Lue keskustelun säännöt.
Väite "jokainen elämä on arvokas"
11.02.2015 |
Tuli eilisiltana sattumalta mieleen väite "jokainen elämä on arvokas". Mitä tuolla konkreettisesti tarkoitetaan, kun kyse on erittäin vaikeavammaisesta ihmisestä, jolla tiedetään tai oletetaan hyvällä syyllä olevan kipuja ja joka ei pysty kommunikoimaan? Kenelle hänen elämänsä on arvokas?
Onko oletuksena se, että vaikeavammainen kipupotilas pystyy itse pohtimaan syntyjä syviä niin pitkälti, että pystyy pitämään olemistaan arvokkaana? Miksi hänen vanhempansa katsovat, että tuskallinen elämä on niin arvokas, että se on elettävä? Kenen etua ajattelu "jokainen elämä on arvokas" käytännössä ajaa? Kenen etu ja elämän arvokkuus on kyseessä silloin, kun vastasyntyneelle vaikeavammaiselle vaaditaan elinsiirtoa, joka ihan takuulla on kivulias prosessi? Mikä seikka on arvokas siinä tapauksessa, että hän ei tunnekaan kipua valtavan lääkemäärän vuoksi, mutta riutuu letkuissa muutaman viikon tai kuukauden? Itsekö hän sitä arvostaa? Ja mikä siinä on arvokasta?
Toinen seikka, josta ei koskaan puhuta - siis tabu - on tuo ymmärtäminen ja kommunikoiminen ja niiden puute. Vanhemmat ovat ensimmäisenä kertomassa, että he tuntevat kyllä puhumattoman, liikuntakyvyttömän lapsensa pienetkin eleet niin hyvin, että tietävät, mitä tämän mielessä liikkuu. Ihmiset kuitenkin esimerkiksi lukevat lemmikkiensä käytöksestä kaikenlaista vain ihmiselle ominaista, jota siinä ei voi olla, kuten nolostumista, katumusta ja kostonhalua. Koira ja kissa voi myös tuntea kipua pitkään ennen kuin se näkyy käyttäytymisessä. Voisiko olla niin, että täysin kommunikoimattoman ihmisen käyttäytymistä luetaan systemaattisesti väärin toiveajattelun voimalla?
Toivoisin, että tähän ei vedettäisi mukaan aborttia ja eutanasiaa, vaikka niistä kiihtyminen on varmasti monen ensireaktio. Ja uskonnollisille ajatuksille voi perustaa ihan oman ketjunsa, jos tahtoo. Ja koska ei tällaista asiaa voi mitenkään ratkaista, olen vain utelemassa sitä, millaisia ajatuksia muilla näistä asioista on.
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:50"]
No se vammainen lapsi on vanhemmalle arvokas, vaikka on vammainen. Minun mielestäni on väärin sanoa, etteikö olisi ollut surullinen vammaisesta lapsesta. Varmasti on. Mutta omaa lastaanhan rakastaa olin hän millainen tahansa. Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on niin pyyteetöntä. On varmasti kauheaa tällaisena vanhempana ajatella, että joku pitää hänen lastaan arvottomana. Jokainen toivoo, että lapsi olisi terve. Jos ei ole, niin ei ole.
[/quote]
Millainen vanhempi haluaa saada lapsen, jolla jokainen hengenveto tuottaa hirveää tuskaa ja joka ei kykene kommunikoimaan mitenkään muun maailman kanssa ja joka pysyy hengissä vain, jos jatkuvasti imetään laitteella limaa nenästä ja nielusta pois? Tuollaiset tapaukset päätyvät todella nopeasti laitoshoitoon, vaikka vanhemmat olisivat kuinka pyyteettömiä rakkautensa kanssa. Sellaisen elämän katsominen tuotta hirveää tuskaa myös vanhemmille, ja he sydämessään vain toivovat, että lapsi kuolisi nopeasti pois kärsimästä.
[/quote]
Jollei sinulla ole omakohtaista kokemusta tilanteesta, niin taidat olla väärä henkilö "tietämään" tätä asiaa.
