Lue keskustelun säännöt.
Lapseni, tuleva kouluampuja?
12.02.2015 |
En pysty puhumaan tästä aiheesta leimaantumisen pelossa kenellekään, joten puran nyt asiat tähän. Toivon asiallisia, rakentavia kommentteja. Kuinka voisin auttaa poikaani?
Hän on 8-vuotias. Hän on aina ollut levottomampi ja jotenkin lapsellisempi kuin 6-vuotias pikkusiskonsa, joka on ollut ns. helppo lapsi. Poika on ollut pienestä asti väkivaltainen. Minä ja mieheni emme ole koskaan kurittaneet häntä fyysisesti, joten ihmettelen, mistä hän on oppinut lyömään.
Kun hän on läsnä, en uskalla esimerkiksi sohvalla maatessa rentoutua, koska hän saattaa alkaa leikkiä niin, että lyö minua vatsaan. Hänellä on todella kovat otteet. Ilmeisesti lyöminen etc. on hänen mielestään kivaa, koska silloin hän saa huomiota. Ihmettelen vaan, miksei häntä tunnu liikuttavan se, että hän satuttaa. Hän ei ole satuttanut pahasti pikkusiskoaan, mutten uskalla jättää heitä kahdestaan vailla valvontaa, koska suoraan sanottuna en luota poikaani.
Asiasta on keskusteltu usein, mutta keskustelemisen kanssa on ongelmia. Hän ei vastaa kysyttäessä mitään, jos kysyn, miksi löit. Hän ei ylipäänsä tykkää kommunikoida vanhempien kanssa. En saa häntä kertomaan, miten koulussa meni tai minkälaista oli jonkun luokkakaverin synttäreillä. Häntä ei kiinnosta jakaa mitään. Hän tykkää pelata pleikkarilla ja muilla laitteilla, mitä rajoitamme. Nyt on kokonaan pelikiellossa, mutta tuntuu, että se on ainut asia, mitä hän todella tykkää tehdä. Hän on lopettanut kaikki harrastuksensa, mihin olemme yrittäneet häntä raahata. Tällä hetkellä hän on ilmeisen vihainen pelikiellosta ja siitä, että olen kysellyt häneltä eräästä asiasta. Hän suoraan sanottuna v****ee jatkuvasti. Tänään näytti keskisormea, kun kysyin, haluaako hän syödä spagettia vai pennepastaa. Tämä on niin jokapäiväistä, etten jaksanut suuttua kunnolla. Kysyin, miksi hän näytti keskisormea. Hän sanoi, että siksi, ettei halua syödä mitään.
Jos kaikki menee juuri niin kuin hän haluaa, hän osaa olla myös kiva ja iloinen. Mutta pienetkin vastoinkäymiset ajavat hänet suoranaiseen vihaan. En ymmärrä, miten 8-vuotiaassa voi olla niin paljon vihaa.
Koulussa on ollut väkivaltaisuuden takia ensimmäiseltä luokalta lähtien ongelmia. Hänellä on kavereita, mutta säännöllisin väliajoin koululta tulee ilmoitus, että hän on lyönyt. Syy, miksi kirjoitan nyt, on se, että eilen tapahtui kamala asia. Hän oli tönäissyt luokkakaveriaan, joka oli kierinyt portaat alas. En tiedä, mitä pojalle tapahtui. Hänen vanhempansa hakivat hänet eikä ambulanssia tarvittu. Minulla ei ole ollut voimia olla pojan vanhempiin yhteydessä.
Asian ottaminen esiin pojan kanssa ei onnistu. Hän lähtee karkuun tai sulkee korvansa. Mistään ikävästä tai hankalasta hän ei halua puhua. Hän on kärsimätön. Hän ei myöskään kykene siivoamaan omaa huonettaan ja minun täytyy viedä hänet kouluun, muuten hän lintsaa, eikä häntä vähääkään kiinnosta rangaistukset. Hän vaan jää kotiin ja viettää päivän tyytyväisesti pelaten.
Mikä hänestä on tulossa ja miten pärjään hänen kanssaan, kun hän on teini? Olemme käyttäneet jäähyrangaistusta, mutta se tuntuu olevan pojalle pelkkä vitsi. Pelikielto taas saa hänet raivokkaaksi ja pelottavaksi. Hänen luokkakavereiden äidit varmaankin ajattelevat, että olen itsekin täysi hirviö, kun poikani mukiloi muita. Hävettää. Mitä olen tehnyt väärin? Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (182)
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:44"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:35"]
Hei en kerennyt lukea kaikkia vastauksia joten sori jos tätä on jo ehdotettu..
riehakkaalle ja väkivaltaan/uskaliaisiin temppuihin energiaansa purkava lapsi olisi hyvä ohjata jonkun harrastuksen pariin jossa näitä on sallittuja tehdä. Esimerkiksi nyrkkeily, taistelulajit, miekkailu, sirkus... Meidän perhetutuissa oli yksi poika joka oli tosi hurjapää ja rauhoittui miekkailuharrastuksen myötä. Näissä harrastuksissa myös oppii kurinalaisuutta ja käskyjen ottoa kiihtyneessä tilassa.
