Muutama synnytyspelkoisen kysymys

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 20:47"]

Oletko harkinnut suunniteltua sektiota?

Tsemppiä sinulle; kaikella todennäköisyydellä synnytyksesi menee oikein hyvin.

[/quote]

Olen aina kuvitellut, että suunnitellun sektion saa vain "pakon edessä" eikä pelkotila ole tarpeeksi hyvä syy sektioon. Pitää tosin puhua tästä seuraavan kerran lääkärissä ja kysyä olisiko siihen mahdollisuutta.

AP
[/quote]
Sektio on mahdollista saada ihan synnytyspelon perusteella. Puhu neuvolassa pelostasi ja saat lähetteen pelkopolille. Siellä käsitellään tuota pelkoa ja jos alatiesynnytys on ihan mahdoton ajatus, pääset sitä kautta halutessasi sektioon.

Tottakai voi sanoa, ettei halua opiskelijoita paikalle. Multa ainakin kysyttiin, että sopiiko jos opiskelijakin on mukana, kun menin svo:lle. Itselleni se sopi, mutta en olekaan kovin häveliäs oman kehoni suhteen :D Eikä niitä siihen suurta laumaa tule vaan ihan yks ainoa.

Itselläni oli mies mukana synnytyksessä, mutta ihan rehellisesti sanottuna en olis tajunnu, vaikka paikalla olis ollu Muumipappa, kun vedin ilokaasua sellasella tahdilla. Pää oli siis aivan sekaisin ja ponnistaminenkin meni kuin isoa kakkaa vääntäen. Ja vaikka poika syntyikin imukupin avulla, niin en oikeasti muista tunteneeni kovinkaan suurta kipua vaikka olin täysin ilman minkäänlaisia puudutteita.

Mutta tietenkin jokainen synnytys on erilainen ja jokainen kokee sen erilailla, mutta paras neuvo mitä voin antaa on, että mene avoimin mielin, pyri välttämään panikointia ja pelkojen suurentelua ja harjoittele rentoutumista(leuat rentona->kroppa rentona)! Ja ota kivunlievitystä, jos siltä tuntuu! Hyvin sä varmasti pärjäät :)

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 20:43"]Olen 28-vuotias nainen ja odotan esikoistani. Laskettu aika on vasta puolen vuoden päästä mutta jo nyt olen melkoisen paniikissa. Synnyttäminen pelottaa (siis ponnistusvaihe) ja vaikka mieheni on ihana, olen harkinnut ottavani äitini mukaan synnytyssaliin. Uskon, että hän kaksi synnytystä kokeneena on hyödyllisempi kuin mies jolla ei voi olla hajuakaan kokemistani kivuista.

Luin äsken aihe vapaan synnytyskeskustelua jossa monet kertoivat kandien tupsahtavan kysymättä mukaan lääkärikäynneille ja itse synnytykseen. Tiedän, että he tekevät vain työtään, mutta koska synnytys pelottaa minua jo tarpeeksi nyt en tiedä kestänkö lääkärikäyntejä (itse synnyttämisestä puhumattakaan) jos tuntematon opiskelija seisoo ja tuijottaa vieressä. Voiko siis nämä lääkäriopiskelijat ns. "kieltää" ja pitääkö tästä ilmoittaa johonkin etukäteen vai vasta itse tilanteessa.

Ja jos sillä on mitään väliä, asun siis Tampereella eli synnytän TAYSsissa. Joku edellisessä keskustelussa ilmoitti että juurikin yliopistollisessa sairaalassa näitä lääkäriopiskelijoita pyörii.
[/quote]

Itse sain sekä äitini että mieheni mukaan jotka vuorottelivat seuranani pitkin synnytystä. Ponnistusvaiheeseen halusin mieheni koska halusin hänen näkevän lapsen ensin... Kovimpien supistusten aikaan oli mukavaa kun neljä synnytystä kokenut äitini oli vierellä ja ymmärsi oikeasti kuinka paljon sattui, mies kun ei sellaista kipua voi käsittää saatika lohduttaa siinä tilanteessa.

Mulla oli äiti ja mies mukana, mutta olin niin sekaisin ettei sillä olisi ollut mitään väliä, keitä siellä on. Niin ja en halunnut, että kukaan koskee minuun tai puhuu minulle joten istuivat jossain mistä en edes nähnyt heitä. Avautumisvaihe oli aivan hirveä, en aio valehdella. Tosin synnytys oli käynnistetty ja ne on ilmeisesti kivuliaampia. Ponnistus oli aivan kivuton ja koko homma muutenkin epiduraalin laittamisen jälkeen. Pelkäsin synnytystä tavallaan ihan hirveästi mutta päätin olla miettimättä sitä. Jälkeenpäin ajateltuna uskaltaisin varmaan helpommin synnyttää uudelleen kuin olla raskaana. Synnytys on nopeasti ohi mutta raskaudessa saa pelätä 9 kk.