Alkoholismista parantuminen

Kai ymmärrät, että viinamonopolin purkaminen on paras ja ainoa lääke alkoholismiin?

Enpä tunne yhtäkään ihmistä joka olisi ollut yli 5v raittiina ilman laitoskuntoutusta. Nuo antabukset ja miepä-käynnit ovat yhtä tyhjän kanssa, paitsi kuntoutuksen jälkeen voi olla yksi ihan ok tukimuoto. Se menee lähes aina noin että vuosiakin koitetaan ensin "kevyillä keinoilla" kun ihminen ei ole tarpeeksi pohjalla (tietysti on paljon niitäkin tilanteita että haluaisi laitoskuntoutukseen muttei pääse.) 

Alkoholismista ei voi parantua, mutta juomisen lopettaminen lopettaa sairauden oireet ja niiden jälkivaikutukset elämään. Keskimäärin juovasta alkoholistista raittiiksi alkoholistiksi kehittyminen vie noin 7-10 vuotta, joskus enemmän, joskus vähemmän, joskus parantumista ei tapahdu hoidoista huolimatta koskaan. Jotkut raitistuvat heti hoitojakson jälkeen.

Henkistä alkoholista irtautumisprosessin kestoa ei voi täsmällisesti määrittää, se on hyvin yksilöllinen. Jotkut valaistusta päivässä, toisilla menee kauemmin. 

prosessi kannattaa kuitenkin aloittaa mahdollisimman pian, alkoholismi on krooninen ja etenevä sairaus, jonka viimeinen vaihe on hiekkahoito.

Tsemppiä urakkaan!

Pitkä se tie on, mutta pärjäät kyllä. Sulla on halu, se päätös. Vaikein vaihe on selvittää se mikä ajaa juomaan, miksi on paha olla, työstää asioita, voi joutua laittaa koko elämän uusiksi. Addiktio on siitä vihelinen "sairaus", että kohde muuttaa muotoaan. Eli tarkkana siltikin kun luulet päässeesi eroon ongelmasta, se voi vaihtua aineesta johonkin toiseen aineeseen, toimintoon tai muuten käytökseen tms.

Oot selkeesti tosissasi. Luukuta sellasta matskua mikä vahvistaa sun päätöstä. Lue addiktiosta, lue tarinoita, jos taipuu enkku kato Interventoneita youtuubista. Eli opiskele mitä kehossa ja mielessä tapahtuu teoriassa, mut myös niitä muiden tarinoita, niistä voit bongata itsesi ja omia käytösmalleja eri tavalla, kun näkee "saman tarinan" mutta ulkopuolisen silmin.

Itse oon ollut useamman vuoden jo juomatta, mut kun selvitettävää on koko elämän varrelta, tai noh, se koko elämä, joten itselläni prosessi on hidas että voisi sanoa olevan "jaloillani". Ongelmat muuttaneet muotoaan kunnes alkanut päästä juurisyiden kanssa eteenpäin. Ja sekin tuhottoman hidasta. Toki voit päästä eteenpäin nopeamminkin, ja toivotan siihen voimia!

Haluan vaan varottaa, että näistä opituista addiktiivisista kaavoista kun pääsee, niin etenkin stressin alla niihin samoihin uriin humpsahtaa ihan huomaamatta, siis esim. uuteen addiktioon. Jos ei kasvata tietoisuuttaan ronskisti ja päämäärätietoisesti sekä tutki omia suojamekanismejaan ja reaktioita niin itse on itsellensä mahdoton kilpakumppini voitettavaksi.

Oo kuitenkin ylpeä itsestäsi! Oot tehnyt tärkeimmän jo, eli sen päätöksen. Jatka sen kanssa äläkä luovuta jos tulee takapakkia ja heikkoja hetkiä.