Sitten lapselle kerrotaan että siellä harrastuksessa saa toteuttaa näitä piirteitä, muualla ei.
Suosittelen myös psykologin apua.
[/quote]
Ei missään tapauksessa!!! Ihanko oikeasti susta olisi fiksua antaa mahdollisesti psykopaattisesti väkivaltaiselle lapselle miekka käteen, jolla se pääsee sitten ihan luvan kanssa hakkaamaan toisia? Tai opettaa tällaiselle lapselle oikein oikeat tekniikat, millä saa toisia ihmisiä satutettua mahdollisimman helposti. Jostain sirkuskoulustakin lentää ulos aika nopeasti, jos tekee mitään väkivaltaista muita oppilaita kohtaan tai ei noudata niitä tiukkoja turvallisuussääntöjä. Ja on todella törkeää, valmentajia ja muita oppilaita kohtaan, laittaa sinne tunneille joku yliriehakas lapsi "purkamaan energiaa". Noi on vaarallisia harrastuksia, jotka vaatii harjoittelijoilta jo alusta alkaen keskittymistaitoja ja kykyä kuunnella ohjeita.
[/quote]
Tämä on ihan paskapuhetta. Sanoin jo tuolla edellisillä sivuilla, että kamppailu ei tee kenestäkään hullua murhamiestä. Ap:n lapsi haluaa jo vahingoittaa muita. Ei aikuisenkaan tarvitse olla kamppailulajimestari tappaakseen toisen - se tehdään vaikka vasaralla jos oikeasti halutaan. Jos ap saa poikansa innostumaan johonkin lajiin, siitä on vain apua.
[/quote]
Jos AP:n lapsi haluaa jo vahingoittaa muita, miksi pitäisi saattaa niitä muita lapsia mahdollisiin vaaratilanteisiin? Noilla tunneilla on ehkä yksi opettaja/valmentaja 10-20 lasta kohti, ei niillä ole mahdollisuuksia vahtia jotain väkivaltaista erityislasta koko ajan. Esimerkiksi yhdestä sirkuskoulusta lentää jokainen lapsi pihalle jo kahden varoituksen jälkeen. Niiden muiden lasten turvallisuus nimittäin menee joidenkin erityislasten mielenlaadun muuttamisen edelle. Eikä sitäpaitsi noin pahasti "häiriintyneen" lapsen parantamista voida laittaa joidenkin harrastusohjaajien harteille. AP:n lapsi tarvitsee selkeästi psykiatrista apua, ei pelkkää uutta harrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:44"]
Mikään pitkää pinnaa vaativa ei kuitenkaan onnistu, koska ei jaksa ponnistella. Siksi hän haluaa lopettaa harrastukset. Hän haluaisi olla heti paras tai sitten ei mitään. Olen yrittänyt lukea iltasatuja, mutta ne on hänen mielestään tylsiä. Jos yritän väkisin lukea, hän ajaa minut pois. Luen sitten vain pikkusiskolle.
Ap
[/quote]
Jos kärsivällisyys ei riitä harrastuksiin niin sitten älkää harrastako. Yrittäkää vaan jaksaa puuhailla juttuja omalla porukalla. Sen verran lyhytkestoista toimintaa että lapsella pysyy mielenkiinto yllä.
Satujen lukemisen vaihtaisin isompien lasten kirjallisuuden lukemiseksi. Esim. meillä luetaan tuon ikäiselle harry potteria (lyhyt pätkä kerrallaan) ja se on kovin tykätty. Myös jotkut sarjakuvakirjat kiinnostavat ja niitä tykätään seurata.
