Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadehditko ystävän / sukulaisen rahoja?
11.02.2015 |
Minä kadehdin, myönnän. Eräs ystäväperhe elää miehen perinnön turvin erittäin mukavaa elämää. Naisella kevyt osa-aikatyö, joka tuskin rittäisi edes perheen ruokamenoihin. Monta pitkää matkaa vuodessa, lisäksi kivoja soppailureissuja Tukholman yms monta kertaa vuodessa. Valehtelisin, jos en tuntisi kateutta välillä
Kommentit (23)
Joo, ärsyttää kun joudun tekemään hirveästi kaiken eteen! Ja jotkut saa ilmaiseksi, no, elämä on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievää kateutta. Ystäväni mies on hyväpalkkaisessa työssä, ja heillä on uusi talo, hienot autot, lomailevat jne.
Toisaalta tiedän että mies on pettänyt, ja siitä syystä he eivät luota toisiinsa.
Mieluummin kituutan hiukan, kunhan saan pitää ihanan ja rehellisen miehen. :)
Kyllä kadehdin. Ystävä sai perinnön, ison sellaisen. Olen iloinen hänen puolestaan, mutta tunne myös kateutta samanaikaisesti. Johtunee siitä, että ennen oltiin aina samassa tilanteessa. Kummalkin oli velkoja, eikä todellakan ollut ylimääräisiin rahaa, vaikka saatiin suht samaa palkkaa ( sama koulutus ja tunnettu opisekeluajoilta). Yhtäkkiä hänelle tupsahti rahaa iso summa; hänellä ei ole enää velkoja, uusi kämppä, käyttörahaa. Itse jatkan samaan malliin eikä ole perintöjä odotettavissakaan koskaan.
En ole kateellinen. Oikeastaan minua motivoi, jos tiedän, että joku on omalla työllään saanut kasvatettua omaisuutta ja pistää miettimään, että miten minäkin osaisin pistää pennoseni poikimaan.
Perintöasiat eivät ole oikein mitenkään ihmisen omassa hallinnassa, niin niistä en ajattele mitään. En ole siis kateellinen, mutta ei se motivoikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintöjä en kadehdi, niiden saaminen tarkoittaa sitä, että jonkun on kuoltava. Omaa elämääni en ole rakentanut tulevien perintöjen varaan, sillä kun tulen perimään, tulen kokemaan rahassa mittaamattoman menetyksen.
Tienestejä kadehdin hieman, mutta käytän sitä kateutta voimavarana, jolla punnerran itsellenikin parempia ansioita. Jos jäisi rypemään kateuteen, muuttuisin katkeraksi ihmishirviöksi.
No en kyllä kadehdi. Ei se toisten raha multa ole pois vaikka kiva ois jos ei ite olis näin peeaa aina :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:22"]
Kyllä kadehdin. Ystävä sai perinnön, ison sellaisen. Olen iloinen hänen puolestaan, mutta tunne myös kateutta samanaikaisesti. Johtunee siitä, että ennen oltiin aina samassa tilanteessa. Kummalkin oli velkoja, eikä todellakan ollut ylimääräisiin rahaa, vaikka saatiin suht samaa palkkaa ( sama koulutus ja tunnettu opisekeluajoilta). Yhtäkkiä hänelle tupsahti rahaa iso summa; hänellä ei ole enää velkoja, uusi kämppä, käyttörahaa. Itse jatkan samaan malliin eikä ole perintöjä odotettavissakaan koskaan.
[/quote]
Minä olen saanut perinnön ja testamentannut perheettömille ystävilleni huomattavan summan. Toki toivon eläväni heidän kanssaan hyvän vanhuuden, mutta jos noutaja tulisi aiemmin, olisi heille yllätysperintö tiedossa. Toivottavasti eivät kadehdi =(
Eräs ystäväni on saanut huomattavasti suuremman perinnön eikä hänen tarvitse rasittaa itseään enää työllä. En kadehdi. Osaan ajatella niin, että jos haluaa toiselta jonkun ominaisuuden, pitäisi ottaa kaikki, koko paketti. Sitten se vaihtokauppa ei enää houkutakaan. Lisäksi uskoisin itselleni olevan pahasta, jos olisin 'liian' rikas.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:21"]
Lievää kateutta. Ystäväni mies on hyväpalkkaisessa työssä, ja heillä on uusi talo, hienot autot, lomailevat jne. Toisaalta tiedän että mies on pettänyt, ja siitä syystä he eivät luota toisiinsa. Mieluummin kituutan hiukan, kunhan saan pitää ihanan ja rehellisen miehen. :)
[/quote]
Katkeraa, aah! Aika monen mies on pettänyt, tai yleensä kumppani ja siitä on päästy yli. Todennäköisesti sinullakin on se jossain vaiheessa edessä tai ero. :)
Tuskin se miljoonaomaisuus ainakaan elämänlaatua huonontaa. On valheellinen klisee, että siellä slummialueella marketin kassa ja bussikuski elävät sitä oikeaa, todellista köyhien rakkautta, johon ei ökyrikas pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tavallaan joo kadehdin. Mutta toisaalta en. Ehkä hieman häiritsee se, että heidän ei tarvitse käydä töissä, voivat matkustella, ostaa mitä ikinä mieleen juolahtaa. Ja ennenkaikkea, heillä on aikaa olla perheen kesken koska töissä ei tarvitse käydä.
