Työhaastattelussa kysyttiin harrastuksistani

Vierailija kirjoitti:

Jos ei oo harrastuksia niin aina voi kertoa hiihtävänsä. Kesät, talvet päivittäin intohimoisesti hiihtävänsä. Niin mä teen kun oikeesti vaan katon netflixiä ja raavin per*että.

Vielä parempi, kun kertoo hiihtävänsä töihin kesät, talvet. Ja koko matka on ylämäkeä.

Mun mielestä  harrastukset ei kuulu työnantajalle pätkääkään. 

Työhaastattelussa voidaan tietysti kysyä, että onko juuri kyseiseen työtehtävään liittyvää harrastusta, mutta mutta muilta osin harrastukset on kyllä puhtaasti henkilön yksityisasia.

Jotakin sääntelyä pitäisi saada näihin työhaastatteluihin. Nythän niissä udellaan ihmisistä ummet ja lammet.

Esim. USA:ssa ei saa kysyä edes ikää haastattelussa.

Kannattaa vaan sanoa, että 8-tonnisten valloittaminen on työn alla. Ja lisäksi tietysti vuosittainen teräsmieskilpailu Havaijilla. Ehkäpä se riittää työanantajalle.

Kannattaa laatia itselleen etukäteen "käsikirjoitus" työhaastatteluun.

Niissähän yleensä kysytään aina samat kysymykset.

Eli kirjoitat ihan kysymykset ja vastaukset etukäteen. 

Harrastukset voi vaikka keksiä. Pääasia että osaat sen käsikirjoituksen hyvin ja pystyt vastaaamaan todella sujuvasti kaikkiin kysymyksiin. T

Toki haastatteluun tulee varmaan pari yllärikysymystä, mutta jos osaat 90% todella hyvin, niin siitä tulee hyvä vaikutelma.

Netistä löytyy moniin yleisimpiin kysymyksiin jopa ihan hyviä mallivastauksia (HR-ihmisten toimesta tehty), jotka ovat aika yleispäteviä riippumatta mitä työpaikkaa on hakemassa ja tarvittaessa voi vähän soveltaa tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kertoo ihmisestä ja siitä miten aktiivinen on luonteeltaan.

Introvertti kotona viihtyvä voi olla töissä hyvinkin aktiivinen mutta tarvitsee aikaa toipua siitä esim makaamalla rauhassa kotona. Ei se tee työntekijästä huonompaa.

Tekee kuitenkin mahdollisesti huonomman tiimin jäsenen. Yleensä työpaikkoihin haetaan sosiaalista ilopilleriä. Ainakaan introvertti kotona nukkuja ei osallistu yrityksen yhteisiin vapaa-ajan rientoihin, mikä voi olla muille tärkeätä.

Kyllä näin on. Nykypäivänä arvostetaan, jos olet ns. tiimipelaaja ja luot hyvää yhteishenkeä. HR-ihmiset aistii tämän ihmisestä ja hyvät harrastukset vakuuttavat.

Tää on hauska. 

Haastattelija: "Mitä sä tykkäät tehdä vapaa-aikanasi?"

Hakija: "Mä kuulun koripallo-harrastusjoukkueeseen, meillä on kerran viikossa parin tunnin treenit. Käyn satunnaisesti uimassa, ja lisäksi osallistun paikkakunnan kesäteatteriryhmän toimintaan. Mun tytär näyttelee ja mä autan lavasteissa, puvustuksessa, markkinoinnissa ja kaikennäköisessä, mitä nyt vaan tarvitaan."

Haastattelija: "Kuulostaa hienolta. Eiköhän tää ole tällä selvä, sinut on valittu tehtävään."

Hakija: "Hienoa, upee juttu, on tosi kiva aloittaa täällä, oon saanut niin hyvän kuvan teistä aikaisemmin, ja se vain vahvistui tässä."

---

Työporukka: "Hei, meillä olis ens viikon tiistaina sellanen afterwork, mennään kaikki yhdessä keilaamaan." 

Uus työntekijä (se hakija): "Tiistaina? Sori, mutta mulla on koripalloharkat, en pääse tulee."

Työporukka: "Hei, meillä olis ens viikon perjantaina yhteinen saunailta, se on suunnilleen joka toinen kuukausi, on vähän perinne meillä." 

