Lue keskustelun säännöt.
Keskeytyspäätös tehty
14.02.2015 |
Miten valmistaudun toimenpiteeseen?.. Kaikenlaisia kauhutarinoita olen kuullut mutta eikös se ole aika yleinen toimenpide..? Netistä luin että saattaa joutua olemaan jopa yön yli sairaalassa.. Eilen plussasin ja epäilen että ei voi olla viittä viikkoa pidemmällä.
Kommentit (484)
210, sinä ET VOI tuollaisia tietää APn puolesta. Viittaan kommenttiisi; "Tiedän vuorenvarmasti, että abortin tekeminen tulee kalvamaan sinua lopun ikääsi. Viimeistään siinä vaiheessa kun koet myöhemmin olevasi valmis perustamaan perheen, tulet katumaan ja ikävöimään syntymätöntä lastasi." ET voi tälläisiä asioita TIETÄÄ toisen ihmisen puolesta joten stfu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 16:54"]210, sinä ET VOI tuollaisia tietää APn puolesta. Viittaan kommenttiisi; "Tiedän vuorenvarmasti, että abortin tekeminen tulee kalvamaan sinua lopun ikääsi. Viimeistään siinä vaiheessa kun koet myöhemmin olevasi valmis perustamaan perheen, tulet katumaan ja ikävöimään syntymätöntä lastasi." ET voi tälläisiä asioita TIETÄÄ toisen ihmisen puolesta joten stfu.
[/quote]
Ei silti tarvi sanoa että shut the fuck up :) olisi voinut ystävällisemminkin sanoa.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 16:54"]210, sinä ET VOI tuollaisia tietää APn puolesta. Viittaan kommenttiisi; "Tiedän vuorenvarmasti, että abortin tekeminen tulee kalvamaan sinua lopun ikääsi. Viimeistään siinä vaiheessa kun koet myöhemmin olevasi valmis perustamaan perheen, tulet katumaan ja ikävöimään syntymätöntä lastasi." ET voi tälläisiä asioita TIETÄÄ toisen ihmisen puolesta joten stfu. [/quote] Ei silti tarvi sanoa että shut the fuck up :) olisi voinut ystävällisemminkin sanoa.
[/quote]
voih, loukkaannuitko :) jos olet kaikkitietävänä muiden elämän suhteen niin kyllä tuo stfu oli aika ystävällisesti sanottu.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 16:54"]210, sinä ET VOI tuollaisia tietää APn puolesta. Viittaan kommenttiisi; "Tiedän vuorenvarmasti, että abortin tekeminen tulee kalvamaan sinua lopun ikääsi. Viimeistään siinä vaiheessa kun koet myöhemmin olevasi valmis perustamaan perheen, tulet katumaan ja ikävöimään syntymätöntä lastasi." ET voi tälläisiä asioita TIETÄÄ toisen ihmisen puolesta joten stfu. [/quote] Ei silti tarvi sanoa että shut the fuck up :) olisi voinut ystävällisemminkin sanoa.
[/quote]
voih, loukkaannuitko :) jos olet kaikkitietävänä muiden elämän suhteen niin kyllä tuo stfu oli aika ystävällisesti sanottu.
[/quote]
En ollut sen kommentin kirjoittaja edes..
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 17:00"] [quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 16:54"]210, sinä ET VOI tuollaisia tietää APn puolesta. Viittaan kommenttiisi; "Tiedän vuorenvarmasti, että abortin tekeminen tulee kalvamaan sinua lopun ikääsi. Viimeistään siinä vaiheessa kun koet myöhemmin olevasi valmis perustamaan perheen, tulet katumaan ja ikävöimään syntymätöntä lastasi." ET voi tälläisiä asioita TIETÄÄ toisen ihmisen puolesta joten stfu. [/quote] Ei silti tarvi sanoa että shut the fuck up :) olisi voinut ystävällisemminkin sanoa. [/quote] voih, loukkaannuitko :) jos olet kaikkitietävänä muiden elämän suhteen niin kyllä tuo stfu oli aika ystävällisesti sanottu. [/quote] En ollut sen kommentin kirjoittaja edes..
