Asiat, joiden takia olet hävennyt vanhempiasi

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 16:45"]

Vanhempieni nolot pettämiskriisit ja muu vastaava kypsymätön sekoilu; isä varsinkin omituinen tyyppi joka ei osannut hoitaa ihmissuhteitaan ja käyttäytyi hävettävän rumasti tuntemiaan ihmisiä kohtaan. Häpesin myös vanhempieni ikää, olivat jotain nelikymppisiä meidät saadessaan.

[/quote]Tämä on tosi tarkkaan se, mitä tuntemani miehen lapset tulevat varmasti sanomaan 10-20 vuoden päästä.

Vanhempieni jatkuva humalahakuinen juominen (varmaan nykypäivänä menee jo alkoholismin puolelle) ja tästä seuranneet episodit

-kaikki asiat piti varmasti kuuluttaa koko kylälle rahan vähyydestä suolen epäsäännöllisyyksiin ja perheenjäsenien sairauksiin. Minunkin intiimejä salaisuuksiani leviteltiin ympäri pientä kylää aina kun vanhempani sattuivat tapaamaan jonkun juorukellokavereistaan.

-Täydellinen sokeus omille teoilleen ja sille miltä ne näyttivät ulospäin. Esim. Äitini ei pitänyt siinä mitään kummallista että pysähdytään autosta paskalle autotielle, kirjaimellisesti metrin päähän autosta.

-Isäni oli omasta mielestään aina oikeassa. Jos joku heitti vastaan  perustellun vastamielipiteen tai faktan, niin isäni vain korotti ääntään ja jankutti samaa virheellistä luuloaan, kunnes toinen kyllästyi kuuntelemaan. Tämän jälkeen isäni kuvitteli sitten voittaneensa väittelyn ja olleensa oikeassa.

-laiskuus. Aamulla nukuttiin aina vähintään yhdeksään asti ja päivällä piti saada parin tunnin päiväunet jotta jaksaa iltaan. Sitten tosiaan kuitenkin jo kymmenen uutisten jälkeen nukkumaan.

Listaa voisi vielä jatkaakin, mutta eiköhän tämä riitä. Sen jälkeen kun täytin 18 ja muutin omilleni ei ole onneksi tarvinnut mokomia paljoa katsella.

Änkyrämäinen käytös, koskee esim. pukeutumista. Esim. kaikki muut miehet ovat talvella hautajaisissa hattu päässä, mutta meidän ukko se vaatii, että saa mennä valkoinen kalju kiiltäen haudalle, kun ei nyt vaan halua panna sitä hattua päähänsä. Ei vaan halua, ei siihen muuta syytä tarvita.

Kahden kesken joudun joskus korvat punottaen kuuntelemaan, kun porukat selittävät yksityiskohtaisia juttuja sukulaisista. En ole tottunut olemaan seurassa jossa juorutaan minulle lähes tuntemattomien ihmisten asioita, niin tuollaiseen tilanteeseen joutuminen omien vanhempien kanssa tosi kiusallista.

Häpesin vanhempieni köyhyyttä. Kotiin ei kehdannut kutsua ketään, kun oli niin ahdasta, vanhanaikaista ja kaikki mukavuudet puuttuivat. Lisäksi äitini oli ruma.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 07:44"]

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 07:41"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 07:36"]Se että raha-asioista jauhettiin kavereideni kuullen. Esim jos pyysin päästä kavereiden kanssa shoppailemaan, niin vanhempani: "Nyt ei oo rahaa, meillä on niin pienet tulot yms" ja tämä toistui AINA kun kaverini olivat kylässä. Joka asiasta jauhettiin miten on niin vähän rahaa ja vertailtiin kavereiden vanhempiin (yhdellä heistä todella rikkaat vanhemmat). Kerran isäni sanoi: " Tanjan isä tienaa viikossa sen mitä me kahdessa kuukaudessa." En ymmärrä miksi he tuolla tavalla.. se oli todella noloa 10-15-vuotiaana. [/quote] Olen kokenut saman, ihan helvetillistä. Sitten kun huomaitti asiasta, eivät tajunutteet lopettaa. "Eihän siinä mitään väärää ole, täytyyhän ystäviesi tietää perheemme raha-asioista" ... [/quote] Juuri noin minunkin vanhemmat sanoivat, tai siis jotain tuonne suuntaan. Ja aina kun nähdään niin alkaa jauhaminen: "Taas meni autossa joku rikki, maksaa 400 e huokaus"

[/quote]

Mulla on tällainen ystävä, joka harvoin kylässä käydessään jauhaa ainaisesti, kuinka köyhiä ovat. Mulla on puolet pienemmät tulot, mutta se ei silti estä tätä valittajaa voivottelemasta köyhyyttään. Nyt vasta tuli mieleen, että heillä varmaan lapsetkin joutuvat kuuntelemaan tätä samaa ihan koko ajan. Ehkä se on jonkinlainen puolustusmekanismi, kun koetaan ettei rahat riitä, niin tehdään siitä ajoittaisesta rahattomuudesta sitten sirkusta ja hoilotetaan sitä joka paikassa. Tällä tavalla kai varmistetaan, ettei asiasta tule puhujalle häpeällistä ja raskasta, näin tämän olen mielessäni pähkäillyt.

