Ymmärsin, ettei elämällä ole tarkoitusta

Jää toki odottelemaan, josko joskus keksiy jotain.

Elämän tarkoitus on eläminen itsessään, ei siinä sen suurempaa mystistä kuviota ole. 

Juu, eihän tässä elämässä mitään järkeä välttämättä olekkaan. Ihmiset on tehnyt itse itselleen täälläolon vaikeaksi. Sääntöjä sääntöjen perään Ym Ym. Itse olen sitä mieltä ettei tässä touhussa ole järkeä mutta ei sen takia täältä kannata pois yrittää. Ottaa tämän elämän vähän niinkuin pelinä.

Toisiko sinulle elämään jotain tarkoitusta se että pyrkisit kehittämään itseäsi, ja keksisit jotain sellaista mikä tekee maailmasta pikkuisen paremman paikan, ennen lähtöäsi.

Totta kai elämä voi tuntua sellaisesta ihmisestä turhalta, joka ei näe itseään kehonsa lisäksi tietoisuutena.

Joo, voit vaikka aluksi selvittää kuka oikeasti olet. Kuka on se Minä joka siellä päässäsi puhuu.

Joo, ei sillä ole. Enkä voi sanoa sellaista koskaan kaivanneenikaan. Elän tässä elämääni. Mitä enemmän pitäisi olla? Uskon kyllä jonkinlaiseen elämän jatkumiseen jossain muodossa, mistä en osaa sanoa, mutta ei sekään meinaa, että kaipaisin elämälleni jotain tarkoitusta.

Elämän tarkoitus on nauttia täällä olosta, miksi et kykene nauttimaan mistään asiasta?

Omien uskomusten tarkistelu ja opeteltu optimismi yhdistyneenä ikään ja elämänkokemukseen, ne ovat antaneet itselleni verrattain hyvän sielunrauhan. Tosin ulkomaailma koettelee ikävästi, kun nykyisin ihmiseltä odotetaan niin paljon ristiriitaisia asioita. Olisi hoidettava uraa ja lapsia, mutta samaan aikaan omat vanhemmat aiheuttavat valtavasti huolta ja murhetta, ja yhteiskunta vain näyttää kieltä ja käskee kestää, samaan aikaan kun se hankaloittaa kaikin tavoin asioiden hoitamista omin avuin. Poden siis syvää kiukkua ja tyytymättömyyttä ympäristötekijöitten takia, mutta siihen nähden voin aika hyvin, vaikka on päiviä, jolloin en jaksa edistää oikein mitään.

Elä eläimenä nimeltä ihminen, puhtaasti, ilman psykologiaa. Havannoi ympäristoä ja itseäsi, mutta ilman liian syvää analysointia. Opettele nauttimaan yksinkertaisesti ja suoraan, esim kauneudesta, kehostasi, liikkumisesta, levosta. Miksi pitäisi kuolla. Miksi olemisella olla väkisin joku merkitys. Tuo tarve on kulttuurinen meemi päässäsi, tai mikälie juttu onkaan. Syvemmän merkityksen tarve varmaan (arvelen vain) johtuu jostain kuoleman pelosta tai eksistentiaalisesta kriisistä yms. Pyristele siitä irti. Ajattele vuosisatoja taaksepäin, ajattele avaruutta ja kaikkeuden suuruutta. Mitä sillä on väliä mitä mikään on oikeasti tai onko mikään. Sinä vain olet!

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 23:38"]

Ihmiset juoksee kaiken maailman asioiden perässä täyttääkseen tyhjyyttään, alkoholista uskonnollisuuteen. Todellisuudessa sisäistä rauhaa ei voi olla, vaan se jolla se on, elää illuusiossa.

Todista vääräksi, jos olet eri mieltä. Kerro, mistä ja miten rauha sisimpään löytyy? (Kristityille tiedoksi, Jeesusta on kokeiltu jo. Oikeasti, vaikka kuinka ajattelisitte, että en sitten vain oikeasti uskonut kun ei toiminut.)

Nyt minun pitää päättää, tapanko itseni vai kituutanko onttona ja emotionaalisesti uupuneena loppuelämäni sen takia, ettei perheeni joutuisi kärsimään tahallisesta poismenostani.

[/quote]

No itse uskon että sisäinen rauha on olemassa, olen kokenut sellaisen olotilan muutaman kerran. Uskoisin että ensiksi pitää luopua egosta, joka on oikeasti harhaa, ja koska olet nyt huomannut sen olevan harhaa, koet olon tyhjäksi kun ei ole vielä tullut mitään muuta tilalle. Jos on kovasti egon vallassa haluaa tyytymättömään olotilaansa aina jotain tai jonkun tai jos on varaa niin viihdyttää itseään eri asioilla kunnes kupsahtaa.

Ap, sinulla on masennus. Oletko hakenut apua? 

