Keskeytyspäätös tehty

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 11:58"]Ap, ei se mee niin, että sä jäät riippuvaiseksi miehestäsi, vaan niin, että mies haluaa kantaa oman kortensa kekoon perheensä puolesta. Hän kantaa oman osuutensa taloudellisesti LAPSENSA puolesta kotiin.
[/quote]
Näen tuon samana asiana. Olen kahlittu lapseen, ja täysin riippuvainen toisesta ihmisestä. Yhtäkkiä siivet viety.
Ap
[/quote] jos olet tätä mieltä, tee abortti. Mitä enemmän luen sun kommentteja, sitä varmemmaksi tuun, että sum on parempi aikuistua. Toisaalta vauva ei synny vielä ja kerkeet kyllä kypsyä siinä ajassa, jos vain haluat. Sä tulet olemaan lapseen kahlittu jollain tapaa syntyi se milloin tahansa (siis nyt tai x vuoden päästä). Samoin oot "kahlittu" siihen sun aborttipäätökseen sit jälkeen päin. Kela maksaa sulle rahaa, et ole riippuvainen puolisostasi rahallisesti sen enempää/vähempää kuin nytkään. Muista kuotenkin, ettå tää aborttipäätös ei kyllä ole ainoastaan sun. Miten teidän parisuhteessa menee nyt ja entäs päätöksen jälkeen, varsinkin jos päädyt aborttiin vaikka mies haluaisi pitää lapsen. Lapset ei oo tavaroita joita saa silloin kun haluaa. Pohtikaa yhdessä tilanne, seuraukset ja tehkäå sit päätös. Vauva antaa paljon elämään rakkautta jne. Mutta toki.vaatii paljon! Huomiota vanhemmilta ja osittain luopumista joistakin.asioista... hyvää kevättä, tärkeintä on miettiä vaihtoehdot itse tarkkaan jotta päätökseem olisi varmemmin myös myöhemmin tyytyväinen

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 15:34"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 15:27"]Pidä jatkossa huolta ehkäisystä.
[/quote]
Tarkemmin varmasti. Toki mulla todettiin moirakkulaiset munasarjat ja endometrioosi epäily kun juuri kävin poistamassa pois paikoiltaan valuneen kierukan. Lääkärikin totesi että sitten joskus raskaustoiveissa pitää tulla lääkäriin niin saan siihen apua. En ajatellut todellakaan että kuukaudessa ilman ehkäisyä pelkällä pull-out menetelmällä tulisin raskaaksi. Valmistauduttiin poikkiksen kanssa lapsettomuuteen tulevaisuudessa.
[/quote]

Tämä raskaus voi olla vain sattuma, seuraavaa ei välttämättä koskaan tule!! Oletko valmis siitä huolimatta keskeyttämään?? En ole abortinvastustaja mutta tässä tilanteessa miettisin TARKKAAN.

Kohdunulkoisessa raskaudessa ei välttämättä tehdä mitään, vaan seurataan, josko "luonto hoitaa homman" ja raskaus menee kesken itsestään. Tämä selviää luonnollisesti säännöllisillä verikokeilla, joista seurataan hcg-arvon kehittymistä, itsellä näitä otettiin 3 krt viikossa, kunnes hcg oli alle 10.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 22:56"]Kehottaisin ap harkitsemaan tarkoin eri vaihtoehtoja, koska kuten täällä aiemminkin on todettu, myöhemmin raskaaksi tuleminen ei ole itsestäänselvää. Lapsettomuushoidot ovat toki pitkälle kehittyneitä, mutta kaikille nekään eivät tuo apua lapsettomuuteen. Erityisesti kun ikää tulee lisää, raskauden mahdollisuus pienenee, oli sitten kyseessä perusterve nainen tai endometrioosia tai muuta ongelmaa.

Jos kuitenkin päädyt raskaudenkeskeytykseen, se tehdään nykyisin lähtökohtaisesti lääkkeillä käsittääkseni joka puolella Suomea. Näin siksi, että kaavintaan sisältyy aina operatiivisen toimenpiteen riskit. Pahimmillaan mahdolliset komplikaatiot vaikeuttavat tai voivat jopa estää myöhemmän raskauden. Vakavia/ pitkäaikaisia seurauksia tulee kuitenkin onneksi harvoin. Jos lääkkeellinen menetelmä ei tyhjennä kohtua raskausmateriaalista, kaavinta joudutaan kuitenkin tekemään. Mitä useampia raskaudenkeskeytyksiä naisella on takanaan, sitä suuremmat ovat tietysti riskit, joten ehkäisystä kannattaa huolehtia.

