Lue keskustelun säännöt.
Lapseni, tuleva kouluampuja?
12.02.2015 |
En pysty puhumaan tästä aiheesta leimaantumisen pelossa kenellekään, joten puran nyt asiat tähän. Toivon asiallisia, rakentavia kommentteja. Kuinka voisin auttaa poikaani?
Hän on 8-vuotias. Hän on aina ollut levottomampi ja jotenkin lapsellisempi kuin 6-vuotias pikkusiskonsa, joka on ollut ns. helppo lapsi. Poika on ollut pienestä asti väkivaltainen. Minä ja mieheni emme ole koskaan kurittaneet häntä fyysisesti, joten ihmettelen, mistä hän on oppinut lyömään.
Kun hän on läsnä, en uskalla esimerkiksi sohvalla maatessa rentoutua, koska hän saattaa alkaa leikkiä niin, että lyö minua vatsaan. Hänellä on todella kovat otteet. Ilmeisesti lyöminen etc. on hänen mielestään kivaa, koska silloin hän saa huomiota. Ihmettelen vaan, miksei häntä tunnu liikuttavan se, että hän satuttaa. Hän ei ole satuttanut pahasti pikkusiskoaan, mutten uskalla jättää heitä kahdestaan vailla valvontaa, koska suoraan sanottuna en luota poikaani.
Asiasta on keskusteltu usein, mutta keskustelemisen kanssa on ongelmia. Hän ei vastaa kysyttäessä mitään, jos kysyn, miksi löit. Hän ei ylipäänsä tykkää kommunikoida vanhempien kanssa. En saa häntä kertomaan, miten koulussa meni tai minkälaista oli jonkun luokkakaverin synttäreillä. Häntä ei kiinnosta jakaa mitään. Hän tykkää pelata pleikkarilla ja muilla laitteilla, mitä rajoitamme. Nyt on kokonaan pelikiellossa, mutta tuntuu, että se on ainut asia, mitä hän todella tykkää tehdä. Hän on lopettanut kaikki harrastuksensa, mihin olemme yrittäneet häntä raahata. Tällä hetkellä hän on ilmeisen vihainen pelikiellosta ja siitä, että olen kysellyt häneltä eräästä asiasta. Hän suoraan sanottuna v****ee jatkuvasti. Tänään näytti keskisormea, kun kysyin, haluaako hän syödä spagettia vai pennepastaa. Tämä on niin jokapäiväistä, etten jaksanut suuttua kunnolla. Kysyin, miksi hän näytti keskisormea. Hän sanoi, että siksi, ettei halua syödä mitään.
Jos kaikki menee juuri niin kuin hän haluaa, hän osaa olla myös kiva ja iloinen. Mutta pienetkin vastoinkäymiset ajavat hänet suoranaiseen vihaan. En ymmärrä, miten 8-vuotiaassa voi olla niin paljon vihaa.
Koulussa on ollut väkivaltaisuuden takia ensimmäiseltä luokalta lähtien ongelmia. Hänellä on kavereita, mutta säännöllisin väliajoin koululta tulee ilmoitus, että hän on lyönyt. Syy, miksi kirjoitan nyt, on se, että eilen tapahtui kamala asia. Hän oli tönäissyt luokkakaveriaan, joka oli kierinyt portaat alas. En tiedä, mitä pojalle tapahtui. Hänen vanhempansa hakivat hänet eikä ambulanssia tarvittu. Minulla ei ole ollut voimia olla pojan vanhempiin yhteydessä.
Asian ottaminen esiin pojan kanssa ei onnistu. Hän lähtee karkuun tai sulkee korvansa. Mistään ikävästä tai hankalasta hän ei halua puhua. Hän on kärsimätön. Hän ei myöskään kykene siivoamaan omaa huonettaan ja minun täytyy viedä hänet kouluun, muuten hän lintsaa, eikä häntä vähääkään kiinnosta rangaistukset. Hän vaan jää kotiin ja viettää päivän tyytyväisesti pelaten.
