Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asperger: outo tilanne erityislapsen kanssa:
Asioihin puuttumaton mutta huolestunut sukulainen
22.11.2021 |
Heidän kotonaan, ruokapöydässä, tämä lapsi ei voinut aloittaa syömistä, koska hänen „oma“ haarukkansa oli tiskikoneessa ja kone päällä. Niin kauan tuijotti lautastaan myrtsinä, että lapsen äiti oli jo nousemassa pysäyttääkseen koneen ja tiskatakseen sieltä käsin sen haarukan. Lapsen isä nosti lapsen pöydästä ja vei eteiseen sanoen: „No sitten et syö!“ Lapsi pysyi pari minuuttia siellä, tuli sitten hiljaa takaisin ja söi, eikä oman haarukan puuttuminen vaivannutkaan.
Minä tiedän myös, että aamupalaksi kotona ei kelvannut muu kuin riisipuuro. Mutta seurakunnan kerhossa kelpasi kuulema kaikki. Sen verran lapsen äitikim siitä oppi, että puurot alkoivat vaihdella kotona niin että muutkin sisarukset saivat toivoa, mitä halusivat. Ja kaikille aina samaa.
Tällaisten erityislasten vanhemmat: Mistä te tiedätte, ettei useimmissa „vaikeissa tilanteissa“ jälkikasvunne pelkästään kiukuttele teille? Tälläkin pojalla on korkea älykkyysosamäärä (tutkittu) ja oppi esimerkiksi lukemaan jo 4-vuotiaana. Ja millä te estätte, etteivät muut lapsenne kärsi siitä, että yksi saa tyrannoida muita?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit vaan ap tyytyväinen, että oma elämäsi on helppoa. Ihan turha sun kuormittaa itseäsi toisten ongelmilla.
Autistille tulee turvallinen olo kun asiat on tuttuja ja rutiineja ei rikota. Lapsi saa syödä omalla tutulla haarukalla. Jos yhtäkkiä annetaan joku ihan vieraan näköinen ja tuntuinen haarukka, lapsi ahdistuu ja hämmentyy. Ei se mitään kiukuttelua ole.
Myös hän on tottunut ajatukseen että kotona syödään riisipuuroa ja kerhossa muita puuroja. Yhtäkkiä kotona onkin kaurapuuroa, se on hämmentävää autistille. Se voi olla yhtä hämmentää kuin normaalille ihmiselle on hämmentävää jos keskellä marraskuuta Suomeen tulisi hirveä helle.
Oliko tämä sellainen "autismi on vain huonoa käytöstä ja/tai vanhemmuutta"-avaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan kasvatuskulttuuri tuottaa erityislapsia. Sitten voi erityisyyden piikkiin kiukuttelun laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma Asperger-lapseni on jo täysi-ikäinen ja hänellä menee nykyisin erittäin hyvin. Opin aikanaan kantapään kautta kaksi asiaa: tärkeintä on rakkaus ja välittäminen, ihmissuhde, ei se, totteleeko lapsi aina tai onko mahdollisimman "normaali" ja toisekseen se, että valitse taistelusi. Jos elämä on paljon helpompaa, jos lapsi saa kotona syödä "omalla" haarukalla, näin kannattaa tehdä, koska elämä Asperger-lapsen kanssa tarjoilee kasvattavia ja haastavia tilanteita muutenkin runsaalla kädellä. Tuossa ap:n kuvaamassa tapauksessa keittäisin varmaan äitinä muille lapsille eri puuroja välillä, ei ole iso juttu. Kyllä, olen murehtinut pääni puhki myös sitä, kuinka paljon ns. tavislapseni on Aspergerista kärsinyt ja olen tehnyt kaikkeni minimoidakseni kärsimykset, mikä ei aina ole varmasti ollut riittävästi. Kuule ap, kyllä se Aspergerin äiti varmasti jaksaa ja osaa murehtia kaikkia niitä asioita mitä sinä keksit ja paljon, paljon enemmänkin.
Vaasassa ja Ilmajoella kiusataan autisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja Vaasasta tai Ilmajoelta? Koulun keittiössä töissä? Venäläinen ruletti allergioilla harrastuksena?
Jaahas, Ilmajoen kiusaajajengi jälleen keskuudessamme! OKL:n paperit taskussa ja psykon kannassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislapsen perheessä on koko ajan outoja tilanteita. Joskus on tosi outoa: kaikki sujuu kuten pitääkin ja naapurin kyylä pitää suunsa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan kasvatuskulttuuri tuottaa erityislapsia. Sitten voi erityisyyden piikkiin kiukuttelun laittaa.