Todella köyhät ihmiset, jollainen itsekin olin perheellisenä opiskelijana vuonna keppi, eivät paljon kylillä mainosta köyhyyttään. Ainakin minä yritin pitää itseni pinnalla ihan muilla keinoin.

Alhoholismi.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 08:09"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 08:08"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 08:01"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 07:46"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 07:44"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 07:41"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 07:36"]Se että raha-asioista jauhettiin kavereideni kuullen. Esim jos pyysin päästä kavereiden kanssa shoppailemaan, niin vanhempani: "Nyt ei oo rahaa, meillä on niin pienet tulot yms" ja tämä toistui AINA kun kaverini olivat kylässä. Joka asiasta jauhettiin miten on niin vähän rahaa ja vertailtiin kavereiden vanhempiin (yhdellä heistä todella rikkaat vanhemmat). Kerran isäni sanoi: " Tanjan isä tienaa viikossa sen mitä me kahdessa kuukaudessa."
En ymmärrä miksi he tuolla tavalla..
se oli todella noloa 10-15-vuotiaana.
[/quote]
Olen kokenut saman, ihan helvetillistä. Sitten kun huomaitti asiasta, eivät tajunutteet lopettaa. "Eihän siinä mitään väärää ole, täytyyhän ystäviesi tietää perheemme raha-asioista" ...
[/quote]

Juuri noin minunkin vanhemmat sanoivat, tai siis jotain tuonne suuntaan. Ja aina kun nähdään niin alkaa jauhaminen: "Taas meni autossa joku rikki, maksaa 400 e huokaus"

[/quote]
Just näin! Ja esim. kun piti ostaa talvivaatteita meille lapsille, niin siellä kaupassa "tähänkin menee taas 100 e *syvä huokaus*
[/quote]

Juu ja samaa tekevät nyt pikkusisaruksilleni, tulivat käymään meillä, olivat sitä ennen käyneet ostoksilla. Kysyin mitä ostivat: " Roopelle ois pitänyt ostaa kengät mutta oli niin kalliita, ei meinannu kelvata alennuksesta neki oli kolmekymppiä, on ne kalliita."
ja sitten puhutaan katkeralla äänellä tuttavista joilla on rahaa. "On niillä rahaa ostaa sitä ja sitä kun mirkka on pankissa töissä ja pertti muurari, ei meillä oo varaa terassia laittaa kun näin monta lasta."
[/quote]

" Ja taas on Pirjo ja Irma menossa kanarialle, kyllähän kaupan kassalla pärjää hyvin kun ei ole kuin yksi lapsi ja mies kaivinkonekuljettaja" :D
Jos meilläkin olisi vanhemmat käyttäneet rahaa eri tavalla niin oltaisiin päästy kanarialle edes kerran. Kyse oli siitäkin ettei vanhemmat halunneet lähteä mihinkään "Ei kai me osata missää lentokentällä olla oikein" :D
[/quote]
Eikääh, liian tuttua :D
[/quote]

Just tuo, että maristaan muiden matkoista, mutta pelkästään toiselle paikkakunnalle kyläänlähtö oli aina niin vaikeeta että. Ja aina me lapset oltiin tekosyy joka asiaan.

Oli tosi köyhää eikä mulla ja veljelläni ollut omia huoneita.
Sellaisia landepaukkuja mun vanhemmat, ei matkusteltu tai tehty mitään jännää. Ei syöty mitään "erikoista" kuten fetaa tai tortilloja. Huhhuh.
Olen syntynyt 1987.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 08:52"]Riitelivät keskenään.. Usein. Ja aihe (isän uskottomuus) oli sellainen, joka sai mutkin tuntemaan oloni likaiseksi, saati että siitä piti sitten kaikkien vielä tietää. Musta tuntu aina, että naapuritkin tuijotti mua hississä. Ja kavereiden edessä hävetti kauheasti.

