Lue keskustelun säännöt.
Lapseni, tuleva kouluampuja?
12.02.2015 |
En pysty puhumaan tästä aiheesta leimaantumisen pelossa kenellekään, joten puran nyt asiat tähän. Toivon asiallisia, rakentavia kommentteja. Kuinka voisin auttaa poikaani?
Hän on 8-vuotias. Hän on aina ollut levottomampi ja jotenkin lapsellisempi kuin 6-vuotias pikkusiskonsa, joka on ollut ns. helppo lapsi. Poika on ollut pienestä asti väkivaltainen. Minä ja mieheni emme ole koskaan kurittaneet häntä fyysisesti, joten ihmettelen, mistä hän on oppinut lyömään.
Kun hän on läsnä, en uskalla esimerkiksi sohvalla maatessa rentoutua, koska hän saattaa alkaa leikkiä niin, että lyö minua vatsaan. Hänellä on todella kovat otteet. Ilmeisesti lyöminen etc. on hänen mielestään kivaa, koska silloin hän saa huomiota. Ihmettelen vaan, miksei häntä tunnu liikuttavan se, että hän satuttaa. Hän ei ole satuttanut pahasti pikkusiskoaan, mutten uskalla jättää heitä kahdestaan vailla valvontaa, koska suoraan sanottuna en luota poikaani.
Asiasta on keskusteltu usein, mutta keskustelemisen kanssa on ongelmia. Hän ei vastaa kysyttäessä mitään, jos kysyn, miksi löit. Hän ei ylipäänsä tykkää kommunikoida vanhempien kanssa. En saa häntä kertomaan, miten koulussa meni tai minkälaista oli jonkun luokkakaverin synttäreillä. Häntä ei kiinnosta jakaa mitään. Hän tykkää pelata pleikkarilla ja muilla laitteilla, mitä rajoitamme. Nyt on kokonaan pelikiellossa, mutta tuntuu, että se on ainut asia, mitä hän todella tykkää tehdä. Hän on lopettanut kaikki harrastuksensa, mihin olemme yrittäneet häntä raahata. Tällä hetkellä hän on ilmeisen vihainen pelikiellosta ja siitä, että olen kysellyt häneltä eräästä asiasta. Hän suoraan sanottuna v****ee jatkuvasti. Tänään näytti keskisormea, kun kysyin, haluaako hän syödä spagettia vai pennepastaa. Tämä on niin jokapäiväistä, etten jaksanut suuttua kunnolla. Kysyin, miksi hän näytti keskisormea. Hän sanoi, että siksi, ettei halua syödä mitään.
Jos kaikki menee juuri niin kuin hän haluaa, hän osaa olla myös kiva ja iloinen. Mutta pienetkin vastoinkäymiset ajavat hänet suoranaiseen vihaan. En ymmärrä, miten 8-vuotiaassa voi olla niin paljon vihaa.
Koulussa on ollut väkivaltaisuuden takia ensimmäiseltä luokalta lähtien ongelmia. Hänellä on kavereita, mutta säännöllisin väliajoin koululta tulee ilmoitus, että hän on lyönyt. Syy, miksi kirjoitan nyt, on se, että eilen tapahtui kamala asia. Hän oli tönäissyt luokkakaveriaan, joka oli kierinyt portaat alas. En tiedä, mitä pojalle tapahtui. Hänen vanhempansa hakivat hänet eikä ambulanssia tarvittu. Minulla ei ole ollut voimia olla pojan vanhempiin yhteydessä.
Asian ottaminen esiin pojan kanssa ei onnistu. Hän lähtee karkuun tai sulkee korvansa. Mistään ikävästä tai hankalasta hän ei halua puhua. Hän on kärsimätön. Hän ei myöskään kykene siivoamaan omaa huonettaan ja minun täytyy viedä hänet kouluun, muuten hän lintsaa, eikä häntä vähääkään kiinnosta rangaistukset. Hän vaan jää kotiin ja viettää päivän tyytyväisesti pelaten.