Uus työntekijä (se hakija): "Ootas, katon kalenterista... Voi himpura, kun silloin ei sovi. Me suunnitellaan kesäteatterin kanssa silloin ens kesän näytelmän roolituksia. Ehkä seuraavalla kerralla."

---

Työporukka haastattelijalle: "Eikös sen pitänyt olla hyvä tyyppi, tiimipelaaja, ja valmis osallistumaan työyhteisön toimintaan myös työajan ulkopuolella?"

Olisit vastannut että sometus ja huomion haku

Valehtelee että harrastaa intohimoisesti liikuntaa ja joukkuelajeja. Joukkuelajeista tuntuvat haastattelijat tykkäävän. Osoittanee tiimihenkeä tai jotain.

Ne yrittävät laittaa karenssia päälle. Jos esim. kerrot harrastavasi musiikkia ja tuotat itsekin kappaleita, ne pistävät sut yrittäjäksi. 

Tässäkin keskustelussa moni hehkuttaa miten tärkeää on viettää vapaa-aikaa työkavereiden kanssa. Eikö tuollaisilla ihmisillä ole omaa elämää tai kavereita?

Mutta joo, harrastuksista pitää tosiaan valehdella.

Minullakin työpaikan saanti jää aina kiinni vääristä harrastuksista. En osaa valehdella harrastavani mitään erikoista, hienoa ja supersosiaalista. Harrastukseni ovat lukeminen, pianonsoitto, kirjoittaminen ja tähtietiede eli olen jo harrastusteni perusteella huono ja introvertti ihminen. Niin kuin olenkin.

Kokemukseni mukaan esimiehet pitävät vain ryhmäliikunnasta, tavoitteellisesta kilpaurheilusta ja ekstemelajeista. Yhden esimiehen kaikki lapset harrastivat taitoluisteluja ja muita vastaavia lajeja ja esimies arvosti vain tavoitteellisia harrastuksia ja "rajumpia" lajeja kuten nyrkkeilyä. En saanut jatkoa määräaikaisuudelle, koska olin niin tylsä ihminen. Minua kyllä ketjutettiin pätkissä useita vuosia, mutta vakituiseksi en kelvannut. Taidan testata joku kerta, että valehtelen harrastavani balettia, benjihyppyjä ja vuorikiipeilyä. Jospa muutun paremmaksi ihmiseksi työnantajien silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tykkää kaatua töiden jälkeen sohvalle rentoutumaan harrastuksensa pariin eli lukemaan? Hänellä on silti intohimoinen harrastus, mutta ai niin, se sohvalla makaaminen on no-no. Ja koiran kanssa ulkoilu ei tarkoita välttämättä yhtään mitään ihmisen kuntoilun kannalta, koska joillekin koiran ulkoilutus on yhtä kuin korttelin kiertäminen fifin kanssa.

Moni tuntuu myös ajattelevan, että se pirtsakka hölösuu ekstrovertti on se paras tiimipelaaja. 🙄

Lukeminen on ihan hyvä harrastus, osoittaa sivistystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella alalla ei pärjää ilman alan harrastuneisuutta. Yleensä kovaan palkkaan ei riitä että osaa vähän jotakin puuhastella.

Eli hyviä harrastuksia olisi vaikkapa:

- Paperikonetekniikka

- Kirjanpito

- Hitsaaminen

- Vanhustenhoito

-Ruoppaus

-Galvanointi

-Suluttaminen

Kyllähän ne harrastukset vahvistaa sitä osuutta missä olet kertonut itsestäsi. Jos olet sanonut olevasi urheilullinen, mutta harrastat lukemista ja pianon soittoa niin pistäähän se miettimään puhutko totta.

Huoh, tuntuu että tänä päivänä pitäisi olla huippusuorittaja jo harrastustenkin osalta. Ja niiden harrastusten pitäisi olla selkeän hyödyllisiä, esimerkiksi joku juniorijoukkueen valmennus monta kertaa viikossa tai hyvin tavoitteellinen liikunta. Tulee jotenkin luuseriolo, jos sanoo, että tykkään lueskella kirjoja. (Vaikka toisaalta kirjojen lukeminen on mielestäni erittäin hyödyllinen harrastus.) Noh, mitään maratoonaria tai valmentajaa minusta ei tule ja sillä siisti.