[/quote]
Minulla ei ole ollut tuollaista lasta, mutta olen ollut töissä osastolla, jolla tuollaisia pidettiin elossa. Todella harvaa lasta käytiin katsomassa tai hoitamassa, siis vanhemmat tai muut sukulaiset. Useimmat tulivat osastolle suoraan synnäriltä, osalle oli osaston hoitaja antanut nimen, koska vanhemmat olivat kieltäytyneet mistään kanssakäymisestä lapsen kanssa.
[/quote]
Työskentelitkö vastasyntyneiden teholla vai oliko kyseessä jokin muu osasto?
Arveletko, että sinun töissäsi näkemät asiat sopivat tasapuolisesti jokaisen vammaisen vastasyntyneen elämään?
Onko sinulla kokemuksen antama pätevyys lausua yleisenä totuutena vammaisten lasten elämänlaadusta, että heidän jokainen hengenvetonsa tuottaa tuskaa?
[/quote]
Työskentelin kehitysvammalaitoksen erityisosastolla, jossa olivat vaikeimmat tapaukset. He kuolivat viimeistään parikymppisinä. Olen työskennellyt myös lievemmmin vammaisten osastoilla. Minusta ihmiselämä ei ole arvokas, jos se on sellaista kuin siellä vaikeimmin vammaisten erityisosastolla. Minä olen sanonut tässä ketjussa oman mielipiteeni, en mitään yleistä sääntöä, jonka mukaan kaikkien tulisi asioista ajatella. Minusta minulla on kuitenkin ihan hyvät perustelut näkemykselleni, koska olen ollut vierestä katsomassa, millaista on vaikeasti vammaisen lyhyt elämä. Itse en sellaista elämää haluaisi, en itselleni enkä lapselleni.
[/quote]
Tämä selvesi. Täällä on lukemassa aika paljon ihmisiä jotka eivät ymmärrä asiayhteyksiä, eivät tunne kehitysvammaisuutta, eivät vammaisuuden eri asteita eivätkä hoitojärjestelmää. Heille kaikki kehitysvammaiset ovat samaa arvotonta massaa, joiden syntymä pitäisi pystyä estämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on sellainen vamma, joka aiheuttaa kipuja? Jatkuvia kipuja. Kovia kipuja. Itse en vammaistenhoitajana tiedä. Kertoisiko joku minulle.
Onko elämä itsessään arvokasta? Siis että syntyy ja on jollain tavalla biologisesti olemassa vai tekeekö jonkin tietty asia olemisesta arvokkaan? Tietoisuus, kyky nauttia, haaveilla, jne?
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:50"]
No se vammainen lapsi on vanhemmalle arvokas, vaikka on vammainen. Minun mielestäni on väärin sanoa, etteikö olisi ollut surullinen vammaisesta lapsesta. Varmasti on. Mutta omaa lastaanhan rakastaa olin hän millainen tahansa. Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on niin pyyteetöntä. On varmasti kauheaa tällaisena vanhempana ajatella, että joku pitää hänen lastaan arvottomana. Jokainen toivoo, että lapsi olisi terve. Jos ei ole, niin ei ole.
[/quote]
Millainen vanhempi haluaa saada lapsen, jolla jokainen hengenveto tuottaa hirveää tuskaa ja joka ei kykene kommunikoimaan mitenkään muun maailman kanssa ja joka pysyy hengissä vain, jos jatkuvasti imetään laitteella limaa nenästä ja nielusta pois? Tuollaiset tapaukset päätyvät todella nopeasti laitoshoitoon, vaikka vanhemmat olisivat kuinka pyyteettömiä rakkautensa kanssa. Sellaisen elämän katsominen tuotta hirveää tuskaa myös vanhemmille, ja he sydämessään vain toivovat, että lapsi kuolisi nopeasti pois kärsimästä.
[/quote]
Jollei sinulla ole omakohtaista kokemusta tilanteesta, niin taidat olla väärä henkilö "tietämään" tätä asiaa.
[/quote]
Minulla ei ole ollut tuollaista lasta, mutta olen ollut töissä osastolla, jolla tuollaisia pidettiin elossa. Todella harvaa lasta käytiin katsomassa tai hoitamassa, siis vanhemmat tai muut sukulaiset. Useimmat tulivat osastolle suoraan synnäriltä, osalle oli osaston hoitaja antanut nimen, koska vanhemmat olivat kieltäytyneet mistään kanssakäymisestä lapsen kanssa.