Mikä hänestä on tulossa ja miten pärjään hänen kanssaan, kun hän on teini? Olemme käyttäneet jäähyrangaistusta, mutta se tuntuu olevan pojalle pelkkä vitsi. Pelikielto taas saa hänet raivokkaaksi ja pelottavaksi. Hänen luokkakavereiden äidit varmaankin ajattelevat, että olen itsekin täysi hirviö, kun poikani mukiloi muita. Hävettää. Mitä olen tehnyt väärin? Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (182)
Nyt perhana se puhelin käteen ja ammattilaisen puheille. Seitsemän sivua arvuutelua ei nyt auta poikaasi, vaan hän selkeästi tarvitsee kasvotusten ammattilaisten kanssa aikaa. Toteavat sitten sosiopaatiksi tai ei, niin tiedätte ainakin missä menette. Helpompaa nyt kuin sitten murrosiässä, kun hän saattaa oikeasti tappaa jonkun. Voimia matkaan ja muista hoitaa itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen suhde sinulla oli lapseesi kun hän oli alle 2 vuotias? Oliko synnytys normaali, syntyikö keskosena? Siihen voi olla monia syitä että lapsesi on nyt käytöshäiriöinen, ja tärkeintä on puuttua asiaan heti. Hae apua. Käytöshäiriöisillä lapsilla ja nuorilla (etenkin pojilla) on korkea riski kasvaa rikoksia tekeviksi nuoriksi/aikuisiksi. Etenkin tuo väkivalta ja tulen kanssa leikkiminen huolestuttaa. Tosin itse myös nuorempana tykkäsin kaverin kanssa testailla mitkä materiaalit palaa ja miten, että ei siitä pelkästään päätelmiä voi tehdä... En siis ole rikolliseksi tms kasvanut.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:14"]
Tulipaljojen sytyttäminen on huolestuttava psyykkinen oire. Lapsi psykiatrille nopeasti
[/quote]
Ei ap:n poika sytytele tulipaloja, siis taietoisesti halua polttaa rakennuksia. Hän on pahimmassa "viikari-iässä" jolloin aivan yleisesti kärtsätään suurennuslasilla asioita, näprätään kynttilöitä, katsotaan, palaako pihalta löytynyt karahka jne.
Enkä nyt sano, että ap:n lapsi on ok ja normaalilta vaikuttava. Minustakin hänet pitää tutkia. Mutta tuli nyt vaan mieleen tuosta kommentistasi, että pienet lapset - pojat varsinkin on oikeastaan aina kiinnostuneita tulesta. Ja kun ei ole älliä kunnolla miettiä kaikkia potentiaalisia seuraamuksia, ei lapsen ulottuville pidä niitä tulitikkuja tai sytkäreitä jättää. Kuten ap on toiminutkin.
39
[/quote]
Ei asia ole noin. Lasten eräs huolestuttava psyykknen oire on juurikin tulipalojen sytyttely. Ja sitä ap-n lapsi on tehnyt
[/quote]
Minusta lehtien polttelu ei ole tulipalon sytyttämistä. Panepa lähde, jossa tuollaiset tulella leikkimiset ovat lapsilla huolestuttava psyykkinen oire.
Toden sanoakseni sinä minusta puhut täyttä paskaa, ja huolestutat ap:n lisäksi liki jokaisen tuon ikäisen pikkupojan äitejö turhaan. Et selvästikään itse ole poikien äiti.
39
[/quote] ei mun lapsi oo sytytellyt lehtikasoja yms. Mikäli oisi niin olisin kiidättänyt kiireen vilkkaa lääkärille.
[/quote]
No, sä olet sä ja sun lapsesi on sun lapsesi. Se ei tee silti tulitikkuleikeistä psyykkisiä sairauksia. Moni muu ap:n lapsessa on huolestuttavaa, eli kommenttini ei liity häneen vaan ylipäätään tulitikkuleikkeihin.
39
[/quote]
Samaa mieltä. Mäkin ystäväni kanssa ala-asteella sytyttelin laajoja heinikkoalueita palamaan, se oli jännää. Lopetettiin se vasta kun tuulisella säällä meinattiin aiheuttaa metsäpalo. Eikä oltu pyromaaneja, se oli vain jännää. psyykkiseksi sairaiksi meitä olisi voinut syyttää, jos oltaisiin saatu nautintoa siitä että aiheutetaan tuhoa. Eli roskiskatoksen polttaminen on häiriintynyttä, lehtikasan polttaminen ainoastaan lapsellista ja ajattelematonta.
Lapsesi on sairas. Vie hoitoon. Mieluiten suljetulle osastolle, jossa sitä hoidetaan lääkkeillä ja terapialla. Tulee olemaan vielä vaarallinen muille !! Voi joutua olemaan loppu elämänsä suljetulla hoidossa, mutta on vielä nuori, joten voi parantua. Helvetin hyvällä tuurilla.
Pelottaa oikeasti tuollaset lapset.. Noi on just niitä mistä kehkeytyy kasvaessaan väkivaltaisia psykopaatti skitsoja. Kohta se lapsi varmaan silpoo jonku koiran hengiltä, vain "huvikseen".
"Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan? En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon! [/quote] Aivan huuhaata. Ensinnäkin saman perheen lapsia ei aina kohdella samoin. Toiseksi lapsi ei synny psykiatrisen ongelman kanssa. Kolmanneksi ei ole olemasakaan "sosiopaattista" aivojen rakennetta. Lapsi ei voi olla sosiopaattinen, sellainen diagnoosi on aikuisella, jolla on ollut erittäin traumaattisia kokemuksia lapsena [/quote]
Kyllä todellakin on olemassa "sosiopaattinen aivojen rakenne", vaikka sitä ei aivan noilla termeillä ole ilmaistukaan. En muista tarkkaan, oliko poikkeavuuksia hippokampuksen vai hypotalamuksen alueella, mutta aivan selkeitä ja johdonmukaisia rakennepoikkeavuuksia on löytynyt. Ko. tutkimus on julkaistu vasta vuonna 2014, joten ei ole vielä "oppikirjatietoa", mutta tieteellisesti tunnustettu tosiasia kuitenkin. Kannattaa seurata aikaansa vähän tarkemmin:)"
Kotiliesi-lehdessä oli äskettäin, ihmismielen-asiantuntija, oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Hannu Lauerman henkilöhaastattelu ja hän kertoi juuri tuosta ja tosiaan se on uutta tutkimustietoa. Vaikka lapsella olisi kuinka hyvä kasvuympäristö ja vanhemmat, niin silti esim. 8-vuotias voi kohdella hyvinkin julmasti eläimiä, kun yleensä tuon ikäiset kohtaavat eläimen iloisina. Ja sairaus voi olla synnynnäistä.
[/quote]
Kyseessä ei ole aivojen poikkeama eikä sosiopatia/psykopatia. Kannattaa olla tosi varovainen.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2015011018997913_pr.shtml
Tunnekylmiä piirteitä esiintyy eri arvioiden mukaan 21-50 prosentilla 5-18-vuotiasta psykiatrisista potilaista ja 10-32 prosentilla 8-12-vuotiaista käytöshäiriöisistä lapsista.
Yleisväestön 5-18-vuotialla piirteitä esiintyy noin 3-7 prosentilla.
Piirteet ovat yleisempiä pojilla kuin tytöillä.
Tunnekylmiä piirteitä esiintyy keskimääräistä enemmän nuorisorikollisilla ja koulukiusaajilla.
Tällaisten lasten aivokuvissa on havaittu samankaltaisia poikkeavuuksia kuin aikuisilla psykopaateilla.
Selkeimpiä merkkejä käytöksessä ovat syyllisyyden ja katumuksen puuttuminen, sujuva valehtelu, välinpitämättömyys toisten tunteista sekä näytellyt ja tarkoitushakuiset omien tunteiden ilmaisut.
Altistavia tekijöitä ovat ensimmäisten elinvuosien puutteellinen hoiva sekä vanhempien vähäiset kiintymyksen ja lämmön ilmaisut.
Piirteitä voidaan hoitaa lämpimän ja lasta myönteisesti huomioivan vanhemmuuden tukemisella. Eristäminen ja rangaistukset saattavat voimistaa piirteitä.
Kylmä-tunteeton-piirteet otettiin viime vuonna osaksi Yhdysvaltain psykiatriliiton virallista diagnoosiluokitusta.
En ole asiantuntija, mutta Kotiliesi-lehdessä, ihmismielen asiantuntija, oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Hannu Lauerman kertoi, että jo 8-vuotias voi olla psykopaatti, vaikka vanhemmat ja ympäristö olisi ok. koska uusienn tutkimusten mukaan se johtuu "aivojen" loppua en sitten muistakkaa... mutta todella lapsi voi olla psykopaatti. Ja selittäisi esim. vankilakierteen henkirikoksissa. Hannu Lauerman on erikoistunut pitkälle ihmismielen tutkimuksessa ja onhan hän oikeuspsykatrian erikoislääkäri ja mukana suurissa oikeusistuinnoissa asiantuntijana esim. Auer, Eerikan vanhempien jne. tapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:01"]
Kouluampujat on ollu hiljaisia hyssyköitä.
[/quote]
Jep "ikinä en olisi hänestä uskonu" porukkaa.
Aloittajan lapsesta tulee todennäköisesti pikkurikollinen. Kaataa vanhuksia ja vetää jotain amfetamiinia. Vapaa-ajalla pelaa tietokoneella/konsolilla. Vankilassa vähän väliä.
Kamalaa miten täällä leimataan pientä lasta!
Ihan oikeasti ongelma voi olla esim. neurologinen. Diagnosoimaton ja hoitamaton neurologinen ongelma aiheuttaa tunne-elämän ongelmia ja käytöshäiriöitä, iän myötä pahenevasti. Sen vuoksi varhainen toteaminen on tärkeää, lapsi saa tarvitsemansa avun ja tuen.
