Asiat, joiden takia olet hävennyt vanhempiasi

Teininä nolotti aina liikkua vanhempien kanssa. En oikein tiennyt, miksi niitä häpesin. Ne on suht normaaleita normaalin näköisiä ihmisiä, normaaliälyisiä, normaalihauskoja. Häpeän yhäkin mutta en niin paljoa.

Häpesin vanhempieni omituista suhdetta. Vihasivat toisiaan, mutteivät kuitenkaan eronneet. Olisivatpa eronneet.

Kaikki mahdolliset asiat, tulisi pitkä lista.

Mä häpesin sitä kun vanhemmat (tai ainakin äitini sen jälkeen kun olivat eronneet) käyttivät rahaa ihan tolkuttomasti vaikkei sitä olisi ollutkaan, sitten perintäfirmat ahdisteli jo muakin teini-ikäisenä kun äiti oli esim tilannut mun nimellä mulle jotain lahjaksi muttei tietenkään maksanut laskua. Hävetti hirveesti kun kumpikaan ei osannut käyttää rahaa ja elivtä yli varojen, alkoholiakin kului runsaasti ja miesystävät äidillä vaihtuivat. Kumpikin vanhemmistani joutui tahoillaan asunnottomaksi ja tietenkin odottivat että olisin silloinkin heidät jotenkin pelastanut pulasta. Jopa isäni vuokra-asunnon isännöitsijä soitti minulle ja käski minua maksamaan isäni vuokrarästit. Äitini joutui asuntolaan kun en lopulta enää pystynyt enkä halunnut  sitä majoittamaan luonani. Arvatkaa oliko muuten vaikeaa solmia minkäänlaisia ihmissuhteita kaiken tämän jälkeen ja keskellä.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 07:46"]

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 07:44"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 07:41"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 07:36"]Se että raha-asioista jauhettiin kavereideni kuullen. Esim jos pyysin päästä kavereiden kanssa shoppailemaan, niin vanhempani: "Nyt ei oo rahaa, meillä on niin pienet tulot yms" ja tämä toistui AINA kun kaverini olivat kylässä. Joka asiasta jauhettiin miten on niin vähän rahaa ja vertailtiin kavereiden vanhempiin (yhdellä heistä todella rikkaat vanhemmat). Kerran isäni sanoi: " Tanjan isä tienaa viikossa sen mitä me kahdessa kuukaudessa." En ymmärrä miksi he tuolla tavalla.. se oli todella noloa 10-15-vuotiaana. [/quote] Olen kokenut saman, ihan helvetillistä. Sitten kun huomaitti asiasta, eivät tajunutteet lopettaa. "Eihän siinä mitään väärää ole, täytyyhän ystäviesi tietää perheemme raha-asioista" ... [/quote] Juuri noin minunkin vanhemmat sanoivat, tai siis jotain tuonne suuntaan. Ja aina kun nähdään niin alkaa jauhaminen: "Taas meni autossa joku rikki, maksaa 400 e huokaus" [/quote] Just näin! Ja esim. kun piti ostaa talvivaatteita meille lapsille, niin siellä kaupassa "tähänkin menee taas 100 e *syvä huokaus*

[/quote]

Ja muissa ketjuissa samat perseaukiset jauhavat, että raha ei ole tärkeää ja sikiävät minkä ehtivät. On surullista, että ihmisten kapasiteetti ei riitä suurempaan ymmärrykseen. Itsekkäästi vaan työnnetään mukuloita maailmaan ja mitään tarjottavaa heille ei ole. *syvä huokaus*

80 puhuu täyttä asiaa. Yhteiskuntaluokista puhuminen on tabu. Monissa Euroopan maissa alimpien luokkien nuoret saavat yliopistoon päästessään erityistä tuutorointia. Ei siksi, etteivät pärjäisi opinnoissa, vaan siksi, etteivät taustaansa häveten ylisuorittaisi. Roskasakista tuleva nuori akateeminen saattaa ottaa opinnot väärällä tavalla tosissaan. Yliopisto on hänelle ensimmäinen paikka, jossa hän saa hyväksyntää. Jotkut rakastuvat opettajiinsa, jotkut sairastuvat suorituspaineisiin ja keskeyttävät opintonsa, lähes kaikki jossain vaiheessa kokevat kriisinä sen, että kotona ei ymmärretä eikä tueta ja akateemisissa piireissä taas on aina vähän nousukas. Tästä kuulevat Suomessa YTHS:n psykologit, lehtien sivuilta emme näitä juttuja voi lukea. Ilmiö on uudenlainen, eikä vertaudu siihen, miten rakennemuutoksen aikaan tultiin maalta kaupunkiin. 80, tsemppiä sinulle akateemisella urallesi. Olet kahden maailman välissä, ota se etuoikeutena. Älä polta itseäsi loppuun.