[/quote]
Työskentelitkö vastasyntyneiden teholla vai oliko kyseessä jokin muu osasto?
Arveletko, että sinun töissäsi näkemät asiat sopivat tasapuolisesti jokaisen vammaisen vastasyntyneen elämään?
Onko sinulla kokemuksen antama pätevyys lausua yleisenä totuutena vammaisten lasten elämänlaadusta, että heidän jokainen hengenvetonsa tuottaa tuskaa?
[/quote]
Työskentelin kehitysvammalaitoksen erityisosastolla, jossa olivat vaikeimmat tapaukset. He kuolivat viimeistään parikymppisinä. Olen työskennellyt myös lievemmmin vammaisten osastoilla. Minusta ihmiselämä ei ole arvokas, jos se on sellaista kuin siellä vaikeimmin vammaisten erityisosastolla. Minä olen sanonut tässä ketjussa oman mielipiteeni, en mitään yleistä sääntöä, jonka mukaan kaikkien tulisi asioista ajatella. Minusta minulla on kuitenkin ihan hyvät perustelut näkemykselleni, koska olen ollut vierestä katsomassa, millaista on vaikeasti vammaisen lyhyt elämä. Itse en sellaista elämää haluaisi, en itselleni enkä lapselleni.
[/quote]
Minä taas ihan samanlaisella kokemuksella olen eri mieltä. En ole nähnyt asiaa noin. Olen nähnyt myös vaikeasti vammaisten elävän hyvää elämää.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:21"] [quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:11"]
Jokainen on yhtä arvokas, näin sen tulee mennä. Silloin kukaan ei voi riistää toiselta arvoa tai hänen elämän merkitystä. Onhan se huomattavasti helpompaakin pitää jokaista yhtä arvokkaana kuin alkaa vetämään rajoja. Millä kaikilla kriteereillä ap tekisi sitten rajanvetoa? Eikö se olisi hieman hankalaa? Todella kylmäksi näyttää tää maailma menevän kun ihmiset tällaista puhuvat. Elämällä on aina arvo ja merkitys.
[/quote]
Kerrotko enemmän siitä "arvosta" joka sellaisella ihmisellä on, joka saa sadistista nautintoa toisten kiduttamisesta, rääkkäämisestä, tuhoamisesta ja kärsimyksestä? Sellainen joka ei kadu mitään! Sellainen joka ei ole koskaan mitään hyvää kenellekään tehnyt, valehdellut vain ja manipuloinut omaksi edukseen.
Sellainen jolla ei ole mitään myötätuntoa mitään kohtaan.
Kerro minulle ymmärtämättömälle!
[/quote] Et tosiaan ymmärrä. Meinaatko ettei sellainen ihminen olisi joskus voinut tehdä jotain hyvää?! Ikinä?!? Edes vauvana antanut jollekin rakkauden sydämeen? [/quote]
Ei välttämättä ole antanut mitään rakkautta kenekään sydämeen. On sen äiti voinut olla täysin tunteetonkin.
[/quote]
Selvä. Mennään sitten tolle linjalle... Enhän mä äidistä mitään puhunut.
Murhaajillakin on perhettä ja esimerkiksi heidän lapset ei olisi olemassa ilman heitä. On monta tapa jolla jonkun elämä vaikuttaa muihin. En usko että maailmassa on yhtään ihmistä jonka elämä ei olisi vaikuttanut millään tavalla positiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:51"]
Mikä on sellainen vamma, joka aiheuttaa kipuja? Jatkuvia kipuja. Kovia kipuja. Itse en vammaistenhoitajana tiedä. Kertoisiko joku minulle.
[/quote]
Jospa se mamma joka on ollut siellä vaikemmin vammaisten osastolla töissä tulee kertomaan.
