Uskovat? Mitä tehdä kun Jumala ei vastaa?

Minä en usko, että uskon voi menettää. Jos siis on aidosti uskossa, niin ei se usko mihinkään katoa vaikka välillä olisi sellainen eksynyt lammas -vaihe. Jumala pitää kyllä omistaan huolta. 

Jos olet ihan synnissä piehtaroinut, niin siitä voi olla matkaa siihen, mistä olet lähtenyt lipsumaan alamäkeen. Sinun pitää viettää enemmän aikaa Jumalan kanssa, jos hän on jäänyt liian vähälle huomiolle. Sitä kautta se suhde paranee ja pääset synneistäsi vapaaksi.

David Wilkerson:

"Kolme yleisintä sanaa, joita kristittyjen suusta kuullaan hädän hetkellä, ovat: "Herra, tee jotain!" Ihmisinä on täysin luontomme vastaista olla hiljaa, tekemättä mitään, kun kohtaamme hämmentäviä koetuksia. Tosiasiassa kristityn vaelluksen vaikein asia on odottaa kärsivällisesti Jumalan toimivan. Jopa antautuneimmatkin uskovat hätääntyvät, kun Herra ei toimi heidän aikataulunsa mukaan.

Annamme Jumalalle jatkuvasti takarajoja ja aikarajoituksia. Huudamme: "Herra, milloin aiot tehdä jotain tämän asian suhteen? Kauanko viivyt? Jollet nyt toimi, on liian myöhäistä!" Mutta Jumala ei ole milloinkaan myöhässä. Hän toimii aina - eikä meidän aikataulumme mukaan, vaan Hänen omansa.

Jumalamme etsii maan päältä koko ajan sellaista kansaa, joka luottaa Häneen jokaisessa kriisissä, koetuksessa ja toivottomassa tilanteessa. Hän todellakin johdattaa meitä tilanteisiin, jotka ovat hälyyttäviä, kriittisiä ja vaikeita testatakseen meitä. Hän tahtoo nähdä, haluammeko vaieta ja odottaa Häntä tuomaan yliluonnollisen vapautuksensa.

Raamattu sanoo hyvin selvästi: "Herra säätää hyvän miehen askeleet; ja hän iloitsee Hänen tiestään" (Ps. 37:23, engl.käänn.). Hebreankielinen sana "säätää" tässä kohdassa merkitsee "ennalta järjestettyä, askel askeleelta Herran määräämää".

Tämä merkitsee sitä, että Jumala - ei paholainen - johdattaa meidät vaikeisiin tilanteisiin. Voimme huutaa: "Herra, miksi sallit kriisini jatkua?" Mutta totuus on, ettei Hän pelkästään salli koetusta vaan Hän tekee sen harkitusti - jotain tarkoitusta varten. Ja tämä on meidän vaikea hyväksyä!

Kuitenkin Jumala sallii nämä vaikeat asia elämäämme tuottaakseen uskoa meissä. Hän sulattaa ja muotoilee meitä Jumalan mielen mukaisiksi uskon esimerkeiksi - ollaksemme Hänen todistuksensa uskottomalle ja jumalattomalle aikakaudelle.

Uskon vakaasti, että jokainen ottamamme askel on taivaallisen Isämme johdattama. Jos tämä on todella totta, silloin en voi uskoa, että Jumala koskaan johdattaisi minua vaikean tilanteen eteen vain hylätäkseen minut. Hän ei pystyisi sanomaan: "No niin, David. Olen johdattanut sinut tähän pisteeseen. Nyt on sinun vuorosi selvitä!"

Ei! Jumala on ehdottomasti uskollinen lapsilleen jokaisessa kriisissä. Ja Hän on aina kysymässä meiltä: "Oletko sinä yksi niistä, joita etsin? Oletko yksi niistä, jotka eivät hätäänny - jotka eivät syytä Minua hylkäämisestä, kieltämisestä ja lasteni loukkaamisesta? Seisotko hiljaa hädässäsi, turvaten uskoon, luottaen siihen, että minä vien sinut läpi?"

http://www.tscpulpitseries.org/finnish/ts970609.htm

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 00:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 00:39"]

Lääkityksesi toimii viimein.

[/quote]

Voisiko sen lainauksen laittaa tai viestin numeron niin tiedetään kenelle tämäkin lapsellisen idioottimainen viesti oli tarkoitettu?