Mikä hänestä on tulossa ja miten pärjään hänen kanssaan, kun hän on teini? Olemme käyttäneet jäähyrangaistusta, mutta se tuntuu olevan pojalle pelkkä vitsi. Pelikielto taas saa hänet raivokkaaksi ja pelottavaksi. Hänen luokkakavereiden äidit varmaankin ajattelevat, että olen itsekin täysi hirviö, kun poikani mukiloi muita. Hävettää. Mitä olen tehnyt väärin? Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (182)
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 14:59"]Kannattaa pian kertoa lääkärille joka ohjaa teidät lastenpsykiatriselle. Siellä osaavat auttaa teitä. Tsemppiä!
[/quote]
Komppaan tätä! Ja pitäisikö koululle jutella asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsestasi tulee menestyjä. Tunteettomuus on nykyajan ihanne ainakin ylemmissä tuloluokissa.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:28"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:43"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:25"]
Hae apua. Psykiatrista hoitoa vaativat yksilöt eivät aina ole kotioloissa traumatisoituneita. Lapsella voi olla todella korkea persoonallisuuspiirre 'psykoottisuus' tai muutoin olla esim. psykopaatti. Se ei ole sinun vikasi. Olen varma, että olette yrittäneet kaikkenne ja olleet riittävän hyviä vanhempia. Tälle lapselle se ei vain riitä. Nyt viimeistään on hakeuduttava lääkäriin ja hoitotahoille, sillä voin luvata että parin vuoden päästä lapsi on käytöksensä vuoksi tai sinä olet itse hengenvaarassa.
[/quote]
Asia ei ole näin. Ei ole olemassakaan ko psykoottisuus persoonallisuuspiirteenä eikä psykopaattisuutta tms. Useimmiten mielenterveyshäiriöisillä lapsilla on taustalla vaikeita kokemuksia. Ja psykopaattisuus kehityy erittäin vaikeissa olosuhteiissa. Diagnoosia ei lapsille tehdä
[/quote]
Tietysti riippuu vallalla olevasta käsityksestä ja yleisessä käytössä oleva bigfive ei sisällä erikseen eriteltyä psykoottisuus-piirrettä. Eysenck (jonka teoria on kuitenkin yleisesti tunnettu, hyväksytty ja arvostettu myös) kuitenkin kehitti omassa piirreteoriassaan myös psykoottisuuden käsitteen. Psykoottisuus-piirteen alle hän listasi esim. aggressiivisuuden, impulsiivisuuden ja empatian puutteen. Ja huom., tämä kaikki persoonassa , ei mallioppimisen kautta. Korkea psykoottisuus on hieman niin kuin a-tyyppistä persoonallisuutta, jos tämä sanoo sulle enemmän.
On totta että lapsilla vältetään diagnosoimasta psykiatrisia häiriöitä, mutta se ei tarkoita etteikö niitä olisi olemassa. Mt-häiriöisillä lapsilla on usein vaikeita kokemuksia mutta tärkeää onkin tajuta, ymmärtää ja muistaa että näin ei ole aina. Esim. skitsofreniaan sairastuminen ja psykoosi voi puhjeta aivan yllättäen ilman, että sikiöajassa, lapsuudessa tai nuoruudessa olisi minkäänlaista kehitysviivästymää, poikkeamia tai traagisia kokemuksia.
Olet oikeassa ettei psykopatiaa diagnosoida lapsilla - koska sitä ei diagnosoida ylipäätään sillä se ei ole virallisessa tautiluokituksessa. Psykopatia sen sijaan liittyy esim. useampaan persoonallisuushäiriöön piirteenä (joka on olemassa ja siten löydettävissä siis myös lapsilla) ja toisinaan jonkin diagnoosin voi saada vain jos riittävä psykoottisuus täyttyy.
