Lue keskustelun säännöt.
Punastelusta
22.11.2021 |
Tuntui jokseenkin pahalta, kun tapailukumppani kiusoitteli minua punastumisesta. En osaa suhtautua moisiin kommentteihin, koska nuorempana minua kiusattiin punastelusta koulussa vuosien ajan ja samanaikaisesti haukuttiin rumaksi. No miten kävi nyt? Kilahdin, kehitin riidan ja lopetin tapailun. Nyt itkettää. Tuntuu tosi pahalta. Nöyryytys ei näemmä pääty ikinä, se vain muuttaa muotoaan.
Kommentit (60)
Ap tsempit! Samanlaista kohtelua sain nuorempana. Se söi itsetuntoa. En edelleenkään voi ihastua ihmiseen, joka huomauttaa siitä…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tsempit! Samanlaista kohtelua sain nuorempana. Se söi itsetuntoa. En edelleenkään voi ihastua ihmiseen, joka huomauttaa siitä…
Kiitos! Se todellakin syö itsetuntoa, ja ne kommentit osuvat jonnekin syvälle oman minuuden ytimeen. Miten tällaisesta voi päästä eteenpäin? Tuntuu, etten halua deittailla enää ollenkaan. Pitää kai yrittää jotenkin tulla toimeen sen asian kanssa, että miehet eivät hyväksy minua sellaisena kuin olen ja tämän takia tulen olemaan loppuikäni yksin.
- ap
Jos joku huomauttaa asiasta,voisi sanoa ,että entä sitten.Minullekin huomauteltiin asiasta koulussa,kun olin järjestäjänä ja piti näyttää läksyt opettajalle,opettaja sanoi,että ei ole pakko punastella.Olisin voinut vajota maan alle.Varsinaista käytöstä opettajalta.Kun vastasin tunnilla,punastuin helposti ja edessäni istuva oppilas kääntyi aina katsomaan naamaani.Yksi mahdottoman ruma tyttö luokaltani kysyi kerran,onko pakko aina punastella ja ynästellä.Nykyään vastaisin opettajalle,että eikö tosiaan,luulin,että se on pakollista,edessä istuvalta kysyisin,että puhunko kenties liian hiljaa kun hän aina kääntyy ympäri kun vastaan ja rumalle tytölle voisin sanoa että älä katso jos häiritsee.Ulkonäöstä en raaskisi hänelle huomauttaa mitään koska se olisi liian julmaa.
Pidä puolesi kirjoitti:
Jos joku huomauttaa asiasta,voisi sanoa ,että entä sitten.Minullekin huomauteltiin asiasta koulussa,kun olin järjestäjänä ja piti näyttää läksyt opettajalle,opettaja sanoi,että ei ole pakko punastella.Olisin voinut vajota maan alle.Varsinaista käytöstä opettajalta.Kun vastasin tunnilla,punastuin helposti ja edessäni istuva oppilas kääntyi aina katsomaan naamaani.Yksi mahdottoman ruma tyttö luokaltani kysyi kerran,onko pakko aina punastella ja ynästellä.Nykyään vastaisin opettajalle,että eikö tosiaan,luulin,että se on pakollista,edessä istuvalta kysyisin,että puhunko kenties liian hiljaa kun hän aina kääntyy ympäri kun vastaan ja rumalle tytölle voisin sanoa että älä katso jos häiritsee.Ulkonäöstä en raaskisi hänelle huomauttaa mitään koska se olisi liian julmaa.
Opettaja oli uskomattoman hölmö.
Punastelu on omituinen noidankehä jota ei yksin osaa katkaista. Olet herkistynyt ja syy siihen löytyy lähipiiristäsi, tunne-elämästäsi, hormoneista, ihosta... Esim propranololi voi auttaa, kysy lääkäriltä.
Jos joku loukkaa sinua tahallaan, hän antaa samalla sinulle luvan loukata samalla mitalla takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tsempit! Samanlaista kohtelua sain nuorempana. Se söi itsetuntoa. En edelleenkään voi ihastua ihmiseen, joka huomauttaa siitä…
Sattuu kun joku huomauttaa jostain itselle todella herkästä asiasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelin kyseisen miehen kanssa. Hän sanoi, ettei tarkoittanut pahalla ja että hänen mielestään näytän "söpöltä ja kauniilta" kun punastun. Kehui kauniiksi muutenkin ja kehui luonteenpiirteitäni.
