Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako alkaa suhteeseen naisen kanssa, joka ei herätä mitään suurempia tunteita, mutta hänen seurassaan on mukava olla?
21.11.2021 |
Olen ollut sinkkuna jo 6 vuotta, enkä ole päässyt suhteeseen niiden oikeasti kiinnostavien naisten kanssa...pelkään että jään pian täysin ilman perhettä, kun ikääkin minulla on jo 35 vuotta.
Tällä hetkellä tapailemani nainen on "paperilla" erittäin hyvä paketti, mutta en vain ole missään vaiheessa 3 kuukauden tapailun aikana tuntenut mitään kummempaa ihastumista, eikä hänen ulkonäkönsäkään herätä mitään himoa...pelkään kuitenkin että kadun myöhemmin, jos hylkään tämän naisen nyt.
Onko täällä muita vastavass tilanteessa olleita?
Miten teidän lopulta kävi?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No musta suhteessa pitää olla seksuaalista vetovoimaa, jos ei ole, se kostautuu varmasti jossain vaiheessa.
Mut uteliaisuudesta: miten nyt pystytte harrastamaan seksiä, jos hän ei innosta sinua ollenkaan?
En ole ap, vaan samanlaisessa suhteessa oleva nainen. Pystyy harrastamaan, sillä rakastan mieheni persoonaa ja tapaa olla oma itsensä. Sänkyhommissa tuntuu kuin sielummekin olisi yhtä, ei vain ruumis. Kyllä hormonit hoitaa himon päälle, kunhan osaa niitä herätellä.
Musta tässä menee puurot ja vellit sekaisin.
Ehkä tarkoitat, että mies ei fyysisesti ole ihan sun ihannetta, mutta koska rakastat hänen persoonaansa, se herättää himosikin?
Itse kuitenkin tarkoitan sitä, että jos toinen ei vaan kiinnosta seksuaalisesti, johtui se fyysisestä olemuksesta tai henkisestä tai ehkä tavallisemmin vähän molemmista. Että tässä ei ole kyse siitä, onko toinen adonis/hottis ja yleisesti silmää miellyttävä, vaan että jos vaan puuttuu se joku juttu, josta kipinä tulee, voiko seksielämä olla ok.
Itse naisena taas mietin, että voinko olla keski-ikäistyvänä naisena vielä riittävän haluttava jonkun miehen silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monien mielestä paras suhde syntyy ystävyyssuhtteesta. Siis ollaan ensin ystäviä ja siitä ajan myötä kiinnytään toisiinsa ja rakastutaan.
Kuulema tuolla tavalla alkaneet liitot ovat pysyvämpiä kuin ne intohimosta, ihastuksesta ja äkkirakastumisesta alkaneet liitot. Näistä jälkimmäisistä ei tule pitkäaikaisia vaan ne loppuvat muutaman vuoden sisällä.
Minä yritin aikoinani olla paperilla hyvän miehen kanssa. Puolitoista vuotta tuhlasin kummankin elämää ja särjin hänen sydämensä. Alkuun uskoin, että se intohimokin sieltä tulee, koska ihminen on niin mukava, mutta sen sijaan aloin keksiä esteitä tapaamiselle, esteitä seksille, esteitä läheisyydelle. Jos en muuta keksinyt niin aloitin tavatessamme riidan, jotta ei tarvitsisi koskettaa.
Mulla on hieman samankaltainen tilanne, enkä tiedä, mitä tehdä. Eli olen rakastunut mieheen, jota mun on mahdoton saada. Sitten on eräs toinenkin mies, joka on tosi komea, varakas, menestyvä jne. Mulla ei ole kuitenkaan romanttisia tunteita häntä kohtaan, vaikka hän tunnustikin rakastavansa mua niin kovasti, että sydämeen sattuu ja toivoo yhteistä tulevaisuutta kanssani. Haluan perheen, joten onko sillä niin hirveästi väliä, vaikkei rakastakaan?
Jos sulle ulkokultaiset asiat ovat numero 1 silloin hakeudut kaltaistesi seuraan. Useimmat meistä kykenevät tuntemaan ja rakastamaan ilman kultareunuksia.
