Lue keskustelun säännöt.
Ymmärsin, ettei elämällä ole tarkoitusta
11.02.2015 |
Ihmiset juoksee kaiken maailman asioiden perässä täyttääkseen tyhjyyttään, alkoholista uskonnollisuuteen. Todellisuudessa sisäistä rauhaa ei voi olla, vaan se jolla se on, elää illuusiossa.
Todista vääräksi, jos olet eri mieltä. Kerro, mistä ja miten rauha sisimpään löytyy? (Kristityille tiedoksi, Jeesusta on kokeiltu jo. Oikeasti, vaikka kuinka ajattelisitte, että en sitten vain oikeasti uskonut kun ei toiminut.)
Nyt minun pitää päättää, tapanko itseni vai kituutanko onttona ja emotionaalisesti uupuneena loppuelämäni sen takia, ettei perheeni joutuisi kärsimään tahallisesta poismenostani.
Kommentit (49)
Vähän asian vierestä, mutta mikä sinulle sitten tuli, 19? Ei tarvitse kertoa yksityiskohtia vaan lähinnä kiinostaa, että olisitko selvinnyt ilman sitä ambulanssia vai oliko oikeasti tosi kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä selaimeni oikein sekoilee... väitti ettei tuota yllä olevaa viestiä ollut lähetetty. Anyway.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:14"]
Miten hitaasti jotkut oikein kypsyvät? Tai miten kummallinen käsitys heillä on elämästä?
[/quote]
No, olen 23. Olenko sitten ikätovereistani jotenkin jäljessä, kerro sinä. Myötätuntoinen asenteesi ilahdutti.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 17:03"]
Kiitos taas kaikille. Missä sitten menee masennuksen ja realismin aiheuttaman ahdistuksen välinen ero? Onko mieleltään terve sellainen, joka ei hetkahda pahoista ja ahdistavista ajatuksista? Mitä jos tämä on geneettistä enkä koskaan pääse tyhjästä olostani eroon.
[/quote]
Mun mielestä ihminen joka epäilee mielenterveyttään on vielä terve. Toisaalta ihminen jota ei välillä masenna/vituta ei ole normaali tai sitten on poikkeuksellisen onnellinen. Sellainen kuten sinä joka on kokenut tyhjyyden ja kaiken turhuuden ahdistavuuden et pääse siitä koskaan lopullisesti eroon.
Sen kanssa kyllä voi elää ja toisinaan se pysyy pitkäänkin poissa. Sitten tulee hetki jolloin tuntuu että aivan sama. Niihin hetkiin tulee monilla itsensä satuttamista. Nykyään tiedän senkin olevan eräs mielen puolustautumiskeino. Naisilla ilmenee usein itsensä viiltelynä. Minä olen lyönyt rystyset rikki vessan seinään.
Näille jotka ei tunne kaiken turhuuden kokemista on turha selittää. Pitävät hulluna tai jopa vaarallisena vaikka mieleen ei tule tehdä kenellekkään muulle kuin itselle jotain. Tsemppiä ja hyvää fiilistä äläkä tee mitään mitä en itse tekisi. Vähän huumoria ja monesti varsinkin ns. musta huumori on mua auttanut.
Pää pois perseestä. Maailmassa on muutakin kuin sinä ja sinun elämäsi ja sinun elämäsi tarkoitus. Lähde vapaaehtoistyöhön mukaan auttamaan huono-osaisia niin unohtuu omat murheet ja saa vähän perspektiiviä omaan elämään. Kiitollisuus siitä mitä sinulla jo on ja mitä kaikkea on saatavilla on jo syy elää. Tee elämässä toisiksi parhaasi, se riittää, ja nauti pienistäkin asioista!!
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:09"]
Pää pois perseestä. Maailmassa on muutakin kuin sinä ja sinun elämäsi ja sinun elämäsi tarkoitus. Lähde vapaaehtoistyöhön mukaan auttamaan huono-osaisia niin unohtuu omat murheet ja saa vähän perspektiiviä omaan elämään. Kiitollisuus siitä mitä sinulla jo on ja mitä kaikkea on saatavilla on jo syy elää. Tee elämässä toisiksi parhaasi, se riittää, ja nauti pienistäkin asioista!!