En nyt ihan tiedä mitä ajatella, jäi niin nöyryytetty olo siitä huomauttelusta... Miten te muut suhtaudutte siihen, että esim. läheinen ihminen huomauttaa punastumisesta? Itselläni menee joka hlvetin kerta päivä pilalle, kun joku sanoo jotain. Olen sitten varmaan yliherkkä. Mutta sitäkin mietin, että itse en koskaan huomauttele muille ulkonäöstä - miksi sitten minun punastumiseni on sellainen asia, jonka muut saavat ottaa puheenaiheeksi milloin ja missä tahansa? En vain ymmärrä.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Juttelin kyseisen miehen kanssa. Hän sanoi, ettei tarkoittanut pahalla ja että hänen mielestään näytän "söpöltä ja kauniilta" kun punastun. Kehui kauniiksi muutenkin ja kehui luonteenpiirteitäni.
En nyt ihan tiedä mitä ajatella, jäi niin nöyryytetty olo siitä huomauttelusta... Miten te muut suhtaudutte siihen, että esim. läheinen ihminen huomauttaa punastumisesta? Itselläni menee joka hlvetin kerta päivä pilalle, kun joku sanoo jotain. Olen sitten varmaan yliherkkä. Mutta sitäkin mietin, että itse en koskaan huomauttele muille ulkonäöstä - miksi sitten minun punastumiseni on sellainen asia, jonka muut saavat ottaa puheenaiheeksi milloin ja missä tahansa? En vain ymmärrä.
- ap
No siinähän se on että muiden mielestä tuo ei ole vakava asia mutta itse koet sen niin ja he eivät ymmärrä. Toiset ihmiset eivät muutu, olisiko mitenkään mahdollista totuttaa itsensä asiaan jotenkin postiivisen kautta vähän kuin siedätyshoitona? Mies oli rehellinen siinä mitä sanoi, koeta nyt ainakin uskoa häntä siinä asiassa ettei tahtonut oikeasti pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin kyseisen miehen kanssa. Hän sanoi, ettei tarkoittanut pahalla ja että hänen mielestään näytän "söpöltä ja kauniilta" kun punastun. Kehui kauniiksi muutenkin ja kehui luonteenpiirteitäni.
En nyt ihan tiedä mitä ajatella, jäi niin nöyryytetty olo siitä huomauttelusta... Miten te muut suhtaudutte siihen, että esim. läheinen ihminen huomauttaa punastumisesta? Itselläni menee joka hlvetin kerta päivä pilalle, kun joku sanoo jotain. Olen sitten varmaan yliherkkä. Mutta sitäkin mietin, että itse en koskaan huomauttele muille ulkonäöstä - miksi sitten minun punastumiseni on sellainen asia, jonka muut saavat ottaa puheenaiheeksi milloin ja missä tahansa? En vain ymmärrä.
- ap
No siinähän se on että muiden mielestä tuo ei ole vakava asia mutta itse koet sen niin ja he eivät ymmärrä. Toiset ihmiset eivät muutu, olisiko mitenkään mahdollista totuttaa itsensä asiaan jotenkin postiivisen kautta vähän kuin siedätyshoitona? Mies oli rehellinen siinä mitä sanoi, koeta nyt ainakin uskoa häntä siinä asiassa ettei tahtonut oikeasti pahaa.
Ai siis koska muut eivät lopeta huomauttelua, niin minun täytyy vain sietää noita kommentteja, vaikka tuntuu ihan helvetin pahalta? Ja joka ikinen kerta tekee mieli eristäytyä ja itsetuhoisiakin asioita saattaa tulla mieleen?
Miksi esimerkiksi ylipainosta ei saa huomautella, mutta punastelusta saa?
Miehen selitys kuulosti lähinnä hätävalheelta. En voi tavata häntä enää, kun mielessä pyörii vain että oikeasti näytän hänen silmissään ällöttävältä.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin kyseisen miehen kanssa. Hän sanoi, ettei tarkoittanut pahalla ja että hänen mielestään näytän "söpöltä ja kauniilta" kun punastun. Kehui kauniiksi muutenkin ja kehui luonteenpiirteitäni.
En nyt ihan tiedä mitä ajatella, jäi niin nöyryytetty olo siitä huomauttelusta... Miten te muut suhtaudutte siihen, että esim. läheinen ihminen huomauttaa punastumisesta? Itselläni menee joka hlvetin kerta päivä pilalle, kun joku sanoo jotain. Olen sitten varmaan yliherkkä. Mutta sitäkin mietin, että itse en koskaan huomauttele muille ulkonäöstä - miksi sitten minun punastumiseni on sellainen asia, jonka muut saavat ottaa puheenaiheeksi milloin ja missä tahansa? En vain ymmärrä.
