Asiat, joiden takia olet hävennyt vanhempiasi

Oho, muitakin joiden vanhemmat hilluivat puolialasti kotona kun tulli kavereita kylään. Luulin että se oli vaan mun isän bravuuri. Ja tietty kertoili myös noloja juttuja siltä ajalta kun olin lapsi. Harrastaa tätä muuten edelleen esim. appivanhempieni läsnäollessa. Isä on myös katkera kun minä köyhän perheen lapsi olen mennyt naimisiin rikkaan porvariperheen miehen kanssa. Inttää aina omia näkemyksiään itsepintaisesti vaikka ne olisivat väätiä. Noh, ei onneksi nykyään nähdä kovin usein.

Vanhempani ovat vähälahjaisia, kouluja käymättömiä ihmisiä. Kumpikin on ainut lapsi ja toisensa ainoa kumppani. Kummallakaan ei ole koskaan ollut kavereita. Siksi meillä lapsillakaan ei olisi saanut olla ulkopuolisia ihmiskontakteja.

Ihan varhaislapsuudesta näihin päiviin vanhempani ovat pyrkineet nolaamaan minut kaikkien mahdollisten tuttavieni silmissä. Jossain vaiheessa peruskoulussa minua kiusattiin, ja he olivat siitä riemuissaan. Opettaja ei mitenkään saanut heitä minun puolelleni. Vanhemmat ajattelivat, että kiusaaminen opettaa minut pysymään vain perheen parissa ja eristäytymään koulukavereistani. Niin ei tietenkään käynyt - päinvastoin opin, että minun ei tarvitse hävetä heitä, sillä hehän ne ovat noloja juntteja, en minä. He ovat erakkoja, minä sosiaalinen.

Mutta otetaanpa pari esimerkkiä niistä nolaamisista.

Presidentti Bill Clinton jäi kiinni seksisuhteesta assistenttinsa Monica Lewinskyn kanssa. Isä tulee talomme terassille minun ja tyttökavereitteni luo haarojaan kaivellen ja nauraa hörötellen: "Siellä rapakon takana tyttö vähän lutkutti isoa miestä, oikein antaumuksella lutkutti..."

Kaveerasin tytön kanssa, jonka sukunimi loppuu -berg. Mainitsin siitä ohimennen kotona. Meidän sukunimi on yksi suomenkielen sana. Äiti törmää minuun ja tuohon tyttöön tiellä ja rupeaa rääkyvällä äänellä huutamaan "hurreista" ja tivaamaan, onko tyttö rikas. Sanoo, että minä olen hänen kaverinsa vain rahan takia.

Talosta taloon kierteli silloin aikoinaan taideopiskelijoita myymässä piirustuksia. Ovikello soi ja siellä oli slaavilaisittain englantia puhuva nuori nainen, jolla oli hiilitöitä. Selasin niitä hänen kanssaan, niin vanhempani, jotka olivat silloin pihasaunalla, juoksivat pyyhkeet päällä meidän ohi sisälle taloon! Pelkäsivät niin kovasti vierasta ihmistä! Vaikka se oli luultavasti tsekkiläinen nainen, ja oli ihan vaalea, vanhemmat puhuvat tapauksesta edelleenkin ja väittävät, että kyseinen henkilö oli tummaihoinen ja vainosi meitä...

Paljon tunnistan jutuistanne. Vanhemmat eivät vaivautuneet pukemaan päälleen, kun minulla kävi kavereita. Aina huudettiin heti syömään kun kaveri tuli, ja kaverille ei tietenkään lautasta. Katkerat puheet toisten rahoista, vaikka ketään toista ei edes tunnettu.

Yksi mikä hävetti kamalasti ja hävettää valitettavasti vieläkin, kun äiti voi saattaa sanoa ihan mitä tahansa. Äiti on riitaantunut monen ihmisen kanssa sen vuoksi ja loukannut monia. Itse hän ei näe käytöksessään mitään pahaa, kun hän vain puhuu "totuuksia". Nuorena ärsytti ja hävetti äidin ruokoton käytös sekä puhetyyli. Äänekäs röyhtäily, piereskely ja puolialastomana kulkeminen oli ihan normaalia. Ihan kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sanoa ääneen lasten kuullen.

