Ap, viranhaltijana sinulla on paremmat mahdollisuudet saada virkavapaata kuin tavallisella työsuhteisella työntekijällä. Käytä se mahdollisuus hyväksesi ja mieti suunnitelma tulevaisuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Älä irtisaoudu vaan ota virkavapaata vuosi, kaksi.  Kun kyllästyt rahattomuuteen voit palata vanhaan virkaasi, valtion turvatyöpaikkaan.

Suurin osa virkavapaista valtiolla on harkinnanvaraista, ei lakisääteisiä. Eli esimiehen ei todellakaan ole mikään pakko puoltaa virkavapausanomusta ja tällöin ainoa vaihtoehtona on käytännössä irtisanoutuminen.

Oma päätös.Itse tosiaan kokeilisin ensin vaikka virkavapaata.Töihin voi olla sitten hankala palata.Itse teen kohta kevyen hypyn.Vaihdan pienempipalkkaiseen vähemmän vastuuta olevaan työhön.

Raha ei ole kaikki kaikessa, mutta ilman sitä elämänsisältö kyllä muuttuu paljon. Jos tulee monta vastoinkäymistä ja yllättävää menoa. Elämä kallistuu jatkuvasti. Lapset kasvavat ja tarvitsevat rahallista panosta enemmän. Ja jos on tilanteessa,jossa postin saapuminen on ahdistavaa tai sähköpostin tarkistus laskujen varalta. Silloin se hengähdystauko muuttuu näköalattamaksi taisteluksi. Itse olen vastaavan hypyn joutunut tekemään, kun yksinkertaisesti terveys meinasi mennä silloisessa työssä. Muutama kuukausi lepoa tuli tarpeeseen. Säästöt oli aika äkkiä menneet. Uudelleenkoulutus ja työn löytäminen vei aikaa ja vaati todellista ponnistelua päästä työelämään. Sekin että joutui etsimään käytettynä tarvikkeita, kun vaikkapa joku lapsista tarvitsi polkupyörää. Siihenkin kuluu yllättävän paljon resursseja, kun tiukalla budjetilla etsitään. Vaikka on vähälläkin tottunut tulemaan toimeen, perheelliselle se on aikamoinen urakka jos joutuu venymään äärimmilleen.

Heittäydyin työttömäksi ja hävitin työtodistukseni. Työelämä riitti. Työmarkkinatuella pärjäilee kassan rahojen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Naiset alapeukuttavat tässä ketjussa kaikkea, missä tuodaan realistisia ja täysin loogisia tosiseikkoja esille. 😂

Miehetkin osaa. Näin "👎🏼". Ei mulla muuta.

Kiitos kommenteista, täällä olikin paljon ajatuksia.

Uuden työn varmasti saisin piankin jos vaan haluaisin, mutta en haluaa hypätä suoraan toiseen. Tarvitset ainakin vuoden breikin.

Miten virkavapaata voi saada vuodeksi, jos ei ole toista työpaikkaa tai ei opiskele?

Siltoja en aio polttaa, missään tapauksessa. Olen myös omaishoitaja, joten työstä poissa jääminen ei ole vain pelkkää hengailua.

Olen myös paljon pohtinut terveyttä ja sitå että en ole saanut olla moneen vuoteen "olla rauhassa", kuten joku yllä mainitsi. Mitä jos kuolen 10v päästå. Näin keski-ikäisenä tulee kaikenlaista mieleen ja kaikkea voikin sattua.

Itseäni ei haittaa vaikka moni varmaan ajattelee ettå burn outti tuli tai vastaavaa. Haluan vaan toteuttaa oman tahtoni mukaan asioita.

Olet oikeilla jäljillä. Olen tehnyt joskus samoin ja oma vointini parani valtavasti kun en enää ollutkaan pelkkä toimistorotta vaan ihan aitoja valintoja tekevä ihminen. Suosittelen silti jotain sivutoimintaa tai harrastusta ettei jämähdä kotiin.