Joskus aikoinaan häpesin sitä, et vanhempani olivat niin vanhoja. Äitini sai mut ollessaan 39, isä oli silloin 40. Vanhempainilloissa nolotti, kun oma äiti näytti niin vanhalta, kun muiden äidit silloin lapsen silmissä näytti jotkut filmitähdiltä melkein. Parhaan kaverini mummi oli äitiäni nuorempi, mikä nolotti ja ärsytti.

Myöhemmällä iällä tunsin katkeruutta, että minulla on äitini kanssa "vähemmän aikaa" kuin muilla.

Nykyään aikuisena sitä osaakin sit jo luovuttaa turhasta painolastista ja nauttia siitä, et mummi on oman lapseni kanssa niin läheisiä.

Omalle äidille tuli menetetyn nuoruuden kaipuu 30 ja risat. Se juoksi pikku kunnan ainoossa baarissa joka vloppu ja miehet vaihtui. Äidillä oli aina rahaa sinne baariin ja viinaan. Häpesin äitiä... Ja ne juorut satuttivat. Muutin heti ylä-asteen jälkeen muualle lukioon.

KATEELLISUUS. Juurikin se, että ollaan aina "kyllä sitä joillakin vaan on varaa lähteä Thaimaahan". Vaikka aivan hyvin heilläkin olisi nykyään kun kaikki lapset ovat muuttaneet pois kotoa, jos tekisivät eri valintoja ja säästäisivät niin kuin kaikki muutkin. Kyse on vain siitä, mihin rahat haluaa laittaa.
.
.
Vanhempani tekivät myös liikaa lapsia tulotasoonsa nähden. Aina saatiin kyllä välttämättömät asiat, mutta muistan esimerkiksi sen, kun joskus esiteininä tahdoin värjätä hiukset ja äitini sitten tiuski, että hiuksetko pitävät minut lämpimänä, kun ei sitten mukamas olisi ollut varaa talvitakkiin. Muutenkin aina kaikki ostettiin mahdollisimman halvalla ja näytettiin kaikki siksi junteilta. Kotona oli tosi ahdasta asua silloin kun oltiin kaikki yhtä aikaa. Lemmikkejä oli liikaa, niille ei kaikille riittänyt tarpeeksi huomiota.
.
.
Vanhempieni käsitys terveellisestä ruoasta on pelottava. Perus vehnäpannari on kuulemma terveellistä, koska siinä on kananmunaa. Syövät lähinnä pullaa ja leipää, perunaa ja jauhelihaa ruskeakastikkeessa sekä eineksiä. Mausteita ei käytetä, suolaakin niukalti. Kurkkua ja tomaattia kummemmat vihannekset ovat outoja, ei puhettakaan esim. pavuista tms. Myös koko elämä keskittyy ruoan syömiseen, sen valmistamiseen tai seuraavan ruoan suunnitteluun. Jos et santsaa montaa kertaa aterialla, syöt alle 3000 kcal päivässä tai BMI on alle 25, olet anorektikko ja sinua haukutaan jatkuvasti ja muistutetaan että pitää syödä (vaikea syödä kun heillä ei ole mitään terveellistä...). Ei ihme, että sairastin syömishäiriön teini-ikäisenä. Nykyään tahdon pitää painoindeksin normaalipainossa luvussa 19, ja saan kuulla siitä joka kerta kun tapaan heitä.
.
.
Äitini tuo minulle aina säännöllisin väliajoin vaatteita, jotka ovat kokoa XL tai XXL. Tekee tosi hyvää ottaen huomioon syömishäiriötaustani, kun koen sitten olevani lihava. Käytän siis oikeasti kokoa S, 36-38, enkä voi olla kovin lihava painoindeksillä 19.
.
.
(Pisteet sen takia, että mobiililaitteella ei saa kappalejakoja.)

