Mitä olette tehneet kun masennuslääkkeet ja terapia ei auta?

LUE TÄMÄ JA LUE KUNNOLLA:

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=1456

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2545

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=info&id=voita_masennus

USKO TAI ÄLÄ  - TOIMII!

Masennus on tulehdustila aivoissa.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:01"]

Ja lopeta myös kahvi.

[/quote]

Kofeiini on niitä harvoja asioita, jotka pitävät minut jokseenkin toimintakykyisenä.

Masennukselle pahinta on eristäytyminen. Oletko työelämässä? Opiskeletko? Jos jää vain yksin ikävien ajatustensa jumittamaan neljän seinän sisään, sitä menee vain huonompaan kuntoon, koska ne huonot ajatukset ovat ainoa seurasi. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujille on ainakin kaikissa suuremmissa kaupungeissa yhdistyksiä ja toimintaa.

Uskon, että masennuksen hoidossa tehdään seuraavan viiden vuoden sisällä läpimurto, kun ketamiinipohjaiset, suun kautta nautittavat lääkkeet tulevat markkinoille. Nyt jo seuraavan sukupolven masennuslääkkeenä povattua NSI-189 -yhdistettä voi tilata netistä tutkimuskäyttöön.

Hommasin koiran, mikä oli parasta, mitä olen koskaan saanut päähäni tehdä. Paitsi että sain rakastavan persoonan jakamaan jokapäiväistä arkea, koiran kanssa tulee puuhattua jatkuvasti ja käytyä vähintään kolme kertaa päivässä lenkillä. Liikunta ja raitis ilma tekevät hyvää. Tätä ennen en juurikaan urheillut.

Lisäksi minulla on auttanut päiväkirjan kirjoittaminen aina, kun on paha olo. Kun päiväkirja tulee täyteen, poltan sen takassa, ja sen sisältämät murheet ikään kuin haihtuvat pois. Sitten tietysti aina helpottaa, kun lämmittää saunan, ottaa kunnon löylyt ja parkuu puoli tuntia siellä lauteilla.

Kyllähän eläkkeellekkin voi tavallaan jäädä ite sain lopullisen raivokohtauksen viinahöyryissä alko keljuttaa työvoimatoimiston painostus,sosiaalitoimiston asiakkaaksi siirsivät joko siitä pelosta että olisn satuttanut jotain tai että uskoivat vihdoin että hermot on ihan riekaleina.Yrittäny itsaria kaks kertaa lääkkeillä ja kerran heränny verilammikosta tajuttomana viillettyä ranteet.Masennuslääkkeitä saa kyllä lääkäriltä heti ilman mitään selityksiä tausta kysymyksiä mistä masennus johtuu onko itsemurha alttiutta.On kokeillut serotiini lääkkeitä jotka piti lopettaa unettomuuden ja auringonvalon sattumisesta silmiin olikohan nyt sepramia tai jotain.Oxaminia jota otin parin kuukauden satsin ja olisin varmaan menettänytkin henkeni ellei silloinen akkani olisi ottanut perin kovakouraisesti hiuksita kiinni ja tunkenu sormen kurkkuun.Ainoa mitä sai palkaksi debis lääkkeistä helvetilliset päivittäiset vatsakivut ripulin ummetuksen välimaastossa.Nykyään ei pahemmin tule syötyä koska ei oikeen ruoka pysy sisällä juon kaljaa säännöllisesti se lievittää hieman masennuksen tuskaa sekä suolisto kipuja mutta ei koskaan riittävästi.Ikää on vasta 31vuotta ja tiedän että tulevaisuudella ole mitään annettavaa joten eutanasian puolesta olen kyllä suomessa.

Nosto, olen itse pulassa vähän samojen juttujen kanssa.

Toinen vuosi traumaterapiassa juuri alkanut, ei ole kamalasti edistystä tullut mielestäni. Olen kokeillut mm. SSRI-lääkkeet läpi, yhdestäkään ei ole ollut mitään apua. Ketipinor ei auttanut, ei myöskään Voxra. Cymbalta, ei. Venlafaxin auttaa jonkin verran ahdistukseen, joten sitä syön. Mutta masennus...yksikään lääke ei tunnu edes koskevan siihen!