Ja mitä tulee itse kysymykseen, mielestäni elämän tarkoitus on tehdä maailmasta vähän parempi paikka auttamalla heikompia. Jos pystyy pelastamaan edes yhden yksilön (eläin tai ihminen) ja vähentämään kärsimystä, tekee maailmasta paremman paikan. Mielestäni sellaisen ihmisen elämä on turha, joka ainoastaan lisää kärsimystä maailmassa, mutta ei auta poistamaan sitä. Yhdenkään äidin ei pitäisi tehdä itsemurhaa, ellei satu olemaan psykopaatti pahoinpitelijä. Mutta heillähän ei ole lainkaan huonoa omaatuntoa, joten tuskin tekevät. Yleensä ihan väärät ihmiset tekevät itsemurhan, juuri ne, kenellä omatunto toimii liiankin herkästi. Heillä olisi kuitenkin paljon annettavaa tälle maailmalle.  

Kiitos vastauksista. Niille, jotka kysyivät... arvitsisin elämään tarkoituksen sen takia, että jaksaisin kantaa ne murheet ja huolet, joita minulla on itsestäni, läheisistäni ja maailmasta.

Ap

Tarkoitus on olemassa.

Se kerrotaan sitten vähän myöhemmin.

Rakkaus. Lapset. Pyrkimys hyvään elämään ja ilon tuottaminen muille. Elämästä nauttiminen. Taidat olla masentunut?

Tuo just masentaa ihmisiä kun on syötetty vuosisatoja suurta kusetusta nimeltä rakkaus ja lapset.

Lapset eivät voi olla kenenkään elämän tarkoitus.

Rakkaus on hollywoodin kusetusta. Ihmiset pettävät ja jättävät toisiaan miten sattuu, kun mielihyvähormoonit laskevat.

Elämästä ei voi ehkä kovastikaan nauttia jos tajuaa maailman  todellisen tilanteen. Masentuneella on tutkitusti realistisempi maailmankuva kuin "terveellä"

Mulle elämän tarkoitus on nauttia elämästä kaikilla aisteilla, tehdä kivoja asioita ja nähdä ja kokea uutta. Aina ei mene ihan niinku Strömsössä, mutta enemmän sitä varmaan vanhana keinutuolissa harmittelee tekemättä jättämisiään kuin tekemisiään. Luulisin. 

Ei siinä tarvita mitään tarkoitusta. Jokainen päivä on lahja. Vaikka päivä olisi vittumainenkin, siitä voi oikein asennoitumalla muokata siedettävän. Oletko tarkkaillut vaikkapa kissaa? Mahtaako se miettiä, miksi se on olemassa? Enpä luule. Sille riittää, että se on kissa. Miksi ihmiset tekevät kaikesta niin vaikeaa? Onko isot aivot vain jokin mieletön kehityshäiriö tai syöpäkasvain, joka estää meitä nauttimasta elämästämme?

elämällä ei ole mitään ennalta määrättyä tai ulkopuolelta annettua tarkoitusta. oli niin ihana vapauttava tunne kun se minulle avautui, olen vapaa ajattelemaan ja tuntemaan itse, voin muotoilla elämäni juuri siihen suuntaan kuin haluan ^_^

Mä olen miettinyt noita samoja kysymyksiä ap...

Olin eräänä päivänä yksin kotona ja aloin täyttämään tiskikonetta. Mulle tuli joku ihmekohtaus ja pelästyin että nyt tulee tulppa päähän. Olin yksin ja tajusin että mun pitää yrittää soittaa jollekin että joku tajuaa tulla auttamaan. Otin puhelimen ja soitin äidilleni kun tuuperruin maahan. Sanoin ensimmäisenä äidille että nyt heti tänne en tiedä mikä mussa on ja soita ambulanssi samalla. Siinä mä istuin keittön lattialla tiskikoneen vieressä ja mietin että mitä teen jos tää on mun viimeinen hetki. Soitin ex miehelle ja sanoin sille että muista kertoa lapselle kuinka paljon mä sitä rakastan. Sen jälkeen oma puolisoni tuli kotiin ja tästä vähän ajan päästä äitini ja ambulanssi. Selvisin tilanteesta, eikä tulppaa ollut vaan jotain muuta...

Näin jälkeen päin vain mietin että kuinka paljon mua olis harmittanut jos olisin siihen kuollut. Tai kuinka paljon mun läheisiä olisi harmittanut se että mä kuolin siihen... Ehkä jokainen päivä pitäisi ottaa niin että se saattaa olla sun viimeinen. Ei mun elämällä ole vieläkään mitään tavoitetta tai suuntaa. Olen todella masentunut enkä löydä mistään mitään toivoa. Mutta toisaalta usein mietin, että mikä tilanne se on kun haluaisin kuolla... onko se tämä kun makaan tässä sängyllä ja kirjoitan vauvapalstalle vai onko se tilanne kun olen punttisalilla tai kaupassa... joskus pää on niin täynnä surua ja murhetta että tuntuu ettei jaksa enää, mutta silti vain keuhkot hengittää ja sydän lyö. Joskus tuntuu niin pahalta että hengitys salpaantuu mutta silti täällä vain ollaan. Tähtien tomua ja hiekkaa...

Onhan. Olet yksi lenkki pitkässä ketjussa alkulimasta ... niin, mihin ihmiselämä vielä yltääkään, koko Linnunradan valtalajiksi?

Nytkö vasta? No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.