Antaisitko kumppanillesi anteeksi uskottomuuden?

En.

Jos lapsia ei olisi, saattaisin jopa antaakin, jos vaimo olisi aidosti katuvainen.

Sen sijaan en missään nimessä antaisi nyt, kun meillä on lapsia. En haluaisi lasten joutuvan eron lisäksi kantamaan häpeää vanhemman pettämisestä.

en.

Vierailija kirjoitti:

Annoin anteeksi. Kännihairahdus ja kerran sen jälkeen selvinpäin, mies tunnusti itse heti. Pitkä suunniteltu pettäminen ja salailu olisi tarkoittanut eroa, kun tuonkin jälkeen oli vaikea luottaa.

Mun mies sanoi kans ensin, että oli kaksi kertaa käynyt vieraissa. Toisen osapuolen kanssa keskusteltuani kuulinkin, että kertoja oli kymmeniä. Pettäjän sanaan ei ole luottamista, valehteli kaikesta ja kaunisteli asian pienemmäksi.

Varmaan antaisin anteeksi siinä mielessä, että oltaisiin vielä eron jälkeen väleissä. Mutta luottamus parisuhteeseen olisi jo mennyt ja parisuhde siksi päättyisi eroon ennemmin tai myöhemmin.

Esittäisin ehkä hetken että olisi ehkä mahdollisuuksien rajoissa  antaa anteeksi houkuttelisin sänkyyn ja sitten heittäisin hankeen. Tai sitten heti.

Minua ei kait ole koskaan petetty, joten ihan varmaksi en tiedä kuinka oikeasti reagoisin.

Nuorempana se olisi ollut ehdoton ei ja suhde olisi loppunut siihen paikkaan. Varmaan olisin ollut täysin musertunut ja loukkaantunut. 

Nyt olen 40v ja tiedä sitten johtuuko se iästä, mutta en ajattele enää noin ehdottomasti. 

Olisi tavallaan kaksi vaihtoehtoa. Jos mies ei osottaisi minuun mitään kiinnostusta ja vaikka torjuisi minun aloitteeni, ja sitten kuulisin, että on käynyt pettämässä, niin silloin varmasti raivostuisin ja vaatisin selitystä.

Mutta jos itseä ei voisi seksi vähempää kiinnostaa ja "pihtaisin" ja mies yrittäisi antaa läheisyyttä ja tehdä aloitteita, ja silti ei saisi mitään minulta, ja sitten kuulisin, että on mennyt vieraisiin, niin tilanne olisi ehkä eri. Täytyisi katsoa peiliin. En omista miestäni, vaikka naimisissa ollaankin. En voisi tehdä niin, että pidän häntä vain koristeena, en anna seksiä, eikä hän saa sitä muualtakaan. Varmaan ymmärtäisin häntä. Toki toivoisin, että hän ensin olisi tullut puhumaan asiasta, tai vaikka kysynyt luvan avoimeen suhteeseen. Voisin tajuta oman käytökseni paremmin ja muuttaa sitä. Uskoisin, että asian voisi vielä korjata puhumalla, ja sopimalla, ettei se enää toistu. 

Jos pettäminen olisi ihan jatkuvaa, eikä tilanne muutuisi puhumallakaan tai sillä, että kotoa "saa",  eikä oltaisi sovittu lupaa käydä vieraissa, niin varmaan luottamus menisi lopullisesti ja olisi pakko erota. 

Uskottomuutta olen nähnyt paljonkin.  Työkaverina oli nuori ja tumma "kiiltokuvapoika".  Naisten suosiossa. Hän oli kyllä kihloissa ja kumppaninsa odotti lasta.  Nainen oli tietoinen monista syrjähypyistä mutta halusi pitää kiinni komistuksestaan. Kaikesta huolimatta. Asia meni konstikkaaksi, kun kaksi seksipartneria odottivat myös lasta.  Elatusmaksuja tuli jolloin mies ryhtyi työttömäksi. Ei se auttanut.  Sai kunnon opetuksen.  En tiedä miten tarina jatkui.

