Lue keskustelun säännöt.
Vauva syntyi – aloin inhoamaan perheemme lemmikkiä, mitä tehdä?
21.11.2021 |
Puolisollani oli lemmikki jo ennen kuin tapasimme (lajilla ei nyt tässä ole väliä, niin jätän mainitsematta). Yhteen muuttaessamme lemmikki tuli tietysti puolison mukana uuteen kotiimme. Parisuhteemme on kestänyt vuosia ja tänä aikana lemmikki on vanhentunut ja on jo iäkäs. Puolisolleni tuo lemmikki on todella tärkeä, minä olen suhtautunut melko neutraalisti. Lemmikki on ollut ihan okei, mutta siinä se. Lemmikkieläimet aiheena ei ole koskaan herättänyt suurempia intohimoja minussa, vaikka puolisoni onkin eläinrakas. Puoliso on hoitanut isomman osan lemmikkiin liittyvistä asioista, mikä on ollut meille molemmille luonnollinen jako minun vastatessa muista asioista. Olen kyllä huolehtinut arkirutiineista lemmikin kanssa puolison ollessa matkoilla ja asiat ovat sujuneet.
Perheeseemme syntyi aiemmin tänä vuonna vauva ja rehellisesti sanottuna olen alkanut inhoamaan lemmikkiä vauvan syntymän myötä. Lemmikki saa puolisoltani aivan yhtä paljon huomiota kuin aina ennenkin ja lemmikin tarpeista huolehditaan kuten aiemminkin. Lemmikin iän piikkiin laitettu käytös on vain pahentunut vauvan syntymän myötä. Lemmikki metelöi päivisin ja yöaikaan kymmeniä kertoja (ei metelöinyt näin ollessaan nuorempi). Asumme kolmiossa, jossa lemmikkiä ei ole mahdollista laittaa niin kauas, ettei metelöinti kuuluisi (metelöinti kuuluu koko asuntoon). Ärsyynnyn, kun lemmikki aloittaa aina metelöimisen, kun saamme herkkäunisen vauvan nukahtamaan ja vauva herää metelöintiin. Öisin herätään vauvan itkujen lisäksi lemmikin metelöintiin monta kertaa yössä. Päiväsaikaan pahimmillaan saa kuunnella vauvan itkua, jota säestää lemmikin kovaääninen metelöinti toisessa huoneessa. Lemmikki on myös alkanut sotkemaan enemmän ja ärsyttää siivota noita lemmikin sotkuja, kun aika menee kotitöissä ja haluan myös olla vauvan kanssa. Kaikenlaisia kikkoja on kokeiltu lemmikin käytökseen, mutta tuloksetta. Lemmikkiä on käytetty eläinlääkärillä parikin kertaa ja sairaudet on suljettu pois, lemmikki on lääkärin mukaan täysin terve. Puolisoni ei halua luopua lemmikistään ja kokee lemmikin käytöksen siedettävänä, kun taas minua rasittaa ihan suunnattomasti. Töihin lähtiessä huokaan, että pääsen tuosta lemmikistä työpäivän ajaksi eroon, vaikka puolisoa ja vauvaa onkin ikävä. Viikonloput ovat täyttä tuskaa, kun joudun kuuntelemaan lemmikin metelöimistä 24/7. Olen puhunut puolisolle ärtymyksestäni lemmikkiä kohtaan, mutta hän ei ymmärrä miksi lemmikin käytös häiritsee minua niin kovasti.
Viestini kuulostaa varmasti kummalliselta, mutta alan olla aivan loppu tuon metelöivän lemmikin kanssa. Miten tämän tilanteen kanssa jaksaisi? Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta? Älkää ehdottako eroa ratkaisuksi, en jätä puolisoa ja vauvaa.
M30
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuossa oikein muu auta kuin odotella lemmikin kuolemaa. Jos on oikeasti vanha lemmikki niin tuskin kestää vuosikausia. Ellei teillä ole joku kilpikonna lemmikkinä.
Se on stressaantunut vauvasta, kannattaa harkita vanhuudenkodin etsimistä.
Mikä tuommoinen metelöivä lemmikki on? Taitaa olla puppua taas koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan moni synnyttänyt nainen katselisi, jos miehen kissa tai koira käyttäytyisi samalla tavalla kuin ap:n? Eiköhän lähtisi musti tai mirri aika äkkiä johonkin eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja tilanne teidän kaikkien kannalta. Ei tuo lemmikkikään vaikuta voivan kovin hyvin käytöksen perusteella. Ikävä sanoa, mutta ei tuolle asialle oikein voi tehdä mitään, jos puoliso ei ole valmis luopumaan lemmikistään. Ehkä ei auta kuin odottaa.
Sitä jäin miettimään, ymmärtääkö puolisosi ihan täysin kuinka paljon tilanne sinua rasittaa? Ystävälläni on koira, joka kokoajan pyörii jaloissa, haukkuu paljon, hyppii ihmisiä vasten ja näykkii. Ystävästäni koiransa käytös on normaalia ja suloista, minä olen vähän eri mieltä mutta eipähän ole minun koirani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myrkyttäminen on toiminut näissä tilanteissa.
btw, hyvä provo..
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuommoinen metelöivä lemmikki on? Taitaa olla puppua taas koko juttu.
näkisitpä meidän kissan. :D mouruaa mm. jokaisen vessakäynnin jälkeen ja juoksee huutaen pitkin kämppää. todellakin tällaisia lemmikkejä on!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on itseasiassa ihan normaali uroksen reaktio. Sinä suojelet nyt puolisoasi ja lastasi ja jokin alkukantainen vaisto luokittelee kaikki muut vihollisiksi. Kaikki käytös mitä ennen et huomannut näyttäytyy sinulle ylimitoitetussa valossa. En nyt muuta osaa sanoa kuin että odota pari vuotta niin hormonitasosi laskee tai sitten keksitte muun ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko tilanne erilainen, jos häiriköivä lemmikki olisi sinun ja tilanne häiritsisi vaimoasi? Olisitko valmis luopumaan lemmikistä?
Lemmikit voivat olla mustasukkaisia ja protestoida, jos niiden kotiin muuttaa joku uusi ihminen, esim. lapsi tai emännän poikaystävä. Silloin on paras antaa lemmikille paljon huomiota.
Otahan lääkkeesi ja painu nukkumaan.
Ei kyse ole lemmikistä vaan sinusta. Olet saanut lapsen ja alkuun sellainen ärsytys on yleistä. Toisia ärsyttää puoliso, toisia aiemmat lapset, joitain anoppi ja toisia lemmikit. Menee ajastaan ohi. Lopetat koko asian miettimisen.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuossa oikein muu auta kuin odotella lemmikin kuolemaa. Jos on oikeasti vanha lemmikki niin tuskin kestää vuosikausia. Ellei teillä ole joku kilpikonna lemmikkinä.
Joo, kilpikonna joka metelöi kaiket yöt.
Jos lemmikki alkaa ottaa pahoin hermolle antakaa se rakastavaan kotiin. Minkä ikäinen se on?
Et vaan oo eläinrakas. Julmaa haluta eläimestä eroon. Ite oot vaimosi valinnut.