Ikävä kyllä, nainen jonka tulet todennäköisesti löytämään arvostaa niin ikään pinnallisia asioita. Olethan valmis tähän? Sinä rakastat naisen kuorta hänen ihaillessa lähinnä sun tarjoamaa elintasoa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hieman samankaltainen tilanne, enkä tiedä, mitä tehdä. Eli olen rakastunut mieheen, jota mun on mahdoton saada. Sitten on eräs toinenkin mies, joka on tosi komea, varakas, menestyvä jne. Mulla ei ole kuitenkaan romanttisia tunteita häntä kohtaan, vaikka hän tunnustikin rakastavansa mua niin kovasti, että sydämeen sattuu ja toivoo yhteistä tulevaisuutta kanssani. Haluan perheen, joten onko sillä niin hirveästi väliä, vaikkei rakastakaan?
Mietin tätä siltäkin kannalta, että jos hän joskus esimerkiksi pettäisi mua, se ei tuntuisi mitenkään pahalta, koska mulla ei olisi tunteita häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta munassa!
Jos jonkun naisen kanssa tuntuu hyvältä olla niin ole sen naisen kanssa.
Älä analysoi liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei sitten kannata, jos asenteesi on tuo. Hän voi keljuudestasi huolimatta kiintyä sinuun, ja sitten on riski, että lähdet jonkun toisen lakanoihin himoissasi.
Aloitus on kuin naisen kynästä. Osat vain toisin päin.
Toki nainen saisi yläpeukkuja roppakaupalla. Tärkeintähän on sukupuoli, ei mitä sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hieman samankaltainen tilanne, enkä tiedä, mitä tehdä. Eli olen rakastunut mieheen, jota mun on mahdoton saada. Sitten on eräs toinenkin mies, joka on tosi komea, varakas, menestyvä jne. Mulla ei ole kuitenkaan romanttisia tunteita häntä kohtaan, vaikka hän tunnustikin rakastavansa mua niin kovasti, että sydämeen sattuu ja toivoo yhteistä tulevaisuutta kanssani. Haluan perheen, joten onko sillä niin hirveästi väliä, vaikkei rakastakaan?
Mietin tätä siltäkin kannalta, että jos hän joskus esimerkiksi pettäisi mua, se ei tuntuisi mitenkään pahalta, koska mulla ei olisi tunteita häntä kohtaan.
Olet ainakin rehellinen. Pisteet siitä.
Voithan toki kokeilla kulissiliittoa. Aika monet päätyy pettämään ja lopulta eroamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No musta suhteessa pitää olla seksuaalista vetovoimaa, jos ei ole, se kostautuu varmasti jossain vaiheessa.
Mut uteliaisuudesta: miten nyt pystytte harrastamaan seksiä, jos hän ei innosta sinua ollenkaan?
En ole ap, vaan samanlaisessa suhteessa oleva nainen. Pystyy harrastamaan, sillä rakastan mieheni persoonaa ja tapaa olla oma itsensä. Sänkyhommissa tuntuu kuin sielummekin olisi yhtä, ei vain ruumis. Kyllä hormonit hoitaa himon päälle, kunhan osaa niitä herätellä.
Musta tässä menee puurot ja vellit sekaisin.
Ehkä tarkoitat, että mies ei fyysisesti ole ihan sun ihannetta, mutta koska rakastat hänen persoonaansa, se herättää himosikin?
Itse kuitenkin tarkoitan sitä, että jos toinen ei vaan kiinnosta seksuaalisesti, johtui se fyysisestä olemuksesta tai henkisestä tai ehkä tavallisemmin vähän molemmista. Että tässä ei ole kyse siitä, onko toinen adonis/hottis ja yleisesti silmää miellyttävä, vaan että jos vaan puuttuu se joku juttu, josta kipinä tulee, voiko seksielämä olla ok.
Itse naisena taas mietin, että voinko olla keski-ikäistyvänä naisena vielä riittävän haluttava jonkun miehen silmissä.