Terveydenhuollon henkilökunnan, ei lääkärien, kätilöiden eikä muidenkaan hoitajien tehtävä ole arvottaa päätöstäsi millään tavalla. Tietysti th:n ammattilaisetkin ovat yksilöitä omine maailmankatsomuksineen ja periaatteineen, mutta ammatillisuuteen kuuluu, että omat mielipiteet ja katsomukset eivät saa vaikuttaa potilastyöhön.

Päädyit ap sitten millaiseen päätökseen tahansa, toivotan sinulle kaikkea hyvää ja onnea elämääsi!
[/quote]
Kiitos, samoin!
Ap

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 23:07"]Kohdunulkoisessa raskaudessa ei välttämättä tehdä mitään, vaan seurataan, josko "luonto hoitaa homman" ja raskaus menee kesken itsestään. Tämä selviää luonnollisesti säännöllisillä verikokeilla, joista seurataan hcg-arvon kehittymistä, itsellä näitä otettiin 3 krt viikossa, kunnes hcg oli alle 10.
[/quote]
Uutta tietoa. Kuulostaa erikoiselta

Olen tehnyt abortin ja kadun joka päivä. Olin juuri sun tilanteessa ja sun ikäinenkin vielä. Pohdin juuri, että mitä muut ajattelee, pärjäänkö, ollaanko vielä yhdessä miehen kanssa lapsen jälkeen. Olisi pitänyt tajuta, että kyllä selviän hyvin ja että kyllä se elämä kantaa.
MUTTA mulla ei ole endoa.
Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:56"]Edelleenkin saa kertoa lisää kokemuksia keskeytyksestä. Toimenpiteeseen olen jo tutustunut enemmän kiinnostaa enemmän henkinen puoli...
[/quote] rankka prosessi. Tuli väkisi mieleen, että vatsassani oli ihan oikeasti joku elämän alku, ja sen asian konkreettinen tajuaminen satutti. Tuli myös mietittyä vuodon aikana kaikkea laidasta laitaan (oliko oikea päätös, olisiko ollut tyttö vai poika, mikä lapsem nimek ois tullu ymym). Lasten ja vauvojen näkeminen satutti syvältä toosi pitkään abortin jälkeen ja kieltämättä muistan kyllä abortoidun lapsen lasketun ajan pvm ym. Aborttopäivinä hiljennyn muistelemaan tuota pientä elämän alkua. Itkuisuutta, kiukkuisuutta ym. Reaktioita tuli, se kuuluu prosessin läpikäymiseen. En tiedä päätyisinkö samaam päätökseen jos aikakone olisi olemassa. Toisaalta abortin tekeminen oli yksi osa elämää ja muokkasi minusta tällaisen kuin nyt olen. Satuttaa syvältä ja koskettaa, mutta elämä kulkee eteenpäin.

Tuossa iässä mietin vielä mihin lähtisin reppureissaamaan. Keskeytys nuoren iän vuoksi on fiksu valinta

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 13:58"][quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 11:58"]Ap, ei se mee niin, että sä jäät riippuvaiseksi miehestäsi, vaan niin, että mies haluaa kantaa oman kortensa kekoon perheensä puolesta. Hän kantaa oman osuutensa taloudellisesti LAPSENSA puolesta kotiin.
[/quote]
Näen tuon samana asiana. Olen kahlittu lapseen, ja täysin riippuvainen toisesta ihmisestä. Yhtäkkiä siivet viety.
Ap
[/quote] jos olet tätä mieltä, tee abortti. Mitä enemmän luen sun kommentteja, sitä varmemmaksi tuun, että sum on parempi aikuistua. Toisaalta vauva ei synny vielä ja kerkeet kyllä kypsyä siinä ajassa, jos vain haluat. Sä tulet olemaan lapseen kahlittu jollain tapaa syntyi se milloin tahansa (siis nyt tai x vuoden päästä). Samoin oot "kahlittu" siihen sun aborttipäätökseen sit jälkeen päin. Kela maksaa sulle rahaa, et ole riippuvainen puolisostasi rahallisesti sen enempää/vähempää kuin nytkään. Muista kuotenkin, ettå tää aborttipäätös ei kyllä ole ainoastaan sun. Miten teidän parisuhteessa menee nyt ja entäs päätöksen jälkeen, varsinkin jos päädyt aborttiin vaikka mies haluaisi pitää lapsen. Lapset ei oo tavaroita joita saa silloin kun haluaa. Pohtikaa yhdessä tilanne, seuraukset ja tehkäå sit päätös. Vauva antaa paljon elämään rakkautta jne. Mutta toki.vaatii paljon! Huomiota vanhemmilta ja osittain luopumista joistakin.asioista... hyvää kevättä, tärkeintä on miettiä vaihtoehdot itse tarkkaan jotta päätökseem olisi varmemmin myös myöhemmin tyytyväinen
[/quote]

Kahlittu lapseen kakskymppisenä on täysin eri asia kuin kolmekymppisenä.