Näin ollen pysyn edelleen kannassani, että ap:n lapsi voi olla psykoottinen. Ei tietenkään välttämättä, ja onkin hyvä saada esim. neurologin lausunto. Mutta apua ap:n perhe tarvitsee ehdottomasti, eikä kannata pelätä ja huolehtia saatavasta leimasta. Olisi karhunpalvelus antaa asian vain olla, ja nyt kun on käynyt tuo portaista työntäminenkin, olisi ehdottoman tärkeää saada apua HETI.
[/quote]
Sulla menee suloisesti sekaisin psykoottisuus ja psykopatia, ei päätä eikä häntää tuossa selostuksessa. Jätä nämä asiat ammattilaisille, jooko...
Teettekö mukavia asioita yhdessä perheen kanssa?
Tuttava osallistui johonkin terapiaan tai kuntoutukseen (en näitä termejä oikein hyvin tiedä) lapsensa arvaamattoman ja väkivaltaisen käytöksen takia. Tärkein anti siitä perheelleen oli se, että opettivat tekemään jotakin kivaa koko perheen kanssa vähintään kerran viikossa. Se kivan tekeminen oli esim. uimassa käymistä, legoilla rakentelua tai muuta leikkimistä tai liikkumista.
Niin kauan kuin he jaksoivat tehdä näitä mukavia asioita, lapsen käytös oli asiallisempaa ja hän käyttäytyi selvästi rauhallisemmin. Ongelmat kuitenkin palasivat kun perhe palasi takaisin vanhoihin tapoihinsa ja unohti kivat asiat. Niitä vanhoja tapoja olivat mm. huutaminen ja mahdoton määrä rangaistuksia lapselle.
Sinun kannattaa ap hakea apua lapsesi tilanteeseen, vaikka kouluterveydenhuollon kautta.
Nuorempi lapsesi on todennäköisesti rauhallinen ja kiltti isoveljensä ongelmien takia. Haastava sisarus tekee 'tavallisemman' lapsen helposti näkymättömäksi. Hän ei halua tuottaa vanhemmilleen huolta eikä vaivaa sillä hän näkee ettei vanhemmilla riittäisi voimavaroja enää hänen tuottamalleen harmille. Se ei ole hyväksi tälle lapselle.
Tarvitsette oikeasti koko perhe apua tilanteeseenne.
Ehdottomasti hankitte apua. Lapsesi voi olla joko psyko- tai sosiopaatti, johon tarvitaan erityistoimia. 8-vuotias on jo niin iso, että normaalin empatiakyvyn olisi tulla jo kehittynyt. Voi olla jotain kehitysviivästymääkin, jolloin lapsesi on vielä leikki-ikäisen tasolla ja hänen minäkuvansa ja egonsa on tällä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpommin sanottu kuin tehty mutta: ensin poika on saatava tottelemaan sinua. Hänen pitää esimerkiksi osallistua kotitöihin. Jos jatkuvasti laistaa niistä, pelikone pois pojalta ja takaisin, kunnes tottelee.
Toiseksi pojalle pitäisi keksiä mielekästä tekemistä. Tykkääkö ällöttävistä asioista? Alkakaa tutkia ötököitä ja käärmeitä ja vaikka lainatkaa niistä kirjoja kirjastosta. Tai tykkääkö musiikista? Ehdota pojalle erilaista musiikkia ja vie vaikka konserttiin. Vai haluaisiko poika ehkä harrastaa kiipeilyä? Käykää kokeilemassa. Asettakaa koneella pelaamiselle ehtoja: jos ei tee mitään muuta, ei pelaakaan.
Tärkeintä on kuitenkin saada poika noudattamaan käskyjäsi (joita ei tietenkään kannata jaella turhaan, ettei uskottavuus mene).