Jos lapsi tykkää pelata, niin pelatkaa joskus yhdessä. Niin että lapsi opettaa vanhempia pelaamaan. Saa varmasti siinä kokea olevansa taitava, sillä aikuisille nämä pelit ovat yleensä paljon vaikeampia kuin lapsille. Sekin on yhteistä tekemistä, ja pääset näkemään paremmin mistä niissä lapsen suosikkipeleissä on kyse.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:20"]No just. Tästä keskustelusta huomaa ettei mammoilla ole oikeasti kokemusta lapsista jotka on poikkeavia. Mulla oli poika samanlainen, piirteet pahenivat vain mitä isommaksi poika kasvoi. Nyt on hoidossa. Tämä lapsi poikkesi muista lapsistani jo ihan vauvasta ja muista päiväkodin ja koulun lapsista. Ensin puhuttiin uhmakkuushäiriöstä, nyt tutkimukset alkavat kunnolla päästä vauhtiin kun poika on teini. Kotiin ei tule näillä näkymin, väkivalta meitä muita kohtaan on niin pahaa. Uhannut mm veitsellä niin minua kuin pikkusiskoaan. [/quote] Mikä on diagnoosi?
[/quote]
Minuakin kiinnostaisi tietää diagnoosi?
Isäänsä tottelee yhtä paljon kuin minuakin. Yleensä laitan keskisormesta tai muusta haistattelusta jäähylle, mutta nyt en jaksanut, kun siihen liittyy voimakasta vastaan hangoittelemista. Vastustelemisesta huolimatta poika saattaa jäädä mielenosoitukseksi jäähylle, vaikka sanoisin, että hän on vapaa. Ja sanoo, ettei häntä kiinnosta, missä on. Eli jäähyrangaistus ei (muka) vaikuta häneen mitenkään.
Kun kysymys on siitä, että jos hän näyttää keskisormea ja minä reagoin niin kuin asiaan kuuluu, eli annan rangaistuksen, se ei vaikuta pojan käytökseen mitenkään. Hän voi heti rangaistuksen jälkeen näyttää keskaria uudelleen, tai alkaa haistatella, tai lyödä. Jos haluaisi toimia niin kuin pitää, minulla menisi kaikki illat siihen, että rankaisen häntä jatkuvasti.
Koulussa pärjää yllättävän ok, mutta ei siedä yhtään, että me vanhemmat puutumme koulunkäyntiin. Ei saa kysyä, onko läksyt tehty. Silloin sanoo, ettei aio tehdä niitä. Jos ollaan hiljaa niin hän tekee ne vapaaehtoisesti. Ei ole ainakaan siitä tullut koulussa erityisemmin valitusta. Tosin on useimmissa aineissa keskitasoa hieman heikompi oppilas. Mutta kunhan suoriutuu niin olen tyytyväinen. En sitten tiedä, kuinka paljon hänelle annetaan koulussa periksi. Mutta vapaaehtoisuus on hänelle kaikessa tärkeintä.
Ehkä kyse voi olla heikosta itsetunnosta. Kerran hän tuli luokseni raivoissaan ja sanoi "mä tapan sut". Järkytyin ja onnistuin vaan kysymään, että miksi. Hän sanoi, etten olisi saanut kehystää hänen koulukuvaansa tai ylipäänsä ostaa sitä. Kuva piti sitten tuhota. En tiedä, onko tämä ylitulkintaa, mutta nyt aloin miettiä, että miksei lapsi siedä nähdä omaa kuvaansa? "Mä tapan sut" on pojan normaali tapa sanoa "olen vihainen".
Kuulin muuten, että nykyisin suurin osa pojan kavereista on saanut kiellon leikkiä poikani kanssa. Huoh...
Ap
Onko miehesi lassukka kun ei saa lasta kuriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:00"]Poikasi ei ole kouluampuja, sillä ei löydy merkkejä koulukiusattuna olemisesta/alemman tason miehen syndroomasta/aspergeria. Sen sijaan hänellä on loistava tulevaisuus yritysjohtajana/poliitikkona. [/quote] anteeksi, taisin ymmärtää väärin, mutta ovatko aspergerit mielestäsi kaikki kouluampujia? Aika törkeää yleistystä. -assi
[/quote]
Kirjoittaja ei missään kohdassa vihjaissutkaan sellaiseen suuntaan, että kaikki asbergerit olisivat kouluampujia. Johtuuko moinen älytön ylitulkintasi asbergerista?
Kuulostaa vähän siltä, että poika käyttäytyy miten huvittaa, koska tietää ettei saa rangaistusta. Jos siis ekan jäähyn jälkeen ei saa enää toista.
Ja tuosta että kuva piti tuhota. Miten niin piti? Onko sekin pojan päätettävissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:30"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:55"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:32"]
Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan? En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon!