[/quote]
et tietekään ollut, "uskotaan". :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 16:19"]Hei AP
Sain ensimmäisen lapseni 21-vuotiaana ja raskaaksi tuleminen oli vahinko. Olin ylioppilas mutta jatko-opinnoista ei ollut tietoa. Poikaystävä oli, ja olimme juuri tekemässä eroa kun tajusin olevani raskaana. Minulla oli myös hormonaalisesti sellainen tilanne, että kuvittelin etten tulisi raskaaksi. Olihan minulle gyne sanonut, että tulisin tarvitsemaan siihen apua tulevaisuudessa.
Plussa raskaustestissä oli shokki, mutta toisaalta tunsin asian jo ennen testin tekemistä. Olin järkyttynyt ja toisaalta aivan ihmeissäni. Ilmoitin samana iltana tulevalle isälle (joka oli rellestämässä kavereidensa kanssa) ja hän kysyi, mitä aion "tehdä asialle"... Ilmoitin, että mitä päätänkin niin minulle on aivan sama kantaako hän omaa vastuutaan vai ei.
Kaverit kehottivat tekemään abortin, kauhistelivat nuoruuteni päättymistä ja poikaystävän kelvottomuutta isäksi jne...
Mietin asiaa useamman päivän, ajelin monena iltana merenrantaan ja seisoin siellä tuijottamassa merelle, itkin ja mietin mikä olisi oikein. Mietin, miksi tulin raskaaksi juuri silloin, kun olimme kolme vuotta olleet yhdessä ja nyt olimme eroamassa. Miksi tulin raskaaksi silloin? Kyllä minä sitä aborttiakin oikeasti mietin hetken. Mietin, olisiko vauva tyttö vai poika. Mietin, että jos tulevaisuudessa saisin lapsia, miettisinkö ja ikävöisinkö silti aina sitä yhtä, jolle en antanut madollisuutta syntyä? Tajusin, etten voisi tehdä aborttia. Sisälläni kasvoi pieni ihme.
Ilmoitin tälle tulevalle isälle sitten melko pian, että aion pitää lapsen. Sanoin, että jos hän ei halua isäksi niin olkoon niin, enkä halua hänen rahojaankaan (elatusavun muodossa) vaan kerron vaikka neuvolassa, etten tuntenut miestä, jos hän sitä mieltä on. Meni päivä-pari kun mies ilmoitti, että kyllä hän haluaa olla lapselle isä. Vielä meni muutama päivä, kun mies kysyi voisinko antaa hänelle vielä mahdollisuuden yrittää uudelleen kanssani. Annoin vielä mahdollisuuden, ja nyt olemme olleet yhdessä pitkälti yli 10 vuotta ja meillä on kaksi ihanaa lasta.
Kun katson sitä esikoista, minä HÄPEÄN, että olen hetkeäkään mielessäni miettinyt, haluanko hänet!!!!!! Hän on aivan ainutlaatuinen enkä ole IKINÄ KOSKAAN sekuntiakaan katunut, että olen hänet synnyttänyt tähän maailmaan. Sen suurempaa rakkautta ei ole, kuin mitä omaa lastaan kohtaan voi tuntea. Hän on arvokkainta mitä minulla on. Olen kiitollinen, että minulla oli sen verran järkeä, sydäntä ja ennenkaikkea USKOA, että halusin pitää lapseni.
Ei vanhemmuuteen ole koskaan sillä tavalla valmis, että äidiksi tuleminen ei hirvittäisi jossain mielessä! En minäkään kokenut todellakaan olevani valmis, mutta niin vain äitiys tuntui maailman luonnollisimmalta asialta. Ja olen lasten saamisen jälkeen (syntyivät parin vuoden erolla) opiskellut itselleni ammatin, ja nyt minulla on yllin kyllin työvuosia jäljellä :D
Toivon ja rukoilen, että et tekisi raskaudenkeskeytystä. Te pärjäätte kyllä. Raskaaksi tulemisesi oli tarkoitettu tapahtuvaksi. Ei elämää voi käsikirjoittaa. Anna tuolle pienelle elämälle mahdollisuus. Tiedän vuorenvarmasti, että abortin tekeminen tulee kalvamaan sinua lopun ikääsi. Viimeistään siinä vaiheessa kun koet myöhemmin olevasi valmis perustamaan perheen, tulet katumaan ja ikävöimään syntymätöntä lastasi.