Itse kun olen vammaisia työkseni hoitanut olen todennut sen, että vaikeimmat vammat ovat niitä, joita ei löydetä ennen raskautta. Joskus ne ovat tulleet syntymän yhteydessä tai myöhemmin. Silloinhan ei ole muuta mahdollisuutta, kuin tehdä näiden ihmisten elämä arvokkaaksi. Se on pitkälti kiinni meistä, jotka hoidamme ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kaikkien ihmisten, jotka eivät vahingoita toisia, elämä on arvokas. En pidä esim pikku-Eerika-paran isän ja ns äitipuolen elämää arvokkaana, joten voin jopa toivoa että joku/jokin vahingoittaa heitä niin paljon, etteivät pysty puhumaan kenellekkään, ja joutuvat makaamaan paskoissaan loppuelämänsä.
Sen lapsiraukan kohtalo oli niin karmea, ettei sitä pysty ajattelemaan saati todeksi uskomaan. Kovin arvokkaita elämiä ei ole niilläkään virkahenkilöillä, jotka sivuuttivat asian, siis painoivat villaisella suorastaan.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:59"]
Itse kun olen vammaisia työkseni hoitanut olen todennut sen, että vaikeimmat vammat ovat niitä, joita ei löydetä ennen raskautta. Joskus ne ovat tulleet syntymän yhteydessä tai myöhemmin. Silloinhan ei ole muuta mahdollisuutta, kuin tehdä näiden ihmisten elämä arvokkaaksi. Se on pitkälti kiinni meistä, jotka hoidamme ihmisiä.
[/quote]
Hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:51"]
Mikä on sellainen vamma, joka aiheuttaa kipuja? Jatkuvia kipuja. Kovia kipuja. Itse en vammaistenhoitajana tiedä. Kertoisiko joku minulle.
[/quote]
Jospa se mamma joka on ollut siellä vaikemmin vammaisten osastolla töissä tulee kertomaan.
[/quote]
Minäkin olen vaikeimmin vammaisia hoitanut useallakin osastolla. Olen siis tuo ihmettelijä.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:51"]
Mikä on sellainen vamma, joka aiheuttaa kipuja? Jatkuvia kipuja. Kovia kipuja. Itse en vammaistenhoitajana tiedä. Kertoisiko joku minulle.
[/quote]
Jospa se mamma joka on ollut siellä vaikemmin vammaisten osastolla töissä tulee kertomaan.
[/quote]
Minäkin olen vaikeimmin vammaisia hoitanut useallakin osastolla. Olen siis tuo ihmettelijä.
[/quote]
Jospa se toinen olikin vain laitoshuoltaja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:11"]
Jokainen on yhtä arvokas, näin sen tulee mennä. Silloin kukaan ei voi riistää toiselta arvoa tai hänen elämän merkitystä. Onhan se huomattavasti helpompaakin pitää jokaista yhtä arvokkaana kuin alkaa vetämään rajoja. Millä kaikilla kriteereillä ap tekisi sitten rajanvetoa? Eikö se olisi hieman hankalaa? Todella kylmäksi näyttää tää maailma menevän kun ihmiset tällaista puhuvat. Elämällä on aina arvo ja merkitys.
[/quote]
Kerrotko enemmän siitä "arvosta" joka sellaisella ihmisellä on, joka saa sadistista nautintoa toisten kiduttamisesta, rääkkäämisestä, tuhoamisesta ja kärsimyksestä? Sellainen joka ei kadu mitään! Sellainen joka ei ole koskaan mitään hyvää kenellekään tehnyt, valehdellut vain ja manipuloinut omaksi edukseen.
Sellainen jolla ei ole mitään myötätuntoa mitään kohtaan.
Kerro minulle ymmärtämättömälle!
[/quote]
Pointti on varmaan enemmänkin siinä, että jos aletaan järjestelemään ihmisiä arvoasteikolle, jossain vaiheessa tulee se raja, jossa liikutaan epäselvällä alueella. Onko ihminen tarpeeksi hyvä vai ei, mitkä asiat on parempia kuin toiset? Kumpi on arvokkaampi, joku luonnonraiskaaja, joka toiminnallaan luo myös työpaikkoja ja lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, vai puunhalaaja, joka elää yksin metsässä vaikuttamatta kehenkään?