No ihan taatusti voit olla. Ystäväni aloitti juuri suhteen 60-vuotiaana. Minä aloitin suhteen 49-vuotiaana. Seksihän loppuisi kaikilta ennen viittäkymmentä, jos keski-ikäistyvä ei voisi olla haluttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hieman samankaltainen tilanne, enkä tiedä, mitä tehdä. Eli olen rakastunut mieheen, jota mun on mahdoton saada. Sitten on eräs toinenkin mies, joka on tosi komea, varakas, menestyvä jne. Mulla ei ole kuitenkaan romanttisia tunteita häntä kohtaan, vaikka hän tunnustikin rakastavansa mua niin kovasti, että sydämeen sattuu ja toivoo yhteistä tulevaisuutta kanssani. Haluan perheen, joten onko sillä niin hirveästi väliä, vaikkei rakastakaan?
Mietin tätä siltäkin kannalta, että jos hän joskus esimerkiksi pettäisi mua, se ei tuntuisi mitenkään pahalta, koska mulla ei olisi tunteita häntä kohtaan.
Mulle sillä on väliä. Olen just nyt tällaisessa suhteessa enkä pysty tässä määrättömän kauaa olemaan. Sängyssäkin puuttuu puolet, kun on vain fyysinen halu, muttei rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hieman samankaltainen tilanne, enkä tiedä, mitä tehdä. Eli olen rakastunut mieheen, jota mun on mahdoton saada. Sitten on eräs toinenkin mies, joka on tosi komea, varakas, menestyvä jne. Mulla ei ole kuitenkaan romanttisia tunteita häntä kohtaan, vaikka hän tunnustikin rakastavansa mua niin kovasti, että sydämeen sattuu ja toivoo yhteistä tulevaisuutta kanssani. Haluan perheen, joten onko sillä niin hirveästi väliä, vaikkei rakastakaan?
Mietin tätä siltäkin kannalta, että jos hän joskus esimerkiksi pettäisi mua, se ei tuntuisi mitenkään pahalta, koska mulla ei olisi tunteita häntä kohtaan.
Olet ainakin rehellinen. Pisteet siitä.
Voithan toki kokeilla kulissiliittoa. Aika monet päätyy pettämään ja lopulta eroamaan.
Itse asiassa olen huomannut sellaisten liittojen olevan kaikkein kestävimpiä, joissa mies joutuu tavoittelemaan jatkuvasti naisen rakkautta ja on se enemmän rakastava osapuoli. Eikähän se mikään kulissiliitto olisi, jos mun tuleva mies rakastaisi mua ja myös mulla olisi kiintymyksen tunteita häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hieman samankaltainen tilanne, enkä tiedä, mitä tehdä. Eli olen rakastunut mieheen, jota mun on mahdoton saada. Sitten on eräs toinenkin mies, joka on tosi komea, varakas, menestyvä jne. Mulla ei ole kuitenkaan romanttisia tunteita häntä kohtaan, vaikka hän tunnustikin rakastavansa mua niin kovasti, että sydämeen sattuu ja toivoo yhteistä tulevaisuutta kanssani. Haluan perheen, joten onko sillä niin hirveästi väliä, vaikkei rakastakaan?
Mietin tätä siltäkin kannalta, että jos hän joskus esimerkiksi pettäisi mua, se ei tuntuisi mitenkään pahalta, koska mulla ei olisi tunteita häntä kohtaan.
Olet ainakin rehellinen. Pisteet siitä.
Voithan toki kokeilla kulissiliittoa. Aika monet päätyy pettämään ja lopulta eroamaan.
Monessakaan liitossa ei ole suuria tunteita, mutta päivästä toiseen porskutetaan menemään.