Itse heittäisin pallon varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen, ikävä kyllä, sieltä puuttuu yleensä se tieto ja taito mitä ongelmien havaitseminen vaatii. Ja koska sitä ei vanhemmillakaan luonnollisestikaan ole, lapsi porskuttaa eteen päin elämässä kunnes jonain päivänä räjähtää ja korjattavana onkin jo tosi iso sotku.
Oireileva lapsi EI tarvitse tai hyödy rangaistuksista, päinvastoin! Lapsi tarvitsee kuntoitusta, apua ja opastusta miten selvitä sosiaalisista tilanteista, miten muita kohdellaan. Rangaistus opettaa lapselle, joka ei välttämättä edes käsitä mitä on tehnyt väärin, että olet tyhmä. "Normaalin" lapsen kanssa voi kiristää, rankaista ja palkita, erityislasten kanssa yleensä ei.
Tällaiset lapset tarvitsevat opastusta ja ohjausta, välittömän palautteen että nyt meni hyvin tai noin ei voi tehdä, aikuisen ohjaamaan niissä tilanteissa missä voi mennä vikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 12:41"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 12:23"]
"Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan? En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon! [/quote] Aivan huuhaata. Ensinnäkin saman perheen lapsia ei aina kohdella samoin. Toiseksi lapsi ei synny psykiatrisen ongelman kanssa. Kolmanneksi ei ole olemasakaan "sosiopaattista" aivojen rakennetta. Lapsi ei voi olla sosiopaattinen, sellainen diagnoosi on aikuisella, jolla on ollut erittäin traumaattisia kokemuksia lapsena [/quote]
Kyllä todellakin on olemassa "sosiopaattinen aivojen rakenne", vaikka sitä ei aivan noilla termeillä ole ilmaistukaan. En muista tarkkaan, oliko poikkeavuuksia hippokampuksen vai hypotalamuksen alueella, mutta aivan selkeitä ja johdonmukaisia rakennepoikkeavuuksia on löytynyt. Ko. tutkimus on julkaistu vasta vuonna 2014, joten ei ole vielä "oppikirjatietoa", mutta tieteellisesti tunnustettu tosiasia kuitenkin. Kannattaa seurata aikaansa vähän tarkemmin:)"
Kotiliesi-lehdessä oli äskettäin, ihmismielen-asiantuntija, oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Hannu Lauerman henkilöhaastattelu ja hän kertoi juuri tuosta ja tosiaan se on uutta tutkimustietoa. Vaikka lapsella olisi kuinka hyvä kasvuympäristö ja vanhemmat, niin silti esim. 8-vuotias voi kohdella hyvinkin julmasti eläimiä, kun yleensä tuon ikäiset kohtaavat eläimen iloisina. Ja sairaus voi olla synnynnäistä.
[/quote]
Kyseessä ei ole aivojen poikkeama eikä sosiopatia/psykopatia. Kannattaa olla tosi varovainen.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2015011018997913_pr.shtml
Tunnekylmiä piirteitä esiintyy eri arvioiden mukaan 21-50 prosentilla 5-18-vuotiasta psykiatrisista potilaista ja 10-32 prosentilla 8-12-vuotiaista käytöshäiriöisistä lapsista.
Yleisväestön 5-18-vuotialla piirteitä esiintyy noin 3-7 prosentilla.
Piirteet ovat yleisempiä pojilla kuin tytöillä.
Tunnekylmiä piirteitä esiintyy keskimääräistä enemmän nuorisorikollisilla ja koulukiusaajilla.
Tällaisten lasten aivokuvissa on havaittu samankaltaisia poikkeavuuksia kuin aikuisilla psykopaateilla.
Selkeimpiä merkkejä käytöksessä ovat syyllisyyden ja katumuksen puuttuminen, sujuva valehtelu, välinpitämättömyys toisten tunteista sekä näytellyt ja tarkoitushakuiset omien tunteiden ilmaisut.
Altistavia tekijöitä ovat ensimmäisten elinvuosien puutteellinen hoiva sekä vanhempien vähäiset kiintymyksen ja lämmön ilmaisut.
Piirteitä voidaan hoitaa lämpimän ja lasta myönteisesti huomioivan vanhemmuuden tukemisella. Eristäminen ja rangaistukset saattavat voimistaa piirteitä.
Kylmä-tunteeton-piirteet otettiin viime vuonna osaksi Yhdysvaltain psykiatriliiton virallista diagnoosiluokitusta.