[/quote]
No et kyllä vuorenvarmasti voi tietää toisen tunteita tulevaisuudessa!
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 16:19"]Hei AP
Sain ensimmäisen lapseni 21-vuotiaana ja raskaaksi tuleminen oli vahinko. Olin ylioppilas mutta jatko-opinnoista ei ollut tietoa. Poikaystävä oli, ja olimme juuri tekemässä eroa kun tajusin olevani raskaana. Minulla oli myös hormonaalisesti sellainen tilanne, että kuvittelin etten tulisi raskaaksi. Olihan minulle gyne sanonut, että tulisin tarvitsemaan siihen apua tulevaisuudessa.
Plussa raskaustestissä oli shokki, mutta toisaalta tunsin asian jo ennen testin tekemistä. Olin järkyttynyt ja toisaalta aivan ihmeissäni. Ilmoitin samana iltana tulevalle isälle (joka oli rellestämässä kavereidensa kanssa) ja hän kysyi, mitä aion "tehdä asialle"... Ilmoitin, että mitä päätänkin niin minulle on aivan sama kantaako hän omaa vastuutaan vai ei.
Kaverit kehottivat tekemään abortin, kauhistelivat nuoruuteni päättymistä ja poikaystävän kelvottomuutta isäksi jne...
Mietin asiaa useamman päivän, ajelin monena iltana merenrantaan ja seisoin siellä tuijottamassa merelle, itkin ja mietin mikä olisi oikein. Mietin, miksi tulin raskaaksi juuri silloin, kun olimme kolme vuotta olleet yhdessä ja nyt olimme eroamassa. Miksi tulin raskaaksi silloin? Kyllä minä sitä aborttiakin oikeasti mietin hetken. Mietin, olisiko vauva tyttö vai poika. Mietin, että jos tulevaisuudessa saisin lapsia, miettisinkö ja ikävöisinkö silti aina sitä yhtä, jolle en antanut madollisuutta syntyä? Tajusin, etten voisi tehdä aborttia. Sisälläni kasvoi pieni ihme.
Ilmoitin tälle tulevalle isälle sitten melko pian, että aion pitää lapsen. Sanoin, että jos hän ei halua isäksi niin olkoon niin, enkä halua hänen rahojaankaan (elatusavun muodossa) vaan kerron vaikka neuvolassa, etten tuntenut miestä, jos hän sitä mieltä on. Meni päivä-pari kun mies ilmoitti, että kyllä hän haluaa olla lapselle isä. Vielä meni muutama päivä, kun mies kysyi voisinko antaa hänelle vielä mahdollisuuden yrittää uudelleen kanssani. Annoin vielä mahdollisuuden, ja nyt olemme olleet yhdessä pitkälti yli 10 vuotta ja meillä on kaksi ihanaa lasta.
Kun katson sitä esikoista, minä HÄPEÄN, että olen hetkeäkään mielessäni miettinyt, haluanko hänet!!!!!! Hän on aivan ainutlaatuinen enkä ole IKINÄ KOSKAAN sekuntiakaan katunut, että olen hänet synnyttänyt tähän maailmaan. Sen suurempaa rakkautta ei ole, kuin mitä omaa lastaan kohtaan voi tuntea. Hän on arvokkainta mitä minulla on. Olen kiitollinen, että minulla oli sen verran järkeä, sydäntä ja ennenkaikkea USKOA, että halusin pitää lapseni.