Jos vaihtoehtona on loppuelämän yksinäisyys, niin miksei kannata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hieman samankaltainen tilanne, enkä tiedä, mitä tehdä. Eli olen rakastunut mieheen, jota mun on mahdoton saada. Sitten on eräs toinenkin mies, joka on tosi komea, varakas, menestyvä jne. Mulla ei ole kuitenkaan romanttisia tunteita häntä kohtaan, vaikka hän tunnustikin rakastavansa mua niin kovasti, että sydämeen sattuu ja toivoo yhteistä tulevaisuutta kanssani. Haluan perheen, joten onko sillä niin hirveästi väliä, vaikkei rakastakaan?
Mietin tätä siltäkin kannalta, että jos hän joskus esimerkiksi pettäisi mua, se ei tuntuisi mitenkään pahalta, koska mulla ei olisi tunteita häntä kohtaan.
Olet ainakin rehellinen. Pisteet siitä.
Voithan toki kokeilla kulissiliittoa. Aika monet päätyy pettämään ja lopulta eroamaan.Monessakaan liitossa ei ole suuria tunteita, mutta päivästä toiseen porskutetaan menemään.
Tänkö takia erityisesti miehet kelaa miksei naiset lähde ihan joka tyypin matkaan? Tunteiden tasaantuminen tulee joka liitossa. Alussa olisi hyvä olla edes jotain tunteita. Joillekin tunteeksi riittää varallisuus.
Useimmat hakee muutakin, kuten ehtaa ihastumista.
Minä olen ollut jo 15 vuotta yhdessä miehen kanssa, joka ei ole koskaan herättänyt minussa mitään suurempia tunteita. Hyvin on silti arki sujunut yhdessä, hän on hauska ja luotettava, sovimme hyvin toisillemme. On rakkauttakin, pitkästä yhdessäolosta ja kiintymyksestä syntynyttä.
Tietysti joskus mietin, olenko menettänyt jotain, kun en ole kokenut niitä suuria intohimoja. Mutta toisaalta, enpä ole joutunut kokemaan myöskään niitä suuria pettymyksiä ja sydänsuruja. Jos saa elää tasaista ja hyvää arkea luotettavan ihmisen kanssa, niin se on jo aika hyvä.
Varsinkin vanhemmalla iällä arvostaa, jos naisen kanssa on mukava olla sen sijaan, että tämä herättäisi raivon tunteita.
Minä varmaan alkaisin.
Koko elämä yksin on pahempi vaihtoehto
Viimeistään puolen vuoden päästä naisen seurassa on vain todella mukava olla, riippumatta täysin tunnetiloista heti alussa. Se on normaalia ja se riittää.
Kuulostaa kaveri- ei parisuhteelta!
Ole aloittamatta suhdetta noilla tiedoilla. Suhde ei olisi kummankaan edun mukaista. Johdattaisit häntä harhaan ja valehtilisit itsellesi, tai no, lähinnä eläisit/-te valheessa.
Pitkä aika sinkkuna ei ole mistään kotoisin oleva syy aloittaa suhdetta väärin perustein. Noin vähän kunnioitat häntä, kuten itseäsi? Huhuilen moraalisi perään, sillä se loistaa nyt poissaolollaan.
Toimiakseen ihmissuhde vaatii avointa, rehellistä kommunikaatiota, teillä se on puutteellista tai sitä ei edes ole. Miehenä sinun tulisi kertoa hänelle asiat suoraan ja rehhellisesti, niin tietäisitte kumpikin missä mennään ja mikä on motivaatio "sitoutua". Et voi tehdä päätöstä hänen puolestaan.
Naisella(kin!) on oikeus onneen ja vapaaseen tahtoon perustuen faktoihin. Viet häneltä mahdollisuuden löytää mies, joka häntä vaalisi, arvostaisi, rakastaisi ja kunnioittaisi aidosti sydämellään.
Ajatuksesi on tuomittava ja etoo minua. Ei tuollainen ole mistään kotoisin, loukkaat ja leikit hänen tunteillaan, elämällä ja tulevaisuudella.
Ole yksin, kunnes löydät itsellesi mieluisan kumppanin rinnalle. Jos et löydä, elä yksin.
N30
Apn ei kannata olla missään tekemisissä naisten kanssa, ap on keskenkasvuinen teini. Mene komeroon ja pysy siellä seuraavat 60 vuotta.