[/quote]
Miksi minun pitäisi jatkaa todellisuuden kokemista tällaisena toisten vuoksi? Onko lainkaan varmaa, että vapaaehtoistyö auttaisi? Miksi pitäisi uhrautua? Jos suurempaa tarkoitusta/suunnitelmaa ei ole, joku toinenkin voi tehdä sen mitä ehdotat minun tehtäväkseni.
Miksi pitäisi yrittää, jos katsot asiaa laatikon ulkpuolelta? Tiedän tämän kuulostavan itsekkäältä, mutta tämä minua suututtaa perheenikin kohdalla. Rakastan heitä, ja siksi juuri täällä vielä haahuilen ja ahdistun kaikesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:22"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 20:09"]
Pää pois perseestä. Maailmassa on muutakin kuin sinä ja sinun elämäsi ja sinun elämäsi tarkoitus. Lähde vapaaehtoistyöhön mukaan auttamaan huono-osaisia niin unohtuu omat murheet ja saa vähän perspektiiviä omaan elämään. Kiitollisuus siitä mitä sinulla jo on ja mitä kaikkea on saatavilla on jo syy elää. Tee elämässä toisiksi parhaasi, se riittää, ja nauti pienistäkin asioista!!
[/quote]
Miksi minun pitäisi jatkaa todellisuuden kokemista tällaisena toisten vuoksi? Onko lainkaan varmaa, että vapaaehtoistyö auttaisi? Miksi pitäisi uhrautua? Jos suurempaa tarkoitusta/suunnitelmaa ei ole, joku toinenkin voi tehdä sen mitä ehdotat minun tehtäväkseni.
Miksi pitäisi yrittää, jos katsot asiaa laatikon ulkpuolelta? Tiedän tämän kuulostavan itsekkäältä, mutta tämä minua suututtaa perheenikin kohdalla. Rakastan heitä, ja siksi juuri täällä vielä haahuilen ja ahdistun kaikesta.
Ap
[/quote]
Ehkä kuule siinä muita auttaessa huomaisit että saatat pelastaa jonkun päivän, viikon tai vaikka elämän.
Miksi et uhrautuisi, jos luulet oman elämäsi olevan turha? itsekin masennuksen sairastuneena tiedän noi tunteet mistä puhut. niistä ajatuksista voi oppia pois.
mä masennuin teini-iässä ja luulen osa syyksi sen kun todellinen maailma hahmottui herkässä iässä vasten kasvoja ja lapsuuden helppo maailmankuva tietysti oli tuttu ja yksinkertainen.
On totta että maailmassa on paljon pahaa, vääryyttä ja turhuutta. Mutta älä ota niin henkilökohtaisesti. opi ajattelemaan muitakin kuin itseäs ja ota elämäsi kevyemmin..mainitsitkin jo rakkaan perheen, panosta sitten heihin.
Elämän on sitä miksi sen teet eikä kukaan sun puolesta tuu elämään ja fiksaamaan. Kärsi ja masistele sitten jos haluat elämäsi niin elää mutta älä muille valita, koska oman asenteen VOI päättää vaikka masennus olisikin ja keinoja on olemassa.
Jokainen on tärkeä. Et ole yhdentekevä ja voisit saada vaikka mitä aikaan. Täytyy vaan ajatella oikein. Ehkä kävelylenkilläsi ohi kulkenut lihava autonkuljettaja saa inspiksen laihduttaa nähtyään juuri sinut.
34 ei ihan nyt ymmärrä. Eiköhän se rupea vielä enemmän ahdistamaan ja vituttamaan, mitä enemmän näkee kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta ja riistoa maailmassa.
Kun itselläni olu vaikea masennus, osasin kyllä syyllistää itseäni siitä ihan tarpeeksi. Niin muutkin samassa tilassa olevat tekee. Se kuuluu siihen. Masentunut ihminen ei ole itsekäs ääliö, joka ei muka tajua sitä että muilla on kurjemmat olot.
Vaikeassa masennuksessa olet toimintakyvytön.
Älkää tulko paskaa jauhamaan ja komentelemaan mitään pään perseestä pois ottamisia, ennen kuin olette ottaneet itsenne pois vielä syvemmältä paksusuolesta.