Mieti asioita hyvänä hetkenä ihan kirjoittaen ylös jonnekkin, mistä lukea huonona hetkenä, että mistä, kenestä ihmisestä tms. saat voimaa. Itsellä toimii alkuhätään esim. kirjottaminen, sauna, musiikki, kylmä/kuuma suihku ensisijassa yhdistettynä eristäytymiseen muista ja muusta maailmasta (=ei enempää impulsseja eikä lisää pahaa mieltä). Eli kun nousee Se Tunne... tiedät kyllä.. Niin sille vaan keksit ensin millä saat sen stopattua. Kunhan sen kanssa jumppaat. Nielet pahaa oloa ja hypit tasajalkaa, huudat ja raiviat, niin kauan kierit kunnes tunteet alkaa mennä ohi mutta muista että juomaan et ala. Sen taistelun kanssa on vaikeinta mutta kun alottaa niin alkaa sitä osata "pelata" itsensä kanssa. Se on raskas tie. Selviät siitä kyllä. Kaikkea hyvää ja onneksi olkoon siitä että valitsit itsesi. <3

Alkoholismiin tehoaa vain täyskielto. Hankalaa aluksi vieroitusoireiden takia, mutta sitten helpottaa. Myöhemmin ongelmana on sitten tuputtajat, "ei yksi maailmaa kaada".

4 jatkaa

Suosittelen lukemaan tai kuuntelemaan myös esim. Gabor Matea, paljon luentoja netissä ja kirjallisuutta, englanniksi tosin.

Ja tosiaan vielä tuo oli tärkeä seikkä, että alkoholista voi "raitistua", mutta addiktion oire (=juominen) ei parane edes siinä 10 vuodessa, jos ei käsittele niitä addiktion taustatekijöitä eli juurisyitä, silloin ongelma vain siirtyy. Esim toiseen päihteeseen, rahaan, materiaan, työhön ymsyms. Tai sitten tosiaan ratkeat vuosien päästä kun otat Sen Yhden juhannusoluen koska onhan siitä jo 20vuotta, niin olet varmasti vahvoilla. Ei, et ole, ellet käy päätäsi läpi kääntäen joka ikisen kiven ja hippusen sieltä. Ja aina uudestaan ja uudestaan, joka kerta kun  tukee kriisi tai ihan vaan reippaampu stressi, vamha minäsi koputtelee pinnan alla, jos et käy KAIKKEA KIPUA läpi. Onnea matkaan, pystyt siihen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismiin tehoaa vain täyskielto. Hankalaa aluksi vieroitusoireiden takia, mutta sitten helpottaa. Myöhemmin ongelmana on sitten tuputtajat, "ei yksi maailmaa kaada".

Vinkki: itsensä kannattaa ympäröidä fiksuilla ihmisillä jotka eivät painosta juomaan

Joo! Ja nää ihmiset ("ystävät") onki hyvä ottaa haasteena, et "Ahh ai ihanaa kiitos! Ilmiannoit itsesi, joten on helpompi luopua sinustakin elämässäni" Ja kaiken lisäksi nuo "läheiset" jotka tuputtaa on ne kovimmat testit elämältä! Eli jos niistä selviät , niin selviät itsesi kanssa myös. Etenkin sosialinen paine, niin kutsutun ystävän suunnalta, on törkeintä mitä voi tehdä.

Se on tätä et "koska mulla menee paskasti, en haluu että säkään nouset tästä suosta, niin en tuntis itseäni vielä paskemmaksi kun jään yksin tänne paskasuohoni vellomaan!".. Eli sellaset ihmiset ei välitä muista kun itestään ja se voi tehdä kipeää jos luuli että toinen välittää.

Mut ei hätää, se riittää kun sinä välität itse itsestäsi. Ja alat kohdella itseäsi niin kuin oot ansainnut, vai mitä. Ja mitä nopeammin pääset tavallaan kattomaan ne kortit, et joku tuputtaa, ni ensinnäkin ootko vahva, ja sä olet ja toisekseen selvis mikä toinen on miehiään, niin sen parempi. Sitä nopeemmin pääset rakentamaan uutta ja pyyhkimään pölyjä takin liepeiltäs. Etsi ja hyväksy elämääsi en ihmiset, jotka on valmiita kulkemaan yhdessä samaan suuntaan, yhdessä tukien. Et tarvii enää ketään joka koittaa sabotoida sun elämää. Oot siinä jo itse ihan riittävän hyvä. Anna itsellesi anteksi se kaikki paska kohtelu ja lupaa kuunnella mitä se sun paha olo haluaa sanoa ja kohdella itseäsi paremmin.

- Nro 4 taas

Sori jos typoja, kännykällä perseestä tämä kirjottaminen.

Itsestä se on kiinni.

Kiitos paljon viesteistä, auttoi jonkin verran selvittää ajatuksia.

Ap

Sä pystyt kyllä tähän.

Se on se oma pää pahin vihollinen, mut siinä on myös se kotikenttäetu, et sä ite myös oot se joka sen saa hallintaan.