En todellakaan kadehdi! Kateellisuus on minusta älyttömän rumaa käytöstä ja suorastaan halveksun sitä. On kuin kadehtija ajattelisi, että raha on tullut ilmaiseksi ja että hänellekin kuuluisi siitä ilman muuta siivu.
On kuitenkin niin, että perinnönsaajan vanhemmat tai itsellään rikastunut on tehnyt äärettömän paljon töitä rahojensa eteen ja mukaan mahtuu myös monia epäonnistumisia. On epäkunnioittavaa kadehtia jotain, mitä toinen on ansainnut työnteolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:21"]
Lievää kateutta. Ystäväni mies on hyväpalkkaisessa työssä, ja heillä on uusi talo, hienot autot, lomailevat jne. Toisaalta tiedän että mies on pettänyt, ja siitä syystä he eivät luota toisiinsa. Mieluummin kituutan hiukan, kunhan saan pitää ihanan ja rehellisen miehen. :)
[/quote]
Katkeraa, aah! Aika monen mies on pettänyt, tai yleensä kumppani ja siitä on päästy yli. Todennäköisesti sinullakin on se jossain vaiheessa edessä tai ero. :)
Tuskin se miljoonaomaisuus ainakaan elämänlaatua huonontaa. On valheellinen klisee, että siellä slummialueella marketin kassa ja bussikuski elävät sitä oikeaa, todellista köyhien rakkautta, johon ei ökyrikas pysty.
[/quote]
Niin, sinähän varmaan tiedät paremmin ystäväni asiat kuin minä. :)
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:21"] Lievää kateutta. Ystäväni mies on hyväpalkkaisessa työssä, ja heillä on uusi talo, hienot autot, lomailevat jne. Toisaalta tiedän että mies on pettänyt, ja siitä syystä he eivät luota toisiinsa. Mieluummin kituutan hiukan, kunhan saan pitää ihanan ja rehellisen miehen. :) [/quote] Katkeraa, aah! Aika monen mies on pettänyt, tai yleensä kumppani ja siitä on päästy yli. Todennäköisesti sinullakin on se jossain vaiheessa edessä tai ero. :) Tuskin se miljoonaomaisuus ainakaan elämänlaatua huonontaa. On valheellinen klisee, että siellä slummialueella marketin kassa ja bussikuski elävät sitä oikeaa, todellista köyhien rakkautta, johon ei ökyrikas pysty. [/quote] Niin, sinähän varmaan tiedät paremmin ystäväni asiat kuin minä. :)
[/quote]
Sinähän tiedät paremmin ystäväsi asiat kuin ystäväsi itse. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:01"]
En todellakaan kadehdi! Kateellisuus on minusta älyttömän rumaa käytöstä ja suorastaan halveksun sitä. On kuin kadehtija ajattelisi, että raha on tullut ilmaiseksi ja että hänellekin kuuluisi siitä ilman muuta siivu.
On kuitenkin niin, että perinnönsaajan vanhemmat tai itsellään rikastunut on tehnyt äärettömän paljon töitä rahojensa eteen ja mukaan mahtuu myös monia epäonnistumisia. On epäkunnioittavaa kadehtia jotain, mitä toinen on ansainnut työnteolla.
[/quote]
No minun tuntemani rikkaat eivät ole tehneet itse hetkeäkään töitä rahojen eteen. Yksi on kirjaimellisesti nainut rahaa, erittäin varakkaaseen sukuun. Toinen teki samoin, miehen suku erittäin varakas, joten oma elämä nyt todella huoletonta taloudellisesti. Kolmas sai appivanhemmiltaan todella merkittävän lahjoituksen (7-numeroinen summa) verot maksettuina, joten ei ole hetkeen huolta sielläkään. Eivätkä puolisonsakaan ole rahojen eteen muuta tehneet kuin syntyneet kultalusikka suussa.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:21"] Lievää kateutta. Ystäväni mies on hyväpalkkaisessa työssä, ja heillä on uusi talo, hienot autot, lomailevat jne. Toisaalta tiedän että mies on pettänyt, ja siitä syystä he eivät luota toisiinsa. Mieluummin kituutan hiukan, kunhan saan pitää ihanan ja rehellisen miehen. :) [/quote] Katkeraa, aah! Aika monen mies on pettänyt, tai yleensä kumppani ja siitä on päästy yli. Todennäköisesti sinullakin on se jossain vaiheessa edessä tai ero. :) Tuskin se miljoonaomaisuus ainakaan elämänlaatua huonontaa. On valheellinen klisee, että siellä slummialueella marketin kassa ja bussikuski elävät sitä oikeaa, todellista köyhien rakkautta, johon ei ökyrikas pysty. [/quote] Niin, sinähän varmaan tiedät paremmin ystäväni asiat kuin minä. :)
[/quote]
Sinähän tiedät paremmin ystäväsi asiat kuin ystäväsi itse. :D
[/quote]
En ole kumpikaan edellisistä, mutta minusta tuossa ensimmäisessä viestissä tuo raha on sivuseikka, eikä koko viestin sanoma anna keskusteluun mitään. Ainoa motiivi kirjoittajalla on kateus jota kokee ystäväänsä kohtaan.