[/quote]
Tämä yllämainittu suomalainen tutkimus ei ole sama, johon omassa kommentissani viittasin, sillä se oli tehty ulkomailla. Harmi, etten pääse juuri nyt selailemaan tietokantaa, josta sen löysin. Lyhyesti tiivistettynä tässä tutkimuksessa ilmeni, että "sosiopaateilla" on jo syntyessään erilainen aivojen rakenne, kuin normaaleilla ihmisillä, ja sitä ei oikein millään käyttäytymistä vahvistavilla keinoilla voi korjata. Ongelma liittyi joko hippokampuksen tai hypotalamuksen alueeseen (todennäköisemmin jälkimmäisen, sillä se vastaa tunteiden säätelystä) niin, että ihan fyysisiäkin rakennepoikkeavuuksia oli havaittavissa.
Lasten aivot ovat toki äärimmäisen plastiset, mutta ei tällaista synnynnäistä "aivovikaa" voi koskaan täysin korjata. Ehkä intensiiviterapia voisi auttaa heitä, mutta mitenpä annat sellaista, kun lasten diagnosointi on vielä niin suuri tabu...
Kiitos kommenteista!
Joku kysyi synnytyksestä. Se oli normaali, ei keskonen. Mutta jo lapsena poika oli levottomampi ja siksi hankalampi kuin pikkusiskonsa. Teloi itseään hyppimällä korkealta. Ajattelin silloin, että hänellä on varmaan korkea kipukynnys. Ja myös aivan pienenä tuli jo nyrkkiä naamaan esim syöttötilanteissa, jos ei halunnut syödä. Pikkusiskonsa kanssa ei ole ikinä ollut pelkoa siitä, että löisi. Hän on jo aivan pienestä saakka jotenkin ymmärtänyt, ettei se tunnu kivalta. Nämä kaksi ovat kuin yö ja päivä ja siksi olenkin miettinyt, että ehkä on epäreilua vertailla heitä.
Otin rappusiin tönäistyn pojan vanhempiin yhteyttä, tapaamme loman jälkeen. Olen saanut paljon vahvistusta sille, että tutkimuksiin täytyy mennä ja aionkin nyt aloittaa sen prosessin. Syy, miksi olen vitkastellut on oikeastaan se, että mieheni mielestä vertaan liikaa sisaruksia toisiinsa, koska "pojat on poikia" ja kuulemma hänenkin lapsuudessaan vähän väliä pojat veti toisiaan turpaan ja minä ylireagoin, koska olen nainen, enkä ole kasvanut sellaisessa kulttuurissa. Mies ei ole kuitenkaan itse tapellut, mutta siis muistaa, että monesti joku oli silmä mustana tai nenä veressä.
Mutta nyt hän alkaa taipua kannalleni, koska vaikuttaa siltä, että meidän poikamme on se ainut lyöjä luokallaan, eikä tässä enää tunnu olevan kyse poikien nahistelusta, vaan tilanteet voivat kääntyä vaarallisiksi. Olisi ollut aivan kamalaa, jos tämä tönäisty poika olisi esim. taittanut niskansa. Huh, en halua ajatellakaan!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 12:05"]Mielestäni teidän tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten käytte väärät tilanteet läpi pojan kanssa. Ok, laitatte jäähylle ja annatte pelikieltoa. Tämä ei näytä toimivan. Mielestäni poika pitäisi saada ottamaan vastuuta teoistaan. Ymmärrän että sinua hävettää ottaa yhteyttä alas työnnettyyn poikaan ja hänen vanhempiinsa. Oman poikasi kasvatuksen kannalta se olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää. Poika mukaan ovelle ja menette keskustelemaan asiasta ja pyytämään anteeksi. Jos ei poika vielä itse ole valmis pyytämään anteeksi niin ainakin näkee, että äiti häpeää ja pyytää anteeksi poikansa käytöstä ja joutuu ottamaan toisten pahan mielen vastaan. Nyt olette ikään kuin pyyhkineet asian pois mielestä, vaikka rangaistuksia olettekin antaneet. Jos oma lapseni ikinä jää kiinni siitä , että lyö toisia, on aivan varmaa, että asiasta mennään sopimaan ja keskustelemaan kasvotusten. [/quote] Jatkan vielä tähän että hakekaa ehdottomasti ammattiapua. Sitä poikasi tarvitsee. Mutta älkää myöskään tuhotko kuvia, jos poika niin määrää jne. Teillä pitää olla valta. Tsemppiä!
[/quote]
Se, että vaatii kuvan tuhoamista kertoo, että hänellä on niin paha olla, että hän uskoo teidänkin vihaavan häntä.