Narkomaani äiti joka ryyppäsi.Nautti mun nolaamisesta ja haukkui minua tuntemattomille.
Tuli ala-asteen kevätjuhlaan kännissä ja haukkui luokassa mekkoani ja ulkonäköä,muille maireasti hymyillen.
Monesti konttasi kännissä kaupungilla ja örisi.Raahasi vieraita miehiä kotiin ja huorasi.

Jos sattui näkemään ystäviäni hän haukkui minua heille ja huoritteli (olin 12.v).
Voi luoja miten häpesin.
Ei varmaan tarvitse mainita ettei narsistiäitini kuulu enää elämääni.

111 jatkaa vielä, kun tuli yksi esimerkki mieleen... Oli mummon hautajaispäivä ja sukulaisia oli kokoontunut mummon asuntoon ennen tilaisuutta. Paikalla oli sukulaisia, jotka tapasin ensimmäistä kertaa. Äiti haukkui vaatteeni huutaen kaikkien kuulleen. Jopa rintaliivinkin olivat vääränlaiset, kun "tissitkin roikkuvat noin rumasti". Muistan vielä kaikkien ilmeet. Olisin voinut kuolla häpeästä; en omasta puolestani vaan äidin.

Äidin juopottelu, josta olen kylä jo päässyt yli. Mutta teininä se oli noloa. Nyt aikuisena edelleen hävettää rahankäyttö, ovat vuosia olleet varakkaita yrttäjiä, mutta konkurssi tuli, ja elävät edelleen rahapulassa kuin rikkaat. Törsäävät kaikki rahat, ja jopa sähkölaskut ym jää maksamatta. Molemmilla luottotiedot meneet ja laskuja ym perintäkirjeitä aivan joka paikka täynnä. Ja muutenkin ihme junttius ja jatuva valitus, milloin töistä, milloin terveydestä, kaikista ajatellaan pahaa ja haukutaan. Ovat lihavia ja elävät epäterveellisesti. Riitelevät ja haukkuvat toisiaan julkisesti, isäni välillä kiroilee aivan kauheasti kovaan ääneen julkisillapakoilla, ei mitään tilannetajua. Appivanhempani tavattuaan vanhempani vetivät herneen nenäänsä "ne kuvittelivat olevansa jotenkin parempia" vaikka ovat tosi tavallisia, mutta sivistyneitä ja koulutettuja. Ja osaavat käyttäytyä. Äitini rakastaa olla uhrina ja rypeä itsesäälissä.

Anorektinen äitini, jonka on pakko sukujuhlissa suureen ääneen puhua minun "lihavuudestani" ja "isosta röllykkämahastani". Kauhistelee suureen ääneen mun mahaani, jolle on tehtävä jotain. Pari kertaa joku mieheni sukulainen on luullut, että mulla on jotain mahavaivoja tai mahakipuja joille on tehtävä jotain. :D

No, vaikka hän ei sitä ole huomannut niin minä olen normaalipainoinen ja hän alipainoinen. Samaa läppää se on ollut teini-iästä asti. Sen jälkeen kun olen synnyttänyt lapseni ei jäänyt juuri edes raskauskiloja, mutta minun mahani, joka ei mikään pyykkilauta ole synnytysten jälkeen, on hänelle ollut keskeinen ongelma, josta sitten täytyy esim. ristiäisissä puolituttujen juhlavieraiden kanssa keskustella kakkukahveilla kuin en itse olisi edes paikalla. Kaikki ovat kiusaantuneita ja hän ei edes huomaa.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:00"]

111 jatkaa vielä, kun tuli yksi esimerkki mieleen... Oli mummon hautajaispäivä ja sukulaisia oli kokoontunut mummon asuntoon ennen tilaisuutta. Paikalla oli sukulaisia, jotka tapasin ensimmäistä kertaa. Äiti haukkui vaatteeni huutaen kaikkien kuulleen. Jopa rintaliivinkin olivat vääränlaiset, kun "tissitkin roikkuvat noin rumasti". Muistan vielä kaikkien ilmeet. Olisin voinut kuolla häpeästä; en omasta puolestani vaan äidin.

[/quote]

Isoisäni hautajaisissa äitini mies kysyi: Ookkona raskaana kun oot noin paksu? Ja äiti peesas vieressä. Hävetti.

