Olen lastenhoitaja päiväkodissa ja niin pettynyt tähän työhön.

Ymmärrän tunteesi. Ryhmässä 1-2 v ryhmässä 16 lasta, paikalla aina klo 8-12 näistä 14, jonain päivänä enemmän. Yleensä välivuoro pääsee kotiin klo 16, ollaan sovittu että 6 pienen kanssa pärjää yksin ulkona. Käyttöprosentti se on mikä merkkaa.. ainakin meille tää selkeesti ilmaistu. Ihan sama vaikka ryhmän täyttö ois 200% jos käyttö on alle 100%... En tiedä ymmärrättekö tästä mitään.

Paikalliset päiväkotien johtajat ja sijoittajat eivät mielestäni ole syyllisiä. Suhdelukua tulkitaan kuukauden jänteellä. Eli onko joka aikuista kohden ollut se 7 lasta (tai vauvoja tms alle kolmivuotiaita 4 lasta). Sitten jos tulos ei ole 100 % niin ei muuta kuin lisää lapsia ryhmään. Siksi 3 aikuisen alle 3-v ryhmässä voi olla yli 12 lasta. Ja voi myös heti laittaa uusia lapsia ryhmään, jos joku täyttää 3 vuotta. 

Tästä pitäisi nyt lakiin saada parannusta. Muuten asia ei muutu, koska kunnilla varat niin tiukassa. Onneksi omassa pikkukunnassani kukaan päättäjä ei ole kysellyt käyttöprosenttien perään (ei taida ammattitaito riittää valtuutetuilla sellaista kyselemään...). Johtajatkaan eivät ole kertaakaan niitä julkaisseet. Meidän ryhmässä ei tule 100 % täyteen. Suhdeluvut pätee vielä klo 8 tai klo 16. Työntekijä tulee töihin tai lähtee töistä tismalleen suhdelukujen mukaan eli viimeinen työntekijä jää yksin vasta kun lapsia on 7 (tai 4 pientä). Keskipäivällä aikuisia on suhdelukuun nähden joskus liikaa. Voimme loistavasti, kukaan ei koskaan sairastu. Tulee muuten sitä kautta halvaksi kunnalle, koska ei tarvitse sijaisia palkata.

Aiemmin olin kaupungissa töissä ja lapset sijoitettiin käyttöprosentin perusteella. Tunsin usein riittämättömyyttä. Joskus jäin klo 15 yksin yli 20 lapsen kanssa pihalle. Oli jatkuvaa laskemista, että ovatko kaikki talllella. Saikkuahan mulle siitä tuli, mikä tauti milloinkin iski, kun olin stressaantunut.

Päiväkotityö on kyllä voimia vievää. Ihan liian vähän ihmisiä ja sitten pitäis toteuttaa kaiken maailma pedagogisia suunnitelmia, täyttää lippua ja lappua. Mikään ei kuitenkaan muutu. Henkilökuntaa ei saa lisää eikä lapsia pystytä auttamaan. Sinne vaan lähikouluun kaikki käytöshäiriöiset y.m Palkkakin on surkea!

Yksityiset perhepäivähoitajat joutuvat maksamaan Yel-?? tai jonkun muun nimistä maksua n.30% (en enää muista mikä tuo maksun nimi oli) ja sitten vielä palkasta pois oma veroprosentti. Vielä pois kalliit ruokamaksut, vesimaksut jne. Ei noista hoitomaksuista kovin paljon jää käteen. Eli vaikka pyytäsikin tonnin per lapsi, palkasta jäisi käteen reilusti alle kaksi tonnia. Täytyy vielä muistaa että perhepäivähoitajalla pitkät työpäivät, toki yksityisenä voi valita lapset jos tulijoita on, mutta silti lapset yleensä paikalla yli 8 tuntia. Ruokaa täytyy käydä ostamassa iltaisin, valmistella sitä seuraavaa päivää varten ja tietenkin illalla siivota jos päivällä ei ehtinyt. Itse tein tuota työtä jonkin aikaa kun omat lapset olivat pieniä, mutta kyllä helpommalla pääsee päiväkodissa jossa voi lasten kanssa käydä valmiiseen ruokapöytään ja siistijä tulee sen jälkeen pyyhkimään pöydät. ja lattiat. Tiskit hoitaa keittäjä. Eli hatunnosto kaikille perhepäivähoitajille! Itsekin aina välillä haaveilen siitä työstä, koska hoidettavia lapsia olisi niin vähän. Tulisi ihan erilainen suhde jokaisen lapseen. Mutta sitten kun muistelee työn rankkuutta, pysyn mielelläni päiväkodissa :)

Minua on alkanut ahdistaa työ päiväkodissa. Päivät metelöivän hullunmyllyn keskellä ovat yhtä piinaa. Nimettömänä voin rehellisesti sanoa, etten edes tiennyt miten rasittavia lapsia voi olla olemassa. En jaksa enää tätä.