Uskoo olevansa paha->tekee pahaa.
Hän kaipaa rakkautta, sanoja, tekoja, rajoja.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 12:05"]Mielestäni teidän tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten käytte väärät tilanteet läpi pojan kanssa. Ok, laitatte jäähylle ja annatte pelikieltoa. Tämä ei näytä toimivan. Mielestäni poika pitäisi saada ottamaan vastuuta teoistaan. Ymmärrän että sinua hävettää ottaa yhteyttä alas työnnettyyn poikaan ja hänen vanhempiinsa. Oman poikasi kasvatuksen kannalta se olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää. Poika mukaan ovelle ja menette keskustelemaan asiasta ja pyytämään anteeksi. Jos ei poika vielä itse ole valmis pyytämään anteeksi niin ainakin näkee, että äiti häpeää ja pyytää anteeksi poikansa käytöstä ja joutuu ottamaan toisten pahan mielen vastaan. Nyt olette ikään kuin pyyhkineet asian pois mielestä, vaikka rangaistuksia olettekin antaneet. Jos oma lapseni ikinä jää kiinni siitä , että lyö toisia, on aivan varmaa, että asiasta mennään sopimaan ja keskustelemaan kasvotusten. [/quote] Jatkan vielä tähän että hakekaa ehdottomasti ammattiapua. Sitä poikasi tarvitsee. Mutta älkää myöskään tuhotko kuvia, jos poika niin määrää jne. Teillä pitää olla valta. Tsemppiä!
[/quote]
Se, että vaatii kuvan tuhoamista kertoo, että hänellä on niin paha olla, että hän uskoo teidänkin vihaavan häntä.
Uskoo olevansa paha->tekee pahaa.
Hän kaipaa rakkautta, sanoja, tekoja, rajoja.
[/quote]
En ole psykologi, mutta eikö tuossakin tilanteessa voi sanoa, että laitetaan kuva pois piiloon, kenenkään ei tarvitse sitä nähä nyt. Voi myös selittää, että vanhemmat haluavat näitä muistoja säilyttää, koska rakastavat ja haluavat myöhemminkin nähdä, miltä poika näytti milloinkin. Tällöin vanhemmat päättää, mutta poikaakin kuunnellaan. Voi olla, että psykologi sanoisi tähän jotain muuta. Ehkä sinä jopa olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsinkö oikein, että miehesi hyväksyy jollain tasolla poikien välisen lyömisen ja nahistelun? En epäile sitä etteikö lapsellasi voisi olla jotain häikkää ja etteikö häntä kannattaisi viedä tutkimuksiin, mutta voiko olla, että hän on myös osittain oppinut, että lyöminenkin on ok? Onko hänelle pienestä pitäen opetettu systemaattisesti että ketään ei lyödä? Jo 1-v alkaen viety leikistä pois ja käsketty pyytää anteeksi jos toista lyö? Jos jonkinlainen lyöminen on sallittu eikä ole selkeästi laitettu rajoja, niin helposti se tönäisy tulee sitten joku kerta väärään paikkaan, niin kuin nyt kävi.
Joka tapauksessahan kahdeksan vuotiaan pitää ymmärtää, että toista ei satuteta ja varmaan sen ymmärtääkin, mutta valitettavasti jos pienestä pitäen ei ole ollut tiukkoja rajoja, on niiden noudattaminen isompanakin vaikeaa
Hienoa, että haette apua! On muuten ihan totta, että etenkin pojilla on sellaisia nujuamisleikkejä, että on joskus vaikea erottaa, mikä on normaalia ja mikä ei. Jari Sinkkonen on sanonut, että nujuamisen ja tappelun välinen ero on käytännössä siinä, että edellisestä kaikki nauttivat, jälkimmäisestä ei. No en itse osaa ajatella, että leikit, joissa veri lentää, ikinä olisivat enää vain leikkejä, ja tuskinpa miehesi lapsuudessakaan kaikki lapset olivat onnellisia ja tasapainoisia... Mutta jättäisin nyt sikseen nämä arvelut olisiko lapsesi psykopaatti ja suljetulle osastolle vaan, kyllä se apu vielä löytyy! Rohkeasti vaan! Tärkeintä on, että rakastatte lastanne ja yksi osoitus siitä on juuri tuo avun hakeminen. Olkaa sitkeitä, sillä usein tutkimuksiin pääsy voi olla hidasta tai sitten jumitutte johonkin keskustelemaan perheenne dynamiikasta silloinkin, kun lapsella voi oikeasti epäillä olevan esim. neurologista, synnynnäistä ongelmaa. Joka tapauksessa toivoa ei kannata heittää. Ei siitä niin kauan ole, kun täällä av:lla luin erään naisen kertomuksen, että hän kidutti lapsena eläimiä, ja vasta ala-asteella kypsyi niin, että tajusi sen eläinten kokeman tuskan, ja on nyt ihan normaali aikuinen. Onnea matkaan teille ja kaikkea hyvää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo jos on tilanne, niin pitää antaa lapselle selkään, että hän tajuaa että lyöminen sattuu. Tottahan toki se on väärin eikä vanhempi saa niin tehdä vaan pitää pumpulissa tappajat kasvattaa. Jos huomaan että omasta pojastani alkaisi kehkeytyä tuollainen niin antaisin piiskaa ja ottaisin kovemman kurin käyttöön. Jos lapsi ei ala totella, niin terapeutille.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 15:49"]
Tuo jos on tilanne, niin pitää antaa lapselle selkään, että hän tajuaa että lyöminen sattuu. Tottahan toki se on väärin eikä vanhempi saa niin tehdä vaan pitää pumpulissa tappajat kasvattaa. Jos huomaan että omasta pojastani alkaisi kehkeytyä tuollainen niin antaisin piiskaa ja ottaisin kovemman kurin käyttöön. Jos lapsi ei ala totella, niin terapeutille.
