Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asperger: outo tilanne erityislapsen kanssa:
Asioihin puuttumaton mutta huolestunut sukulainen
22.11.2021 |
Heidän kotonaan, ruokapöydässä, tämä lapsi ei voinut aloittaa syömistä, koska hänen „oma“ haarukkansa oli tiskikoneessa ja kone päällä. Niin kauan tuijotti lautastaan myrtsinä, että lapsen äiti oli jo nousemassa pysäyttääkseen koneen ja tiskatakseen sieltä käsin sen haarukan. Lapsen isä nosti lapsen pöydästä ja vei eteiseen sanoen: „No sitten et syö!“ Lapsi pysyi pari minuuttia siellä, tuli sitten hiljaa takaisin ja söi, eikä oman haarukan puuttuminen vaivannutkaan.
Minä tiedän myös, että aamupalaksi kotona ei kelvannut muu kuin riisipuuro. Mutta seurakunnan kerhossa kelpasi kuulema kaikki. Sen verran lapsen äitikim siitä oppi, että puurot alkoivat vaihdella kotona niin että muutkin sisarukset saivat toivoa, mitä halusivat. Ja kaikille aina samaa.
Tällaisten erityislasten vanhemmat: Mistä te tiedätte, ettei useimmissa „vaikeissa tilanteissa“ jälkikasvunne pelkästään kiukuttele teille? Tälläkin pojalla on korkea älykkyysosamäärä (tutkittu) ja oppi esimerkiksi lukemaan jo 4-vuotiaana. Ja millä te estätte, etteivät muut lapsenne kärsi siitä, että yksi saa tyrannoida muita?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Autistille tulee turvallinen olo kun asiat on tuttuja ja rutiineja ei rikota. Lapsi saa syödä omalla tutulla haarukalla. Jos yhtäkkiä annetaan joku ihan vieraan näköinen ja tuntuinen haarukka, lapsi ahdistuu ja hämmentyy. Ei se mitään kiukuttelua ole.
Myös hän on tottunut ajatukseen että kotona syödään riisipuuroa ja kerhossa muita puuroja. Yhtäkkiä kotona onkin kaurapuuroa, se on hämmentävää autistille. Se voi olla yhtä hämmentää kuin normaalille ihmiselle on hämmentävää jos keskellä marraskuuta Suomeen tulisi hirveä helle.
Niin ja tiedän että aina ei voi elää just tarkkaan rutiinien mukaan että välillä on pakko poiketa jostain rutiinista jos sellainen tilanne tulee. Esimerkiksi haarukka menee rikki (vai voiko se edes mennä rikki 😂). Autistiselle pitää opettaa että niinkin voi käydä ja totutella.
T. Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, mun autistipojalla on oma lusikka ja haarukka. Suostuu käyttämään vain niitä.
Ravintolassa joskus kelpuuttaa jonkun muun, ei aina. Ilmeisesti johtuu tuntoaistin asioista.
En kyllä rankaisisi lasta tuollaisesta asiasta.
Samat ihmiset, jotka väittävät ettei ennen ollut erityislapsia, takuulla tuntevat niitä "outoja" ukkoja, mutta pitävät heitä vain omituisena. Muistutan, että kansalaiskoulu oli erityisnuorille usein aika passeli,kun siellä oli paljon käytäntöä ja vuoteen 1986 saakka vammaisuuden perusteella saattoi saada vapautuksen koulutusta. Mm. puolisoni asuinalueella on puolisoni ikäinen mies, joka ei ole koskaan käynyt koulussa ja ko. perheestä monesta lapsesta "vain yksi on niin normaali, että voi käydä töissäkin", naapureiden mukaan. Nämä sisarukset ovat syntyneet 50-60-luvulla.
Oma jo aikuinen poika on lievä tapaus, mutta meillä käydessä hän haluaa tietyille ruuille tietyn mallisen haarukan, mm. spagetille ja jauhelihakastikkeelle. Kyse on kuulemma siitä, että ruoka pysyy paremmin tietynlaisessa, eikä hän pidä siitä, että spagetti roikkuu. Kyllä hänen kanssaan jouduttiin tottumaan moneen. Mieleen muistuu paniikki siitä, kun kirjastoon mentiin "väärä tie" -huudon kanssa. Se normaali reitti oli poikki, eikä siitä voinut mennä. Tuon tapauksen jälkeen hän alkoikin sietää paremmin reittimuutoksia, kun näki, että kirjastoon päästiin silti.
Kommentoin tähän vaan, että kaikki vanhemmat joutuvat valitsemaan taistelunsa. Mikä on oikeasti merkityksellistä, missä pitää vetään tiukkaa linjaa ja missä voi joustaa. Välillä huomaa joustavansa ihan älyttömissä asioissa, joskus taas jälkikäteen tajuaa olleensa liian tiukka.
Silti, välillä pohdin, miksi lähipiirini aspergerin vanhempi ei ole valinnut taistelukseen väkivallan kieltämistä. Se taistelu olisi ollut helpompi käydä, kun lapsi oli pienempi, ei nyt kouluikäisenä.
Kiitän vastauksista - siis asiallisista! Ne ilkeät unohdan niin nopeasti kuin voin. Minulle ei ollut selvää, että täällä ei saisi joidenkin mielestä kysyä asioita Asperger-lapsista avoimesti, kun kuitenkin näyttää siltä, että tämä on suuri ongelma nykyään -onneksi tiedostettu ja diagnotisoitu - ja että moni kamppailee arjessa erityistensä kanssa. Ja kirjoittaa siitä tänne.
Kaikkea hyvää!
Ap
Alue: Aihe vapaa
En ole uupunut as-lapseeni. En ole myöskään katkera. Olen saanut upean ihanan lahjan, enkä vaihtaisi assiani tavislapseksi.