Masennus ei ole tahdonasia, eikä valinta. Vain totaalinen kusipää voi ajatella toisista ihmisistä niin, että he muka tyhmyyttään ja itsekkyyttään sairastavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37, anteeksi, ilmaisuni oli tahallaan kärkäs. Olen myös sairastanut vuosia kestäneen vakavan masennuksen. Siitä on jonkun aikaa, mutta muistan ne ajatukset kyllä, mutta parannuin. Ei se yhdessä yössä todellakaan tapahdu, mutta pikku hiljaa. Mä sain tarpeeksi siitä omasta voimattomuudesta, ahdistuksesta ja epätoivosta. En jaksanut enää sekuntiakaan kuunnella niitä kliseitä joita masentineelle aina lauotaan. Lopulta päätin valita; joko tapan itseni tai sitten vaan kokeilen täysillä kaikkea mitä nyt vaan voisin, koska ihan sama miten käy kun elämä on paskaa..sitten pikku hiljaa aloinkin huomaamaan miten voi asioihin vaikuttaa. vaikuttaminen asioihin pienin askelin vei eteen päin..
Mulla masennus oli mielestä syvää itsesääliä ja itsekeskeistä ajattelua kokonaan. mutta kun luovutin yrittämästä miellyttää itseäni ja tyydyin ettei maailma ole sellainen kun minä haluan, ymmärsin että voin vaikuttaa ja uhrata elämäni sitten muiden hyväksi. Lopulta se kääntyi itseni ja muiden hyväksi. ja hyvin rullaa nyt. Äh pitkä tarina mut tuossa kokemusperustelu mielipiteeseeni. t 34
[quote author="Vierailija" time
Masennus ei ole tahdonasia, eikä valinta. Vain totaalinen kusipää voi ajatella toisista ihmisistä niin, että he muka tyhmyyttään ja itsekkyyttään sairastavat.
[/quote]
Sairastuminen ei ole tahdonasia. Parantuminen on. Vai aattelitko että psykologikin tekee jotain taikoja ja parannut. Masennus on vaikea sairaus muttei mahdoton. Älä ole lammas joka uhriutuu diagnoosin varjolla!!
ei syöpäkään parannu jos et itseäsi hoida, vaikka rankkaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin tänään vihdoinkin valaistuksen ja ymmärsin, että elämän tarkoitus on ISIS.
Mitä siinä häviää, jos uskoo Jumalaan?
Jos uskot Jumalaan ja olet väärässä, et ole menettänyt mitään. Ateisti, joka ei usko Jumalaan, ei myöskään loppuviimeksi voita mitään, koska ihmiselämä ja oikeastaan koko ihmiskunnan olemassaolo on täysin merkityksetöntä ja mitätöntä Universumin mittakaavassa ja kosmisissa ajanjaksoissa.
Kuinka mieletön tämä maailma ja elämä onkaan ilman Jumalaa! Maailma ja elämä on silloin vailla perustaa ja mielekkyyttä. Elämällä ei ole tarkoitusta. On vain kosminen autius ja tyhjyys. Kaikki on ilman päämäärää. Olen itse itselleni ylivoimainen ahdistus.
Ilman Jumalaa on elämä vain sokeaa sattumaa, mekaanista syyn ja seurauksen lain orjuutta, kehitysoppia ja pelkkää tätä aineellista maailmaa niinä muutamana vuosikymmenenä, joina ihmisenä tässä elän. Ilman Jumalaa ihmisen elämä on sokeaa kohtalon leikkiä. Hän on vain osa luontoa, joka hetken on olemassa ja muuttuu maaksi.
Ilman Jumalaa eläessäni millään ei ole lopulta mitään väliä. ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme” (1 Kor 15:32,KR32).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin saman jo ajat sitte. Päätin vaan hillua täällä ja kattoa tää elämä loppuun (vanhuuteen). Ehkä jos oppis jotain ja vaikka jakais eteenpäin.
Jeesus on vastaus. Liity Hänen kirkkoonsa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 14:38"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 14:08"]
Mulle elämän tarkoitus on nauttia elämästä kaikilla aisteilla, tehdä kivoja asioita ja nähdä ja kokea uutta. Aina ei mene ihan niinku Strömsössä, mutta enemmän sitä varmaan vanhana keinutuolissa harmittelee tekemättä jättämisiään kuin tekemisiään. Luulisin.
[/quote]
Breivik on varmasti kanssasi samaa mieltä.
[/quote]
Breivikillä taisi olla ihan toisenlainen elämäntarkoitus.