Ei vanhemmuuteen ole koskaan sillä tavalla valmis, että äidiksi tuleminen ei hirvittäisi jossain mielessä! En minäkään kokenut todellakaan olevani valmis, mutta niin vain äitiys tuntui maailman luonnollisimmalta asialta. Ja olen lasten saamisen jälkeen (syntyivät parin vuoden erolla) opiskellut itselleni ammatin, ja nyt minulla on yllin kyllin työvuosia jäljellä :D
Toivon ja rukoilen, että et tekisi raskaudenkeskeytystä. Te pärjäätte kyllä. Raskaaksi tulemisesi oli tarkoitettu tapahtuvaksi. Ei elämää voi käsikirjoittaa. Anna tuolle pienelle elämälle mahdollisuus. Tiedän vuorenvarmasti, että abortin tekeminen tulee kalvamaan sinua lopun ikääsi. Viimeistään siinä vaiheessa kun koet myöhemmin olevasi valmis perustamaan perheen, tulet katumaan ja ikävöimään syntymätöntä lastasi.
[/quote]
Mun mielestä tää oli hieno kirjoitus ja tarina rohkeasta naisesta. Kiitos kun jaoit tämän kirjoituksen täällä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 16:19"]Hei AP
Sain ensimmäisen lapseni 21-vuotiaana ja raskaaksi tuleminen oli vahinko. Olin ylioppilas mutta jatko-opinnoista ei ollut tietoa. Poikaystävä oli, ja olimme juuri tekemässä eroa kun tajusin olevani raskaana. Minulla oli myös hormonaalisesti sellainen tilanne, että kuvittelin etten tulisi raskaaksi. Olihan minulle gyne sanonut, että tulisin tarvitsemaan siihen apua tulevaisuudessa.
Plussa raskaustestissä oli shokki, mutta toisaalta tunsin asian jo ennen testin tekemistä. Olin järkyttynyt ja toisaalta aivan ihmeissäni. Ilmoitin samana iltana tulevalle isälle (joka oli rellestämässä kavereidensa kanssa) ja hän kysyi, mitä aion "tehdä asialle"... Ilmoitin, että mitä päätänkin niin minulle on aivan sama kantaako hän omaa vastuutaan vai ei.
Kaverit kehottivat tekemään abortin, kauhistelivat nuoruuteni päättymistä ja poikaystävän kelvottomuutta isäksi jne...
Mietin asiaa useamman päivän, ajelin monena iltana merenrantaan ja seisoin siellä tuijottamassa merelle, itkin ja mietin mikä olisi oikein. Mietin, miksi tulin raskaaksi juuri silloin, kun olimme kolme vuotta olleet yhdessä ja nyt olimme eroamassa. Miksi tulin raskaaksi silloin? Kyllä minä sitä aborttiakin oikeasti mietin hetken. Mietin, olisiko vauva tyttö vai poika. Mietin, että jos tulevaisuudessa saisin lapsia, miettisinkö ja ikävöisinkö silti aina sitä yhtä, jolle en antanut madollisuutta syntyä? Tajusin, etten voisi tehdä aborttia. Sisälläni kasvoi pieni ihme.
Ilmoitin tälle tulevalle isälle sitten melko pian, että aion pitää lapsen. Sanoin, että jos hän ei halua isäksi niin olkoon niin, enkä halua hänen rahojaankaan (elatusavun muodossa) vaan kerron vaikka neuvolassa, etten tuntenut miestä, jos hän sitä mieltä on. Meni päivä-pari kun mies ilmoitti, että kyllä hän haluaa olla lapselle isä. Vielä meni muutama päivä, kun mies kysyi voisinko antaa hänelle vielä mahdollisuuden yrittää uudelleen kanssani. Annoin vielä mahdollisuuden, ja nyt olemme olleet yhdessä pitkälti yli 10 vuotta ja meillä on kaksi ihanaa lasta.
Kun katson sitä esikoista, minä HÄPEÄN, että olen hetkeäkään mielessäni miettinyt, haluanko hänet!!!!!! Hän on aivan ainutlaatuinen enkä ole IKINÄ KOSKAAN sekuntiakaan katunut, että olen hänet synnyttänyt tähän maailmaan. Sen suurempaa rakkautta ei ole, kuin mitä omaa lastaan kohtaan voi tuntea. Hän on arvokkainta mitä minulla on. Olen kiitollinen, että minulla oli sen verran järkeä, sydäntä ja ennenkaikkea USKOA, että halusin pitää lapseni.
