Äitiä ikävä :-(
En ole saanut äidiltäni sitä tukea ja apua, mitä hänen pienten lastenlastensa kanssa kaipaisin. Miten sanoa asiasta nätisti, syyllistämättä? Eihän minulla ole oikeutta mitään vaatia eikä hänellä ole mitään pakkovelvoitteita meidän suhteemme, mutta olin kyllä odottanut aivan toisenlaista käyttäytymistä häneltä. Harmittaa...
Kommentit (18)
Ei nää metsää puilta eikä muuta kuin oman napansa.
Ap
Ja kuopuksemme on kohta 6 kuukautta vanha...Eli eipä ole mummoa juuri näkynyt, mitä nyt pari kertaa on piipahtanut kaupungissa. Kuitenkin hän virkavapaalle jäätyään kovasti iloitsi siitä, miten nyt sitten ehtii olla minulle apuna :-/ Joopa joo.
Ap
ettei voi luottaa muihin kuin itseensä. Jos joskus saa apua muualta,niin hyvä niin, mutta meillä käy maksettu lapsenvahti juuri siitä syystä, että mummot ja muut sukulaiset on niin " kiireisiä" , ettei heidän apunsa varaan voi mitään laskea. Kyllä sitä sitten muiden kuullen ollaan niin onnellisessa asemassa, kun sukulaiset asuu lähellä ja kerrankin yksissä bileissä mieheni veljen vaimo edessäni suoraan valehteli, kun joku kysyi häneltä, ovatko harjoitelleet paljon meidän lastemme kanssa ts. olleet lapsenvahtina ja hän hymyili ja sanoi joo. Ovat katsoneet toista lastamme kerran viime vuonna.
Hoitavat jos heille sopii, enkä oleta muuta. Onneksi hyvin ovat auttaneet, aina jollekin sopii.
En vaadi mitään, mutta olin odottanut enemmän apua, koska kyseessä on äitini ainoat lapsenlapset ja meillä on ollut hyvät ja läheiset välit. Ja äitini lupasi olla kaikessa mukana toisen lapsen syntymän jälkeen. Hänen piti jopa asua meillä ensimmäisinä viikkoina, mutta ei siitä sitten mitään tullut.
Ap
En ole perfektionisti enkä ole äitini kasvattajankykyjä tai kodinhoitoa koskaan moittinut. Kaikki apu otetaan kyllä ilolla vastaan!
Ap
Suurten ikäluokkien ikääntyneet " tiedostavat" naiset. Vanhemmiten tiedostavuus ja itseen keskittyminen, napatanssit, aromaterapiat ja retriitit alkavat maistuakin vain itsekkyydeltä.
Sillehän me emme kuitenkaan mitään voi, en minä eik AP, jos äiti haluaa " kokea" , " elää elämänsä parasta aikaa" , " nauttia yksinolosta" . Jokaisella ihmisellä on oikeus valita oma elämänlinjansa.
Olen tosin sanonut, että tämä " kokeminen" näyttäytyy minulle vain itsekkyytenä. Vastaanotto ei ollut hyvä.
Vierailija:
Äitini on ollut 5 kk mökillä " nauttimassa yksinolosta ja puutarhanhoidosta"
Ja kuopuksemme on kohta 6 kuukautta vanha...Eli eipä ole mummoa juuri näkynyt, mitä nyt pari kertaa on piipahtanut kaupungissa. Kuitenkin hän virkavapaalle jäätyään kovasti iloitsi siitä, miten nyt sitten ehtii olla minulle apuna :-/ Joopa joo.
Kysy mikä vaivaa ja tarjoa apuasi. Jospa hän sitten herää ja huomaa tilanteen sinun kannaltasi. Minusta aina asioita voi ottaa puheeksi ja kertoa miltä itsestään tuntuu.
Äiti lappaa pajunkudontakursseilla ja intialaisessa päähieronnassa sitä tahtia, että siinä vauhdissa kyllä menopaussi unohtuu...