Ja kirjoittajan selviytymiskeino kateellisuutensa kanssa on ollut etsiä se YKSI AINOA asia, joka hänen elämässään on paremmin: miehensä ei (tiettävästi) ole pettänyt häntä. Kaikki muu on samalla viivalla tai huonommin? Huonompi auto, talo, ei matkoja..
Arvatkaa kumman elämäntilanteen minä ottaisin.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:01"]
En todellakaan kadehdi! Kateellisuus on minusta älyttömän rumaa käytöstä ja suorastaan halveksun sitä. On kuin kadehtija ajattelisi, että raha on tullut ilmaiseksi ja että hänellekin kuuluisi siitä ilman muuta siivu.
On kuitenkin niin, että perinnönsaajan vanhemmat tai itsellään rikastunut on tehnyt äärettömän paljon töitä rahojensa eteen ja mukaan mahtuu myös monia epäonnistumisia. On epäkunnioittavaa kadehtia jotain, mitä toinen on ansainnut työnteolla.
[/quote]
No minun tuntemani rikkaat eivät ole tehneet itse hetkeäkään töitä rahojen eteen. Yksi on kirjaimellisesti nainut rahaa, erittäin varakkaaseen sukuun. Toinen teki samoin, miehen suku erittäin varakas, joten oma elämä nyt todella huoletonta taloudellisesti. Kolmas sai appivanhemmiltaan todella merkittävän lahjoituksen (7-numeroinen summa) verot maksettuina, joten ei ole hetkeen huolta sielläkään. Eivätkä puolisonsakaan ole rahojen eteen muuta tehneet kuin syntyneet kultalusikka suussa.
[/quote]
Tässä varmaan tullaan siihen, että sinulla on rikkaan rima korkeammalla kuin muilla vastaajilla tai kysyjällä. Joku voi kadehtia sadankin tuhannen perintöä tai miksei vaikka pienempääkin.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:01"]
En todellakaan kadehdi! Kateellisuus on minusta älyttömän rumaa käytöstä ja suorastaan halveksun sitä. On kuin kadehtija ajattelisi, että raha on tullut ilmaiseksi ja että hänellekin kuuluisi siitä ilman muuta siivu.
On kuitenkin niin, että perinnönsaajan vanhemmat tai itsellään rikastunut on tehnyt äärettömän paljon töitä rahojensa eteen ja mukaan mahtuu myös monia epäonnistumisia. On epäkunnioittavaa kadehtia jotain, mitä toinen on ansainnut työnteolla.
[/quote]
No minun tuntemani rikkaat eivät ole tehneet itse hetkeäkään töitä rahojen eteen. Yksi on kirjaimellisesti nainut rahaa, erittäin varakkaaseen sukuun. Toinen teki samoin, miehen suku erittäin varakas, joten oma elämä nyt todella huoletonta taloudellisesti. Kolmas sai appivanhemmiltaan todella merkittävän lahjoituksen (7-numeroinen summa) verot maksettuina, joten ei ole hetkeen huolta sielläkään. Eivätkä puolisonsakaan ole rahojen eteen muuta tehneet kuin syntyneet kultalusikka suussa.
[/quote]
Eli suvun esi-isä on vain yhtenä aamuna herännyt ja pieraissut takapuolestaan seitsennumeroisia pankkitilin otteita?
Sekä kateellinen, että iloinen heidän puolesta. Välillä käy kateeksi, kun mietin kaupan hyllyjä kiertäessä, että Annan ei ainakaan tartte miettiä mihin on varaa. Tulee vähän tyhmä olo, kun miettii mikä olis tarpeeksi halpa ruoka. Toisaalta noita lomakuvia katsellessa olen iloinen hänen puolesta. Loma karibialla on niin utopinen ajatus, että en osaa olla kade, kun en pysty samaistumaan tilanteeseen. Ei meillä ole varaa edes ajatella moista ;)
Ison perinnön kanssa harvoin vain ollaan. Oletteko seuranneet Herlineitä tai Wahlrooseja? He kierivät rahassa, mutta ovat erittäin kovia tekemään yhä töitä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:26"]
Minä en jaksa kadehtia 16-tuntisia työpäiviä ja sitä, että edes joulupäivänä ei ole vapaata, koska joku on sairastunut eikä sijaista saa, joten firman pomo lähtee töihin. Itse on osansa valinnut ja isot tulonsa.
[/quote]
Niin. Toisaalta jotkut onnistuu tuossakin helpolla, jolloin se jo vähän vastaa perintöä tai lottovoittoa.