Mullekin lukeminen on rakas harrastus, mutta kuinka moni haastattelija sitä arvostaa, jos joku toinen kandidaatti on innokas avovesiuimari/sählynpelaaja/benjihyppääjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tykkää kaatua töiden jälkeen sohvalle rentoutumaan harrastuksensa pariin eli lukemaan? Hänellä on silti intohimoinen harrastus, mutta ai niin, se sohvalla makaaminen on no-no. Ja koiran kanssa ulkoilu ei tarkoita välttämättä yhtään mitään ihmisen kuntoilun kannalta, koska joillekin koiran ulkoilutus on yhtä kuin korttelin kiertäminen fifin kanssa.

Moni tuntuu myös ajattelevan, että se pirtsakka hölösuu ekstrovertti on se paras tiimipelaaja. 🙄

Lukeminen on ihan hyvä harrastus, osoittaa sivistystä.

Se on ihan totta, mutta ikävä kyllä työnantajat eivät arvosta sitä. Ainakaan matalasti koulutetuilla aloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin harrastukseni ovat ns. tylsiä ja kotikutoisia ja noissa pitäisi aina kai vastata vähintään joku thriathlon ellei jopa syvämerensukellus tai laskuvarjohyppäys. Inhoan tätä ajattelumallia, että kaikkien pitää HARRASTAA jotain AKTIVITEETTIA ja missään nimessä ei olisi hyvä sohvalla maata vapaa-ajallaan. Ikään kuin se vaikuttaisi jotenkin minun kykyihini/motivaatiooni työntekijänä.

Tämä on vain oma kuvitelmasi tai sitten olet hakenut itsellesi vääränlaisia tehtäviä tai vääränlaisiin työympäristöihin. Pääasia on, että olet löytänyt jotain minkä tekemisestä nautit. Tylsistä ja kotikutoisista (onko sellaisia?) harrastuksista saa pitkän keskustelun aikaan :) Harrastukset antaa vastapainoa työelämälle ja tekee sinusta tasapainoisemman ja paremman työntekijän. Jos hakija kertoo kaatuvansa sohvalle työpäivän jälkeen tai muuten vaan olevansa liian väsynyt harrastaakseen mitään niin sehän on iso hälytysmerkki. Sellainen henkilö on joko pahasti ylikuormittunut eli burnoutissa tai hyvin lähellä.  

Terveiset henkilöstöosastolta.

Ja terveiset täältä hiljaisten puurtajien joukosta, jotka kenties jälleen kerran ovat joustaneet ja tehneet pitkää päivää ja joskus nyt vaan on kausia, jolloin kaatuu joka ilta sohvalle, kun ei jaksa lähteä iltapimeällä harrastamaan sitä polkujuoksua, kickboxingia ja maastopyöräilyä. Huom. tämä ei tarkoita sitä, että on burn outin partaalla eikä suinkaan sitä, että ihminen on jotenkin laiska. Joo, varmaan harva työhaastattelussa sanoo sohvalle kaatuvansa, mutta eipä varmaan moni työssä olevakaan sitä ääneen sano, jos asenteet ovat sellaiset, että heti ollaan epäilemässä loppuunpalamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kertoo ihmisestä ja siitä miten aktiivinen on luonteeltaan.

Introvertti kotona viihtyvä voi olla töissä hyvinkin aktiivinen mutta tarvitsee aikaa toipua siitä esim makaamalla rauhassa kotona. Ei se tee työntekijästä huonompaa.

Tekee kuitenkin mahdollisesti huonomman tiimin jäsenen. Yleensä työpaikkoihin haetaan sosiaalista ilopilleriä. Ainakaan introvertti kotona nukkuja ei osallistu yrityksen yhteisiin vapaa-ajan rientoihin, mikä voi olla muille tärkeätä.

Minä käyn töissä jotta saan rahaa. Jos minulla olisi tarpeeksi rahaa niin en kävisi töissä. Yrityksen yhteiset riennot ovat minulle täysin yhdentekeviä

Ei sekään ole hyvä, että jatkuvasti on menossa. Pitää osata myös levätä töiden jälkeen, näin sanoi minulle haastattelija, kun sanoin, että illat menee aika hyvin perheen kanssa ruoanlaiton parissa yms. pientä kotihommaa ja vähän töiden jälkeen rentoutuen. Tuntui arvostavan sitä, että lepää ja palautuu tarpeeksi työpäivän jälkeen ja nukkuu tarpeeksi pitkät yöunet.