[/quote]
Näin toimii wt elämänkoululainen! Ja hyvin menee!
Psykopaatti, mikä psykopaatti. Älä vaan anna pojalle KOSKAAN mitään mahdollisuutta olla yksin minkään eläimen kanssa. Kiduttaisi sitä aikansa ja tappaisi poloisen lopuksi hitaasti pelkästä omasta sairaasta nautinnosta. Näitä on jo Suomi pullollaan valmiiksi.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:35"]
Hei en kerennyt lukea kaikkia vastauksia joten sori jos tätä on jo ehdotettu..
riehakkaalle ja väkivaltaan/uskaliaisiin temppuihin energiaansa purkava lapsi olisi hyvä ohjata jonkun harrastuksen pariin jossa näitä on sallittuja tehdä. Esimerkiksi nyrkkeily, taistelulajit, miekkailu, sirkus... Meidän perhetutuissa oli yksi poika joka oli tosi hurjapää ja rauhoittui miekkailuharrastuksen myötä. Näissä harrastuksissa myös oppii kurinalaisuutta ja käskyjen ottoa kiihtyneessä tilassa.
Sitten lapselle kerrotaan että siellä harrastuksessa saa toteuttaa näitä piirteitä, muualla ei.
Suosittelen myös psykologin apua.
[/quote]
Ei missään tapauksessa!!! Ihanko oikeasti susta olisi fiksua antaa mahdollisesti psykopaattisesti väkivaltaiselle lapselle miekka käteen, jolla se pääsee sitten ihan luvan kanssa hakkaamaan toisia? Tai opettaa tällaiselle lapselle oikein oikeat tekniikat, millä saa toisia ihmisiä satutettua mahdollisimman helposti. Jostain sirkuskoulustakin lentää ulos aika nopeasti, jos tekee mitään väkivaltaista muita oppilaita kohtaan tai ei noudata niitä tiukkoja turvallisuussääntöjä. Ja on todella törkeää, valmentajia ja muita oppilaita kohtaan, laittaa sinne tunneille joku yliriehakas lapsi "purkamaan energiaa". Noi on vaarallisia harrastuksia, jotka vaatii harjoittelijoilta jo alusta alkaen keskittymistaitoja ja kykyä kuunnella ohjeita.
[/quote]
Tämä on ihan paskapuhetta. Sanoin jo tuolla edellisillä sivuilla, että kamppailu ei tee kenestäkään hullua murhamiestä. Ap:n lapsi haluaa jo vahingoittaa muita. Ei aikuisenkaan tarvitse olla kamppailulajimestari tappaakseen toisen - se tehdään vaikka vasaralla jos oikeasti halutaan. Jos ap saa poikansa innostumaan johonkin lajiin, siitä on vain apua.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:20"]No just. Tästä keskustelusta huomaa ettei mammoilla ole oikeasti kokemusta lapsista jotka on poikkeavia. Mulla oli poika samanlainen, piirteet pahenivat vain mitä isommaksi poika kasvoi. Nyt on hoidossa.
Tämä lapsi poikkesi muista lapsistani jo ihan vauvasta ja muista päiväkodin ja koulun lapsista. Ensin puhuttiin uhmakkuushäiriöstä, nyt tutkimukset alkavat kunnolla päästä vauhtiin kun poika on teini.