Naapurin tytön äiti taas alkoholisoitui.. Muistan vieläkin miten sitä naapurintyttöä hävetti hississä, kun talutti äitiään jostain kotiin, eikä äitinsä meinannut pysyä pystyssä. Lapsia olimme molemmat (minä ja naapurintyttö) ja yritin kyllä kaikin elein välittää tälle nuoremmalle tytölle, että minun edessä ei täydy hävetä. Se oli vain vaikeaa, kun tyttö piti katseensa vain lattiassa. Näistä tapahtumista on onneksi jo lähes 30 vuotta!!
[/quote]
No hyvä että sinunkin kaltaisia ystäviä on olemassa.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 21:12"]

Omalle äidille tuli menetetyn nuoruuden kaipuu 30 ja risat. Se juoksi pikku kunnan ainoossa baarissa joka vloppu ja miehet vaihtui. Äidillä oli aina rahaa sinne baariin ja viinaan. Häpesin äitiä... Ja ne juorut satuttivat. Muutin heti ylä-asteen jälkeen muualle lukioon.

[/quote] Voi ISO komppi tälle. Teini-ikäisenä häpesin silmät päästäni oman äiskän käytöstä. Minäkin pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja äiti hengaili kylän baarissa ja noin 25v tyypit kävi sit äitiä pa...ssa. Äidillä on jäänyt jokin ikiteini-ikä päälle. Ja hän on kouluttamaton,no ehkä joo amiksen käynyt. Meitä lapsia on 5 eli aivan liian monta tulotasoon nähden. Sitten se meno vaihe paukkas päälle viiden lapsen jälkeen. Aina se huusi meille ettei oo rahaa mutta sinne kylän baariin oli ja viinakauppaan. Mummo osti meille kouluvaatteita ja kirjoja. Äitini on lisäksi tyhmä,siis sillä tavalla tyhmä että sitä ei ole koskaan kiinnostanut kehittää itseään millään tavoin. Lomailun käsittä sillä tavoin että lähetään Kanarialle tai Bulgariiaan ja ollaan siellä kännissä koko viikko. Hänen harrastuksena on ollut aina bailaaminen. Kun lähdin puolisoni kanssa Wieniin niin äiti kommentoi reissuamme "että eihän siellä voi ottaa edes aurinkoa". JA pahinta on että hän on ihan järkyttävän kateellinen kaikille jotka matkustelee jopa omille lapsilleen. Hän ei osaa seisoa omien elämänvalintojensa takana. Hänelläkin olisi ollut mahdollisuus opiskella mutta ei, paljon lapsia piti saada ja sossusta nostaa tukea ja sit sen jälkeen kun me lapset kasvettiin niin meni peräti töihin matapalkka alalle. Olen sanonut sille ihan suoraan että ei ne reissut meille muillekaan tuu ihan ilmaseksi että töitä ollaan tehty sen eteen. Lisäksi äitini on asunut ihan koko ikänsä 4 km ympyrässä. TAmpere,Helsinki ja TUrku ovat hänelle hirvittävän isoja paikkoja. Häne ei ole käynyt juuri missään paitsi siellä kanarialla ryyppäämässä joten häneltä uupuu monestakin asiasta laajempi käsitys.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 21:25"]Kun isäni pieraisee julkisella paikalla kovaa.
[/quote]

OHIS mut tuli mieleen et mun miehen mielestä paras vitsi on, kun esim. kaupassa päästää "hiljaisen tappajan" ja hiippailee karkuun. Siinä vaiheessa kun itsekin haistan mist on kyse niin ympärillä tyypit nyrpistelee nokkaa syyttävästi minua katsoen :D

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 08:35"]Se että on vähissä pukeissa kun toi kaverin.. Voi sitä häpeänmäärää..
Ja raha asiat on tuttu juttu. " Et pääse nyt pikku Pirkon kanssa kaupungille kun ei rahat riitä!"(Rahaa kyllä oli kun joka viikko äitini osti 50€edestä turhuuksia) Ja sitten se kun vanhemmat alkoivat selittämään raha asioita.

"Voi voi, tyttö2 vanhemmat ovat pankissa töissä, kyllä Minni kaupungille pääsee mutta sinä et nyt voi mennä kun on " huono" rahatilanne"
Anteeksi jos sekava teksti:')

[/quote]nojoo oli kyllä ärsyttävän sekava teksti..

Äitini ajoi betoniporsasta "päin" niin että oveen tuli kauhea lommo ja tämä tapahtui kouluni pihalla kun oli hakemassa minua koulusta.
Makasin penkillä ettei kukaan näkisi minua :D
Ja auto oli vielä lada samara :D
Sitä autoa häpesin muutenkin hirveästi!

Appikset kuten myös vanhempani ovat olleet koko ikänsä pienipalkkaisilla aloilla. Suhtautuminen elämään,asioiden hoitamiseen ja siihen miten on kiinnostunut erilaisista asioista: ero on kuin yöllä ja päivällä. Vanhemmillani ei ole mitään kiinnostusta mihinkään yleissivistävään. Äitini lukee seiskaa ja katsoo kaunareita. Eivät käy elokuvissa,konserteissa,teatterissa eivät matkustele,kirjasto on lähes tuntematon käsite. Anoppi taas harrastaa kansalaisopiston monenlaista toimintaa,käy teatterissa ja kaupunki lomailee kerran vuodessa. Hänen kanssaan voi keskustella ja ruoka ja Alkossa käynti eivät ole viikon kohokohtia. Anoppi pitää kodin siistinä ja hoitaa raha-asiat ja osaa käyttäytyä ja pukeutuu fiksusti. Vanhempiani on vaivannut aina laiskuus ja tyhmyys. Ponnistelin ihan hemmetisti opiskelumaailmassa ja sitten työelämään. Lapsuudesta on jäänyt peikkoja.

