Lue keskustelun säännöt.
Ymmärsin, ettei elämällä ole tarkoitusta
11.02.2015 |
Ihmiset juoksee kaiken maailman asioiden perässä täyttääkseen tyhjyyttään, alkoholista uskonnollisuuteen. Todellisuudessa sisäistä rauhaa ei voi olla, vaan se jolla se on, elää illuusiossa.
Todista vääräksi, jos olet eri mieltä. Kerro, mistä ja miten rauha sisimpään löytyy? (Kristityille tiedoksi, Jeesusta on kokeiltu jo. Oikeasti, vaikka kuinka ajattelisitte, että en sitten vain oikeasti uskonut kun ei toiminut.)
Nyt minun pitää päättää, tapanko itseni vai kituutanko onttona ja emotionaalisesti uupuneena loppuelämäni sen takia, ettei perheeni joutuisi kärsimään tahallisesta poismenostani.
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:46"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:38"]
Itse uskon kuoleman olevan lopullinen. En usko jumalaan myöskään. Sen takia mielestäni onkin aika uniikki kokemus olla olemassa tietoisena olentona. Mielestäni se että ylipäätään voin havainnoida todellisuutta minulle jonkinlaisena on aivan uskomatonta, sillä mitä mieltä siitä todellisuudesta olen ei ole itselleni niin väliä, tärkeintä on sen kokeminen. Eipä täällä kauaa muutenkaan tarvitse kenenkään tallustaa, pois kyllä pääsee, aika heikko kestävyys on jos ei yhtä ihmiselämää kestä, varsinkaan täällä länsimaissa. Ei asia olla seksiorjana jossain kellarissa.
[/quote]
Jos tärkeintä on kokeminen, niin eikös sitä voisi esim. kokeilla miltä tuntuu raiskata pikkulapsi tai kiduttaa joku random henkilö kuoliaaksi tai kokeilla kuinka monta ihmistä ehtii murhata ennen kuin jää kiinni? Eihän noilla uhreillakaan kauaa olisi maanpäällä ollut muutenkaan. Etenkin kosmisessa mittakaavassa.
[/quote] kyllä periaatteessa voisi. Niinhän monet tekevätkin. Itse pidän muiden kokemusta yhtä arvokkaana kuin omaani, haluan kunnioittaa sitä olemalla tuottamatta kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas kaikille. Missä sitten menee masennuksen ja realismin aiheuttaman ahdistuksen välinen ero? Onko mieleltään terve sellainen, joka ei hetkahda pahoista ja ahdistavista ajatuksista?
Mitä jos tämä on geneettistä enkä koskaan pääse tyhjästä olostani eroon.
No en tiedä pääsetkö olostasi eroon vai et. Jotkut eivät pääse, jotkut pystyvät lääkityksen avulla selviytymään joten kuten. Onnellisuutta on turha tavoitella, koska eihän se kestä kuitenkaan. Yritä nyt tehdä pikkuaskelin elämästäsi siedettävää.
Jotain sinun pitää tehdä. Mielellään sen tulisi olla jotain erilaista mitä ennen olet yrittänyt. Idioottihan se on sellainen joka koko ajan tekee samalla tavalla, ja ei onnistu. Hakkaa päätänsä seinään.
Et voi hirveästi varmaan menettää, jos johonkin muutokseen pyrit.
Lue, kävele, kuuntele vaikka puheradiota. Tarkkaile ihmisiä. Etsi netistä kaikkea huumori matskua.
Nopeasti tämä elämä kumminkin on ohi. Aika kuluu koko ajan nopeammin mitä enemmän ikää tulee. Vauhti kiihtyy.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 17:03"]
Kiitos taas kaikille. Missä sitten menee masennuksen ja realismin aiheuttaman ahdistuksen välinen ero? Onko mieleltään terve sellainen, joka ei hetkahda pahoista ja ahdistavista ajatuksista? Mitä jos tämä on geneettistä enkä koskaan pääse tyhjästä olostani eroon.
[/quote]
Sinun pitää edelleenkin opetella erottamaan toisustaan ajatukset ja tosiasiat. Ajatukset voivat olla ahdistavia, mutta ne ovat mielesi tuotteita siinä missä vaikkapa unetkin.
Miten hitaasti jotkut oikein kypsyvät? Tai miten kummallinen käsitys heillä on elämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei elämällä ole tarkoitusta. Elämä on elämä, sille voi kukin antaa merkityksen. Elämä on ainoa, mitä meillä on ja mikä meille on "siunaantunut", tässä sattumanvaraisten tapahtumaketjujen ryppäässä tai sekamelskassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas kaikille. Missä sitten menee masennuksen ja realismin aiheuttaman ahdistuksen välinen ero? Onko mieleltään terve sellainen, joka ei hetkahda pahoista ja ahdistavista ajatuksista? Mitä jos tämä on geneettistä enkä koskaan pääse tyhjästä olostani eroon.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 21:31"]
No eihän elämällä olekaan tarkoitusta, mutta mitä vaihtoehtoja on. Ja jos oikeasti haluaisit tappaa itsesi, et kirjoittelisi tänne vaan olisit jo mennyt kahvakiikkuun, joten tajuat tämän itsekin.
[/quote]
Jos elämällä ei ole mitään tarkoitusta, niin miksi jatkaa elämistä? Kaikki on turhanpäiväistä. Ihan sama mitä tekee. Vaikka lähtisi raiskaamaan pikkuvauvoja tai massamurhaamaan. Millään ei ole mitään väliä, eikä merkitystä. Kaikki on sallittua. Sama se kuoleeko tänään tai sadan vuoden kuluttua. Turhuutta kaikki on kuitenkin.
[/quote]
No mikset ole sitten tehnyt niin? Mieti sitä, Raskolnikov.