Opettajana neuvon: juttele ensin pojan oman opettajan ja koulupsykologin kanssa (jälkimmäinen voi alustavasti testata, ja auttaa tarvittaessa jatkotutkimuksiin). Älä ihmeessä jätä tutkituttamatta leiman pelossa. Itselläni ollut luokalla pahasti häiriintyneitä lapsia, joita ei voi auttaa kun vanhemmat eivät anna lupaa. Hirvittää katsoa, miten kehittyvät koko ajan pahempaan (väkivaltaisempaan) suuntaan...
Tsemppiä tilanteeseesi, ja voimia myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:15"]
8-vuotias on jo niin iso, että normaalin empatiakyvyn olisi tulla jo kehittynyt. Voi olla jotain kehitysviivästymääkin, jolloin lapsesi on vielä leikki-ikäisen tasolla ja hänen minäkuvansa ja egonsa on tällä tasolla.
[/quote]
Mutuilua. Ei pidä paikkaansa.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:14"]
Tulipaljojen sytyttäminen on huolestuttava psyykkinen oire. Lapsi psykiatrille nopeasti
[/quote]
Ei ap:n poika sytytele tulipaloja, siis taietoisesti halua polttaa rakennuksia. Hän on pahimmassa "viikari-iässä" jolloin aivan yleisesti kärtsätään suurennuslasilla asioita, näprätään kynttilöitä, katsotaan, palaako pihalta löytynyt karahka jne.
Enkä nyt sano, että ap:n lapsi on ok ja normaalilta vaikuttava. Minustakin hänet pitää tutkia. Mutta tuli nyt vaan mieleen tuosta kommentistasi, että pienet lapset - pojat varsinkin on oikeastaan aina kiinnostuneita tulesta. Ja kun ei ole älliä kunnolla miettiä kaikkia potentiaalisia seuraamuksia, ei lapsen ulottuville pidä niitä tulitikkuja tai sytkäreitä jättää. Kuten ap on toiminutkin.
39
[/quote]
Ei asia ole noin. Lasten eräs huolestuttava psyykknen oire on juurikin tulipalojen sytyttely. Ja sitä ap-n lapsi on tehnyt
[/quote]
Minusta lehtien polttelu ei ole tulipalon sytyttämistä. Panepa lähde, jossa tuollaiset tulella leikkimiset ovat lapsilla huolestuttava psyykkinen oire.
Toden sanoakseni sinä minusta puhut täyttä paskaa, ja huolestutat ap:n lisäksi liki jokaisen tuon ikäisen pikkupojan äitejö turhaan. Et selvästikään itse ole poikien äiti.
39
[/quote] ei mun lapsi oo sytytellyt lehtikasoja yms. Mikäli oisi niin olisin kiidättänyt kiireen vilkkaa lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:00"]Poikasi ei ole kouluampuja, sillä ei löydy merkkejä koulukiusattuna olemisesta/alemman tason miehen syndroomasta/aspergeria.
Sen sijaan hänellä on loistava tulevaisuus yritysjohtajana/poliitikkona.
[/quote] anteeksi, taisin ymmärtää väärin, mutta ovatko aspergerit mielestäsi kaikki kouluampujia? Aika törkeää yleistystä.
-assi
Sivusta kysysäisen, miten lapsen voi diagnosoida psykopaatiksi? Onko edes mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:25"]
Sivusta kysysäisen, miten lapsen voi diagnosoida psykopaatiksi? Onko edes mahdollista?
[/quote]
Tietyt asiat voivat viitata siihen, esim. väkivaltaisuus eläimiä kohtaan, tarve sytyttää tulipaloja, normaalien tunnereaktioiden puute jne.
Komppi opettajalle. Kannattaa heti pyytää tapaamista opettajan ja koulupsykologin kanssa. Lapsi kannattaa ehdottomasti tutkituttaa, ei kuulosta ihan normaalilta tuo. Ainakin impulssikontrollissa on pahoja puutteita.
Diagnoosit eivät luo leimautumista. Arvaamattoman väkivaltainen käytös luo. Luuleeko joku, että jos pojalla on tiheästi ongelmia koulussa ja jopa tönii koulukaverin alas rappusista koulussa, siitä ei sana ja "maine" kiiri?