[/quote]

No, no! Uskovainen on nyt kunnon kristitty ja vaikenee.

[/quote]

En ole kunnon kristitty enkä vaikene.

Kun äidillä on miljoona lasta ja puolella miljoonalla on yhtä aikaa hätä, han joutuu priorisoimaan kenen hätään vastataan nyt heti ja kuka kykenee vähän odottamaan.

David Wilkerson:

Jumala suhtautui kylmäkiskoisesti

Mooseksen koko yön kestävään huutoon.

Luulisi, että Jumala olisi mielissään kuullessaan Mooseksen tuskaiset rukoukset. Israelin johtaja huusi tuntikausia: "Mitä minä oikein voin tehdä, Jumala? Tämä tilanne on aivan toivoton. Mitä oikein odotat minulta tässä tilanteessa? Vastaa minulle, tarvitsen apuasi."

Kaikella on aikansa, myös koko yön kestävällä itkulla ja tuskailulla rukouksessa. Mutta kun Jumala kuuli Mooseksen huudon tässä tilanteessa, Hän sanoi: "Nyt riittää." Raamattu ei sano suoraan sitä mitä seurasi. Mutta siinä vaiheessa Jumala olisi saattanut sanoa: "Sinulla ei ole oikeutta tuskailla minun edessäni, Mooses. Huutosi on loukkaus uskollisuuttani vastaan. Olen jo antanut sinulle vakavan lupaukseni vapautuksestanne. Ja olen neuvonut tarkasti mitä tehdä. Lopeta itku nyt."

Todellakin Jumala oli jo paljastanut Moosekselle koko suunnitelmansa, aivan alusta lähtien. Itse asiassa Moosekselle kerrottiin koko kuvio autiomaassa, jossa hän kaitsi lampaita. Jumala sanoi hänelle: "Kun tulet takaisin Egyptiin, niin katso, ette teet faraon edessä kaikki ne ihmeet, jotka minä olen pannut sinun käteesi. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, niin ettei hän päästä kansaa." (2. Moos. 4:21). Jumala siis sanoi: "Olen näyttänyt sinulle, Mooses, mitä sinun tulee tehdä, joten mene ja tee."

Mooses teki kaikki ihmeet faraon edessä, tuoden kymmenen vitsausta Egyptin ylle. Kaikki oli toteutunut Jumalan lupauksen mukaisesti. Nyt kun Mooses tuskaili rukoillen Punaisella Merellä, Jumala muistutti kaikesta tapahtuneesta. Jumala sanoi: "Nyt ei ole tuskailun aika, Mooses. Nyt on aika toimia."

Raamattu kertoo, että Mooses oli nöyrä, hurskas mies, jolla oli kuuleva korva Jumalan äänelle. Silti selvästi Mooseksella oli myös epäuskon siemen sydämessään. Ajattelehan: kun Jumala kutsui Moosesta vapauttamaan Israel, Hän lupasi antaa Moosekselle äänen, jota ihmiset kuuntelisivat: "He kuulevat sinua." (2. Moos. 3:18). Mutta Mooses vastasi epäuskoisesti: "Katso, he eivät usko minua, eivätkä kuule minua, vaan sanovat: 'Ei Herra ole sinulle ilmestynyt'" (2. Moos. 4:1).

Silloin Jumala lupasi Moosekselle lisäten: "Älä pelkää, minä olen kanssasi. Tuot mahtavan vapautuksen kansalleni." Mutta Mooses vastasi uudestaan epäuskoisesti: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kun sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli." (2. Moos. 4:10). Itse asiassa Mooses syytti Jumalaa siitä, että hän oli huono kommunikoimaan: "Minulla on hidas puhe ja kankea kieli." (2. Moos. 4:10) Lyhyesti sanottuna Mooses sanoi: "Lähetä joku toinen, Jumala. Minä en täytä tarvittavia vaatimuksia."

Ajattele kuinka hassua Mooseksen epäusko oli. Jumalan voimallisen sanan kautta tämä mies oli jo tehnyt valtavia ihmetekoja. Hän oli muuntanut sauvansa kiemurtelevaksi käärmeeksi. Ja kun hän otti käärmeen hännästä kiinni, se muuttui takaisin sauvaksi. Hän oli myös laittanut kätensä poveensa ja ottanut takaisin esiin spitaalisena. Ja kun hän laittoi kätensä takaisin poveen ja otti esiin, se oli terve ja puhdas.