Kotiin ei tule näillä näkymin, väkivalta meitä muita kohtaan on niin pahaa. Uhannut mm veitsellä niin minua kuin pikkusiskoaan.
[/quote]
Mikä on diagnoosi?
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 12:23"]
"Kuulostaa tosiaan jo psykiatriselta ongelmalta, jos normaalit, johdonmukaiset kasvatuskeinot eivät häneen tehoa. Sinuna veisin poikasi tutkimuksiin, hänhän alkaa jo olla vaarallinen kanssaeläjilleen! Et varmastikaan halua, että mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan? En usko, että kasvatuksessa on mennyt mitään pieleen, jos kerran tytärkin on kehittynyt normaalisti. Psykiatriset ongelmat voivat olla synnynnäisiä ja on löydetty viitteitä siitä, että ns. "sosiopaattien" aivojen rakenne poikkeaa tavanomaisesta. En nyt sano, että pojallanne tällaista ongelmaa välttämättä olisi, mutta jos onkin, siihen ei voi oikein millään kasvatuksellisilla keinoilla vaikuttaa. Käänny siis rohkeasti ammattilaisten puoleen, siinä ei ole mitään hävettävää! Nostan hattua sinulle jo nyt siitä, että uskallat nähdä ja tunnustaa poikasi ongelmat rehellisesti. Kaikkea hyvää teille jatkoon! [/quote] Aivan huuhaata. Ensinnäkin saman perheen lapsia ei aina kohdella samoin. Toiseksi lapsi ei synny psykiatrisen ongelman kanssa. Kolmanneksi ei ole olemasakaan "sosiopaattista" aivojen rakennetta. Lapsi ei voi olla sosiopaattinen, sellainen diagnoosi on aikuisella, jolla on ollut erittäin traumaattisia kokemuksia lapsena [/quote]
Kyllä todellakin on olemassa "sosiopaattinen aivojen rakenne", vaikka sitä ei aivan noilla termeillä ole ilmaistukaan. En muista tarkkaan, oliko poikkeavuuksia hippokampuksen vai hypotalamuksen alueella, mutta aivan selkeitä ja johdonmukaisia rakennepoikkeavuuksia on löytynyt. Ko. tutkimus on julkaistu vasta vuonna 2014, joten ei ole vielä "oppikirjatietoa", mutta tieteellisesti tunnustettu tosiasia kuitenkin. Kannattaa seurata aikaansa vähän tarkemmin:)"
Kotiliesi-lehdessä oli äskettäin, ihmismielen-asiantuntija, oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Hannu Lauerman henkilöhaastattelu ja hän kertoi juuri tuosta ja tosiaan se on uutta tutkimustietoa. Vaikka lapsella olisi kuinka hyvä kasvuympäristö ja vanhemmat, niin silti esim. 8-vuotias voi kohdella hyvinkin julmasti eläimiä, kun yleensä tuon ikäiset kohtaavat eläimen iloisina. Ja sairaus voi olla synnynnäistä.
[/quote]
Kyseessä ei ole aivojen poikkeama eikä sosiopatia/psykopatia. Kannattaa olla tosi varovainen.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2015011018997913_pr.shtml
Tunnekylmiä piirteitä esiintyy eri arvioiden mukaan 21-50 prosentilla 5-18-vuotiasta psykiatrisista potilaista ja 10-32 prosentilla 8-12-vuotiaista käytöshäiriöisistä lapsista.
Yleisväestön 5-18-vuotialla piirteitä esiintyy noin 3-7 prosentilla.
Piirteet ovat yleisempiä pojilla kuin tytöillä.
Tunnekylmiä piirteitä esiintyy keskimääräistä enemmän nuorisorikollisilla ja koulukiusaajilla.
Tällaisten lasten aivokuvissa on havaittu samankaltaisia poikkeavuuksia kuin aikuisilla psykopaateilla.
Selkeimpiä merkkejä käytöksessä ovat syyllisyyden ja katumuksen puuttuminen, sujuva valehtelu, välinpitämättömyys toisten tunteista sekä näytellyt ja tarkoitushakuiset omien tunteiden ilmaisut.
Altistavia tekijöitä ovat ensimmäisten elinvuosien puutteellinen hoiva sekä vanhempien vähäiset kiintymyksen ja lämmön ilmaisut.
Piirteitä voidaan hoitaa lämpimän ja lasta myönteisesti huomioivan vanhemmuuden tukemisella. Eristäminen ja rangaistukset saattavat voimistaa piirteitä.
Kylmä-tunteeton-piirteet otettiin viime vuonna osaksi Yhdysvaltain psykiatriliiton virallista diagnoosiluokitusta.