Minua hävetti se, että isä esitteli minulle tyttöystäviään niinkuin pojat äidilleen. Häpesin omia lapsentunteitani, kun en osannut ottaa tarjokkaita kovin avosydämisesti vastaan. Isä taas häpesi, kun en osannut käyttäytyä, vaikka yritin pitää ilmeen kurissa. Voi yök, tarkemmin ajatellen. Miksi ihmeessä ne kandidaatit piti marssittaa esiin niin varhain. Pahin oli kerran, kun isä kuolasi jotain naista vasta pyydystysvaiheessa, ja halusi minun istuvan muina neiteinä vieressä. Suuttui, kun lähdin toiseen huoneeseen tutkimaan kirjahyllyä.

Äidissä taas häpesin luovuttaneisuutta. Sama se mitä ehdotin, vastaukseksi tuli, että hän on jo niin vanha, ettei hänen tartte enää. Hän oli ehkä kolmenkymmenenviiden, kun ensimmäisiä kertoja muistan hänen niin sanoneen, ja onhan mahdollista, että sitä aiempia kertoja en vain muista, kun olin itse liian nuori. Ja sen periaatteen mukaan hän onkin sitten elämäänsä elänyt, on järkyttävää verrata samanikäisiin, joilla on kaikki asiat hallussa, ja äiti hädintuskin pärjäilee.

Hyvä puoli asiassa on se, että aina jos itse tekisi mieli antaa periksi jostain haaveesta yleisen elämänväsymyksen nimeen, piristyn heti kun mietin äitiäni. Minähän valikoin haaveeni enkä laita niiden päälle maate. En halua oman pojan joutuvan häpeämään samaa tahmeutta minussa, vaikka pitkittyneen laman eltaannuttaessa elämänhaaveet mieli tekisi kasvattaa juuret sohvaan ja jäädä sinne.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 12:00"]

Isän dokaaminen. Kerrankin tuli kotiin ympäripäiasään keskellä päivää kun olin kotona leikkimässä n.tokaluokkalaisena kaverini kanssa. Kaveri oli iäkkäiden vanhempien suojeltu ainokainen, joka oli kauhuissaan, kun isäni meinasi kaataa telkkarin siinä kännissä örveltäessään ja sammui sitten rojahtaen johonkin. Häpesin suunnattomasti ja itketti, mutta selitin jotain epämääräistä miksi muka horjuu. Seksisävytteiset puheet kavereideni kuullen olivat myös todella noloja. Inhosin niitä muutenkin mutta kavereiden kuullen se oli todella piinaavaa. Isä esim.talvella lumisen auton ikkunaan saattoi sormella piirtää kirkkoveneen kuvia. Tiesin aina, mitä aikoi piirtää ja häpesin valmiiksi. Kaverit ei tyyliin edes tienneet, mitä ne kuvat olivat. En käsitä, miten kenenkään aikuisen mielestä tuollainen voi.olla hyvä läppä. Naisia ja heidän ulkonäköään arvosteltiin myös sumeilematta. Inhottaa vieläkin kun ajattelen ja olen monesta asiasta oikeasti katkera.

[/quote]Voi pientä mitä olet joutunut kokemaan. Isäsi ei todellakaan ole ollut, sori vaan, penaalin terävin kynä. Aika teinin asteelle on kehitys jäänyt. Seksuaalisuus on lapselle ja nuorelle herkkä alue ja on kurjaa kun omilta vanhemmiltaan(isältä) joutuu tuollaista käytöstä kokemaan. 

Kun koti haisee aivan vanhalle viinalle aamuisin, kun kaveri tulee hakemaan kouluun.

Kun isä on humalassa puolialasti mun kavereiden edessä.

Se kun äiti aina oli ilkeä kavereilleni ja antoi ymmärtää, että ei pidä heistä.

Se köyhyyden korostaminen, vaikka oli kaks autoa ja kaks mökkiä ja aina rahaa viinaan ja tupakkaan. Kuitenkaan ei ollut rahaa ruokaan ja vaatteisiin.

Se kun isä ajoi humalassa ja menetti kortin.

Tämä ei tapahtunut mulle, mutta uskon että asianomaista teiniä hävetti ja rajusti, jos edes sai koskaan kuulla vanhempiensa teosta.