- ap
No siinähän se on että muiden mielestä tuo ei ole vakava asia mutta itse koet sen niin ja he eivät ymmärrä. Toiset ihmiset eivät muutu, olisiko mitenkään mahdollista totuttaa itsensä asiaan jotenkin postiivisen kautta vähän kuin siedätyshoitona? Mies oli rehellinen siinä mitä sanoi, koeta nyt ainakin uskoa häntä siinä asiassa ettei tahtonut oikeasti pahaa.
Ja jos kerran kyseessä ei ole vakava asia, miksi minua kiusattiin sen takia vuosikausia?
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin kyseisen miehen kanssa. Hän sanoi, ettei tarkoittanut pahalla ja että hänen mielestään näytän "söpöltä ja kauniilta" kun punastun. Kehui kauniiksi muutenkin ja kehui luonteenpiirteitäni.
En nyt ihan tiedä mitä ajatella, jäi niin nöyryytetty olo siitä huomauttelusta... Miten te muut suhtaudutte siihen, että esim. läheinen ihminen huomauttaa punastumisesta? Itselläni menee joka hlvetin kerta päivä pilalle, kun joku sanoo jotain. Olen sitten varmaan yliherkkä. Mutta sitäkin mietin, että itse en koskaan huomauttele muille ulkonäöstä - miksi sitten minun punastumiseni on sellainen asia, jonka muut saavat ottaa puheenaiheeksi milloin ja missä tahansa? En vain ymmärrä.
- ap
No siinähän se on että muiden mielestä tuo ei ole vakava asia mutta itse koet sen niin ja he eivät ymmärrä. Toiset ihmiset eivät muutu, olisiko mitenkään mahdollista totuttaa itsensä asiaan jotenkin postiivisen kautta vähän kuin siedätyshoitona? Mies oli rehellinen siinä mitä sanoi, koeta nyt ainakin uskoa häntä siinä asiassa ettei tahtonut oikeasti pahaa.
Ai siis koska muut eivät lopeta huomauttelua, niin minun täytyy vain sietää noita kommentteja, vaikka tuntuu ihan helvetin pahalta? Ja joka ikinen kerta tekee mieli eristäytyä ja itsetuhoisiakin asioita saattaa tulla mieleen?
Miksi esimerkiksi ylipainosta ei saa huomautella, mutta punastelusta saa?
Miehen selitys kuulosti lähinnä hätävalheelta. En voi tavata häntä enää, kun mielessä pyörii vain että oikeasti näytän hänen silmissään ällöttävältä.
- ap
Jos tulee itsetuhoisia ajatuksia niin siinä on merkki siitä että olet terapian tarpeessa. Tuo ei ole enää normaalia ja tiedät sen itsekin.
Olen punastellut aina, se ei valitettavasti lopu iän myötä. Nykyään tosin harvemmin ja harmittaa joka kerta. Ärsyttää enemmän kuin hävettää. Sehän on tilanne, jossa kasvoilta voi suoraan lukea mielenliikkeet ja olo on siksi vähän suojaton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin kyseisen miehen kanssa. Hän sanoi, ettei tarkoittanut pahalla ja että hänen mielestään näytän "söpöltä ja kauniilta" kun punastun. Kehui kauniiksi muutenkin ja kehui luonteenpiirteitäni.
En nyt ihan tiedä mitä ajatella, jäi niin nöyryytetty olo siitä huomauttelusta... Miten te muut suhtaudutte siihen, että esim. läheinen ihminen huomauttaa punastumisesta? Itselläni menee joka hlvetin kerta päivä pilalle, kun joku sanoo jotain. Olen sitten varmaan yliherkkä. Mutta sitäkin mietin, että itse en koskaan huomauttele muille ulkonäöstä - miksi sitten minun punastumiseni on sellainen asia, jonka muut saavat ottaa puheenaiheeksi milloin ja missä tahansa? En vain ymmärrä.
- ap
No siinähän se on että muiden mielestä tuo ei ole vakava asia mutta itse koet sen niin ja he eivät ymmärrä. Toiset ihmiset eivät muutu, olisiko mitenkään mahdollista totuttaa itsensä asiaan jotenkin postiivisen kautta vähän kuin siedätyshoitona? Mies oli rehellinen siinä mitä sanoi, koeta nyt ainakin uskoa häntä siinä asiassa ettei tahtonut oikeasti pahaa.