Kysynkin: mikä voisi olla kaunopuheisempaa tai voimakkaampaa kuin tämä? Jos minä näkisin Mooseksen tekevän tuollaisia ihmeitä, minä en välittäisi, vaikka hän olisi kuinka ujo tai änkyttäisi. Olisin valmis kuuntelemaan häntä. Jo hänen pelkkä läsnäolonsa toisi minuun Herran pelon, jo ennen kuin kuulisin hänen puheensa. Miksi? Tietäisin hänellä olevan todistetun voiman Pyhän Hengen kautta. Uudessa Testamentissa Paavali todistaa hänellä olevan tämän saman voiman. Hän sanoi, että vaikka hänen oma puheensa oli heikkoa, hän puhui Pyhän Hengen voiman vaikutuksesta. Tämä on selvästi totta myös Mooseksen kohdalla.

Joten silloin: "Niin Herra vihastui Moosekseen" (2. Moos. 4:14). Tämän raamatunkohdan täydellinen merkitys on: "Jumala oli raivoissaan Moosekselle." Jumala ei hyväksyisi yhtään teennäistä nöyryyttä tältä mieheltä. Miksi ei? Hän tiesi sen keskeyttävän Mooseksen kutsumuksen. Hän ei sallisi Mooseksen sanoa: "Minä en pysty", tai: "Minä en ole tarpeeksi fiksu", tai:"Minulla ei riitä rahkeet".

Joten Jumala vastasi hänelle: "Ei, en minä aio valita ketään muuta, Mooses. Minä en etsi sellaista ihmistä, joka on kaunopuheinen, tai korkeasti koulutettu, tai jolla on kaikki hienosti järjestyksessä. Sinun on parasta myöntää asia - sinut on valittu. Minä olen sinut kutsunut, unohda tekosyyt. Minä olen aina tiennyt heikkouksistasi. Tiedän sinun epävarmuutesi, miten aliarvioit itseäsi ja miten vertaat itseäsi muihin. Luulet olevasi nolla. Mutta sinun on turha yrittää karata. Minä en anna sinun muuttaa suunnitelmiani, jotka tein varallesi jo ennen syntymääsi. En pyydä sinulta paljoa. Sinun täytyy vain uskoa lupaukseeni ja toimia sen mukaisesti. Luota, että Kaikkivaltias Jumala on sinun kanssasi. Keskittäydy minuun, äläkä heikkouksiisi."

http://www.tscpulpitseries.org/finnish/ts021223.htm

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 23:58"]

Irvailijat voi mennä muualle. Toivon että kunnioitatte vapauttani uskoa mihin haluan joten menkää johonkin toiseen ketjuun riehumaan.

Mulla on ollut ihan todella kauan paha olla, usko kadoksissa, rukoilen Jumalaa ottamaan tämän tuskan minulta pois ja taakan harteilta. Mutta mitään ei tapahdu. Sama tuska ja syyllisyydentunne päivästä toiseen, olen itkenyt ja huutanut, raivonnut, mutta ei. En jaksa varmaan kauaa enää yrittää! Mitähän teen väärin?

[/quote]

Jos jumala ei nyt samantien vastaa niin koeta soittaa myöhemmin uudelleen. Tai jätä soittopyyntö niin varmaan soittaa takaisin kunhan kerkeää.

Tai sit vaan otat lääkkees, lakkaat uskomasta satuolentoihin ja teet itse jotain elämäsi parantamiseksi.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 00:08"]

Oleellisempaa on jos vastaa. Siitä tietää että on aika pakata kamppeet ja muuttaa hesperiaan pyöreään huoneeseen.

[/quote]

Jumala vastaa aina. Vastaus on kyllä, ei tai ei vielä. Sen sijaan, että yrität ulkoistaa ongelmasi toiselle, etsi siihen itse ratkaisu. Kyllä sinua siinä tuetaan. Ikäville asioille pitää joko tehdä jotain tai hyväksyä ne. Kumman valitset?