Ai niin, ja unohdin vielä sen, että vanhempani ovat vannoutuneita absolutisteja. Yksikin viinilasi ruoan kanssa tekee alkoholistin, saunaoluesta puhumattakaan. Tästä syystä piilotan heidän käydessään mahdolliset alkoholijuomat syvälle kaappiin, koska en jaksa tapella aiheesta enkä halua kuunnella epäilyjä mieheni alkoholismista (olemme kohtuukäyttäjiä, emme koskaan ota humalaan asti). Tästä aiheesta saatiin aina väännettyä tilaisuuksissa, joissa oli tarjolla alkoholia, kuinka kaikki muut sitten olivat "alkoholisteja". Lapsena se oli todella noloa. T. 89

Häpesin vanhempieni yrittäjätaustaa, koska kun kertoo vanhempie olevan yrittäjiä, niin kysymyksiä satelee ja meidän oletetaan olevan rikkaira porvareita. Jos taas kaveri kertoi äitinsä olevan insinööri tai kampaaja, ei kyseltyitä tullut. Nyt aikuisena arvostan suuresti yrittäjyyttä - sieltähän Suomen vauraus tulee!  Olin myös hieman kateellinen koulukavereille, jotka asuivat tavallisissa kerros- ja rivitaloissa. Oli nimi ovessa ja ovikellot ym. ikkunat toimivat moitteettomasti. Meillä omakotitalossa oli aina rempattavaa.

Monella teistä on nähtävästi isompiakin ongelmia, mutta minua kyllä hävettää, että äitini sylkee räkäklimppejä ulkotiloissa ollessaan. Eikä se haittaisi, jos tekisi sitä esim. tuulipuku päällä lenkillä, mutta esim. ulkomaanmatkoilla se alkaa olla jo aika noloa. On sille useampi ihminen siitä sanonut, mutta ei auta.

Kun isäni pieraisee julkisella paikalla kovaa.

Isäni kiroilee solkenaan ja aina puhuu asioista, joihin muut eivät voi juuri sanoa mitään tai eivät halua sanoa. Toisten kuulumiset häntä ei juuri kiinnosta. Jutut ovat aina "saatanan hullut rättipäät perkele..." liittyen johonkin maailman politiikkaan, tai "Englanti on vanhoillinen paska maa" tms. keskustelun aihetta. Toisten tulotaso ja varallisuus myös on asia joka voi siepata sen verran, että siitä paasataan urakalla.

Viimeemmäksi sain eilen kuulla, ettei pitäisi olla "juppi", koska emme halua laittaa lastamme lähikouluun, joka on homeessa ja ovat opiskelleet jo parakeissa muutaman vuoden, kun ei irtoa päätöstä siitä että rempataanko vai mitä tapahtuu... Olemme siis hakeneet lastamme toiseen kouluun, jossa nyt sattuu olemaan kieliluokkavaihtoehto, niin se on nyt niin juppia että ei kait sitten vetele.

Ylipäätään hän käy harvoin, muutaman kerran vuodessa, ja silloinkin paasaa ja moittii aina muita ihmisiä... ja kiroilee koko ajan.

Äitikin on vähän rasittava, on marttyyrimaisen pihi kaikessa, ja koti muistuttaa kirpputoria tavaramäärän ja valikoiman suhteen...

Vanhempani ovat saaneet tavata appivanhempani yhden ainoan kerran. Appivanhempani eivät uskoneet, mitä vanhemmistani kerromme, niin päätettiin sitten, että todetkoot omin silmin.

Isäni "keskustelun"aiheet näiden hänelle tuntemattomien ihmisten päivällispöydässä: vuosikymmenten takaisten julkkisnaisten rinnat, reittä vasten pyörittämällä valmistettujen kuubalaissikarien oletettu pimpintuoksu, äitini vaihdevuosioireet (äiti istuu vieressä leveästi hymyillen, kun häntä haukutaan), uskovaisten seksielämä, tummaihoisten miesten penikset ja ylipäätään se, että joillain maailman ihmisillä on tv-ohjelmien perusteella tumma iho, toisin kuin heillä siellä maaseudulla. Lisäksi juttuja siitä, miten se ja se teki joskus sitä ja tätä. Pelkät etunimet, minäkään en tiedä, keitä juorun kohteet ovat, kenties joitain isän kuvittelemia vihollisia? Isä ja äiti söivät suu auki, puhuivat ruoka suussa, äiti ei osaa skoolata vaan heilutti lasia ylös ja alas niin että viiniä lensi pöydälle, isä taas purskutteli viiniä poskissaan koska on varmaan jostain telkkariohjelmasta nähnyt, että viininmaistajaisissa tehdään niin. Kumpikin luuli varmaan hallitsevansa tilanteen täysin.