Et kuitenkaan nykyajan, etkä entisaikojen kasvatuksella aikaan saa näitä diagnoosin täyttäviä yksilöitä. Asperger ei ole minkään kasvatuksen tulosta. Sama näissä muissa "erityislapsi ja -aikuinen" -diagnooseissa. Kyseessä on erilainen aivorakenne. Ei sitä myöskään voi kasvattamalla poistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aikuinen asperger/adhd. Olen tosi tarkka siitä millaisella haarukalla syön. Kotona minulla on oma haarukka, jolla mieluiten syön. Toisella lapsellani on sama. Syömme toki muillakin, jos pakko on (ja kodin ulkopuolella on), mutta kyllä minä aika usein pesen sekä oman että lapsen haarukan ennen ruokaa, jos ne on likaisina.
Ehkä toi aloituksen lapsi on samalla tavalla joustava kuin mun lapsi ja minä. Kaikki rutiinit on ihania ja turvallisia, mutta me ei olla autisminkirjolla niin "syvällä" että rutiineista poikkeaminen aiheuttaisi kovin pahaa ahdistusta. Ikäkin vaikuttaa, nuorempana olin paljon tarkempi siitä, että lautasella ruoat eivät saaneet koskettaa toisiaan, nykyään siedän paremmin että niin joskus käy. En tykkää siitä, mutta pystyn syömään kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä sellainen "autismi on vain huonoa käytöstä ja/tai vanhemmuutta"-avaus?
No ei ole! Tiedän että lapsi on tutkittu, ja että perheellä ei ole helppoa! Olen myös lukenut jonkun verran kirjallisuutta tästä. En todellakaan tarkoita mitään niin typerää, kuin mitä kirjoitit, ja tuntien perheen olisin vihainen joku tuollaista tulisi väittämään! Kysymykseni on ihan aito! Kuka vanhempia auttaa lukemaan tilanteet? Mistä he tietävät millä keinolla tilanteesta selvitään? Koska olisi todella käytävä hakemassa se oma haarukka ja koska ei? Miten ison turvattomuuden tuo lapselle väärä puuro aamulla? Olisiko siitä voinut mennä päivä pilalle? Kaikille kotona? Koulussakin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan kasvatuskulttuuri tuottaa erityislapsia. Sitten voi erityisyyden piikkiin kiukuttelun laittaa.
Tämä on vale! Tätä lasta eivät vanhemmat ole kasvatuksella pilanneet! Tavallinen fiksu koti. Ja diagnoosi saatu! Mene muualle roskaa puhumaan!
Ap
Kyllä vanhemmat oppivat oman lapsensa tuntemaan, yrityksen ja erehdyksen kautta, se ei ole ongelma. Ongelma on kaikki tietävät sivusta huutelijat.
Erkkalapsiinsa uupuneet katkerat mammelot hermostuivat heti kun joku kysyi kysymyksen. :D Apua teidän kanssanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä sellainen "autismi on vain huonoa käytöstä ja/tai vanhemmuutta"-avaus?
No ei ole! Tiedän että lapsi on tutkittu, ja että perheellä ei ole helppoa! Olen myös lukenut jonkun verran kirjallisuutta tästä. En todellakaan tarkoita mitään niin typerää, kuin mitä kirjoitit, ja tuntien perheen olisin vihainen joku tuollaista tulisi väittämään! Kysymykseni on ihan aito! Kuka vanhempia auttaa lukemaan tilanteet? Mistä he tietävät millä keinolla tilanteesta selvitään? Koska olisi todella käytävä hakemassa se oma haarukka ja koska ei? Miten ison turvattomuuden tuo lapselle väärä puuro aamulla? Olisiko siitä voinut mennä päivä pilalle? Kaikille kotona? Koulussakin?
Ap
No ei kukaan auta vanhempia lukemaan tilanteita mitenkään, siinä on vain yrityksen ja erehdyksen oppi. Aspergereita on joka lähtöön, mutta aika harvoin heitä kiinnostavat mitkään ihmisten väliset "pelit" tyyliin jallitanpa nyt tuota, jotta saan tuon haarukan, jota en oikeasti edes halua. He ovat usein nimenomaan aika suoria ihmisiä. Kyllä se vanhempi huomaa, jos päivä menee pilalle väärällä haarukalla tai puurolla, usko pois. Aspergerit jumittuvat usein asioihin, jotka ovat taviksille täysin yhdentekeviä, näin se vain on. Omallakin Asperger-lapsellani oli omat juttunsa, joihin jumittui, mutta nyt täysi-ikäisenä tällaista tuskin huomaakaan. En usko, että tilanne helpottui siksi, että häntä olisi erityisesti kasvatettu ja karaistu ja vain vaadittu ja vaadittu enemmän, enemmän auttoi se, että annoin armoa.
Alue: Aihe vapaa
Mene pois.