Mulla on ollut sama tilanne että päivästä toiseen vaan itkin eikä elämästä oikein tullut mitään. En oikein nähnyt mitään syytä elää ja pyysin monesti ja monta kertaa päivässä Jumalaa ottamaan minut pois täältä. Kävelin tuskan ajamana varmaan satoja kilometreja. Se tuska tuli oikein aaltoina. Olen siis uskova. Taustalla hyvin rankkoja asioita. Mulla on auttanut se kun löysin Eric Ewaldsin kirjat (varsinkin Matka minuuteen) ja Petri Välimäen kirjat+ohjelmat (Armon kalliolla, mutta huom sieltä tv7:lta ei oikein kannata katsoa mitään muuta, varsinkaan mitään Sid Rothia tms torontohömpettä). Kyllä se varmasti siitä, sen sanon vielä että helpotti paljon kun opin sanomaan "tapahtukoon Sinun tahtosi".

Jumala kyllä vastaa, muttei aina välttämättä niin kuin tahtoisimme. Meidän pitää kasvaa tässä elämässä ja Jumala antaa meille mahdollisuudet siihen, ei suoria ratkaisuja. Meidän pitää vain itse käydä se kivinen tie lävitse ja kokea itse se tilanteessa tarvittava oivallus. Kyllä kaikelle on tarkoitus, vaikka välillä näyttäisikin toivottomalta. Kyllä meistä huolta pidetään. Matteuksen kuudes luku voisi olla lukemisen arvoinen murheellisena. Rauhaa ja rakkautta. 

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 23:58"]

Irvailijat voi mennä muualle. Toivon että kunnioitatte vapauttani uskoa mihin haluan joten menkää johonkin toiseen ketjuun riehumaan.

Mulla on ollut ihan todella kauan paha olla, usko kadoksissa, rukoilen Jumalaa ottamaan tämän tuskan minulta pois ja taakan harteilta. Mutta mitään ei tapahdu. Sama tuska ja syyllisyydentunne päivästä toiseen, olen itkenyt ja huutanut, raivonnut, mutta ei. En jaksa varmaan kauaa enää yrittää! Mitähän teen väärin?

[/quote]

kokeile Raamatun lukemista. Sieltähän löytyy paljon esimerkkejä siitä, että Jumala ei (heti) vastaa.

Mutta kuitenkin jos luotat Jumalan täydelliseen viisauteen ja hyvyyteen, niin voit ottaa rauhassa.

Siksi toisekseen, onko meille luvattu täydellisyyttä ja synnittömyyttä tässä ajassa?

Onko Jumalan tehtävänä tehdä kuten Sinä haluat?

Onko Jumala Sinun palvelijasi?

Ei Jumala aina tunnu vastaavaan sillä suurimman hädän hetkellä. Mutta raamattu sanoo että hän on tasapuolinen uskoville ja ei-uskoville, lähettää sadetta ja paistetta molemmille. Usein uskovat ovat juuri siksi aika heikkoa ja erehtyväistä porukkaa, jottei uskosta tulisi mitään sellaista mielikuvaa että se muuttaa ihmiselämän taianomaisesti ja on tarkoitettu ihmisten parhaimmistolle. Tämäkin on kerrottu raamatussa. Tosin moni uskova typerästi uskottelee itselleen olevansa jotain erityistä uskoon tultuaan, ehkä siksi erehdykset ja synninteko tuntuukin niin murskaavalta iskulta kun on luullut olevansa jonkin ihmeellisen voimakentän sisällä.

Usko ei ole sitä, että sinulla ei ole koskaan paha olla tai että toimit ainoastaan hyvin ja oikein. Ihmisen persoonallisuus, tavat ja tunteet eivät muutu uskoon tultua, vaikka olo voi olla konkreettisesti keventynyt etenkin alussa, kun hengellinen epävarmuus on päättynyt. Lipsumiset ja niiden jälkeiset tunnemyrskyt ovat aika normaali ilmiö. Yksikään uskovainen ei ole suojassa erehtymiseltä. Uskon ydin piilee siinä, että Jeesus sovitti synnit ja uskomalla Jeesukseen yhteys Jumalan kanssa pysyy silloinkin kun siltä ei varsinaisesti tunnu. Hänen armonsa ei lopu, vaikka olisit munannut pahasti. Toki jos haluat itse lopettaa uskomisen niin ei se Jumala sinua väkisin pidä kiinni itsessään. Ovi takaisin on kuitenkin auki aina.

www.eroakirkosta.fi