Ei vanhemmuuteen ole koskaan sillä tavalla valmis, että äidiksi tuleminen ei hirvittäisi jossain mielessä! En minäkään kokenut todellakaan olevani valmis, mutta niin vain äitiys tuntui maailman luonnollisimmalta asialta. Ja olen lasten saamisen jälkeen (syntyivät parin vuoden erolla) opiskellut itselleni ammatin, ja nyt minulla on yllin kyllin työvuosia jäljellä :D
Toivon ja rukoilen, että et tekisi raskaudenkeskeytystä. Te pärjäätte kyllä. Raskaaksi tulemisesi oli tarkoitettu tapahtuvaksi. Ei elämää voi käsikirjoittaa. Anna tuolle pienelle elämälle mahdollisuus. Tiedän vuorenvarmasti, että abortin tekeminen tulee kalvamaan sinua lopun ikääsi. Viimeistään siinä vaiheessa kun koet myöhemmin olevasi valmis perustamaan perheen, tulet katumaan ja ikävöimään syntymätöntä lastasi.
[/quote]
Liikaa tekstiä ei jaksa lukea.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 23:09"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 23:07"]Kohdunulkoisessa raskaudessa ei välttämättä tehdä mitään, vaan seurataan, josko "luonto hoitaa homman" ja raskaus menee kesken itsestään. Tämä selviää luonnollisesti säännöllisillä verikokeilla, joista seurataan hcg-arvon kehittymistä, itsellä näitä otettiin 3 krt viikossa, kunnes hcg oli alle 10.
[/quote]
Uutta tietoa. Kuulostaa erikoiselta
[/quote]
"Erikoinen" oli kokemuskin...mutta näin toimittiin ainakin mun tapauksessani. Ehkä juuri siksi, kun hcg oli laskussa. Jos olisi noussut, olisi varmasti toimittu toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 23:36"]Abortti on murha. Piste.
[/quote]
Sulla on varmaan aiheesta faktaa, muutakin kuin oma mielipiteesi?
Itsellä tehtiin raskauden keskeytys kaavinnalla. Menin sairaalaan keskeytystä vartan, itse kaavinta tehtiin nukutuksessa. Ollessani jo sielä osastolla minulla alkoi myös keskenmeno. Toisinaan olen asiaa miettinyt, en usein. Olin liian nuori äidiksi silloin. Myöhemmin olen saanut kolme lasta ja yhden keskenmenon tuon raskauden keskeytyksessä alkaneen lisäksi. Mieti ap ratkaisu tarkkaan, kumpaan sitten päädytkin on se varmaan kohdallasi oikea. Omalla kohdallani ratkaisu oli oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, oli päätöksesi nyt mikä tahansa, niin tahtoisin yhden näkökulman vielä nostaa. Täällä kun automaattisesti oletetaan ja ehkä sinäkin oletat, että et voi saada lapsia muuten kuin hedelmöityshoitojen avulla. Toki sekin mahdollisuus on olemassa, mutta ei nuo lääkärien pco/endo ym muut diagnoosit tarkoita mitään ennen kuin olet ensin yrittänyt kuukausikaupalla tulla raskaaksi. Itsellä myös aikoinaan lääkärit taputtaneet pco diagnoosia, kuukautiset olleet täysin poissa lähes vuoden jne mutta niin vain olen kolmasti tullut raskaaksi lähes ensi yrittämällä.
Neuvoni olisikin että tee tämä päätöksesi tämänhetkisen tilanteesi valossa ja vaikka sisäistä ääntä kuunnellen, mutta älä pelkoon perustuen. Tulevaisuudesta kun me emme kukaan voi tietää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 23:36"]
Abortti on murha. Piste.