Minä häpesin isääni, kun hänellä ei ole minkäänlaista ajantajua. Siis me olimme aina myöhässä kaikkialta. Joulu -tai kevätjuhlat, lääkärikäynnit, jopa hänen mummonsa hautajaiset.. aina me juostaan viimeisinä paikalle, tilaisuuden ollessa jo käynnissä.

Tai on menossa aina kyläilemään mitä ihmeellisimpiin aikoihin. Monet kerrat ollaan pimpoteltu serkkujen ovikelloa 8 illalla, etukäteen soittamatta. Sieltä on suunnilleen iltapalapöydästä noustu kahveja keittämään kun ei isä tätä osannut itse hävetä ja sanoa että tullaan toiste. Aina nolotti mennä lapsiperheiden luo niin, että piti kuiskaamalla keskustella koska lapset on yöunilla. Ja nämä on tapahtunut minun meidän ollessa ala-asteella, eli iltahommissa sitä ois itsekin halunnut olla.

Minulle saattaa edelleen soittaa puolelta öin, kun olen jo nukkumassa, jos silloin tulee asiaa (eikä se ole yleensä edes tärkeää) eikä häntä haittaa soittaa kenellekkään muillekkaan oli kello mitä hyvänsä. On nykyään vähän parantanut kyllä näissä asioissa, saattaa uusi vaimo vaikuttaa asiaan :D 

Iskä meni kerra kännissä AUTOLLA hakemaan lisää juotavaa, päällä pelkästään farkut ja puoli persettä vilkkui :( Paljain jaloin kaljamaha paljaana hoiperteli kauppaan, syksyllä.

Joo, silloin hävetti kun oltiin kavereiden kanssa kylällä ja nähtiin tää koko episodi :(

Olin muistaakseni 19 vuotias, ja asuin vielä kotona. Isä sitten biffasi koko perheelle pienen risteilyn. Matka satamaan alkoi siskoni miesystävän kyyditsemänä. Isäni oli, noh, aloittanut juhlimisen vähän liian aikaisin ja innokkaasti, kun oli jo tässä vaiheessa hirveässä kännissä. Nolous alkoi, kun isää alkoi sitten vessattaa ja keskellä Helsinkiä, keskellä punaisia liikennevaloja iskä nousee autosta ja lähtee kuselle kadulle. Olin KUOLLA häpeästä, mutta onneksi tummat ikkunat autossa... Kyyristelin piilossa niistä huolimatta.

Vähän OT mutta äitini on pankissa töissä eikä meillä lähes koskaan ollut varaa matkustaa tms kun palkat on kuulemma niin pienet. Toista se oli kuulemma niillä muilla pankintäteillä kun miesten palkoilla mahdollistettiin matkat ja mersut :D ihan tavallisia työläisiä nekin miehet oli kuten meidänkin isä..

Aikuisempana olen kyllä pyöritellyt silmiä lapsuuden kodin rahankäytölle, olisihan sitä rahaa jäänyt matkusteluunkin jos olisi ollut vähän tarkempi. Rahaa kului aina ihan turhuuksiin, ruokaa ostettiin säkkikaupalla ja sitten sitä heitettiin pilaantuneena pois, lehtitilauksia ei saatu aikaiseksi perua halvan tarjousjakson jälkeen tai muuten lukematta jääneistä lehdistä, vanhaa autoa ja mopoa ei saatu aikaiseksi poistaa vakuutuksista/rekisteristä kuin vasta pari vuoden jälkeen, saati että niitä olisi myyty vaikka kiinnostunut ostaja sattui itse kysymään, sinne ruostui pihaan kunnes jouduttiin itse maksamaan poisviennistä jnejne.. Lapsista kyllä huolehdittiin ja työt hoidettiin mutta koti oli vähän roinakaaoksessa

Muistan hävenneeni vain sitä, kun käytiin äidin kanssa vaatekaupoilla ja äiti aina tinki. Olin ihan nolona. "Etkö vois myydä tän puoleen hintaan?" se aloitti ja jatkoi tinkaamista aivan hemmetin pitkään. Siinä oli myyjäkin jo ihan vaivaantunut. Ei sitä missään Prismassa tehnyt, mutta pikkuliikkeissä kyllä - ja joka kerta.