Taistelua, verta ja hikeä, mutta aivan varmasti onnistut kun niin tahdot.

Tätä samaa saatanan taistelua teen, oma elämä on mennyt pöntöstä alas varmasti monien ulkopuolisten silmin, eikä ole mitään käytännössä. Mut se mikä mulla on, on mun oma pää ja omistan sitten sen selvittämiseen vaikka koko loppuelämän ja sitten se vaan on niin. Mut mä oon päättänyt ja se pitää. Kaikki muu voi mennä, ja on mennyt, ei haitttaa, mut kipu ja tuska on sellasta et ei oo kun kaks vaihtoehtoa ja siihen toiseen en anna itseni mennä.

Tiukinta tekee sen kanssa mitä muut ajattelee. Ei sitä voi ottaa vaan huomioon. Ihan sama. Ei kukaan nää tai ymmärrä sitä omaa polkua niinkuin sä ite vaikka kuinka selität, vaikka ois kaikki aika ja raha. Omistat kaikki voimavarat sille päätöksellesi ja anna itellesi anteeksi, se on vaikeaa ainakin mulle edelleen. Mut joku halu selvitä (elämästä yleensä) kuitenkin on. Olkoon kova tie niin hautaan en vapaaehtoisesti lähe, vaikka sinnekin koitettu aika monta kertaa. Kenenkään muun ei tarvii ymmärtää. Jos ei ymmärrä, auta, tue, niin älä kuuntele. Tiiät ittesi, tiiät mitä tartteet. Tiiät et voisit voida parmmin, kuuntele sitä. Haluat varmasti vaan että olisi joskus se päivä kun on vaan helpompi olla?

Se tulee kyllä, asteittain, välillä parin sekuntin hetkinä, sitten pidempinä. Koitat vaan jaksaa. Ja keksiä omat keinot ja ihniset, joista saat voimaa jaksaa, mikä ikinä hölmöin pienikin asia, mikä muistuttaa jostain hyvästä hetkestä, vaikka kaukaa historiasta. Tai joku tulevaisuuden haave, onko sulla haaveita? Siis konkreettisia? Mulla ei oikein vieläkään, vaikea tietää mitä ne tarkottaa kun aina voinut vaan paskasti, mut pikkuhiljaa. Mä koitan opetella haaveilua. Et olis edes yksi haave, jostain "normaalista" elämästä toisinsanoen ihan vaan tavallisesta olosta, et ei toivois vaikka kuolemaa! Ne on ihan jees hetkiä ne!

Nohh, meni vähän tunteelliseksi, mutta itellä kirjottaminen (myös näin muille) auttaa välillä avaamaan ja purkamaan. Pitää vaan luottaa itseensä. Me jaksetaan kyllä. Muistat vaan, et siellä alla on se kipu, joka koittaa kertoa jotain. Aina ei jaksa sitäkään kuunnella, selviää vaan hetkestä, mut sit se menee niin. Kunhat selviät edes sen hetken selvinpäin ja sitten taas uutta hetkeä kohti.

-4

vali vali

Vierailija kirjoitti:

vali vali

Ihana kuulla et sulla on "helppo" elämä hei, onnea vaan! Mut tuleeko sulle noin paha mieli siitä että toiset haluaa oikeasti eroon ongelmistaan ja voida paremmin? Ootko koskaan miettinyt et miksi tai et miltä tuntuis päästä eroon katkeruudesta ja ottaa itsekin vastuu omasta elämästä? Toivottavasti keksit jotain parempaa tähän päivään.

Kannattaa lukea päihdelinkin keskusteluja. Siellä on vähentäjät ja lopettajat. Siellä saat paljon vinkkejä ja keskustelu on järkevämpää kuin täällä (esim toi vali vali tyyppi pilaa kaiken). 

Itsellä se vaati 7kk laitoskuntoutuksen ja 1,5 vuotta tukiasunnossa. Sen ajan sain tukea päivittäin ja kävin myös useita kertoja viikossa vertaisryhmissä. Yli kaksi vuotta meni, että uskalsin kokeilla itsenäistä asumista ja hyvin on mennyt. Toki riippuvuuskin oli paha. Ota vaan kaikki keinot käyttöön. Lääkkeet, avohoito, vertaistuki ryhmissä ja netissä, kirjallisuus, pohdi mihin olet alunperin alkanut juomaan ja hoida niitä syitä.