Voi tätä kanniskelun määrää!
Tässä olemme naureskelleet ja pohtineet tilannettamme: vajaa 3kk tyttövauvamme on sitä mieltä, että kanniskelu ympäri kotia on maailman hienointa. Eikä siis juuri muusta oikein välittäisikään - syömisen ja nukkumisen lisäksi. Toisin sanoen hän viihtyy nykyään esim. puuhamatollaan peräti muutamia minuutteja - sitten kutsu käy ja ylös syliin ja ympäri huushollia pitäisi mennä taas. Ja siis todellakin mennä ympäriinsä, edes paikallaan seisoskelu (siis vauva sylissä) ei häntä juurikaan miellytä.
Hänen " komentelunsa" muistuttaa ajoittain hieman itkuakin (ilman kyyneleitä tosin), mutta on suurimmaksi osaksi kipakoita huudahduksia, joilla hän ilmaisee tyytymättömyyttään.
Sylissä istuskelukin on mukavaa ehkä 2 min. ajan, kunnes pitäisi päästä taas liikkeelle. Ja komennus loppuu siis tasan sillä sekunnilla, kun tuolista on ylös päästy - ja hän huokaisee syvään - tyyliin " taas meni viesti perille" ja on todella tyytyväinen. Sama pätee muuten nykyään vaunuillessakin, hän sieltä kopastaan huutelee niin kauan, kunnes pääsee kantoon.
Pitäisikö siis 3kk:n ikäiselle jo alkaa " asettaa rajoja" , siis että kyllä sylissä pitää viihtyä ilman sitä jatkuvaa ympäriinsä kävelyäkin? Antaako siis vauvan vaan huutaa ja silti pysyä istumassa hänen kanssaan?
Voih, miten teillä???
t annelie
ps. Vatsavaivoista ei meidän mielestämme ole tässä kyse.
Kommentit (4)
... niinhän tuo varmasti meneekin. Mutta meillä siis pidetään kyllä paljon sylissä - se on ihanaa!!! - mutta ongelma on tuo että pitäisi liikkua koko ajan! Pitääkö vauvaa siis totuttaa ihan rauhaisaan istuskeluun, vai pitääkö näin nuoren vauvan ollessa kyseessä aina vaan pinkaista liikkeelle hänen niin halutessaan? Ei tässä tietenkään ole mitään sääntöjä olemassa, mutta miten te muut olette tehneet?
annelie
...mieheni kanniskeli lastamme (3kk) ympäri asuntoa. Minä en. Pidän kyllä paljon sylissä ja alkujaan n.kuukausi sitten kanniskelin itsekin. Olen vauvan kanssa yksin päivät, mies töissä. Aikani ei riitä kanniskelemaan vauvaa koko aikaa joten vauva on sitterissä ja leikkimatolla. sillon kun on sylissä, istun sohvalla tai muualla.aluksi vauva ei millään tahtonut olla missään muualla kuin sylissä ja nyt olen ruvennut puhumaan KOKO ajan vauvalle. Kun tiskaan, höpötän ja juttelen vauvalle ja vauva kuuntelee, " vastailee" minulle leikkimatolta. Kyllähän poika aluksi metakan pisti kun leikkimatolla tai sitterissä joutui olemaan, mutta meillä tämä juttelu on auttanut. nykyään saattaa puolituntia köllötellä ja jutella kanssani, vaikka ei minua koko ajan näekkään. Eipä se itku tule enään niin helposti. miehelleni olen sanonut että kävelyttää ei saa. nyt kun vauva suostuu muutakin tekemään ja ei todellakaan huomiotta jää en halua että uudestaan " totuttaa" poikaa kävelyttämiseen.toki otan vauvaa syliin ja kävelen kotona mutta meillä tämä kävelyttäminen oli sitä luokkaa ettei muuta olisi saanut tehdäkkään. annoin vähän karjahtaa ja pieniä aikoja ensin leikkimatolla niin pikku hiljaa alkoi siellä olo vauvasta tuntumaan hyvältä.
Eli pitäis olla koko ajan liikkeessä. Mun mielestä voi asettaa rajoja jo tän ikäiselle, eli pitää sylissä, mutta istuu itsekin. Meilläkin meni jonkin aikaa, että vauva tottui tähän, mutta nykyisin ei tartte enää ravata pitkin kämppää.
Mut tosiaan kantoliina on hyvä, voi tehdä kotitöitä samalla ja vauva tykkää katsella siinä.
Tytteli-83 ja neiti 3kk
vauvoilla on yleensä läheisyydenkaipuu kova ja viihtyvät paljon sylissä. hän varmaan tykkää katsella pakkoja sylissä. oletko kokeillut kantoliinaa tai rintareppua jossa hän kulkisi kätevästi ja sinulla jäisi kädet vapaaksi puuhata samalla jotain. tuo vauvan kantaminen saattaa olla välillä raskastakin mutta kestää yleensä " vain" muutaman kuukauden. kun oppivat itse liikkumaan niin sitten yleensä helpottaa.
meillä on viisi lasta, pienin nyt pian 2kk, jokainen on viihtynyt sylissä tietyssä iässä ja kun ovat lähteneet liikkeelle ni ovat viihtyneet lattialla pitkiäkin aikoja.
sekin aika tulee kun eivät enää halua syliin joten vaikka raskaalta välillä tuntuu niin kannattaa nauttia.
myry, 4 prinsessaa ja prinssi