Tämä teini piti kotibileet ja hänen vanhempansa olivat kotona. Minua ei oltu kutsuttu mutta lähdimme isolla joukolla ruokkimaan ja hengailemaan paikalle. Asuivat siis omakotitalossa ja me pyörimme heidän pihassaan ja kiersimme taloa. Kun ohitimme vanhempien makuuhuoneen ikkunan, näimme vanhemmat siellä täydessä touhuissa. Sekstailivat siellä antaumuksella eivätkä vissiin huomanneet meitä. Meitä oli noin 10 nuorten porukka ja jäimme katselemaan näytöstä, kunnea jompikumpi älysi laittaa verhot kiinni.

Itse häpesin kuollakseni sitä että meillä oli Lada. Minua kiusattiinkin siitä.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 11:01"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 10:54"]Mua hävetti teininä käydä isän mukana ruokakaupassa ja kantaa kauppakasseja autoon, kun kylän coolit amispojat oli aina parkissa siinä pihalla. Olin blondi pissis ja ihastunut yhteen heistä ja oli noloa käydä ruokakaupassa. En tajua nyt tuota että mikäs siinä loppujen lopuksi hävetti :D Teinin maailma on kummallinen
[/quote]

Ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta omilleni muuton jälkeen joskus 18-vuotiaana hävetti ihan pirusti aluksi käydä ruokakaupassa. Miksi ihmeessä? :D
[/quote]

Joo sama täällä! :D Oli hirvittävän noloa jos joku samasta koulusta näki mut kantamassa ruokaostoksia, enkä viittinyt koskaan käydä keskustan ruokakaupassa joka oli lähimpänä koska kaupungin keskustassa oli aina paljon tuttuja, mitä ihmettä :D

Vanhempieni nolot pettämiskriisit ja muu vastaava kypsymätön sekoilu; isä varsinkin omituinen tyyppi joka ei osannut hoitaa ihmissuhteitaan ja käyttäytyi hävettävän rumasti tuntemiaan ihmisiä kohtaan. Häpesin myös vanhempieni ikää, olivat jotain nelikymppisiä meidät saadessaan.

Kyllähän se alkoholismi kaikkine lieveilmiöinen on ollut.

Alkoholismin lisäksi ei kauheasti mitään muuta kyllä tule mieleen. Alkoholismi kuitenkin oli sitten semmoinen juttu että se langetti semmoisen kokonaisvaltaisen häpeän koko perheen ylle ja moneen tekemiseen, niin ehkä siihen ei sitten enempää häpeää olisi mahtunutkaan.

Ihan yhtenä yksittäisenä muistona tulee mieleen, kun oltiin laivalla ja molemmat vanhemmat ihan tuhannen juovuksissa. Oltiin hississä siinä sitten ja joku nuori pariskunta siinä nuoleskeli toisiaan. Isähän sitten päätti kovaan ääneen että hänhän ei laita yhtään huonommaksi ja rupesi äidin kanssa samoihin hommiin siinä minun edessäni. Olin varmaan jotain 5-6 vuotias silloin. Ja tuo ei siis varsin ujolle isälleni ollut ollenkaan tyypillistä käytöstä, joten se vielä jotenkin oikein lisäsi sitä häpeän tunnetta. En varmasti koskaan elämässäni ole hävennyt yhtä paljon. En edes isän alkoholistiuran ihan viimeisinä vuosina, vaikka se ihan säälittävässä kunnossa joka kerta kaikilla reissuillamme olikin.

Se häpeän määrä minkä vanhempi lapselleen juomisellaan tuottaa on kyllä ihan helvetin traumatisoivaa.

Äitini oli hiukan juro ja antisosiaalinen, sitä ei tarvinnut hävetä vasta kuin aikuisena, teininä se oli ok, parempi kun ei liiemmin kysellytkään tyhmiä, aikuisena sitten taas ymmärsi, että antisosiaalisuus on tökeröä käytöstä ihmistenilmoilla.
Isäni taas oli oikein jeesjeesmies. Aina heittämässä läppää kaikille. Lapsena häpesin tätä tajuttomasti! Aikuisena taas olen ymmärtänyt että tämä läpänheitto saa toiset pitämään isääni hyvänä tyyppinä ja hyvä huumori sekä sanavalmis pelastavat vähän kuppasemmistakin tilanteista. Näin se ajatus muuttuu.

häpesin ja häpeän isääni niin. hänen käytöstapansa. piereskelee ja röyhtäilee avoimesti missä tahansa..  ähh.. en nyt pysty jatkamaan enempää..

Uskonto hävetti, vanhemmat ovat edelleen Jehovan todistajia.