Turha väittää, ettei Suomessa ole luokkajakoa.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 20:56"]

80 puhuu täyttä asiaa. Yhteiskuntaluokista puhuminen on tabu. Monissa Euroopan maissa alimpien luokkien nuoret saavat yliopistoon päästessään erityistä tuutorointia. Ei siksi, etteivät pärjäisi opinnoissa, vaan siksi, etteivät taustaansa häveten ylisuorittaisi. Roskasakista tuleva nuori akateeminen saattaa ottaa opinnot väärällä tavalla tosissaan. Yliopisto on hänelle ensimmäinen paikka, jossa hän saa hyväksyntää. Jotkut rakastuvat opettajiinsa, jotkut sairastuvat suorituspaineisiin ja keskeyttävät opintonsa, lähes kaikki jossain vaiheessa kokevat kriisinä sen, että kotona ei ymmärretä eikä tueta ja akateemisissa piireissä taas on aina vähän nousukas. Tästä kuulevat Suomessa YTHS:n psykologit, lehtien sivuilta emme näitä juttuja voi lukea. Ilmiö on uudenlainen, eikä vertaudu siihen, miten rakennemuutoksen aikaan tultiin maalta kaupunkiin. 80, tsemppiä sinulle akateemisella urallesi. Olet kahden maailman välissä, ota se etuoikeutena. Älä polta itseäsi loppuun.

[/quote]

Kiitos paljon viestistäsi, melkein alkoi itkettää :') En tiennytkään tuota käytäntöä muualla Euroopassa, mutta tuolle olisi varmasti sijansa myös Suomessa, kun näitä luokkanousijoita on jo enemmän kuin joitakin kymmeniä vuosia sitten vaikka edelleen koulutuksen katsotaankin periytyvän voimakkaasti. Tunnistan itseäni paljon tuossa suorittamisessa, ja vasta vähän aikaa sitten ymmärsin, miksi minulle on niin hirveän tärkeää yrittää menestyä ja tehdä koko ajan sata lasissa, vaikka kukaan muu ei tee. Nimenomaan, koska pitää yrittää todistaa niin hirveästi että pystyn tähän ja haluan tätä enkä ole samanlainen kuin vanhempani.

Tuo kahden tulen välissä oleminen on niin totta. Toisaalta olen pikkukylällä "se joka otti ja lähti vaan, mitähän sekin itsestään kuvittelee kun suureen maailmaan meni niin nokka pystyssä", mutta toisaalta en sopeudu yhtään esim. vuosikurssilleni, jossa (valehtelematta tai yleistämättä) kaikkien vanhemmat ovat opettajia, lääkäreitä, näyttelijöitä, tutkijoita, rehtoreita, sairaanhoitajia, yrittäjiä tai töissä virastoissa. Heistä on mukavaa kun on tulossa isommat (esim. vuosi)juhlat, joihin saa laittautua, mutta enhän mä edes tiedä aloitetaanko uloimmilla vai sisimmillä aterimilla... :/

94, meillä taitaa olla samat vanhemmat! Pitäis osata nauraa, mutta tuli kyllä kyyneleet. :(

Isän junttius monin tavoin: likainen lököoloasu päällä aamusta iltaan, piereskely ja sille naureskelu, rahan puutteen valittelu joka käänteessä, omasta mielestä hauskojen juttujen kailottaminen pihalla.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 20:56"]

80 puhuu täyttä asiaa. Yhteiskuntaluokista puhuminen on tabu. Monissa Euroopan maissa alimpien luokkien nuoret saavat yliopistoon päästessään erityistä tuutorointia. Ei siksi, etteivät pärjäisi opinnoissa, vaan siksi, etteivät taustaansa häveten ylisuorittaisi. Roskasakista tuleva nuori akateeminen saattaa ottaa opinnot väärällä tavalla tosissaan. Yliopisto on hänelle ensimmäinen paikka, jossa hän saa hyväksyntää. Jotkut rakastuvat opettajiinsa, jotkut sairastuvat suorituspaineisiin ja keskeyttävät opintonsa, lähes kaikki jossain vaiheessa kokevat kriisinä sen, että kotona ei ymmärretä eikä tueta ja akateemisissa piireissä taas on aina vähän nousukas. Tästä kuulevat Suomessa YTHS:n psykologit, lehtien sivuilta emme näitä juttuja voi lukea. Ilmiö on uudenlainen, eikä vertaudu siihen, miten rakennemuutoksen aikaan tultiin maalta kaupunkiin. 80, tsemppiä sinulle akateemisella urallesi. Olet kahden maailman välissä, ota se etuoikeutena. Älä polta itseäsi loppuun.

