Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako 37-vuotiaan enää erota?
12.02.2015 |
Mieheni on ollut minua kohtaan pari kertaa väkivaltainen ja hän on dominoiva, pihi, lyhytpinnainen ja minua rakastamaton huutaja. Löysin viimein asunnon ja nyt hän alkoikin taas antaa poskipusuja ja myöntyä toiveisiini sekä on sitä mieltä, että minun ei kannata muuttaa. Aiemmin (kun asuntoa ei ollut vielä saatu), hän itsekin oli eron kannalla sekä heittämässä minua konkreettisesti ulos useammankin kerran. Monet viikonloput suututtuaan minuun hän käski minut kodin toimistohuoneeseen siten, että en saisi tulla sieltä ulos, että hänen ei tarvitisisi nähdä tai kuulla minua. Meillä on kaksi pientä lasta ja en halua, että lapset joutuvat elämään perheessä, jossa on jatkuvaa kränää ja jossa äitiä kohdellaan huonosti.
Mutta: olen jo 37-vuotias ja muutenkin YH-perheitä halveksitaan. YH-perheet ovat myös neuvoloissa ja kouluissa extratarkassa syynissä ja helposti heilahtaa ilmoitus lastensuojeluun, kun YH-perheet ovat korkeamman riskin porukkaa. Olen myös ujo nyhverö ja tossukka, joten olen huono puolustautumaan sellaisia vastaan, jotka sanovat ilkeästi ja moittivat. Lisäksi en voisi enää tämän ikäisenä ja äitinä löytää koskaan uutta suhdetta. Kaipaisin minäkin vielä jossain vaiheessa elämääni rakkautta ja läheisyyttä (vaikka esim. kymmenen vuoden sisällä tms. - kiirettähän tässä ei ole).
Kommentit (48)
Minä erosin 35-vuotiaana. Kummasti löytyi uusi, upea, ihana mies ja koulusta tulee lapsista pelkkiä kehuja koko ajan, vaikka olenkin nyt eronneena alinta pohjasakkaa ja sossujen syynissä :-) Ap hyvä, jotain ryhtiä tuohon hommaan nyt. Siviilisääty ei nykypäivän Suomesss todellakaan määrittele ihmisen arvoa eikä asemaa yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tää on totta ja noin tyhmiä naisia oikeesti on olemassa.... eroa siitä miehestä! Muista, että sulla on vain yksi elämä eikä sitä kannata tuhlata tuollaisen ääliön kanssa. Äläkä opeta lapsille, että väkivalta, haukkuminen ja alistaminen on normaalia arkea!
Maailmassa on muitakin miehiä kuin niitä huonoja... yksin on varmasti parempaa kuin ahdistavassa suhteessa...
Soita neuvolaan. Siltä osaavat ohjata sinut oikeille tahoille kun uskallat pyytää. Kerro rehellisesti tilanne ja eron syyt ja pyydä apua. Sitä kautta voit saada perhetyöntekijän, psykologin tai sosiaalihuollon palveluja.
Ylpeys on se asia, josta kannattaa luopua heti. Apua saa pyytämällä ja on pelkkää energian tuhlausta miettiä, mitä joku muu henkilö tai instanssi sinusta ajattelee.
Kaikki konstit käyttöön ja ero tuollaisesta miehesta! Stemppiä!
Et sinä minnekkään lähde! Koska olet nössö! Tuollaisesta ei ole enää lähtijäksi ! Jos olisit FIKSU et täällä tyhmiä kyselisi ! Olisit ji vuosia sitten häipynyt ! Vedä ranteet auki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi herranen aika!!! Onko tollaisia ihmisiä oikeasti olemassa? Haluisin kovin tuntea myötätuntoa AP sua kohtaan mutta teet sen todella vaikeaksi olemalla oikein kynnysmattojen kynnysmatto. Mutta kun ja piip piip piip. Nyt perhana kasva aikuiseksi ja kasvata edes jonkinlainen selkäranka. Jos et itsesi niin sitten lastesi vuoksi. Kun lapset olet kerran hankkinut niin sitten olet vastuussa heistä.
Tsemppiä ap, pystyt siihen!
Kaikkea hyvää,
t. yksinhuoltajaäidistään ylpeä lapsi
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 13:02"]
Sinä mietit ikääsi, yh-äitien mainetta ja arvoasi miesten silmissä. Samaan aikaan annat lastesi kasvaa tuollaisissa olosuhteissa. Herää ja toimi! Sinun elämässäsi mikään ei muutu huonommaksi vaan paljon paremmaksi kun hankkiudut eroon tuollaisesta miehestä.
Äläkä ala heti hommaamaan uutta miestä vaan opi seisomaan jaloillasi ja arvostamaan itseäsi. Opeta tämä myös lapsillesi etteivät he aikoinaan lankea idioottiin puolisoon.
[/quote]
JA VARSINKAAN TOISTA ISÄNSÄ KÄYTÖSMALLEJA.