[/quote]
Aivan huuhaata. Ensinnäkin saman perheen lapsia ei aina kohdella samoin. Toiseksi lapsi ei synny psykiatrisen ongelman kanssa. Kolmanneksi ei ole olemasakaan "sosiopaattista" aivojen rakennetta. Lapsi ei voi olla sosiopaattinen, sellainen diagnoosi on aikuisella, jolla on ollut erittäin traumaattisia kokemuksia lapsena
[/quote]
Kyllä todellakin on olemassa "sosiopaattinen aivojen rakenne", vaikka sitä ei aivan noilla termeillä ole ilmaistukaan. En muista tarkkaan, oliko poikkeavuuksia hippokampuksen vai hypotalamuksen alueella, mutta aivan selkeitä ja johdonmukaisia rakennepoikkeavuuksia on löytynyt. Ko. tutkimus on julkaistu vasta vuonna 2014, joten ei ole vielä "oppikirjatietoa", mutta tieteellisesti tunnustettu tosiasia kuitenkin. Kannattaa seurata aikaansa vähän tarkemmin:)
[/quote]
Niinno... Onko se aivojen rakenne syntyjään sellanen vai muovautuuko se sellaiseksi ajan kuluessa? Ja mistä syystä, jos näin on? Jos aivot on mallia x, seuraako siitä aina välttämättä y? Sä tuskin pystyt tähän vastaamaan kun kukaan aivotutkijakaan ei tyhjentävästi pysty.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:43"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:25"]
Hae apua. Psykiatrista hoitoa vaativat yksilöt eivät aina ole kotioloissa traumatisoituneita. Lapsella voi olla todella korkea persoonallisuuspiirre 'psykoottisuus' tai muutoin olla esim. psykopaatti. Se ei ole sinun vikasi. Olen varma, että olette yrittäneet kaikkenne ja olleet riittävän hyviä vanhempia. Tälle lapselle se ei vain riitä. Nyt viimeistään on hakeuduttava lääkäriin ja hoitotahoille, sillä voin luvata että parin vuoden päästä lapsi on käytöksensä vuoksi tai sinä olet itse hengenvaarassa.
[/quote]
Asia ei ole näin. Ei ole olemassakaan ko psykoottisuus persoonallisuuspiirteenä eikä psykopaattisuutta tms. Useimmiten mielenterveyshäiriöisillä lapsilla on taustalla vaikeita kokemuksia. Ja psykopaattisuus kehityy erittäin vaikeissa olosuhteiissa. Diagnoosia ei lapsille tehdä
[/quote]
Tietysti riippuu vallalla olevasta käsityksestä ja yleisessä käytössä oleva bigfive ei sisällä erikseen eriteltyä psykoottisuus-piirrettä. Eysenck (jonka teoria on kuitenkin yleisesti tunnettu, hyväksytty ja arvostettu myös) kuitenkin kehitti omassa piirreteoriassaan myös psykoottisuuden käsitteen. Psykoottisuus-piirteen alle hän listasi esim. aggressiivisuuden, impulsiivisuuden ja empatian puutteen. Ja huom., tämä kaikki persoonassa , ei mallioppimisen kautta. Korkea psykoottisuus on hieman niin kuin a-tyyppistä persoonallisuutta, jos tämä sanoo sulle enemmän.
On totta että lapsilla vältetään diagnosoimasta psykiatrisia häiriöitä, mutta se ei tarkoita etteikö niitä olisi olemassa. Mt-häiriöisillä lapsilla on usein vaikeita kokemuksia mutta tärkeää onkin tajuta, ymmärtää ja muistaa että näin ei ole aina. Esim. skitsofreniaan sairastuminen ja psykoosi voi puhjeta aivan yllättäen ilman, että sikiöajassa, lapsuudessa tai nuoruudessa olisi minkäänlaista kehitysviivästymää, poikkeamia tai traagisia kokemuksia.
Olet oikeassa ettei psykopatiaa diagnosoida lapsilla - koska sitä ei diagnosoida ylipäätään sillä se ei ole virallisessa tautiluokituksessa. Psykopatia sen sijaan liittyy esim. useampaan persoonallisuushäiriöön piirteenä (joka on olemassa ja siten löydettävissä siis myös lapsilla) ja toisinaan jonkin diagnoosin voi saada vain jos riittävä psykoottisuus täyttyy.
Näin ollen pysyn edelleen kannassani, että ap:n lapsi voi olla psykoottinen. Ei tietenkään välttämättä, ja onkin hyvä saada esim. neurologin lausunto. Mutta apua ap:n perhe tarvitsee ehdottomasti, eikä kannata pelätä ja huolehtia saatavasta leimasta. Olisi karhunpalvelus antaa asian vain olla, ja nyt kun on käynyt tuo portaista työntäminenkin, olisi ehdottoman tärkeää saada apua HETI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:30"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:55"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:32"]
Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan? En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon!
