Kannattaako alkaa suhteeseen naisen kanssa, joka ei herätä mitään suurempia tunteita, mutta hänen seurassaan on mukava olla?

Vierailija kirjoitti:

N30 ei varmaan tiedä että todella moni on tällaisessa 'paperilla' toimivassa suhteessa.

Kyllä naisetkin tyytyvät kun alkaa kello tikittämään. Ei oteta välttämättä sitä ihastusta lapsen isäksi vaan joku kiva tyyppi.

Niin se vaan on että moni mieluummin tyytyy kuin on yksin. Eikä siinä mitään pahaa ole jos molemmat tietää tilanteen.

Puhut siis jo suullani? Tunnet toimintatapani? Mikä on sisälukutaitosi? Asiat joita tässä nostat esille, on tullut jo viesteistäni ilmi. Ei toki kaikki niin suoraan, mutta oletan, että aikuisena onnistut sieltä ne poimimaan.

Puhut yleistäen, minä omasta puolesta.

Kysyit mielipiteitä, ja minä annoin omani. Ensi kerralla ja jatkoa ajatellen annan vinkin. Kirjoita aloitukseen, että haluat vain samaa mielipidettä ja ajatuksiasi tukevia vastauksia! Kiitos 👍🏻

N30

Parisuhde hyvältä tuntuvan naisen kanssa, jos suuri räjähtävä rakkaus ei ole ovella kolkutellut, voisi olla ihan ok. Siitä voisi vähitellen kasvaa kunnollinen ja rakkaudellinen suhde. Mutta en usko, että sinulle. Puhut tästä naisesta todella alentuvasti ja arvostellen. Tajuatko tätä itsekään? Jos suhteessa ei ole arvostusta, siitä ei voi tulla mitään. Et ole millään tavalla naisen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi ihan hirveä kuulla pitkässä parisuhteessa, että mies ei olisi koskaan ollut rakastunut tai ihastunut minuun. Koko parisuhde olisi perustunut valheelle enkä ymmärtäisi, miten tuossa sitä voisi enää jatkaa. Omiin tunteisiin tulisi iso kolaus ja voisi olla, että ne loppuisi siihen. Samalla loppuisi hellyys ja läheisyys.

Jos ihmiset rakastuisivat toiseen vain, jos se toinenkin rakastuisi heihin, ei kukaan rakastuisi keneenkään, koska se jälkimmäinen ei tapahtuisi ennen ensimmäistä.

Vierailija kirjoitti:

Se on hemmetin paljon, jos on mukavaa ja luontevaa olla toisen kanssa. Tiedät tämän sitten kun olet jonkun kanssa, jonka kanssa tilanne on päinvastoin.

Se uuden suhteen kipinä ja himo sammuvat kiusallisen nopeasti eikä jäljellä ole mitään jos tuossa kohtaa huomaa ettei sen kanssa ole edes "mukava olla".

Partneria joutuu vaihtamaan kuin paitaa ämmäinlehtien pikkujulkkujen tapaan jos kuvittelee että suhteen pitäisi olla loputona ensirakkauden huumaa.

That being said, on kyllä aika huono alku jos et tunne edes minkäänlaista himoa suhteen alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi ihan hirveä kuulla pitkässä parisuhteessa, että mies ei olisi koskaan ollut rakastunut tai ihastunut minuun. Koko parisuhde olisi perustunut valheelle enkä ymmärtäisi, miten tuossa sitä voisi enää jatkaa. Omiin tunteisiin tulisi iso kolaus ja voisi olla, että ne loppuisi siihen. Samalla loppuisi hellyys ja läheisyys.

Jos ihmiset rakastuisivat toiseen vain, jos se toinenkin rakastuisi heihin, ei kukaan rakastuisi keneenkään, koska se jälkimmäinen ei tapahtuisi ennen ensimmäistä.

Jos rakkaus on yksipuolista, niin eihän siinä ole mitään järkeä muuttaa yhteen ja ruveta tekemään lapsia. Sitä rakastunutta kohtaan voi olla reilua ja sanoa, että omia tunteita toista kohtaan ei ole. Aloittaja tekee väärin, jos valehtelee tai ei kerro omista tunteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä fakta on se, että sun kannattaa jatkaa.

