Lue keskustelun säännöt.
Muutama synnytyspelkoisen kysymys
11.02.2015 |
Olen 28-vuotias nainen ja odotan esikoistani. Laskettu aika on vasta puolen vuoden päästä mutta jo nyt olen melkoisen paniikissa. Synnyttäminen pelottaa (siis ponnistusvaihe) ja vaikka mieheni on ihana, olen harkinnut ottavani äitini mukaan synnytyssaliin. Uskon, että hän kaksi synnytystä kokeneena on hyödyllisempi kuin mies jolla ei voi olla hajuakaan kokemistani kivuista.
Luin äsken aihe vapaan synnytyskeskustelua jossa monet kertoivat kandien tupsahtavan kysymättä mukaan lääkärikäynneille ja itse synnytykseen. Tiedän, että he tekevät vain työtään, mutta koska synnytys pelottaa minua jo tarpeeksi nyt en tiedä kestänkö lääkärikäyntejä (itse synnyttämisestä puhumattakaan) jos tuntematon opiskelija seisoo ja tuijottaa vieressä. Voiko siis nämä lääkäriopiskelijat ns. "kieltää" ja pitääkö tästä ilmoittaa johonkin etukäteen vai vasta itse tilanteessa.
Ja jos sillä on mitään väliä, asun siis Tampereella eli synnytän TAYSsissa. Joku edellisessä keskustelussa ilmoitti että juurikin yliopistollisessa sairaalassa näitä lääkäriopiskelijoita pyörii.
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 03:45"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 02:14"]
Kipu - vaiko keskittyminen? Jos sinut ja naapurisi laitettaisiin kilpailemaan, kuka tekee viidessä minuutissa enemmän klapeja, palkintona talo, auto, maailmanympärimatka ja miljoona euroa, niin ehtisitkö huomaamaan, keitä yleisössä on? Jos et huomaisi, niin johtuisiko se kivusta lihaksissa vai keskittymisestä suoritukseen?
[/quote]
Keskittymisestä suoritukseen. Entä synnytyksessä? Toivottavasti siinäkin. Muidenkin synnyttäneiden mielestä.
Toinen, mikä hirvittää on, kun ihmiset sanovat ettei repeämää huomaa. Johtuuko se siitä, että on luonnostaan sellaisessa tilassa, ettei tunne, vai siitä, että kipu on niin kovaa ettei mikään voi enää vaikuttaa? Vrt maratonia juostessa vasta jälkikäteen huomaa varpaiden olevan verillä. Ei johdu siitä, että olisi jotenkin jo niin kipeä muutenkin, vaan - vaikea selittää mutta kehon tilasta.
[/quote]
Tuo vertaus maratonista on oikein hyvä. Jotain hyvin samanlaista, kehon tila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap ja onnea ja tsemppiä tulevaan! Mitäpä jos koittaisit suhtautua niihin (mahdollisiin) ylimääräisiin paikalla olijoihin, niin, että he ovat kaikki ns ylimääräisiä käsiä siinä tilanteessa? He tekevät varmasti osansa helpottaakseen oloasi ja voit ajatella että he ovat siellä vain sinua varten! Uskon myös että iso tekijä pelkoihin on epätietoisuus, hakeudu rohkeasti pelkopolille ja kysele ihan KAIKKI kysymykset, mitä mieleesi tulee, niin minäkin tein, vaikka osa kysymyksistä tuntuikin tyhmältä, mutta huomaan että näin loppua kohden pelot ja jännitys ovat kaikonneet! Hyvin se menee, luota itseesi ja kehoosi!
Nim. Esikoinen myös massussa
Taysissa saa ottaa mukaansa tukihenkilön (yleensä isä) ja lisäksi doulan. Äitisi kätilönä kelpaa varmasti doulasta, eihän sille ole mitään varsinaisia määritelmiä kuka voi olla doula. Mulla oli molemmat mukana, doula tosin ns. vieras, ja oli tosi hyvä kokemus. Ilmoitin vain sairaalassa, että doula tulee myöhemmin, eikä kukaan kysellyt mitään ja ohjasivat hänet saavuttuaan oikeaan saliin mitään kyselemättä. Salissa voi tulla ahdasta, jos tapahtuu jotain yllättävää, ja siksi eivät halua täysin maallikkoja palloilemaan salin täydeltä, mutta äitisi kätilönä varmasti osaa väistää siinä tilanteessa pois tieltä.
Kai tiesitte, että YLIOPISTOsairaaloiden ei tarvitse oikeasti kysyä lupaa kandien paikallaololle, koska ovat opetussairaaloita. Se on vain hyvää käytöstä kysyä, mutta esim. leikkaukseen he voivat tulla mukaan, vaikka potilas kieltäisi.
Oletko harkinnut suunniteltua sektiota?
Tsemppiä sinulle; kaikella todennäköisyydellä synnytyksesi menee oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi myös mukava tietää jos jollakin on kokemusta synnyttämisestä niin, että synnytyssalissa on ollut joku muu kuin mies seurana!