[/quote]
Aivan huuhaata. Ensinnäkin saman perheen lapsia ei aina kohdella samoin. Toiseksi lapsi ei synny psykiatrisen ongelman kanssa. Kolmanneksi ei ole olemasakaan "sosiopaattista" aivojen rakennetta. Lapsi ei voi olla sosiopaattinen, sellainen diagnoosi on aikuisella, jolla on ollut erittäin traumaattisia kokemuksia lapsena
[/quote]
Kyllä todellakin on olemassa "sosiopaattinen aivojen rakenne", vaikka sitä ei aivan noilla termeillä ole ilmaistukaan. En muista tarkkaan, oliko poikkeavuuksia hippokampuksen vai hypotalamuksen alueella, mutta aivan selkeitä ja johdonmukaisia rakennepoikkeavuuksia on löytynyt. Ko. tutkimus on julkaistu vasta vuonna 2014, joten ei ole vielä "oppikirjatietoa", mutta tieteellisesti tunnustettu tosiasia kuitenkin. Kannattaa seurata aikaansa vähän tarkemmin:)
[/quote]
Niinno... Onko se aivojen rakenne syntyjään sellanen vai muovautuuko se sellaiseksi ajan kuluessa? Ja mistä syystä, jos näin on? Jos aivot on mallia x, seuraako siitä aina välttämättä y? Sä tuskin pystyt tähän vastaamaan kun kukaan aivotutkijakaan ei tyhjentävästi pysty.
[/quote]
Tämän nimenomaisen tutkimuksen mukaan rakenne on synnynnäinen, mikä ilmeni pitkittäistutkimuksen avulla. Otannan suuruutta en muista, mutta koetan saada tutkimuksen uudestaan käsiini, jotta voin referoida sitä tarkemmin. Syy-seuraus-suhde on luonnollisesti hämärän peitossa, sikiön aivojen kehitystä kun ei pystytä tarkemmin tutkimaan, mutta "sosiopaateilla" ilmeni järjestelmällisesti tätä samaa poikkeavuutta hippokampuksen/ hypotalamuksen alueella. Se siis osoitti todeksi tuon, mitä ylle kirjoitin -mitään muuta en väittänytkään, joten voit jatkossa pidättäytyä näsäviisastelusta:)
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:20"]No just. Tästä keskustelusta huomaa ettei mammoilla ole oikeasti kokemusta lapsista jotka on poikkeavia. Mulla oli poika samanlainen, piirteet pahenivat vain mitä isommaksi poika kasvoi. Nyt on hoidossa.
Tämä lapsi poikkesi muista lapsistani jo ihan vauvasta ja muista päiväkodin ja koulun lapsista. Ensin puhuttiin uhmakkuushäiriöstä, nyt tutkimukset alkavat kunnolla päästä vauhtiin kun poika on teini.
Kotiin ei tule näillä näkymin, väkivalta meitä muita kohtaan on niin pahaa. Uhannut mm veitsellä niin minua kuin pikkusiskoaan.
[/quote]
Ihan tosi ohiksena kiinnostaa että mikä mahtoi olla pojan ongelma? (vaikka ethän sä sitä välttämättä täällä haluu kertoo) Mun isobroidi oli jotakuin tollanen ja mä jälkijättöisesti toivon (mun oman lapsuuden tähden) et sille olis tehty jotain/toimitettu hoitoon.
Ihan noinniiku aapeellekin tiedoksi, et sisarukset voi traumatisoitua _todella_ pahasti jos yks ___________ (sopiva diagnoosi) pääsee terrorisoimaan kotia ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pian kertoa lääkärille joka ohjaa teidät lastenpsykiatriselle. Siellä osaavat auttaa teitä. Tsemppiä!
Kouluampujat on ollu hiljaisia hyssyköitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikasi vaikuttaa pershäiriöiseltä. Varatkaa aika mielentilatutkimukseen.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:01"]Kouluampujat on ollu hiljaisia hyssyköitä.
[/quote]joita on kiusattu
Teillä ei siis ole hoitosuhdetta mihinkään? Mitään tutkimuksia ei ole tehty?
Voisiko kyse olla autismista. Oireet ainakin viittaisivat siihen suuntaan.
Katso elokuva let's talk about Kevin
Kovemmat otteet. Siis loppuu kaikki lässyttäminen ja kunnon rangaistukset kehiin. Taat lapselle selväksi, että mitään elollista ei pahoinpidellä ja se on rumaa ja säälittävää käytöstä.
Lapsesi on iso poika, hänen PITÄÄ ymmärtää miksi muita ei saa satuttaa.
Masennusta jostain syystä? Mitä mieltä pojan isä on käytöksestä? Tulevatko juttuun?