Kyllä täällä onkin sitte monenlaista mielipidettä :D

Abortti on murha. Piste.

Up

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 23:36"]Abortti on murha. Piste.
[/quote]

Ei ole. Piste.

Mielenkiintoinen aihe, minullekkin ajankohtainen nyt. Hankala tilanne

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 14:04"]Olen tehnyt abortin ja kadun joka päivä. Olin juuri sun tilanteessa ja sun ikäinenkin vielä. Pohdin juuri, että mitä muut ajattelee, pärjäänkö, ollaanko vielä yhdessä miehen kanssa lapsen jälkeen. Olisi pitänyt tajuta, että kyllä selviän hyvin ja että kyllä se elämä kantaa.
MUTTA mulla ei ole endoa.
Tsemppiä!
[/quote]

Kun tein abortin ajattelin, että voin sen jälkeen opiskella ym. ja tehdä uraa.
Kun myöhemmin sitten sain tutkintopaperit ja tein uraa, niin olen aina sen pohtinut, että mikään myöhemmät "saavutukseni" koulutuksen ja uran osalta, eivät ole olleet lähelläkään sen arvoisia, että olen tappanut pienen sikiöni abortoimalla. Ei mikään rahasumma, tutkinto, titteli työelämässä, elämänkokemus, matkustelu ole sen arvoinen, että pieni sikiö kuolee.
Mä oon todella katunut omaa silloista päätöstäni ja pakottanut itseni jatkamaan matkaa elämässä. Olen tehnyt paljon työtä, että olen jotenkin pystynyt antaa itselleni anteeksi. Tää on rehellinen oma kokemukseni. Elämäni suurin virhe ja joudun elää sen kanssa. Muut voi kokea abortin eri tavalla, mutta näin mä sen koen.

Kirjoittelin tuolla jo aiemmin, että itse tein juurikin tällä viikolla abortin sterilisaation pettäessä. Henkisesti todella rankka tapahtuma, jota en tule koskaan unohtamaan. Eikä asiaa helpottanut yhtään, että pieni elämänalku ei mennytkään huomaamatta pöntöstä alas, vaan tuli aiheeseen. Siinä katsoin siis silmästä silmään kahdeksan viikoista alkiota. Näky jota en tule unohtamaan, en koskaan. Kuten aiemmin jo kirjoitin, niin harva katuu lastaan siten miten voi aborttia katua. Elinikäinen taakka, joka ei unohdu.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 15:43"]Kirjoittelin tuolla jo aiemmin, että itse tein juurikin tällä viikolla abortin sterilisaation pettäessä. Henkisesti todella rankka tapahtuma, jota en tule koskaan unohtamaan. Eikä asiaa helpottanut yhtään, että pieni elämänalku ei mennytkään huomaamatta pöntöstä alas, vaan tuli aiheeseen. Siinä katsoin siis silmästä silmään kahdeksan viikoista alkiota. Näky jota en tule unohtamaan, en koskaan. Kuten aiemmin jo kirjoitin, niin harva katuu lastaan siten miten voi aborttia katua. Elinikäinen taakka, joka ei unohdu.
[/quote]
Siis tuli siteeseen.

Ei lapsen saaminen ole saavutus. Kuka tahansa pystyy siihen.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 15:44"][quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 15:43"]Kirjoittelin tuolla jo aiemmin, että itse tein juurikin tällä viikolla abortin sterilisaation pettäessä. Henkisesti todella rankka tapahtuma, jota en tule koskaan unohtamaan. Eikä asiaa helpottanut yhtään, että pieni elämänalku ei mennytkään huomaamatta pöntöstä alas, vaan tuli aiheeseen. Siinä katsoin siis silmästä silmään kahdeksan viikoista alkiota. Näky jota en tule unohtamaan, en koskaan. Kuten aiemmin jo kirjoitin, niin harva katuu lastaan siten miten voi aborttia katua. Elinikäinen taakka, joka ei unohdu.
[/quote]
Siis tuli siteeseen.
[/quote]
hui kauhiaa, voimia!