Ap
kun luulin että ap:n äiti kuollut ja olisi mullakin tullut tippa linssiin.....
... jos teillä on menevät pirteät äidit. Voisi olla sellainenkin äiti, joka takertuu, marisee ja syyllistää, ja vaatii koko ajan huomiota itselleen. Saattepa ainakin olla rauhassa.
Ymmärrän kyllä ap:ta, koska vauva-aikana kaipaa henkistä tukea.
En aio hoitaa kun vanhenee. menköön vanhainkotiin, jossa vierailen max 2 kertaa vuodessa.
Äiti kuoli kolme vuotta sitten. Surutyöni olen tehnyt ja siitä selvinnyt, mutta nyt kun odotan esikoistani niin äitiä on niin ikävä. Sydäntä särkee ja kyyneleet tulee silmiin kun vain ajattelenkin häntä.
Mitään tukea en ole saanut, mutta silti itse odottaa tukea omissa kriiseissään. Nyt laitan välit poikki. En jaksa olla hyväksi käytetty vain siksi, että olen hänen kohdustaan sattunut syntymään.
Meidän äiti ei ole ihan noin paha, mutta samoja piirteitä. Sai ostettua pari kuukautta sitten kauan haluamansa mökin ja nyt on ollut sitten siellä kaiken liikenevän vapaa-ajan. Ymmärrän toki eikä se meiltäkään mailmaa kaada, mutta toisaalta kyllä vähän pännii kun meillä on ollut hirveän kiireistä ja todella olisi apua kaivattu - odotetaan toista lasta, teemme molemmat hiki päässä tutkintoa valmiiksi ja hoidamme vielä omaa yritystä. Meiltä kuitenkin aina on vanhemmilleni löytynyt muuttoapua, kauppakäyntejä ja kuskausapua ympäri kaupunkia, joten tiukassa paikassa kaipaisi vastapalvelusta.
No selvitty on (pyydetty apua sitten muualta, mm. miehen äiti tullut 500 km päästä tänne) ja elämä alkaa voittaa, ja kohtahan syntyy se toinen lapsikin ja mökkikausikin loppuu...
Vierailija:
En aio hoitaa kun vanhenee. menköön vanhainkotiin, jossa vierailen max 2 kertaa vuodessa.
Surullista kun aikuiset ihmiset odottavat niin paljon vanhemmiltaan apua ja huomiota. Eivätkä ymmärrä että heidän on itse otettava vastuu elämästä ja itse huolehdittava hoitaja lapsilleen. Äitinne on joskus ollut samassa tilanteessa kuin te nyt. Nyt on saanut lapset maailmalle, niin varmasti haluaa nauttia olostaan, antaa aikaa itselleen. Sallikaa se heille.
Kostamaan ja syyttelemään on turha alkaa, toivottavasti mielesi muuttuu kun äitisi on vanha. Eihän sinun velvollisuus tietysti äitiäsi ole hoitaa. Mutta ehkäpä viisastut ja näet äitisi uudessa valossa kun olet keski-ikäinen.:) ja lapsesi ovat aikuisia.. Ja jos ny vannot auttavasi omia lapsia kun heillä on pieniä niin voi olla ettei ne ehkä sun apua niin kaipaakaan ja kokevat vain sinun olevan tiellä....
Opettele elämään sen mukaan, mitä sinulla on. Ei kannata turhia riitoja aiheuttaa äidin ja sinun välillesi, jos hän ei osaa/halua antaa enempää sinulle ja lapsillesi. Arvosta häntä sellaisena kuin hän on ja elätte koko perheenä paremmin.
Usko tai älä: tiedän mistä puhun.
Toki tulevat kutsusta synttäreille, mutta eivät ole muuten juuri kiinnostuneita. Minusta se tuntuu hassulta, koska jos meillä ei olisi lapsia, mutta esim. siskollani olisi, niin tottakai hänen lapsensa olisivat tosi tärkeitä minulle ja koittaisin autella mahd. paljon.