Minulla on vaikea traumatausta ja epäilen, etten koskaan tästä parannu. Tietyt asiat olen alkanut vasta nyt, kolmekymppisenä, hyväksymään itsessäni: mm. sen, etten voi luottaa itseeni pätkääkään. Ensin voin innostua jostain tajuttomasti ja elää hetken kuin olisin menossa kohti tätä "maalia"...mutta sitten ikäänkuin menetän kiinnostukseni ja yksinkertaisesti vaan lopetan kaiken siihen liittyvän. Viimeisin innostus oli laihdutus, laihdutin 20kg ajassa 2kk, aivan järjetön tahti! Mutta kun oli niin hienoa kuvitella elämäänsä, jossa on normaalipainoinen ja voi pukeutua ja muka laittautua sitten enemmän, vaikka nykytilanteessa ei meinaa jaksaa edes hiuksiaan harjata...no, lopetin laihdutuksen tosiaan ja kilot tulivat vauhdilla takaisin, se siitä. Taas yksi asia, joka ei ollut minua varten.

Harrastuksia minulla oli nuorempana, nykyään en jaksa tehdä niistä mitään. Tuijotan vaan seinää tai makaan peiton alla. Joku kappale voi soida päässä vaativasti, mutta en siltikään kuuntele sitä oikeasti, tai katso sitä yhtä leffaa joka minun on pitänyt nähdä jo viimeiset kaksi vuotta tai...niin. Minä vaan olen. Ja kärsin.

Jatkanut itseni hitaasti tappamista ryyppäämällä. 

Cymbaltaa ja voxraa söin. Liikuin tunnin päivässä ja meditoin. Paranin puolessa vuodessa. Useita madennusjaksoja ennen sitä. Vähensin työntekoa ja keskityin ystäviin ja urheiluun.

Vierailija kirjoitti:

Cymbaltaa ja voxraa söin. Liikuin tunnin päivässä ja meditoin. Paranin puolessa vuodessa. Useita madennusjaksoja ennen sitä. Vähensin työntekoa ja keskityin ystäviin ja urheiluun.

Oikeasti? Oliko vaikeaa aloittaa meditaatiota, kävitkö jossain retriitissä tai mitä niitä on? 

Aloin hoitaa itse itseäni. Ensin muutin ruokavalion, koska se oli helpointa. Pois kaikki eläinkunnan tuotteet, sokeri, kofeiini. Muutin ruokavalioni todella ravintorikkaaksi, paljon marjoja, kasviksia, kohtuullisesti hedelmiä, alkuun ei niitäkään. Olin lukenut, että suolisto vaikuttaa mielialaan, siksi hoidin sen ensiksi kuntoon. Söin myös maitohapatettuja vihanneksia ja purkistakin otin maitohappobakteereita. Kyllä tällä olo jotenkin keveni, mieliala hieman parani, joten jaksoin ajatella liikuntaakin. Otin tavaksi liikkua joka päivä 2 x 1 t, ihan kotijumppaa ja reipasta kävelyä alkuun. Siitä hölkäksi, pyöräilyä, joskus uintia. Myöhemmin joogaa ja sillä oli todella paljon vaikutusta, se rauhoitti ja auttoi nukkumaan paremmin.

Seuraavana oli vuorossa vyöhyketerapia. No se maksoi, mutta kävin silti, nipistin muualta. Hän hoiti sisäelimiäni, jotka olivat hänen mukaansa kuormittuneet. Taas olo parani, ehkä jopa enemmän kuin ruokavaliolla ja liikunnalla.

Lopullinen paraneminen tuli sitten niinkin oudosta hoidosta kuin energiahoidosta. Kävin muutaman kerran ja enempää en tarvinnut. Oikeasti, oli kuin aurinko olisi yhtäkkiä alkanut paistamaan pilvien läpi. Se muutos tapahtui todella nopeasti, parissa viikossa. Sen jälkeen olen sillon tällöin käynyt vielä energiahoidossa. Olen paremmassa kunnossa kuin koskaan. 7 kestänyt masennus ja ahdistus on pysynyt pois nyt 4 v. Tsemppiä! Toivottavasti löydät sulle sopivat hoitomuodot. 

