Kannattaako alkaa suhteeseen naisen kanssa, joka ei herätä mitään suurempia tunteita, mutta hänen seurassaan on mukava olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No musta suhteessa pitää olla seksuaalista vetovoimaa, jos ei ole, se kostautuu varmasti jossain vaiheessa.

 Mut uteliaisuudesta: miten nyt pystytte harrastamaan seksiä, jos hän ei innosta sinua ollenkaan?

Ehkä kaikille seksi ei ole suhteen päällimmäinen asia eikä edes kärkipäässä.

Itsellä se ei ole päällimmäinen asia, mutta sen osa-alueen pitää toimia. Muuten ollaan kuin sisar ja veli. Puhun kokemuksesta.

Sisar ja veli = kokeiltiin seksiä, mutta se ei toiminut?

Miksette voi olla vain kavereita?

Ei. Sanon kokemuksesta.

Minusta olisi ihan hirveä kuulla pitkässä parisuhteessa, että mies ei olisi koskaan ollut rakastunut tai ihastunut minuun. Koko parisuhde olisi perustunut valheelle enkä ymmärtäisi, miten tuossa sitä voisi enää jatkaa. Omiin tunteisiin tulisi iso kolaus ja voisi olla, että ne loppuisi siihen. Samalla loppuisi hellyys ja läheisyys.

Vierailija kirjoitti:

Minä varmaan alkaisin.

Koko elämä yksin on pahempi vaihtoehto

Varmaan myös kertoisit naiselle, että olet hänen kanssaan kun parempaa ei ollut saatavilla? Kerrotko senkin, että nainen lähtee heti vaihtoon kun parempi tulee vastaan?

Itselläni ovat kestäneet vain sellaiset suhteet, jotka ovat alkaneet hyvin hitaasti. Alussa tunteet eivät olleet mitenkään voimakkaita. Nyt olen ollut yhdessä jo 15 vuotta ihmisen kanssa, joka tuntui aluksi vain kivalta kaverilta.

Äkilliset ihastumiset ja pyörryttävässä onnenhuumassa alkaneet suhteet eivät ole omalla kohdallani kestäneet aikaa. Toki varmasti myös poikkeuksia on..

Ja todella(ko?) Vielä ihmetellään, että miksi joku haluaa olla sinkku. Joo-o. Itse elän ja tulen olemaan jatkossakin mielihyvin yksin, kuin lähtisin tällaiseen tilanteeseen ja järjestelmään tietämättäni. Tällainen ap:n ja monen muun järjestely ja järkeen perustuva suhde ei tulisi kohdallani kysymykseen. En halua olla vain osa järkijärjestelyä ja osa omien tarpeiden täyttöä.

Itseäni kunnioittavana en voisi olla suhteessa, jossa olisin vain "välietappi" ja paremman korvike sen toisen puutteessa.

Odotan henkistä ja fyysistä vetovoimaa sisältävää suhdetta, jossa olen hyvä omana itsenäni kaikkine ominaisuuksieni, en vain "paperilla hyvä" tai paremman puutteessa tyydyttävä vaihtoehto ja valinta.

Yllättävän monta teitä kuulostaa olevan, joille tällaiset järjestelyt ovat ok ja suotavia. Voisitte miettiä mistä olette tosiaan jääneet paitsi ja muita kohdelleet?

Elämä on lyhyt ja vastuu omasta ja muiden elämästä ei kevyt päätös, jota voi lähteä tekemään kevyin perustein. Toisen tunteet eivät ole leikkiä, vaan totisinta totta ja aitoa ihmisyyttä.

N30

Mukava olla on jo paljon se. Tuossa iässä en olisi enää ronkeli vaan tyytyisin siihen mitä olen saanut.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi ihan hirveä kuulla pitkässä parisuhteessa, että mies ei olisi koskaan ollut rakastunut tai ihastunut minuun. Koko parisuhde olisi perustunut valheelle enkä ymmärtäisi, miten tuossa sitä voisi enää jatkaa. Omiin tunteisiin tulisi iso kolaus ja voisi olla, että ne loppuisi siihen. Samalla loppuisi hellyys ja läheisyys.

Onko apua kertonut tai aikooko valehdella / liioitella tunteistaan? Ei kaikkiin suhteisiin kuuluu mitkään suureelliset rakkauden ja intohimon julistukset.