[/quote]

Kiitos paljon viestistäsi, melkein alkoi itkettää :') En tiennytkään tuota käytäntöä muualla Euroopassa, mutta tuolle olisi varmasti sijansa myös Suomessa, kun näitä luokkanousijoita on jo enemmän kuin joitakin kymmeniä vuosia sitten vaikka edelleen koulutuksen katsotaankin periytyvän voimakkaasti. Tunnistan itseäni paljon tuossa suorittamisessa, ja vasta vähän aikaa sitten ymmärsin, miksi minulle on niin hirveän tärkeää yrittää menestyä ja tehdä koko ajan sata lasissa, vaikka kukaan muu ei tee. Nimenomaan, koska pitää yrittää todistaa niin hirveästi että pystyn tähän ja haluan tätä enkä ole samanlainen kuin vanhempani.

Tuo kahden tulen välissä oleminen on niin totta. Toisaalta olen pikkukylällä "se joka otti ja lähti vaan, mitähän sekin itsestään kuvittelee kun suureen maailmaan meni niin nokka pystyssä", mutta toisaalta en sopeudu yhtään esim. vuosikurssilleni, jossa (valehtelematta tai yleistämättä) kaikkien vanhemmat ovat opettajia, lääkäreitä, näyttelijöitä, tutkijoita, rehtoreita, sairaanhoitajia, yrittäjiä tai töissä virastoissa. Heistä on mukavaa kun on tulossa isommat (esim. vuosi)juhlat, joihin saa laittautua, mutta enhän mä edes tiedä aloitetaanko uloimmilla vai sisimmillä aterimilla... :/

[/quote]

Allekirjoitan kaiken tässä. Ihan kaiken. Se päivä kun luettelin mielessäni kavereitteni vanhempien ammatit: tuotekehitysjohtaja, yliopiston vararehtori, silmälääkäri,  juristi... Ja kun he puhuvat ihan empaattiseen sävyyn jostakin kesämökkipaikkakuntansa syrjäytyneistä kylähulluista, pohtivat syrjäytymisen syitä, vihamielisyyden syitä... Minä olen sellaiselta paikkakunnalta kotoisin, ja minun vanhempani ovat niitä hulluja. Minä tiedän syrjäytymisen ja vihamielisyyden syyn, ja se ei ole "yhteiskunnan eriarvoistavat rakenteet" vaan ihan ehta vanhempieni kaltaisen väen laiskuus, henkinen köyhyys, narsismi, rasismi, sovinismi. Vanhempani ovat oikeistolaisia, heille jokainen on oman onnensa seppä - paitsi tietysti he itse, eivätkä he halua muidenkaan takovan onnea. Aivan mielisairas ajatusmaailma.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 20:56"]

80 puhuu täyttä asiaa. Yhteiskuntaluokista puhuminen on tabu. Monissa Euroopan maissa alimpien luokkien nuoret saavat yliopistoon päästessään erityistä tuutorointia. Ei siksi, etteivät pärjäisi opinnoissa, vaan siksi, etteivät taustaansa häveten ylisuorittaisi. Roskasakista tuleva nuori akateeminen saattaa ottaa opinnot väärällä tavalla tosissaan. Yliopisto on hänelle ensimmäinen paikka, jossa hän saa hyväksyntää. Jotkut rakastuvat opettajiinsa, jotkut sairastuvat suorituspaineisiin ja keskeyttävät opintonsa, lähes kaikki jossain vaiheessa kokevat kriisinä sen, että kotona ei ymmärretä eikä tueta ja akateemisissa piireissä taas on aina vähän nousukas. Tästä kuulevat Suomessa YTHS:n psykologit, lehtien sivuilta emme näitä juttuja voi lukea. Ilmiö on uudenlainen, eikä vertaudu siihen, miten rakennemuutoksen aikaan tultiin maalta kaupunkiin. 80, tsemppiä sinulle akateemisella urallesi. Olet kahden maailman välissä, ota se etuoikeutena. Älä polta itseäsi loppuun.

[/quote]

Suosittelen luettavaksi: Järvinen, Katriina & Kolbe, Laura 2007. Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa
Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta.

http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?page_id=128