Vierailija kirjoitti:

Aloin hoitaa itse itseäni. Ensin muutin ruokavalion, koska se oli helpointa. Pois kaikki eläinkunnan tuotteet, sokeri, kofeiini. Muutin ruokavalioni todella ravintorikkaaksi, paljon marjoja, kasviksia, kohtuullisesti hedelmiä, alkuun ei niitäkään. Olin lukenut, että suolisto vaikuttaa mielialaan, siksi hoidin sen ensiksi kuntoon. Söin myös maitohapatettuja vihanneksia ja purkistakin otin maitohappobakteereita. Kyllä tällä olo jotenkin keveni, mieliala hieman parani, joten jaksoin ajatella liikuntaakin. Otin tavaksi liikkua joka päivä 2 x 1 t, ihan kotijumppaa ja reipasta kävelyä alkuun. Siitä hölkäksi, pyöräilyä, joskus uintia. Myöhemmin joogaa ja sillä oli todella paljon vaikutusta, se rauhoitti ja auttoi nukkumaan paremmin.

Seuraavana oli vuorossa vyöhyketerapia. No se maksoi, mutta kävin silti, nipistin muualta. Hän hoiti sisäelimiäni, jotka olivat hänen mukaansa kuormittuneet. Taas olo parani, ehkä jopa enemmän kuin ruokavaliolla ja liikunnalla.

Lopullinen paraneminen tuli sitten niinkin oudosta hoidosta kuin energiahoidosta. Kävin muutaman kerran ja enempää en tarvinnut. Oikeasti, oli kuin aurinko olisi yhtäkkiä alkanut paistamaan pilvien läpi. Se muutos tapahtui todella nopeasti, parissa viikossa. Sen jälkeen olen sillon tällöin käynyt vielä energiahoidossa. Olen paremmassa kunnossa kuin koskaan. 7 kestänyt masennus ja ahdistus on pysynyt pois nyt 4 v. Tsemppiä! Toivottavasti löydät sulle sopivat hoitomuodot. 

Vaikuttavaa! 

Sain hommattua itseni yksityisklinikalle. Säästöt meni, mutta sain elämäni takaisin.

Mä sain keskivaikean masennuksen diagnoosin syksyllä 2015 itsemurhayrityksen jälkeen. Siitä alkoi viikoittainen terapiassa käynti ja lääkitykset. Terapian lopetin muutama kuukausi sitten sillä oloni oli monta kuukautta hyvä. Nyt taas mieliala kääntynyt laskuun. Pitäisi hakea työterveydestä uusi lähete psykan polille jos haluaisin taas aloittaa terapian mutta mitä se auttaisi? Edelleen toivon vain kuolemaa ja toivon että olisin onnistunut itsemurhayrityksessäni tuolloin parisen vuotta sitten. Yhtäkään päivää ei ole mennyt niin että olisin iloinen siitä että olen vielä elossa. Samaa p*askaa tämä on päivästä toiseen. Hammasta purren käyn töissä ja koitan jaksaa.

Mielenterveysseuralla on hienoja mediataationauhoja youtubessa. Käyn myös meditaatiokeskuksessa nykyään, mutta aloitin ihan vaan köllimällä sohvalla ja kuuntelemalla näitä. 

https://www.youtube.com/results?search_query=mielenterveysseura+meditaa…

Liikkuminen on vähintään yhtä tärkeää kuin meditaatio. Kun en jaksanut alussa yhtään liikkumaan salille tai ulos, tein erilaisia 7 minuutin harjoituksia. Niitäkin löytyy kasapäin youtubesta. 

Voisin melkein väittää, että youtube pelasti minut masennukselta, vaikka se kuulostaakin hassulta.

Onko kenelläkään muulla ollut samaan aikaan uupumusoireyhtymää? Siitä paraneminen on todella hidasta.