Vierailija kirjoitti:

Ja todella(ko?) Vielä ihmetellään, että miksi joku haluaa olla sinkku. Joo-o. Itse elän ja tulen olemaan jatkossakin mielihyvin yksin, kuin lähtisin tällaiseen tilanteeseen ja järjestelmään tietämättäni. Tällainen ap:n ja monen muun järjestely ja järkeen perustuva suhde ei tulisi kohdallani kysymykseen. En halua olla vain osa järkijärjestelyä ja osa omien tarpeiden täyttöä.

Itseäni kunnioittavana en voisi olla suhteessa, jossa olisin vain "välietappi" ja paremman korvike sen toisen puutteessa.

Odotan henkistä ja fyysistä vetovoimaa sisältävää suhdetta, jossa olen hyvä omana itsenäni kaikkine ominaisuuksieni, en vain "paperilla hyvä" tai paremman puutteessa tyydyttävä vaihtoehto ja valinta.

Yllättävän monta teitä kuulostaa olevan, joille tällaiset järjestelyt ovat ok ja suotavia. Voisitte miettiä mistä olette tosiaan jääneet paitsi ja muita kohdelleet?

Elämä on lyhyt ja vastuu omasta ja muiden elämästä ei kevyt päätös, jota voi lähteä tekemään kevyin perustein. Toisen tunteet eivät ole leikkiä, vaan totisinta totta ja aitoa ihmisyyttä.

N30

Sä oot niin nuori. Jos olisit nyt 6v sinkku ja haluaisit lapsia parisuhteessa, niin vastaa tähän ketjuun uudestaan v. 2027.

Riippuu siitä, mitä se toinen kaipaa. Haluaako hänkin vain jonkun tarpeeksi kelvollisen saadakseen perheen tms. Itse en haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja todella(ko?) Vielä ihmetellään, että miksi joku haluaa olla sinkku. Joo-o. Itse elän ja tulen olemaan jatkossakin mielihyvin yksin, kuin lähtisin tällaiseen tilanteeseen ja järjestelmään tietämättäni. Tällainen ap:n ja monen muun järjestely ja järkeen perustuva suhde ei tulisi kohdallani kysymykseen. En halua olla vain osa järkijärjestelyä ja osa omien tarpeiden täyttöä.

Itseäni kunnioittavana en voisi olla suhteessa, jossa olisin vain "välietappi" ja paremman korvike sen toisen puutteessa.

Odotan henkistä ja fyysistä vetovoimaa sisältävää suhdetta, jossa olen hyvä omana itsenäni kaikkine ominaisuuksieni, en vain "paperilla hyvä" tai paremman puutteessa tyydyttävä vaihtoehto ja valinta.

Yllättävän monta teitä kuulostaa olevan, joille tällaiset järjestelyt ovat ok ja suotavia. Voisitte miettiä mistä olette tosiaan jääneet paitsi ja muita kohdelleet?

Elämä on lyhyt ja vastuu omasta ja muiden elämästä ei kevyt päätös, jota voi lähteä tekemään kevyin perustein. Toisen tunteet eivät ole leikkiä, vaan totisinta totta ja aitoa ihmisyyttä.

N30

Sä oot niin nuori. Jos olisit nyt 6v sinkku ja haluaisit lapsia parisuhteessa, niin vastaa tähän ketjuun uudestaan v. 2027.

En ole enää mikään "niin nuori". Tiedät sen itsekin. Se mitä et tiedä on minun, moraalini ja arvojeni tunteminen, kantani on nyt ja jatkossa tämä. Sikäli mikäli tilanne olisi vielä tämä 6v. Päästä niin ryhtyisin itseelliseksi äidiksi, ilman miestä, ilman valhetta.

Tosi veemäistä sitä naista kohtaan jos hänellä on aitoja tunteita sinua kohtaan. Olisit ainakin rehellinen, sitten hän saisi tosiaisioiden pohjalta päättää, haluaako vielä suhteen kanssasi. Itse en sen naisen sijassa haluaisi, todellakaan, vaikka olisin itse ihastunut.

Sanoisin että tuollainen suhde toimii vain, jos molemmat ovat sillä lailla yhtä epätoivoisia että joku vaan pitää saada ja äkkiä.