Ai siis koska muut eivät lopeta huomauttelua, niin minun täytyy vain sietää noita kommentteja, vaikka tuntuu ihan helvetin pahalta? Ja joka ikinen kerta tekee mieli eristäytyä ja itsetuhoisiakin asioita saattaa tulla mieleen?
Miksi esimerkiksi ylipainosta ei saa huomautella, mutta punastelusta saa?
Miehen selitys kuulosti lähinnä hätävalheelta. En voi tavata häntä enää, kun mielessä pyörii vain että oikeasti näytän hänen silmissään ällöttävältä.
- ap
Jos tulee itsetuhoisia ajatuksia niin siinä on merkki siitä että olet terapian tarpeessa. Tuo ei ole enää normaalia ja tiedät sen itsekin.
Katsos kun on vuosikausia ollut kiusattu asian takia, en suhtaudu kovin suopeasti siihen että joku huomauttaa. Miksi minun pitäisi mennä terapiaan, eihän se punasteluun auta kuitenkaan? Eikö niiden menneisyyden kiusaajien olisi pitänyt mennä terapiaan vttumaisen käytöksensä takia?
- ap
Mä aina punastun, jos huomaan, että toinen punastuu. Sitten siinä molemmat punaisina änkytetään. Onko teillä käynyt niin?
Vierailija kirjoitti:
Mä aina punastun, jos huomaan, että toinen punastuu. Sitten siinä molemmat punaisina änkytetään. Onko teillä käynyt niin?
En muista, että noin olisi käynyt. Useimmiten tuntuu siltä, että olen maailman ainoa punastelija.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Olen punastellut aina, se ei valitettavasti lopu iän myötä. Nykyään tosin harvemmin ja harmittaa joka kerta. Ärsyttää enemmän kuin hävettää. Sehän on tilanne, jossa kasvoilta voi suoraan lukea mielenliikkeet ja olo on siksi vähän suojaton
Kyse ei edes ole aina mistään mielenliikkeistä: itse punastun kyllä nolostuessani mutta punastelen myös täysin epäloogisesti ihan ilman syytä.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punastuminen herättää ympäristössä mielenkiintoa koska silloin ollaan ihmisyyden perusasioiden äärellä. Haluat pitää itsesi piilossa mutta et onnistu. Onneksi se ei ole aikuisten mielestä paha asia vaan ehkä aika söpöä. ❤
V*ttuiletko? On ihan sama onko se miesten mielestä söpöä, huomauttelu tuntuu silti tosi pahalta. Mies näki minun olevan kiusaantunut mutta jatkoi nälvimistä silti. Minä en ole koskaan halunnut herättää tällä asialla huomiota, mutta muille tuntuu olevan suurta huvia kiinnittää huomio tulipunaiseen pärstääni ja ilkkua sille. Eikä minun punaisuudessani ole mitään söpöä: kärsin rosaceasta, joten lehahtelu on jatkuvaa ja täysin hallitsematonta. Punastuessani näytän lähinnä pultsarilta.
Huomauttelu tuntuu joka kerta hirveän pahalta. Pitää kai eristäytyä ihmisistä kokonaan, saapahan olla rauhassa.
- ap
Tupakka ja alkoholi pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punastuminen herättää ympäristössä mielenkiintoa koska silloin ollaan ihmisyyden perusasioiden äärellä. Haluat pitää itsesi piilossa mutta et onnistu. Onneksi se ei ole aikuisten mielestä paha asia vaan ehkä aika söpöä. ❤
V*ttuiletko? On ihan sama onko se miesten mielestä söpöä, huomauttelu tuntuu silti tosi pahalta. Mies näki minun olevan kiusaantunut mutta jatkoi nälvimistä silti. Minä en ole koskaan halunnut herättää tällä asialla huomiota, mutta muille tuntuu olevan suurta huvia kiinnittää huomio tulipunaiseen pärstääni ja ilkkua sille. Eikä minun punaisuudessani ole mitään söpöä: kärsin rosaceasta, joten lehahtelu on jatkuvaa ja täysin hallitsematonta. Punastuessani näytän lähinnä pultsarilta.
Huomauttelu tuntuu joka kerta hirveän pahalta. Pitää kai eristäytyä ihmisistä kokonaan, saapahan olla rauhassa.
- ap
Tupakka ja alkoholi pois.
En käytä kumpaakaan, joten HV.
- ap
Onhan siitä ainakin se lohtu että ei leimaudu psykopaatiksi, ne kun eivät punastele herkästi. Se punastelukin vähenee iän myötä ja oppii suhtautumaan.