On helpompaa ja turvallisempaa pitää jokaista elämää arvokkaana, kuin luoda objektiivisia mittareita, joilla ihmisarvo määritellään. Varsinkin kun ne mittarit olisivat ihmisten tekemiä, todennäköisesti vielä hyväosaisten ihmisten.
57 lisää vielä, että mistä kukaan tietää, mitä vaikka jostain sadistista voi myöhemmällä iällä tulla. Maailmasta löytyy kertomuksia kaikenmaailman tappajista ja huumehörhöistä, joista tulee pastoreita ja nuorisotyöntekijöitä, ja jotka toiminnallaan ja esimerkillään ovat auttaneet monia muita onnettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:22"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:50"]
No se vammainen lapsi on vanhemmalle arvokas, vaikka on vammainen. Minun mielestäni on väärin sanoa, etteikö olisi ollut surullinen vammaisesta lapsesta. Varmasti on. Mutta omaa lastaanhan rakastaa olin hän millainen tahansa. Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on niin pyyteetöntä. On varmasti kauheaa tällaisena vanhempana ajatella, että joku pitää hänen lastaan arvottomana. Jokainen toivoo, että lapsi olisi terve. Jos ei ole, niin ei ole.
[/quote]
Millainen vanhempi haluaa saada lapsen, jolla jokainen hengenveto tuottaa hirveää tuskaa ja joka ei kykene kommunikoimaan mitenkään muun maailman kanssa ja joka pysyy hengissä vain, jos jatkuvasti imetään laitteella limaa nenästä ja nielusta pois? Tuollaiset tapaukset päätyvät todella nopeasti laitoshoitoon, vaikka vanhemmat olisivat kuinka pyyteettömiä rakkautensa kanssa. Sellaisen elämän katsominen tuotta hirveää tuskaa myös vanhemmille, ja he sydämessään vain toivovat, että lapsi kuolisi nopeasti pois kärsimästä.
[/quote]
Jollei sinulla ole omakohtaista kokemusta tilanteesta, niin taidat olla väärä henkilö "tietämään" tätä asiaa.
[/quote]
Minulla ei ole ollut tuollaista lasta, mutta olen ollut töissä osastolla, jolla tuollaisia pidettiin elossa. Todella harvaa lasta käytiin katsomassa tai hoitamassa, siis vanhemmat tai muut sukulaiset. Useimmat tulivat osastolle suoraan synnäriltä, osalle oli osaston hoitaja antanut nimen, koska vanhemmat olivat kieltäytyneet mistään kanssakäymisestä lapsen kanssa.
[/quote]
missähän tälläinen "osasto" mahtaa olla?
Elämä on hyvin monissa tapauksissa arvokas itse ihmiselle, oli kovin vammainen tai ei. Tavallaan jokainen "saa kokea" olemattomuuden, ja niin miksi ei haluaisi kokea olevaisuutta . etukäteen hän ei voi koskaan tietää tuleeko ihmiselle kovia kipuja yms. ja miten ihminen ne kokee. Valitettavasti. Ihan "terve järki saikin" ihmisiä elää kovissa kivuissa eivätkä HR halua silti kuolla esim. Hyvin harvinasen kovista migreeneistä kärsivät ja on myös todella todella kivuliaita ihotauteja.. Et tiedä millaista nautintoa ihminen joka ei mielestäsi arvosta omaa elämään kovien kipujen välissä kokee, millainen on mielikuvitus tai unet.. Läheisille se on todella rankkaa, varmaan rankempaa kuin itse vammaiselle.
Ketjua lukematta, hyviä kysymyksiä ap.
Minä koen, että jokainen ihminen on tavalla tai toisella vajavainen, mutta silti arvokas. SIVUSTA ei voi sanella, mikä on arvokasta ja mikä ei, se on minusta tuon sanonnan pointti.
Ihminen itse voi haluta kuolemaa, ja minusta sitäkin pitää kunnioittaa, ja aivan samasta syystä: sivusta ei voi sanella, että sun elämä on arvokasta, et saa tuntea kuten tunnet.
Vaikeaa rajanvetoa sitten on se, kuka päättää pienen lapsen kohdalla. Minusta sietämättömät kivut ja toivottomuus ovat niitä rajatekijöitä. Kipuihin pitää ainakin saada sitten todella hyvin apua.