Jos olisi neitsyt, samansukupuolinen ja pääsisin mukaan samalla kertaa tai eri kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Typerin tekoni oli mennä naimisiin raskaana olevan naisen kanssa.  Aikanaan pienokainen syntyi ja laskettiin, ettei lapsi voinut olla minun.  Siittämisajankohta ei täsmännyt, koska vaimo vietti tuolloin "lomaa" pari kuukautta sukulaistensa luona.  Tuli ero ja minulle iso lasku; maksuaikaa 18 vuotta. 

Miten sen voisin antaa anteeksi, koskaan ? 

Huhhuh, mikä tyhmä elukka olet.   Tyhmyydestä kärsii erittäin kovin.

Uskottomuutta en ymmärrä enkä antaisi anteeksi.  Miksi olla sitoutuvinaan, jos parisuhde ei toimi?

Jos tieto pettämisestä tulee muiden suusta niin en. En edes keskustele. Jos itse kertoisi asiasta, voisin keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Uskottomuutta olen nähnyt paljonkin.  Työkaverina oli nuori ja tumma "kiiltokuvapoika".  Naisten suosiossa. Hän oli kyllä kihloissa ja kumppaninsa odotti lasta.  Nainen oli tietoinen monista syrjähypyistä mutta halusi pitää kiinni komistuksestaan. Kaikesta huolimatta. Asia meni konstikkaaksi, kun kaksi seksipartneria odottivat myös lasta.  Elatusmaksuja tuli jolloin mies ryhtyi työttömäksi. Ei se auttanut.  Sai kunnon opetuksen.  En tiedä miten tarina jatkui.

Hehehee, hyvä tarina.    Ton kun saisi salkkareihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerin tekoni oli mennä naimisiin raskaana olevan naisen kanssa.  Aikanaan pienokainen syntyi ja laskettiin, ettei lapsi voinut olla minun.  Siittämisajankohta ei täsmännyt, koska vaimo vietti tuolloin "lomaa" pari kuukautta sukulaistensa luona.  Tuli ero ja minulle iso lasku; maksuaikaa 18 vuotta. 

Miten sen voisin antaa anteeksi, koskaan ? 

Huhhuh, mikä tyhmä elukka olet.   Tyhmyydestä kärsii erittäin kovin.

Ja kauan.

En antaisi, koska se jäisi vain takaraivoon kummittelemaan ja luotto menisi. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hyvä, että kumppani kelpaa muillekin.

Et siis tajua kumppanin arvoia ennen kuin se kelpaa muille?

Itse en haluaisi tuollasta kumppania, joka jakaa itseään muille. 

En itse voisi pettää missään tilanteessa, joten en siedä sellaista kumppaniltakaan. Jos suhteessa ei ole hyvä olla, suoraselkäinen ihminen eroaa eikä touhua selän takana omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskottomuutta olen nähnyt paljonkin.  Työkaverina oli nuori ja tumma "kiiltokuvapoika".  Naisten suosiossa. Hän oli kyllä kihloissa ja kumppaninsa odotti lasta.  Nainen oli tietoinen monista syrjähypyistä mutta halusi pitää kiinni komistuksestaan. Kaikesta huolimatta. Asia meni konstikkaaksi, kun kaksi seksipartneria odottivat myös lasta.  Elatusmaksuja tuli jolloin mies ryhtyi työttömäksi. Ei se auttanut.  Sai kunnon opetuksen.  En tiedä miten tarina jatkui.

Hehehee, hyvä tarina.    Ton kun saisi salkkareihin.

Onko salkkareissa todellisiin tapahtumiin pohjautuvia jaksoja?

En missään nimessä. Jos hän pettäisi minua, se tarkoittaisi että rakkaus on loppu hänen puoleltaan totaalisesti, joten ero olisi pakollinen. Ja pettäminen ylipäätään on erittäin vittumaista, petti sitten minkä sopimuksen hyvänsä. Petos on petos.

Kauniit ja rohkeat. Komeat ja tyhmät.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: En antaisi enää. Aikanaan annoin, vuosia meni hyvin kunnes taas jatkoi. Perheterapia, lisää valehtelua ja pettämistä, ei anteeksipyyntöäkään. Ei kannattanut yrittää ymmärtää. Tuli vain lisää nöyryytetyksi.