Jos 6 vuotta on kulunut yksin niin se kertoo siitä, että voi helposti mennä taas seuraavat 6 vuotta että löydät seuraavan ihan ok kiinnostuneen naisen.

Ikävä fakta on myös se, että sun kannattaa jatkaa samalla deittiappien ja sivustojen käyttöä.

Ëi kannata jatkaa deittiappien käyttöä. Kun meet nyt ton mukavan kanssa suhteeseen, totut et suhteessa on mukavaa. Sit jos jätät sen jonkun intohimoa herättävämmän beibsin takia, tai petät ja se jättää sut, niin huomaatkin, et sen intohimobeibsin kanssa ei ookaan arki yhtä kivaa ja intohimokin väljähtyy riitoihin tai vaan et ottaa päähän. Eroatte ja sulle jää käteen 0 naista, huonot välit lapsiin ja jotain elatussotkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi ihan hirveä kuulla pitkässä parisuhteessa, että mies ei olisi koskaan ollut rakastunut tai ihastunut minuun. Koko parisuhde olisi perustunut valheelle enkä ymmärtäisi, miten tuossa sitä voisi enää jatkaa. Omiin tunteisiin tulisi iso kolaus ja voisi olla, että ne loppuisi siihen. Samalla loppuisi hellyys ja läheisyys.

Jos ihmiset rakastuisivat toiseen vain, jos se toinenkin rakastuisi heihin, ei kukaan rakastuisi keneenkään, koska se jälkimmäinen ei tapahtuisi ennen ensimmäistä.

Jos rakkaus on yksipuolista, niin eihän siinä ole mitään järkeä muuttaa yhteen ja ruveta tekemään lapsia. Sitä rakastunutta kohtaan voi olla reilua ja sanoa, että omia tunteita toista kohtaan ei ole. Aloittaja tekee väärin, jos valehtelee tai ei kerro omista tunteistaan.

Sen edeltävän kirjoittajan mielestä koko parisuhde olisi valhetta, jos paljastuisi, että toinen ei rakastakaan. Ilmeisesti hänen mielestään se nollaisi myös omat tunteet ja kokemukset, vaikka olisi sitä ennen elänyt vuosia onnellisena?

Kyse ei siis ollut mistään uudesta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Puhut naisesta kuin tavarasta. Minä en haluaisi olla tuo nainen.

Hah hah. Siihen verrattuna, miten naiset vertailevat miehiä tällä palstalla, niin AP:n aloitus on varsin korrekti. Sitäpaitsi se on aiheellinen. Itse haavoitin aikoinaan naista, kun jatkoin suhdetta, vaikka olin epävarma. Mutta eihän nää ole helppoja ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollaisessa suhteessa. Varsinaisia isoja intohimoisia tunteita en ole tuntenut koskaan, mutta muita hyviä kylläkin. Turvallisuuden tunnetta, voin olla oma itseni ja tulen hyväksytyksi sellaisena kuin olen, vuosien saatossa vahvaa yhteenkuuluvuutta ja kiintymystä. En osaa enää kuvitella elämääni ilman parisuhdettani. Tässä suhteessa on hyvä vanheta rauhassa, yhdessä.

Ei elämä ole suurimmalle osalle ihmisistä mitään satua, missä rakastutaan palavasti ja eletään onnellisesti loppuelämä. Se alun huumakin katoaa vuodessa kaikilta oikeasti.

Parisuhde on hyvää arkea, ystävyyttä, ja välillä seksiä. Seksistä on sanottu, että jos suhteen alussa laittaa kolikon astiaan jokaisesta seksikerrasta, ekan vuoden jälkeen kun alkaa vastaavasti ottamaan kolikoita pois, astia ei koskaan tyhjene. Tämä on totta.

Ei pidä odottaa jotain yksisarvista koko elämää, sitten vaan elää yksin. Jos löysit naisen, jolle kelpaat, niin ehdottomasti kannattaa pitää kiinni löydöstä. Sitä seuraavaa ei välttämättä tule seuraavan 10 vuoden aikana vastaan. Vertaa sitä löydöstä siihen, että olet yksin. Parempi vai huonompi?

Ei yksinkään tarkoituksella olemisessa ole mitään vikaa. Saa tehdä mitä haluaa.