Komppaan myös 14:ää ja 16:tta. Pelkkä kurin kiristäminen äärimilleen ei auta. Lapsi tarvitsee myös kannustusta ja myönteistä huomiota! oletan, että hän jo niitä saakin, mutta mieti itse, pitäisikö niitä lisätä. Tuon ikäinen vielä nauttii siitä, jos saa puuhata jotain sellaisen vanhemman kanssa, joka ei koko akan kiellä ja moiti.
Saahan lapsi purkaa energiaa sallitusti ja turvallisesti? Kiipeily, maastopyöräily, salibandy voisivat olla lapselle hyviä.
Mutta alkuun palatakseni, on erittäin tärkeää, että lapsi tutkitaan ja hän saa tarvittaessa lastenpsykiatrista kuntoutusta. Voi olla, että mitään isoa häikkää ei ole, vaan kotikonstit purevat. Mutta ihan varmaa on, että JOS pojalla on neurologista ja/tai psykiatrista häikkää, se ei hoitamatta lievene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Ekalla kävi neurologilla, mutta ei löytynyt mitään (asperger, adhd tmv.) Tosin jälkeenpäin tuntuu, että diagnoosi tehtiin aika hätäisesti. Ajateltiin myös, että lyöminen loppuu iän myötä, mitä ei ole tapahtunut. Tuntuu, että se on jopa pahentunut. Täytyy varmaan mennä uudestaan. Poika kävi myös hetken pienryhmässä koulua, mutta eihän se ole lopullinen ratkaisu. Pitäähän pojan oppia toimimaan normaalissa luokkatilanteessa.
Kieltämättä olen itsekin miettinyt, että pitäisikö minun vaan antaa hänelle selkään, mutta jos teen sen ja tilanne pahenee siitä...Tutkitusti fyysinen kurittaminen ei mitenkään tue lapsen kehitystä. Mutta jos siitä seuraisi jonkinalinen havahtuminen.
Välillä olen tuudittautunut siihen, että tämä on sukupuolikysymys, siksi pikkusisko käyttäytyy eri tavalla kuin veljensä. Mutta kun vein pojan ja hänen koulukaverinsa autolla erääseen paikkaan ja matkan aikana kyselin tämän koulukaverin kuulumisia, meinasin purskahtaa itkuun. Hän vastasi herttaisesti ja monisanaisesti. Ja kysyi vielä minulta takaisin, mitä minulle kuuluu (ok, tällaista ei voi odottaa kaikilta 8-vuotiailta). Oma poikani vastaisi korkeintaan "emmätiiä", jos joku vieras kysyisi hänen kuulumisiaan. Minulle hän ei luultavasti vaivautuisi vastaamaan.
Ai niin, hänellä on vielä yksi toinen huolestuttava taipumus. Olemme joutuneet piilottamaan tulitikut talosta, koska poika tykkää polttaa asioita. Ei ole sisällä sytyttänyt tulipaloa, mutta ulkona on yrittänyt sytyttää kaikenlaista. Ei siis mitään roskiksia vaan lähinnä kokeillut, syttyykö ämpäri tai neulasia täynnä oleva oksa. Olemme ehdottomasti kieltäneet polttamisen, mutta jotenkin hän aina välillä onnistuu saamaan jostain tulitikkuaja tai sytkärin ja jää taas kiinni polttamisesta.
Ap
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 14:59"]Kannattaa pian kertoa lääkärille joka ohjaa teidät lastenpsykiatriselle. Siellä osaavat auttaa teitä. Tsemppiä! [/quote] Komppaan tätä! Ja pitäisikö koululle jutella asiasta?
[/quote]
JOs koulukaveri on jo kierinyt portaat alas... niin eiköhän asia lähde käsittelyyn koulussa...
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:30"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:25"]
Sivusta kysysäisen, miten lapsen voi diagnosoida psykopaatiksi? Onko edes mahdollista?