Eikö ketään tosiaan kiinnosta vai rajasinko viimeisellä kappaleellani kaikkien ajatukset pois?
Olen "valitettavasti" samaa mieltä sinun kanssasi joten en voi oikein lähteä argumentoimaan. Minäkin olen muistaakseni tehnyt pari aloitusta, jossa oli niin hyvä perustelut että kukaan ei edes uskaltanut ottaa haastetta vastaan. Eli onneksi olkoon :D
Ihmiset tykkäävät nostaa itsensä jalustalle, vaikka luonnon kannalta eivät ole yhtään sen arvokkaampia, kuin muutkaan eläimet. Tämä planeetta tulee toimeen ihan hyvin ilman biologista elämää, eikä tuo väite "jokainen elämä on arvokas" ole muuta, kuin ihmisten tunteellisuutta lajitoveriaan kohtaan. Minusta vakavasti vammaiset täytyisi abortoida, sillä on moraalitonta synnyttää sellainen ihminen kärsimykseen.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:50"]
No se vammainen lapsi on vanhemmalle arvokas, vaikka on vammainen. Minun mielestäni on väärin sanoa, etteikö olisi ollut surullinen vammaisesta lapsesta. Varmasti on. Mutta omaa lastaanhan rakastaa olin hän millainen tahansa. Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on niin pyyteetöntä. On varmasti kauheaa tällaisena vanhempana ajatella, että joku pitää hänen lastaan arvottomana. Jokainen toivoo, että lapsi olisi terve. Jos ei ole, niin ei ole.
[/quote]
Millainen vanhempi haluaa saada lapsen, jolla jokainen hengenveto tuottaa hirveää tuskaa ja joka ei kykene kommunikoimaan mitenkään muun maailman kanssa ja joka pysyy hengissä vain, jos jatkuvasti imetään laitteella limaa nenästä ja nielusta pois? Tuollaiset tapaukset päätyvät todella nopeasti laitoshoitoon, vaikka vanhemmat olisivat kuinka pyyteettömiä rakkautensa kanssa. Sellaisen elämän katsominen tuotta hirveää tuskaa myös vanhemmille, ja he sydämessään vain toivovat, että lapsi kuolisi nopeasti pois kärsimästä.
[/quote]
Jollei sinulla ole omakohtaista kokemusta tilanteesta, niin taidat olla väärä henkilö "tietämään" tätä asiaa.
[/quote]
Minulla ei ole ollut tuollaista lasta, mutta olen ollut töissä osastolla, jolla tuollaisia pidettiin elossa. Todella harvaa lasta käytiin katsomassa tai hoitamassa, siis vanhemmat tai muut sukulaiset. Useimmat tulivat osastolle suoraan synnäriltä, osalle oli osaston hoitaja antanut nimen, koska vanhemmat olivat kieltäytyneet mistään kanssakäymisestä lapsen kanssa.
[/quote]
Työskentelitkö vastasyntyneiden teholla vai oliko kyseessä jokin muu osasto?
Arveletko, että sinun töissäsi näkemät asiat sopivat tasapuolisesti jokaisen vammaisen vastasyntyneen elämään?
Onko sinulla kokemuksen antama pätevyys lausua yleisenä totuutena vammaisten lasten elämänlaadusta, että heidän jokainen hengenvetonsa tuottaa tuskaa?
[/quote]
Työskentelin kehitysvammalaitoksen erityisosastolla, jossa olivat vaikeimmat tapaukset. He kuolivat viimeistään parikymppisinä. Olen työskennellyt myös lievemmmin vammaisten osastoilla. Minusta ihmiselämä ei ole arvokas, jos se on sellaista kuin siellä vaikeimmin vammaisten erityisosastolla. Minä olen sanonut tässä ketjussa oman mielipiteeni, en mitään yleistä sääntöä, jonka mukaan kaikkien tulisi asioista ajatella. Minusta minulla on kuitenkin ihan hyvät perustelut näkemykselleni, koska olen ollut vierestä katsomassa, millaista on vaikeasti vammaisen lyhyt elämä. Itse en sellaista elämää haluaisi, en itselleni enkä lapselleni.