Ei kannata. Yli 15 vuotta yhdessä. Viimeiset 5 vuotta melkeinpä ilman seksiä. Olemme 37-vuotiaita eli viriiliä elämää pitäisi vielä olla edessäpäin. Molemminta kiinnostus loppunut seksuaalisesti toiseen. Perheenä ja arjen jakajina meillä homma toimii, mutta osa itsestä molempien pitänyt kuolettaa. Tai tiedä sitten missä tuo puoliso ne tarpeensa tyydyttää. Mutta älä ala suhteeseen jos toinen ei vie jalkoja alta. Pidä ystävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja todella(ko?) Vielä ihmetellään, että miksi joku haluaa olla sinkku. Joo-o. Itse elän ja tulen olemaan jatkossakin mielihyvin yksin, kuin lähtisin tällaiseen tilanteeseen ja järjestelmään tietämättäni. Tällainen ap:n ja monen muun järjestely ja järkeen perustuva suhde ei tulisi kohdallani kysymykseen. En halua olla vain osa järkijärjestelyä ja osa omien tarpeiden täyttöä.

Itseäni kunnioittavana en voisi olla suhteessa, jossa olisin vain "välietappi" ja paremman korvike sen toisen puutteessa.

Odotan henkistä ja fyysistä vetovoimaa sisältävää suhdetta, jossa olen hyvä omana itsenäni kaikkine ominaisuuksieni, en vain "paperilla hyvä" tai paremman puutteessa tyydyttävä vaihtoehto ja valinta.

Yllättävän monta teitä kuulostaa olevan, joille tällaiset järjestelyt ovat ok ja suotavia. Voisitte miettiä mistä olette tosiaan jääneet paitsi ja muita kohdelleet?

Elämä on lyhyt ja vastuu omasta ja muiden elämästä ei kevyt päätös, jota voi lähteä tekemään kevyin perustein. Toisen tunteet eivät ole leikkiä, vaan totisinta totta ja aitoa ihmisyyttä.

N30

Sä oot niin nuori. Jos olisit nyt 6v sinkku ja haluaisit lapsia parisuhteessa, niin vastaa tähän ketjuun uudestaan v. 2027.

Piti vielä lisäämäni, että jos omaatuntoasi tällainen kommentointi helpottaa niin anna mennä, se ei sinua kuitenkaa vapautuslauseketta anna eikä tarjoa.

Ihminen on varsin hyvä selittelemään ja oikeuttamaan tekonsa, niin hyvässä kuin pahassa. Valehdella et kuitenkaan voi, eikä se kannata. Muille sitä voi, mutta miksi valehdella, kun voi olla rehellinen? Itseään siinä vain päätyy rikkomaan.

N30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi ihan hirveä kuulla pitkässä parisuhteessa, että mies ei olisi koskaan ollut rakastunut tai ihastunut minuun. Koko parisuhde olisi perustunut valheelle enkä ymmärtäisi, miten tuossa sitä voisi enää jatkaa. Omiin tunteisiin tulisi iso kolaus ja voisi olla, että ne loppuisi siihen. Samalla loppuisi hellyys ja läheisyys.

Onko apua kertonut tai aikooko valehdella / liioitella tunteistaan? Ei kaikkiin suhteisiin kuuluu mitkään suureelliset rakkauden ja intohimon julistukset.

Mistä sinä nuo suureelliset julistukset vetäisit? Eihän kyse ole ollenkaan niistä.

Jos yhdessä on mukava olla ja molemmat haluavat lapsen, kannattaa jatkaa yhdessä. Jos epäilet, haluatko jatkaa tai saada perhettä mutta nainen haluaisi lapsen, ole naiselle rehellinen. Ei ole järkeä vedättää naista, jonka hedelmällinen ikä kuluu hukkaan kanssasi.

Lyhyesti ja ytimekkäästi: ei kannata.

Vierailija kirjoitti:

Mukava olla on jo paljon se. Tuossa iässä en olisi enää ronkeli vaan tyytyisin siihen mitä olen saanut.

Jostain ketjusta luin naisilta odotettavan hienoisiin hepeneisiin pukeutumista ja sylitansseja. Tätäkö tää on? Ennen riitti toimiva suhde.

N30 ei varmaan tiedä että todella moni on tällaisessa 'paperilla' toimivassa suhteessa.

Kyllä naisetkin tyytyvät kun alkaa kello tikittämään. Ei oteta välttämättä sitä ihastusta lapsen isäksi vaan joku kiva tyyppi.

Niin se vaan on että moni mieluummin tyytyy kuin on yksin. Eikä siinä mitään pahaa ole jos molemmat tietää tilanteen.