AP
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 20:47"]
Oletko harkinnut suunniteltua sektiota?
Tsemppiä sinulle; kaikella todennäköisyydellä synnytyksesi menee oikein hyvin.
[/quote]
Olen aina kuvitellut, että suunnitellun sektion saa vain "pakon edessä" eikä pelkotila ole tarpeeksi hyvä syy sektioon. Pitää tosin puhua tästä seuraavan kerran lääkärissä ja kysyä olisiko siihen mahdollisuutta.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä voiko opiskelijoiden läsnäolon kieltää, mutta muistaakseni minulta on aina lääkärikäynneillä kysytty, että sopiiko. Toisaalta siinä synnytyksen tiimellyksessä on ihan sama, vaikka vieressä seisoisi puoli kylää. Sitä vaan ajattelee omaa kipuaan ja keskittyy pusertamaan lapsen ulos.
Voisikohan synnytyksessä olla useampi tukihenkilö. Minun miestäni ainakin olisi harmittanut, jos ei olisi saanut olla läsnä lapsensa syntymässä.
No tays nyt sattuu olemaan sairaala jossa opiskellaan myös.
Ot.Miten voit pelätä jotain mitä et edes koskaan ole kokenut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin itse olin ponnistusvaiheessa niin keskittynyt suoritukseen ja omassa maailmassani, etten sillä hetkellä juuri kiinnittänyt huomiota siihen, ketä muita salissa oli. Siellä oli minun ja miehen lisäksi kaksi kätilöä, kaksi synnytyslääkäriä (tms), lastenlääkäri sekä anestesialääkäri.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 20:47"]
Oletko harkinnut suunniteltua sektiota?
Tsemppiä sinulle; kaikella todennäköisyydellä synnytyksesi menee oikein hyvin.
[/quote]
Olen aina kuvitellut, että suunnitellun sektion saa vain "pakon edessä" eikä pelkotila ole tarpeeksi hyvä syy sektioon. Pitää tosin puhua tästä seuraavan kerran lääkärissä ja kysyä olisiko siihen mahdollisuutta.
AP
[/quote]
Tiedäthän että sektio on iso leikkaus ja siinä on isot riskit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit kieltää kandien osallistumisen, tästä on hyvä mainita esim. ajanvarauksia tehdessä ja sitten ihan sairaalaan saapuessa. Pyydä ihmeessä lähete pelkopolille, saat keskustella pelostasi ja miettiä parasta ratkaisua omalla kohdallasi synnytyksesi suhteen. Saat myös luotettavampaa ja asiallisempaa tietoa kuin täältä. Ja kaupan päälle yksi vinkki: älä lue synnytyskekusteluja av:lta (tai muualtakaan netistä).
Oletko puhunut synnytyspelostasi neuvolassa? Sieltä sinut ohjataan pelkopolille, jossa saat varmasti vastauksia kaikkiin kysymyksiisi.
Ja joskus ennen 20. viikkoa täytät neuvolassa lomakkeen, joka toimitetaan valmiiksi synnytyssairaalaan kaiken varalta. Sinne voit ainakin kirjoittaa tuon toiveesi, ettei synnytyssaliin päästetä opiskelijoita. Kannattaa mainita asiasta viimeistään synnyttämään saapuessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap. Kandit ja opiskelijat voit kieltää synnyttämään tullessasi, pelkkä ilmoitus kätilölle riittää. Itse tilanteessa ne tuskin sinua niin paljon häiritsisivät, kuin nyt luulet, mutta ei sinun tarvitse niihin antaa suostumusta. Synnytyspelkoisena menet varmaan muutenkin juttelemaan pelkopolille, siellä kaikki nämä toiveet voi jo kirjata ylös. Käytte yhdessä ammattilaisten kanssa läpi, mikä siinä ponnistusvaiheessa pelottaa ja saat kaiken tarvitsemasi tiedon ja tuen. Hyvin suunnitellulla kivunlievityksellä se ponnistusvaihekaan ei ole ollenkaan niin paha, kuin nyt kuvittelet. Miettisin sinuna vielä sitä tukihenkilöä tosissani. Haluatko oikeasti kieltää mieheltäsi olla paikalla, kun hänen lapsensa syntyy? Se ei ole ehkä ihan reilua kuitenkaan. Voit tietty ottaa myös molemmat mukaan. Omaa kokemusta synnyttämisestä ei siellä tarvita, sun mies osaa varmasti tukea sinua enemmän, kuin hyvin! Ei ole omasta äidistä välttämättä helppoa tukea omaa tytärtään. Etkä halua verrata synnytystäsi hänen synnytyksiin, sulla on ihan oma kokemus siitä. Tätäkin voit miettiä siellä polilla. Mutta kuuntele myös miehesi toiveita! Hyvin selviydyt, kunhan nyt avoimesti kerrot kätilöille peloistasi ja pyrit käsittelemään niitä. Moni synnytyspelkoinen kokee lopulta synnytyksen erittäin positiivisena!