Hei AP

Sain ensimmäisen lapseni 21-vuotiaana ja raskaaksi tuleminen oli vahinko. Olin ylioppilas mutta jatko-opinnoista ei ollut tietoa. Poikaystävä oli, ja olimme juuri tekemässä eroa kun tajusin olevani raskaana. Minulla oli myös hormonaalisesti sellainen tilanne, että kuvittelin etten tulisi raskaaksi. Olihan minulle gyne sanonut, että tulisin tarvitsemaan siihen apua tulevaisuudessa.

Plussa raskaustestissä oli shokki, mutta toisaalta tunsin asian jo ennen testin tekemistä. Olin järkyttynyt ja toisaalta aivan ihmeissäni. Ilmoitin samana iltana tulevalle isälle (joka oli rellestämässä kavereidensa kanssa) ja hän kysyi, mitä aion "tehdä asialle"... Ilmoitin, että mitä päätänkin niin minulle on aivan sama kantaako hän omaa vastuutaan vai ei.

Kaverit kehottivat tekemään abortin, kauhistelivat nuoruuteni päättymistä ja poikaystävän kelvottomuutta isäksi jne...

Mietin asiaa useamman päivän, ajelin monena iltana merenrantaan ja seisoin siellä tuijottamassa merelle, itkin ja mietin mikä olisi oikein. Mietin, miksi tulin raskaaksi juuri silloin, kun olimme kolme vuotta olleet yhdessä ja nyt olimme eroamassa. Miksi tulin raskaaksi silloin? Kyllä minä sitä aborttiakin oikeasti mietin hetken. Mietin, olisiko vauva tyttö vai poika. Mietin, että jos tulevaisuudessa saisin lapsia, miettisinkö ja ikävöisinkö silti aina sitä yhtä, jolle en antanut madollisuutta syntyä? Tajusin, etten voisi tehdä aborttia. Sisälläni kasvoi pieni ihme.

Ilmoitin tälle tulevalle isälle sitten melko pian, että aion pitää lapsen. Sanoin, että jos hän ei halua isäksi niin olkoon niin, enkä halua hänen rahojaankaan (elatusavun muodossa) vaan kerron vaikka neuvolassa, etten tuntenut miestä, jos hän sitä mieltä on. Meni päivä-pari kun mies ilmoitti, että kyllä hän haluaa olla lapselle isä. Vielä meni muutama päivä, kun mies kysyi voisinko antaa hänelle vielä mahdollisuuden yrittää uudelleen kanssani. Annoin vielä mahdollisuuden, ja nyt olemme olleet yhdessä pitkälti yli 10 vuotta ja meillä on kaksi ihanaa lasta.

Kun katson sitä esikoista, minä HÄPEÄN, että olen hetkeäkään mielessäni miettinyt, haluanko hänet!!!!!! Hän on aivan ainutlaatuinen enkä ole IKINÄ KOSKAAN sekuntiakaan katunut, että olen hänet synnyttänyt tähän maailmaan. Sen suurempaa rakkautta ei ole, kuin mitä omaa lastaan kohtaan voi tuntea. Hän on arvokkainta mitä minulla on. Olen kiitollinen, että minulla oli sen verran järkeä, sydäntä ja ennenkaikkea USKOA, että halusin pitää lapseni.

Ei vanhemmuuteen ole koskaan sillä tavalla valmis, että äidiksi tuleminen ei hirvittäisi jossain mielessä! En minäkään kokenut todellakaan olevani valmis, mutta niin vain äitiys tuntui maailman luonnollisimmalta asialta. Ja olen lasten saamisen jälkeen (syntyivät parin vuoden erolla) opiskellut itselleni ammatin, ja nyt minulla on yllin kyllin työvuosia jäljellä :D

Toivon ja rukoilen, että et tekisi raskaudenkeskeytystä. Te pärjäätte kyllä. Raskaaksi tulemisesi oli tarkoitettu tapahtuvaksi. Ei elämää voi käsikirjoittaa. Anna tuolle pienelle elämälle mahdollisuus. Tiedän vuorenvarmasti, että abortin tekeminen tulee kalvamaan sinua lopun ikääsi. Viimeistään siinä vaiheessa kun koet myöhemmin olevasi valmis perustamaan perheen, tulet katumaan ja ikävöimään syntymätöntä lastasi.