No eihän elämällä olekaan tarkoitusta, mutta mitä vaihtoehtoja on. Ja jos oikeasti haluaisit tappaa itsesi, et kirjoittelisi tänne vaan olisit jo mennyt kahvakiikkuun, joten tajuat tämän itsekin.
Elämä on ihmisen parasta aikaa, lainaus. No kyllä mä tajuan tuon olemisen sietämättömän keveyden. Nautinnon haku auttaa jonkin verran. Tosin sitäkään ei jaksa aina. Joskus vain iskee tuo tässäkö kaikki on fiilis. Kun oikein tuskastuminen raastaa niin siinä on joko ryvettävä tai repäistävä itsensä irti siitä. Mitään x pätevää neuvoa en osaa antaa kun olen myös näitä tuskaa kokevia.
Kirjat ja elokuvat on tapoja paeta kestämätöntä omaa olemista. Ei ne aina auta mutta et menetä mitään jos kokeilet. Rankempana keinona voit pyytää puolisolta piiskaa/remmiä. Perse hellänä ei heti mieti turhan syvällisiä. Lääkkeitä en suosittele koska ne vain turruttaa eikä ne ole muuta kuin laillisia huumeita.
Itse uskon kuoleman olevan lopullinen. En usko jumalaan myöskään. Sen takia mielestäni onkin aika uniikki kokemus olla olemassa tietoisena olentona. Mielestäni se että ylipäätään voin havainnoida todellisuutta minulle jonkinlaisena on aivan uskomatonta, sillä mitä mieltä siitä todellisuudesta olen ei ole itselleni niin väliä, tärkeintä on sen kokeminen. Eipä täällä kauaa muutenkaan tarvitse kenenkään tallustaa, pois kyllä pääsee, aika heikko kestävyys on jos ei yhtä ihmiselämää kestä, varsinkaan täällä länsimaissa. Ei asia olla seksiorjana jossain kellarissa.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:31"]
No eihän elämällä olekaan tarkoitusta, mutta mitä vaihtoehtoja on. Ja jos oikeasti haluaisit tappaa itsesi, et kirjoittelisi tänne vaan olisit jo mennyt kahvakiikkuun, joten tajuat tämän itsekin.
[/quote]
Jos elämällä ei ole mitään tarkoitusta, niin miksi jatkaa elämistä? Kaikki on turhanpäiväistä. Ihan sama mitä tekee. Vaikka lähtisi raiskaamaan pikkuvauvoja tai massamurhaamaan. Millään ei ole mitään väliä, eikä merkitystä. Kaikki on sallittua. Sama se kuoleeko tänään tai sadan vuoden kuluttua. Turhuutta kaikki on kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:38"]
Itse uskon kuoleman olevan lopullinen. En usko jumalaan myöskään. Sen takia mielestäni onkin aika uniikki kokemus olla olemassa tietoisena olentona. Mielestäni se että ylipäätään voin havainnoida todellisuutta minulle jonkinlaisena on aivan uskomatonta, sillä mitä mieltä siitä todellisuudesta olen ei ole itselleni niin väliä, tärkeintä on sen kokeminen. Eipä täällä kauaa muutenkaan tarvitse kenenkään tallustaa, pois kyllä pääsee, aika heikko kestävyys on jos ei yhtä ihmiselämää kestä, varsinkaan täällä länsimaissa. Ei asia olla seksiorjana jossain kellarissa.
[/quote]
Jos tärkeintä on kokeminen, niin eikös sitä voisi esim. kokeilla miltä tuntuu raiskata pikkulapsi tai kiduttaa joku random henkilö kuoliaaksi tai kokeilla kuinka monta ihmistä ehtii murhata ennen kuin jää kiinni? Eihän noilla uhreillakaan kauaa olisi maanpäällä ollut muutenkaan. Etenkin kosmisessa mittakaavassa.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 14:08"]
Mulle elämän tarkoitus on nauttia elämästä kaikilla aisteilla, tehdä kivoja asioita ja nähdä ja kokea uutta. Aina ei mene ihan niinku Strömsössä, mutta enemmän sitä varmaan vanhana keinutuolissa harmittelee tekemättä jättämisiään kuin tekemisiään. Luulisin.
[/quote]
Breivik on varmasti kanssasi samaa mieltä.