[/quote]
Tietyt asiat voivat viitata siihen, esim. väkivaltaisuus eläimiä kohtaan, tarve sytyttää tulipaloja, normaalien tunnereaktioiden puute jne.
[/quote]
O.k, kiitos.
Ei tule kouluampujaa, tuollaiset pahat väkivaltaiset pojat ovat tyttöjen mieleen ja poikasi saa naista varmasti. Kouluampujat ovat usein sellaisia joita muut kiusaavat ja naiset hylkivät, sitten syrjäytettynä ja hyljittynä sekoavat ja kostavat.
Tuo on huolestuttavaa, että äiti pelkää lastaan. Siis äiti ei katso kykenevänsä pistämään omaa lastaan aisoihin! Miksi? Koska se on poika ja raisu? Joidenkin kanssa nyt vaan täytyy laittaa kova kovaa vastaan. Poika ei tietenkään tottele ja näyttelee keskisormea juuri siksi, että äityliini vaan kysyy "Miksi kulti näytit keskaria?" ja rientää nettiin. En kannusta lapsen pieksemiseen, mutta asiat on käsiteltävä siihen saakka, että lapsi oikeasti nöyrtyy. Eli taistelut on käytävä loppuun saakka, vaikka se veisi sitten koko illan. Jos keskisormi nousee niin lapsi lähtee ilman MITÄÄN puheita sinne jäähylle samalla sekunnilla ja istuu siinä vaikka koko illanja tarvittaessa jatketaan seuraavanakin päivänä. Pelikone huit hittoon kotoa NYT. Ja uutta EI hankita, ei missään tapauksessa, ei vaikka poika muuttuisi herranenkeliksi. Ja jos lapsi ei siivoa huonettaan niin istuu jäähyllä. Ja jos lintsaa niin istuu jäähyllä kunnes sen päivän koulussa opetetut asiat on luetteu, tehtävät tehty ja asiat sisäistetty (varmistetaan kuulustelemalla kirjasta). Naurettavaa, että lapsen annetaan pompotella ja hallita aikuisia noin. Viedään kouluun koska muuten lintsaa!
Tiedän tuon, koska olin itse voimakastahtoinen lapsi. Mikään tunnin tai parin nurkassa seisottaminen ei tuntunut missään, ei MISSÄÄN. Nauroin onnettomille tarhantädeille, jotka alahuuli väpättäen tulivat päästämään minut nurkasta tunnin seisomisen jälkeen vaikken osoittanut mitenkään, että olisin antanut periksi tai katuisin. Tai joku naurettava uhkaus ettei saa karkkia jos ei ole kiltisti..Mä kyllä jo lapsena arvostin enemmän sitä, että saan oman tahtoni läpi kuin jotain onnetonta suklaalevyä tai lauantaipussia. Siitä nössöilystä sai vain voimaa jatkaa taisteluita entistä pitempään. Ja nämä siis tosiaan alle kouluikäisenä. Ja en ole psykopaatti, vaan normaali ujohko aikuinen nainen, tutkinnot suoritettu ihan menestyksekkäästi ja tukevasti työelämässä hyväpalkkaisessa duunissa, joskaan en mikään yritysjohtaja tms ole.
Joku mielenterveysongelma tulee ensimmäisenä mieleen. Asperger? Lievä autismi? Kaksisuuntainen mielialahäiriö? Nyt poika psykiatrille.
Psykiatrista apua haettava ensitilassa, terve hän ei ole aj ilman apua menee pahemmaksi. Todennäköisesti hän syyllistyy henkirikokseen ennemmin tai myöhemmin aikuisiällään jos hänen ongelmiaan ei aleta ratkomaan nyt lapsuudessa.
Älä jahkaile asian kanssa, omatoimisesti ette pärjää, niin kuin kirjoituksestasikin jo ymmärtää, joten ota nyt heti puhelu ja lähde avun tielle!