[/quote]
Nämä aborttikeskustelut vetää kummasti aina näitä tyyppejä puoleensa, joilla ei ole lopun perin varmastikaan, kuin se mielipiteensä, mutta ei omakohtaista kokemusta asiasta. Helppohan se tuommoisia on huudella. Entäs sitten, kun se yllätysraskaus osuu omalle kohdalle?! Ei se aina ole niin itsestäänselvää, että pystyy raskautta jatkamaan, vaikka halujakin ehkä olisi. Itse tavallaan myöskin vastustan ainakin ns. turhia abortteja ja kuten ap:n tapauksessakin, että on sähelletty ilman ehkäisyä, silloin saa kyllä kantaa vastuunsa mielestäni. Jokainen aikuinen ihminen tietää tai ainakin pitäisi tietää mikä se riski silloin on ja silloin pitää olla valmis kantamaan vastuu lopputuloksesta. Keskeytetty yhdyntä ei todellakaan ole ehkäisykeino, hei haloo! Yksi touhutippa, niin osui ja upposi, enempiä ei tarvita. Mielestäni ap:n kannattaa nyt harkita kahteen kertaan mitä tekee, jos endoakin taustalla. Kuitenkin tunnut haluavan joskus lapsia, miksi siis ei nyt, kun sellainen olisi jo tulossa? Opiskeluille on kyllä aikaa ja voithan yrittää lisää lapsia sitten aikanaan. Kyllä nykymaailmassa lapsi ja opiskelukin yhdistyy varsin helposti. Tsemppiä ja tee oikea päätös, jota et myöhemmin kadu :)
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 21:35"]Ap, lapsettomuushoidoissa usen joutuu käymään läpi keskenmenoja. Nainen on usein henkisesti ihan romuna kun joutuu käymään sellaisen prässin. Ja joskus menee vuosia ennen kuin tärppää. Ja parisuhde joutuu myös tiukille. Lapsettomuushoitoihin menee myös rahaa. Eli ei ne lapsettomuushoidotkaan ihan helppoja ole. Lääkäritkään ei ihmeitä pysty tehdä.
Voimia ap ja jaksamista.
[/quote]
Ja mainittakoon vielä että sitten kun kahlaa niitä hoitoja ja saa keskenmenoja, ihmiset tuomitsee aika rankasti ja se tuntuu pahalle. Eikä tälle palstalle kannata tosiaan silloin kirjoitella, koska saa aika kauheita kommentteja. Minut hylkäsivät läheiset hoitojen vuoksi..
En ymmärrä aloituksen alapeukuttajia.
Olin kaavinnassa aikoinaan. Nukutuksesta herättyäni oksensin. Vuosin verta muutamana päivänä sen jälkeen. Kerran oikein hölähti niin, että side valskasi ( olin kaupungilla vielä).
Numerolle 119: Oletko varma, että läheisesi tykkäsivät sinut hedelmöityshoitojen takia? Meillä kuulema. (olin silloin itse äippälomalla) yksi työkaveri oli oikea riivinrauta ja piikki persiissä hoitojen aikaan.
Jos nyt teet abortin niin muista sitten se kun muutaman vuoden kuluttua kärvistelet tuloksettomissa lapsettomuushoidoissa
20-vuotiaana en kokenut itsekään olevani valmis äidiksi, joten ymmärrän sinua siinä mielessä. Mikä on elämäntilanteesi muuten? Onko sinulla koulutusta, kuinka vakaa parisuhteesi on? Jos sinulla on tutkinto (tuonikäisenä varmaan amis tai amk) ja suhde on vakaa, voisit harkita myös lapsen pitämistä. Jos olet vasta hakemassa opiskelupaikkaa ja jos poikaystäväsi on joku kaljaa juova ja tietokoneella pelaava henkinen lapsi, abortti on varmasti parempi ratkaisu.
No minulla hieman eri tilanne, mutta saman tapainen.. Mutta olen nyt 27v ja sain esikoisen puoli vuotta sitten ivf-hoidon ansiosta miehen kanssa. Minulla on mm. endo ja en tule raskaaksi.
Emme ole käyttäneet muuta ehkäisyä kun synnytyksen jälkeen kumia jonkun aikaa tulehdusriskin takia. Sitten jätimme senkin, kun paikat oli kunnossa ja nyt tein positiivisen raskaustestin. Ja minun ei pitänyt raskautua luomusti.
Tässä pohdin jaksanko toista raskautta heti perään, mutta kun voi olla hyvin etten tämän jälkeen raskaudu enää koskaan uudestaan. Ja hoitoihin en halua uudestaan, koska minulle ne ei ole pikkujuttu. Keskeytinpä tai jatkuipa raskaus, niin tulee olemaan vaikea paikka henkisesti.