Käyttäydyin typerästi perjantaina pikkujouluissa ja nyt ahdistaa huominen työpäivä
Mulla on ihan hyvän työntekijän ja työkaverin maine töissä. Tulenkin hyvin juttuun kaikkien kanssa.
Nyt olin pikkujouluissa ja tuli hörpättyä liikaa alkoholia.
Oon nyt 2 päivää kärsinyt morkkiksesta. En varsinaisesti varmaankaan mitään mokaillut mut olin äänekäs ja riehakas kun kaikki muut oli hyvinkin maltillisesti. Siis mun mielestä vähän liiankin jäykästi. No muistan saaneeni paheksuvia katseita ja silmien pyörittelyä. Edes esimieheni ei ollut huomaavinaan minua.
Inhottaa huominen työpäivä kun olen muiden mielestä kuin mikäkin keski-ikäinen pubiruusu ja ikuinen wannabe teini.
Oli kyllä ekat ja vikat firman juhlat mihin osallistun.
Kommentit (50)
Ai että, ap! Minä niin tiedän tuon tunteen. Mut älä välitä. Äkkiä se unohtuu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ärsyttävimmät bileet on sellaiset, joissa istutaan pskanjäykkänä kuppikunnissa ja kytätään vaan muita. Kuka menee pikkujouluihin vaan kyräilemään? Ehkä sellaiset, jotka ei sinne alunperinkään halunneet mennä. Kyllä niiden pitäisi olla iloinen asia!
Kai pikkujoulut voi olla iloisia ja kivoja ilman, että työkaverit vetää päihinsä ja alkaa käyttäytymään kuin mikäkin känniörveltäjä?
Ap:n käytös ei tämän perusteella vaikuta känniörveltämiseltä. Toisten kyttääminen ja silmien pyörittely ei kuulu iloisiin ja kivoihin työpaikan juhliin.
Minä olin myös firman pikkujouluissa ja vieläkin tuntuu siltä, etten voi näyttäytyä koskaan enää missään. Olin eniten humalassa varmaan, joku antoi drinkkilippuja koko ajan lisää ja parista viimeisesti tunnista en juuri muista.
Esimies saatteli taksiin ja häntä liian innokkaasti halailin lähtiessä. En ikinä ole sekoillut perheenisien kanssa eikä tulisi mieleenkään edelleenkään, mutta olin jo nyt ihan mauton. Todella noloa.
Olen lentänyt persiilleni ja joku siinä nosteli ylös. Perustilitystä todella monelle jne. Ilman huomista etätyöpäivää sanoutuisin jo irti. Ei mitään puolusteltavaa tässä, vetäydyn vuorille ja odotan pelolla potkuja. Itken edelleen kun pohdin, kuinka tyhmä ihminen olen.
Kuten joku täällä välissä jo sanoi, pyydä anteeksi ja olet pahoillasi ja sinua nolottaa liian vauhdikas käytös. Älä selittele, vaan totea. Ihminen joka kantaa suoraselkäisesti vastuun tekemisistään saa paremmin anteeksi ja arvostustason kuin sellainen joka piilottelee ja vähättelee mokiaan.
Seuraavana vuonna sitten olet ihmisiksi, sillä samaa mokaa ei pidä tehdä kahta kertaa. Se on sitten tyhmyyttä.
Sama tunne, en voi mennä töihin huomenna.
Fläsäreitä illasta tulee vähitellen mieleen, ja käperryn vaan peiton alle. En ole tietääkseni vetänyt ketään turpiin tai riidellyt, mutta kaikessa muussa on riittämiin. Puolet kamppeista hävinnyt, avaimet ja lompakko onneksi tallessa.
Puoliso otti onneksi kotona vastaan ja peitteli iloisen juhlijan, jonka tauskimeininki ei enää aamulla ollut niin iloa herättävää. Odotan kauhulla mitä pomo sanoo töissä, kukaan ei varmaan puhu mitään suoraan.
Voi, voi. Itse taisin pitkän etätyöputken aiheuttamalla kännisen jälleennäkemisinnolla kertoa vähintään kymmenelle miehelle, kuinka juuri hän on mun suosikkimies koko firmassa. Saatoin myös pyytää miehiä keventämään vaatetustaan ja kauniisti tottelivatkin.
Itseään ei pidä ottaa liian vakavasti, mun älyä ja osaamista ei kukaan koskaan ole pikkujouluriehaantumisista huolimatta kyseenalaistanut.
Tuntuu siltä, että myös koronan aiheuttama sosiaalinen etääntyminen on lisännyt ihmisten sosiaalista ahdistusta. Kaikenlaisesta normaalista käyttäytymisestä nolostutaan ja jaksetaan ahdistua useita päiviä.
Nyt jotain rajaa. Iloinen, rento ja jopa räväkkäkin puhetyyli ei todellakaan ole vielä mitääm örveltämistä. Örveltämistä on oksentaminen, työkavereiden iskeminen tai haukkuminen tai muu aidosti holtiton käyttäytyminen.