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 20:57"]
Voit kieltää kandien osallistumisen, tästä on hyvä mainita esim. ajanvarauksia tehdessä ja sitten ihan sairaalaan saapuessa. Pyydä ihmeessä lähete pelkopolille, saat keskustella pelostasi ja miettiä parasta ratkaisua omalla kohdallasi synnytyksesi suhteen. Saat myös luotettavampaa ja asiallisempaa tietoa kuin täältä. Ja kaupan päälle yksi vinkki: älä lue synnytyskekusteluja av:lta (tai muualtakaan netistä).
[/quote]
Kiitos hyvä tietää! Pelkopolille toivoisinkin pääseväni. AV:ssa on omat huonot puolensa, mutta ainakin täältä saa todenmukaisempia vastauksia synnytyksestä kuin läheisiltäni jotka monesti siloittelevat kokemuksiaan koska eivät halua jakaa tietojaan kaikista kokemisaan repeämisistä ja muista kivuista.
AP
Synnytin Kätilöopistolla ja ei ollut mitään kandeja paikalla. Varmaan siksi, että oli viikonloppuyö. Kandit varmaan ovat paikalla vain arkipäivisin. Siinä vaiheessa kun oli ns. tosi kyseessä mulle olisi ollut ihan sama kuka on katsomassa. Siinä haluaa vaan vauvan ulos, en pystynyt ajattelemmaan tai välittämään muusta.
Minulla oli kandi synnytyksessa mukana.
Oli ihanaa kun hän huolehti vain minusta ja oli koko synnytyksen mukana. Toi koko ajan uutta kylmää pyyhettä otsalleni ja lämpöpussia vatsalleni. Huolehti juomisesta, toi vettä ja mehua. Hieroi alaselkääni ja piti kädestä kiinni. Toisti kätilön puheet ja varmisti että ymmärsin kaikki.
Selitti juurta jaksain kaiken tarpeellisen.
Mutta juu juu voihan se pelottaa tietysti. Pyydä ihmeessä etteivät vaan päästä kandia paikalle.
Itse synnytin TAYSissa ja minulla oli tukena mukana siskoni. Hän oli itsekin synnyttäneenä erinomainen tukija. Mukana oli myös yksi opiskelija, enkä kokenut hänen läsnäoloaan kyllä yhtään häiritsevänä. Suosittelen ettet hirveästi mieti ja varsinkaan suunnittele synnytystäsi etukäteen, se saattaa vaan lisätä pelkoa. Luota sairaalan osaavaan henkilökuntaan, he kyllä pitävät sinusta ja lapsesta huolen ja kertovat miten synnytys etenee ja mitä sinun pitää tehdä. Onnea ja tsemppiä!
Miksi ponnistusvaihe pelottaa? Pahemmathan ne kivut yleensä on avautumisvaiheessa. Lisäksi ponnistusvaiheessa syntymä on jo ihan lähellä.
Mulla auttoi sellainen vinkki, että ei kannata ponnistaa ennen kuin on ihan pakko, koska silloin ei tule niin todennäköisesti repeämiä. On auki kunnolla siis. Lisäksi itselläni ponnistaminen vaati lähinnä voimaa. Olin huonokuntoinen liikuntaa harrastamaton 35:nen ja silti jaksoin ponnistaa sen 20 min mitä vaati.
Minuakin synnytys pelotti tosi paljon, mutta menin sinne asenteella, että selviydyn hengissä ja mitä tahansa voi tapahtua, mutta en edes uhrannut ajatusta sille, että tapahtuisi muuta kuin kaameaa kaiken alleen kaatavaa kipua. Joku repeämä on minusta pientä sen rinnalla, koska repeämät yleensä paranee. Kipukin loppuu, mutta voi järkyttää henkisesti, mutta senkin olin sitten varautunut kestämään. Kyllä säkin kestät! Tsemppiä sulle!
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 02:00"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 20:51"]
Toisaalta siinä synnytyksen tiimellyksessä on ihan sama, vaikka vieressä seisoisi puoli kylää. Sitä vaan ajattelee omaa kipuaan ja keskittyy pusertamaan lapsen ulos.
[/quote]
Mm. tämä synnytyksessä juuri pelotaakin. Eli kivun täytyy olla niin kovaa, ettei kykene muuhun enää.
[/quote]
Tämä ei johdu ainoastaan kivusta. (ja on yksilöllistä, itse kyllä tiedostin mitä huoneessa tapahtuu ja minulla on kolme lasta). Puhutaan "synnytyskuplasta", synnyttäjä keskittyy vähän omissa maailmoissaan ja se on vain hyvä asia, auttaa kivun kestämisessäkin. Ei tarvitse pelätä, jokaiseen naiseen on "koodattu" miten synnyttää, epäonnistua ei voi ja jokainen sen osaa. Tays on hyvä sairaala, olet hyvissä. Kipuun saa lääkettä, itselläni epiduraali auttoi hyvin. Voi yritä nauttia raskaudesta! Pärjäät varmasti hienosti synnytyksessä!